Sienijahti

Valpas muurahaiskarhukoira

Tulipa pitkästä aikaa käytyä koiran kanssa metsässä ja yöpymässä muualla kuin kotona. Tällä reissulla mukana oli myös kaveri ja kaverin hukat ja yövyttiin läheisessä kodassa. Koko reissun pointtihan oli sienet.
Ja mieluusti hyvät sienet, eli suppilovahverot! Ja kyllähän niitä sitten alkoi löytyäkin, kun aikansa oli todistanut luontoäidille sitkeyttään ja periksiantamattomuuttaan. Ja kun löytää yhden, löytää toisen. Ja kun löytää toisen löytää yhden lisää ja kun löytää yhden lisää löytää muutaman vielä....

Välillä koiriakin vähän pitkästytti ihmisten jatkuva pyllistely ja keräily.

Auria ei ole pystynyt hetkeen pitämään irti läheisessä Kaupin metsässä, johtuen varmaan osaksi Kaupin metsän tiheästä kauris/peura sekä hirvi populaatiosta jonka vuoksi nenä vie. Tämän takia olinkin täysin valmistautunut siihen, etten pysty koiraa nytkään pitämään irrallaan ilman, että se lähtee ensimmäisen hajun perään. Auripa todisti muuta, en tiedä johtuiko se tuntemattomasta ympäristöstä vai siitä että koirakaveritkin pysyivät lähellä isäntäänsä, mutta hienosti pysyi Auri vaikka kaikenlaisia merkkejä tuoreehkoista elukan jäljistä lähtien näkyi.
Itseä ehkä hetken huoletti paikallinen karhu, mitäs jos Auri-the-50%-karhukoira saiskin karhusta vainun? No, karhu näkyi onneksi vain riistakameroiden kuvissa ja hirvetkin pysyttelivät piilossa niin kauan, että päästiin autoon ja kurvaileen kotia kohti.

Neron kelpasi kodassa köllötellä koko päivän metsässä ulkoilun päätteeksi.

Saalis! Kun löytää yhden, löytää toisen...

 Joutsen kevennys..

Toisena päivänä jahdattiin vähän joutseniakin, hullut meinas kyllä käydä sihisten sessen perskarvoille.

Nyt onkin sitten todella väsähtänyt pikkukoira kylkiäisenä ja Aurin velipoika Osma kylässä sunnuntaille asti.
Tästä vierailusta sitten enempi ensi kirjoituksessa (ehkä!) Hyvää illan jatkoa!