Kesä ja pikku pakkaset

Onhan nyt sentään jo kesäkuu! Eilen satoi lunta maan valkoiseksi, mikäs sen parempi tapa lopettaa toukokuu. Toukokuussa, kun olen tottunut siihen, että koivut puhkeaa hiirenkorville, nurmikko alkaa kasvaa ja luonto herää eloon. Ei täällä, täällä vasta sulatellaan lumia, otetaan vastaan uusi lumi maahan. Uusi lumi vanhan surma - ne sanoo - ja tottahan tuo tuosta vähenikin taas, kun satoi vettä siihen päälle.

31/05/2017

Kuura pääsi karvoistaan. Nyt se näyttää lähinnä seisojalta, pointterilta tai joltain sekarotuiselta dobberi doggi mixeriltä. Pöljän näkönen, mutta tykkään kyllä uudesta luukista.  Koiran luonnekin muuttui eläväisemmäksi ja leikkisämmäksi. En sitten tiedä johtuuko se siitä, ettei karvat roiku naamalla vai siitä että tuuli puhaltaa pyllyyn ja pistää hulluksi. Ota tuosta selvä, ihan taantunut kersa siitä tuli. 

Mulla alkaa maanantaina loma. Loman kunniaksi suunnistetaan Etelä-Suomen "lämpöön". Kuulin, että sieläkin sataa rakeita ja lunta. HAAHAA. No sinne kuitekin. Ilmoittauduin 6.6. Tuire Kaimion pennun kasvatus -luennolle sekä 8.-9.6. Koirakoutsin tokoleirille. Täällä periferiassa, kun tokoilut jää aika pienelle, puhumattakaan kursseista. Tosin nyt löysin paikallisen porukan, joka treenailee omalla ajallaan. Neiti Riiseni on vaan ollut taas vähän mamma-hölmönä. Hyysätty ja herkistelty. Nyt alkaa palautua omaksi idiootti itsekseen ja voisin uskoa, että leirillä nähdään ihan perus Kuuraa.

Voisin yrittää kirjoitella luennosta ja leiristä postauksen, muistiinpanot tai jotain sinne päin. Jos muistan.

Ulkoasukin koki kolauksen. Kaipasin jotain freesimpä, jotain raikkaampaa. Joten tällainen siitä nyt sitten tuli. Saapi antaa palautetta. Tein siitä ensin leveämmän, mutta jotkut narisi, että ei mahdu näytölle. Ostakaa isommat näytöt.

Ollaan käyty potkurilenkeillä, kiusaamassa metsoja, veto jutut taka-ajatuksena. Tärkeintä kuitenkin on itse liikunta joten mulle ollut ihan sama vetääkö Auri vai ei. Kunnon kohoamisen myötä näyttäis myös jonkinlainen vetomoottori löytyvän. Toistaiseksi hölkötellään. Molemmille kuntoa ylöspäin.

Loppuun kasa videoita, jostain syystä upotus ei nyt toimi asetuksista, joten jaan videot tälleen tyhmästi. En jaksa värkätä. On hyvä ja katsoo siitä. Aurin kanssa alettu treenailemaan Noseworkia. Videolla ihan ekasta kerrasta "ever". Hyvin se sen hiffas. Nyt sain palautetta, että palkan pitää tulla läheltä hajua, joten palkka tulee nykyään purkin vierestä. Ja purkkeja on kaksi! Tadaa. Toisessa haju toisessa ei. Hyvin sujuu. Go Auri!

Nuuskamuikkustaa

Kesä tuli, kesä oli, kesä meni. Bloggaamisen vähyyttä turha varmaan edes selitellä. Aina se on vähäistä, ei inspiroi vaikka kaikkea tehdään. Tällä hetkellä ärsyttää ja kuvottaa koko bloggauskulttuuri erinäisistä syistä, mutta yritetään päästä sen ylitse. Ylijumalat, blogin lukijat luulevat tietävänsä asioista enemmän kuin tietävätkään. Varmaan tunnistatte ja osaatte yhdistellä mihinkä viittaan, jos ette niin aina parempi. Ei liity tähän blogiin toki mitenkään.

Meidän kesä on mennyt lähinnä siten, että olen käynyt töissä ja koirien kanssa ulkoilemassa. Isojärven kansallispuisto reissun jälkeen käytiin Jennyn ja hurttien kanssa melomassa Helvetinjärven kansallispuistossa. Vilkku oli huippu kanootti koira ja Auri vanha tekijä kyytiläisenä. Melominen koirien kanssa oli yllättävän mukavaa. Auri toimi halikoirana muutamalle nuorelle pojalle ja nautiskeli saamastaan huomiosta ja nuotiolla istumisesta. Kiittelin itseäni siitä, että mukaan lähti juurikin Auri eikä Kuura, joka olisi kuollut kauhusta.

Meloessa koiran kanssa koiralla kannattaa pitää ne hyvät pelastusliivit päällä. Toki melominen kannattaa aina suunnitella rantoja myöten, ihan turvallisuuden takia. Jos kaadutaan niin ranta on lähellä jne. Kanootin pohjalle koirille kannattaa ottaa mukaan vaahtomuovipatjaa tai styroksia, joka lämmittää. Helvetinjärvikin on todella syvä ja suuren kallion varjossa, joten ei se vesi edes keskikesällä mitään linnunmaitoa ole ja kanootin ohut pohja ei toimi eristeenä.

Helvetinjärven reissun jälkeen odottamaton tapahtui. Auri menetti parhaan ystävänsä Tuikun ja ennenkaikkea ystäväni menetti molemmat rakkaat koiransa. Tämä oli todella harmillista, sillä Tuikku oli ollut meidänkin elämässä osallisena pitkään ja mukava piski. Ja vaikka Jennyn kanssa yhdessä jo aiemmin oli mietitty lieviä oirehtimisia ja muita, niin molempien koirien yhtäaikainen kunnon romahtaminen oli yllättävä ja todella ikävä käänne kesälle.

Meillä oli niin paljon suunnitelmia ja asioita mitä piti vielä tehdä. Piti mennä isojen mustien kanssa melomaan, retkeillä lisää, treenata yhdessä.. Edelleen tulee ikävä maalaistolloja, kun muistelee yhteisiä hyviä hetkiä, reissu ja reenejä. Kaksi parasta on nyt poissa. Ollut jo yli kuukauden. Tuikku ja Vilkku tulee aina pysymään mielessä. ♥

No, vaikka osa suunnitelmista kariutui, niin muita on tullut sitten tilalle. On käyty valokuvailemassa, treffailtu toisia koirakavereita. Juostu pellolla, metsässä, kentillä. Treenattu tokoa, käytiin vetämässä ensimmäinen verijälkikin. Kesä on mennyt ihan humahduksessa ohitse ja nyt jo lehdet alkavat kellastua.  

Mejä kokeilu Aurin ja Kuuran kanssa oli todellinen menestys. Auri oli kuin vanhatekijä, ja ajoi jäljen todella määrätietoisesti. Oikeastaan yhtäkään hukkaa ei tullut ja makuut merkkasi mielestäni hyvin. Kuura puolestaan alkuun ei oikein tajunnut. Oli startista todella kiinnostunut ja merkkasi sen, muttei älynnyt lähteä seuraamaan sitä. Pienellä avustuksella kuitenkin musta tajusi mikä on kupletin juoni ja jälkeä seurattiin upealla tarkkuudella. Yllätyin, koska en pidä Kuuraa kovinkaan taitavana nenänkäyttäjänä. Selvästi olen aliarvioinut piskiäni. 

Tytär ja mamma <3 Ihanat sheltit malleilivat Arboretumissa.

9kk, 2.5v ja pian 5v.

Faarao, Weimari ja Riiseni kävelivät baariin....

Mukaan on mahtunut myös pieniä kavereita.

Syksyn värit kerääntyvät lehtiin ja on aika suunnata uljaan pösön nokka kohti Tunturi-Lappia. Kyllä, sinne me taas vetäydytään talvehtimaan. Alkanut nuuskamuikkustamaankin jo ihan hirveästi. Viimeistä viikkoa viedään, viimeisiä papereita ja asioita hoidetaan. Viimeiset työpäivätkin käsillä, mutta jotta mikään voi alkaa täytyy jonkin asian loppua.

"Deep into that darkness peering, long I stood there, wondering, fearing, doubting, dreaming dreams no mortal ever dared to dream before. "

-Edgar Allan Poe

Taivaaseen kurkottajat

Vapaapäivä kulutettiin tänään heti aamupäivästä lähtemällä Rennyn ja koirien kanssa Särkivaaralle hiihteleen ja lumikenkäilemään. Molemmat otettiin vain yksi oma koira mukaan, puolet jengistä sai siis jäädä lepuuttaan luitaan kotiin siksi aikaa. Ostin hetki sitten itselleni elämäni ensimmäiset umpihanki lumikenkäsukset. Pitkän harkinnan jälkeen päätin sijoittaa rahani niihin, ja tänään pääsivät heti testiin. Jottei kaikki olisi ollut ihan täydellistä niin Rennyn pakettiauton taka-osaston sivuovi on jäätynyt kiinni eikä sitä saatu auki, jotenka pakkauduttiin sitten matkustamon puolelle, sukset, lumikengät, reput, koirat ja naiset. Hyvin mahtuu!

Ajomatkan jälkeen viriteltiin kulkuvälineet jalkoihin, koirat liinoihin ja vyölle kiinni. Matkaa tieltä vaaran huipulla olevalle kohdalle oli n. 2km. Menomatka oli siis kahta pientä alamäkeä lukuunottamatta tasaista nousua. Lumikenkäsuksissa on integroidut nousukarvat mitäk huomattavasti helpotti kapuamista. Suksi ei lipsunut ja luistanut kuin aivan muutamassa kohdassa oikein pehmeällä ja pystyllä kohdalla. Sattuipa matkalla eteen kaksi poroakin

.

Auriin on Lapin taika puraissut oikein kunnolla ja neitistä on kuoriutunut sisukas ja innokas vetäjä, toki kirittäjänä juosseet porot myös lisäsivät neidin vetointoa, mutta välillä vauhtia oli aavistuksen liikaakin ja pari kertaa löysin itseni naamaltaan ja selältään umpihangesta.

Kodalle päästyämme joimme lämpöset juomat; kaakaoo ja teetä. Koska retki oli vain lyhkänen ja haluttiin vielä valosalla aikaa takaisin niin ei alettu tekemään tulia vaan pidettiin tauko lyhyenä ja tehokkaana. Matka autolle päin olisikin sitten laskua ja mäkeä, hurraa! Isoimmat mäet mentiinkin melkosta haipakkaa, aavistuksen pelotti Aurin tassujen takia, että jos pysähtyy niin ettei jää alle. Lumikenkäsukset kun on varustettu myös teräskanteilla. Paluumatka sujui kuitenkin oikein leppoisasti ja alas päästyä jäi sellainen fiilis, että no olisihan tässä nyt pitemmällekin voinut! Ei huono siis.

Tarhalla työt on sujuneet oikein kivasti. Nyt kun asiakkaitakin on alkanut tulemaan ja treenikausi on päättynyt. Tuntuu, että nyt vasta hommat oikeasti alkaakin. Mielestäni aloitin harjoitteluni oikein hyvässä saumassa, pari viikkoa ennenkuin asiakkaat saapuvat. Kerkesin hyvin oppia valtaosan koirista, ja päivittäiset perusrutiinit mitä työhön kuuluu. Nyt kun asiakkaat tuovat oman pienen lisänsä jokaiseen päivään niin ei tarvitse enää pähkäillä perusasioiden äärellä, kun ne jo sujuvat aika hyvin, ja voikin keskittyä oppimaan uusia asioita asiakkaiden tuomista "haasteista".

Kenelle tällainen huskytarha työ sitten sopii? No ei ainakaan siististä sisätyöstä tykkäävälle. Työ on ajoittain sotkuista, vietät kahdeksan tuntia tai enemmän ulkona. Pakkasta on nolla kelistä sinne -30 -asteen pakkasiin, mutta työt on tehtävä ja ulkona ollaan. Hetkittäin on kiire ja toisena hetkenä taas kerkiät vähän hengähtämään paskan lapioinnin ja koirien lomassa. Mietiskelinkin itsekseni, että vaikka työ asiakkaiden kanssa voi olla välillä stressaavaa niin toisena hetkenä, kun vietät muutaman minuutin tarhassa rapsutellen rekikoiraa tai pelleilet jonkun pennun kanssa, se tasoittaa stressit aikalailla nollaan.

Mutta pitää sitä vähän hullukin olla.
Ensin vietät täyden päivän työpaikalla koirien kanssa, syötät, juotat, juoksutat ja valjastat.
Sen jälkeen tulet kotiin, lähdet omien koirien kanssa vetolenkille, syötät juota, rapsutat ja rakastat.
Koirat on vähän kuin sipsit, et voi tyytyä vain yhteen.

Koiranomistajan ruusuinen arki

Jatkuvasti saa pelätä, että koska se fifi on syönyt jotain myrkyllistä tuolta ulkoa. 

Jatkuvasti saa lukea netistä ja lehdestä, että myrkkysyöttejä sielä myrkkysyöttejä tuolla.

Koiraharrastajat arvostelevat kaikkea mitä teet tai sanot. Joko syötät koirasi väärin, koulutat sen väärin, tai se on alunperin ihan vääränrotuinen sinulle tai huonosta kennelistä. Olisihan sun nyt pitänyt tietää, mitä huhuja foorumeilla liikkuu. Eihän tuolla koiralla voi tätä tai tuota harrastaa, kun se on rakenteeltaan tämmöinen ja tuommoinen ja sairas kun lahonnut seiväs. Näkeehän sen jo kuvasta. Ja jos ei valokuvasta niin kyllä röntgenistä viimeistään. Piikille oikeastaan pitäisi viedä, kärsii moinen.

Aiot viedä sen piikille? Senkin saamaton, laiska, huono ihminen! Kouluta sitä! Mene kurssille! Nakkia nakkia nakkia! Ai kipeä? Ihan pirteähän se on vielä, kun jaksaa sadan metrin pissa kävelyt ilman taukoa kulkea. Eikä se oikeastaan sairaskaan ole, kyllähän se tällä lääkityksellä pysyy hengissä.

Otat sitten rotukoiran tai sekarotuisen, kyllä jollakin on aina jotain sanottavaa. Rotukoira, pyh, kyllä rescue on parempi. Rescue, hyi! Siinähän on kaikki maailman taudit! Sekarotuinen? Miksei rescue kelvannut? Miksi pitää suosia saastaisia pentutehtailijoita? En kyllä ikimaailmassa ottaisi sekarotuista, kun ei niistä tiedä yhtään..  Puhumattakaan sitten jostakin hirveän aggressiivisista koirasusista. Kyllähän sen jo nimestä tietää, että se on villipeto ja vihainenkin vielä.

Harrastaakaan ei voi ilman autoa! Harrastitpa sitten ihan mitä vaan, niin joko teet sen väärin tai liian hyvin. Joka tapauksessa negatiivista palautetta ihan varmasti valuu jonkun suusta. Koira seuraa liian lähellä tai liian innottomasti. Istuu vinossa eikä mene salamana maahan silloin, kun käsky käy. Kyllä se on kouluttajassa nyt vika, ja ehkä vähän koirassakin. Eihän tuon rotuisella pitäisi mitään edes harrastaa. Ja kyllä kuvasta jo näkee, että huono vire. Tai oikeastaan, paskat sillä mitään virettä ole, tuommosella!

Ja onhan se vähän ylipainoinenkin, huonot kulmaukset ja liian raskas runko tai liian kevyt. Toisella ei ole kuonoa ja toisella liikaa karvaa. Kolmas on jo rotunsa takia niin läpeensä sairas, ettei sellaisen kanssa parane ystävystyä - sehän voi vaikka tarttua. Kyllä menee koira vaihtoon, kun ei näyttelyssäkään pärjännyt. Tuomari sanoi, että liian lyhyet liikkeet. Tai liian lennokkaat, olihan se vähän turhan iloinen sielä, olisi ehkä pitänyt käyttää kulman takana antamassa vähän satikutia.

Mitä menit ottamaan koiran kennelistä, jonka nimi ei ole kaikkien huulilla. Eihän sellasella pärjää. Tai jos menit sekarotuisen ottamaan, niin eihän siinäkään ole järkeä. Ai haluat suuren koiran? No suuret on sitten laskutkin. Kyllä se joku pieni koira on parempi, sillä voi sitten teettää pentuja ja myydä niitä kalliilla eteenpäin. 

Tai hetkinen, jos koirallesi nyt se pentue sitten vahingossa tuleekin, niin senkin saastainen pentutehtailija! Eikö käynyt mielessä, että koira olisi kannattanut tutkituttaa ennen pennutusta, kuvata lonkat, selkä, polvet, silmät, häntä, varpaat? Ottaa näytteet, ultrat, lähettää jenkkeihin, maksaa paljon? Tutkia myös sukutaulut läpikotaisin? Tai steriloida ja uros kastroida? Todella edesvastuutonta jättää kaksi viriiliä eläintä keskenään samaan tilaan sekunniksi ilman valvontaa. Kyllä se tiineys nyt vähintään pitää keskeyttää, mikä muuten meinaa sterilaatiota nartulle, ja kaikennäköisiä hormonaalisia vaivoja. 

Miksikä se sun koiras oikein murisee mulle? Mikset ole sitä kouluttanu? Aggressiivinenhan se on kun tuolleen näyttelee hampaita. Tai eihän tällä ole edes luonnetta, kun ei edes pihaansa vahdi. Pureeko se? Ai ei pure? No mitä sellasella koiralla tekee edes, kun kotiansa puolusta. Kyllä meidän Piki oli sellainen koira, että se juoksi hirvetkin hännästä kiinni ja kaatoi siihen paikkaa, hyvä koira se oli. Toista on ne nämä nykypäivän koirat ja niiden yhtätyhjän kanssa olevat harrastukset. Kyllä koira on koira ja sen pitää saada olla yksin ulkotarhassa takapihan perimmäisessä nurkassa, sillon se on oikeassa paikassa, saa katsoa kuinka luonto vilisee silmissä ja haukkua vaikka äänensä käheäksi. Sitähän varten se haukkuu. 

Ai kauhea sieläkö se pitää sitä Mustia pihan perällä ketjussa, eihän raukalla ole edes takkia päällä. Tuommonen rupunen rapanen kopin raato vain jossa lämmityskin. Kyllä eläimen paikka on sohvalla omistajansa kyljessä, makaamassa ja syömässä. Niinkuin omistajakin. Ei se koira mitään virikkeitä tarvitse. Se tarttee ruokaa ja ehdotonta rakkautta. Ai pissasiko Fifi sohvan kulmaan? No ei se mitään haittaa kyllähän meille voidaan uusi sohva sitten ostaa. 

.. .. ..

No, kyllähän ne koirat tuo paljon iloa arkeen ja elämään. Itse en vaihtaisi päivääkään pois omieni kanssa. Sitä tutustuu uusiin, mukaviin, ihmisiin. Saa uusia harrastuksia, koiran kanssa yhdessä tekemisen iloa, onnistumisen riemua, tappion katkeria kyyneliä. 

Ja kyllähän se koira tuo pitkää ikää, silittäminen laskee stressitasoja jne. 

Ei kai tästä koiramaailman hullunmyllystä muuten selviäiskään, kuin silittämällä omaa koiraansa ja myhäilemällä. On se vaa tyhmää, että kaikesta pitää aina tapella ja vääntää. No ei aina. Mutta paljon. Ja te tiedätte sen, sanoittepa ihan mitä vaan. Jos väitätte vastaan niin valehtelette. Jos olette samaa mieltä niin kylläpä sitä nyt nuoleskellaan perCttä. 

.. .. ..

Mutta me luvataan olla ihan yhtä jääräpäisiä, kurittomia, ärsyttäviä ja inhottavia, kun aina ennenkin. ♥ ;)

Tulin minä kaapista ulos...

.. ja kaaos oli lopputulos...

.. No ainakin hetkittäinen! Ja tulipahan järkytettyä omaa henkistä rauhaa koiravarustuksen osalta myös. Ei kai sitä noin paljoo oo! Kuten lupasin, tekasen tähän nyt tän varustepostauksen. Ihan vaikka ton "en-osta-mitään" -tempauksen kunniaksi. Kuvailin siis ne mitä on käytössä, jos ei päivittäisessä niin kuitenkin kuukausittaisessa käytössä, kelistä riippuen.

Aurin vs. Kuuran

Aloitetaan nyt sitten vaikka kaulaimista, näitähän eniten käytetään. Joka päivä useita kertoja! Eli kävelyllä. Vasemmalla tosiaan siis Aurin kaulaimet ja kiinteät yhteydet.

Aurin:
1. Hurtan pyörötalutin 2. Grip-talutin 3. Natinan kettupanta 4. Wulffi's nahkapanta 5. Hurtan pistolukkopanta.

Eniten näistä on käytössä tällä hetkellä kakkonen ja nelonen. Hurtan pannat on molemmilla tytöillä irtoilu/uinti/mutautuminen panta, eli se puetaan kaulaan, kun on isot prosentit likaantumiselle kastumiselle tai muuten vaan törkyyntymiselle. Esim vedossa käytän seisinkipantana tuota usein.

Kuuran:
1. Hurtan pyörötalutin 2. Grip-talutin 3. Natinan pandapanta 4. Wulffi's niittipanta 5. Jämäkkä ketju pk-panta 6. Hurtan pistolukkopanta 7. Pitkälenkkinen ketjukaulain.

Kuuralla sama homma, grippi pysyy kädessä. Tuo Hurtan talutin on ihan mahtava, yhden koiran kanssa. Sitä käytänkin ravauttaessa, kuljettaessa yhden koiran kanssa. Ongelma siinä on se että se liukuu kädessä eikä siitä saa otetta. Ketjupantaa käytän kun ravuutan Kuuraa potkupyörän sivulla, tämä me on vasta alotettu, mutta neiti tajus kyllä heti homman. Ei edes yritä vetää, vaikka polkupyörän edessä onkin kokeiltu. Tuon puolikurran (pk) pannan ostin ihan vain siksi, että halusin jämäkän ketjullisen puolikurran, se on ollut ihan hyvät - tosin vähemmällä käytöllä!

 Nahkahihna + nahkapanta. Hihnan ostin Hakametsän mätsäristä jokunen vuosi sitten ja panta lähti mukaan Kaupin vinttikoira kisoista n. vuosi sitten. Ironista kyllä, mulla on panta ja hihna (Aurin ajoilta) ihan sitä varten, että jos käyn kävelemässä kaksin koiran kanssa lenkin. Puen solkipannan kaulaan niin typyt tietää, että nyt toinen koira vaan lähtee matkaan. Hassua miten ne ehdollistuukin tuommosiin pikkujuttuihin. 

 Mätsäri vermeet! Mustat on alunperin mustalle koiralle ja ruskeet Aurille. Mutta toi Musta Jokke pk-panta on niin hepponen, etten sitä uskalla mun mörssärillä enää käyttää. Kummallakaan.. Niin oon tuota ruskeeta pantaa sitten käyttäny mätsärissä tuon mustan itsetehdyn paracord hihnan kanssa. Ruskea panta voitettiin juoksukisoista..

  

Aurin valjaistoa. Jätin kuvasta pois x-back vetovaljaat, koska niitä me ei oikeestaan käytetä. Ne oli hetken Kuuralla, kun tutustutin sitä vetoon, mutta koska vetoharrastus on nyt pois suljettu vaihtoehto (lyhyitä harjoituspätkiä lukuunottamatta) niin eipä niillä ole käyttöä. Vihreet on ZeroDC Short valjaat. Aurin ykkösvaljaat vetoon, toimii! Vieressä mustat TopCanis valjaat flexin kanssa käytettäväksi, ja yllä Flexi Comfort MAXI eli + 55kg koirille tarkoitettu leveänauhainen kelatalutin. Kelatalutinta käytän Aurin kanssa metsässä, kun etenkin tänä syksynä riistan hajut on vieneet mennessää niin jollakin tavoin sen on saatava liikkua vapaammin. Toimii sekin!

 Kuuran reenikalustoa. Ompa sitäkin kertynyt. Näitä siis käytetään tokokentällä, miksei dobo yms. kentilläkin, mutta toko on nyt meidän ykköslaji.

Takana iso 58cm nahkapatukka, toistaiseksi tosi vähällä käytöllä. Ei mahdu taskuun. Chomper (tai mikä lie?) heittokahva pallolle, ollu eniten käytössä Aurin kanssa, kun vielä asuttiin mega-ison hiekkakentän vieressä. 

Iso puukapula, pinkki patukka ja ruskee patukka oli meidän ekat noutoreeni jutut, ennenkun sitten opetin sen nostaan tuota iso puista palikkaa. Metallinen "kapula" Oikeestihan toi on Ikean tv-tasosta joku härpäke. Tunnarikapula, saatiin käytettynä kaverilta. Koirapilli (Acme) ja naksutin. Naksutin kovassa käytössä, pillille opettaminen jäänyt toistaiseksi.. 

Narulelu, narupallot, tennis- ja pesäpalloja, kaninkarva.. Siinäpä meidän palkkausleluista käytetyimmät. Kuvasta puuttuu meidän "vapa" lelu, eli piiska + naru + lelu hässäkkä, jolla saan Kuuran syttyyn leikkimiseen tarpeenvaatiessa.

Ja tietty sitten reenitaluttimet; itte tehtyjä tietenkin! Kaksi lyhyempää ja yksi pitkä paracord talutin solmupäällä. Tosi hyvät ollu, en vaihtais muuhun. Ja lukollinen ketjukaulain.

Aurin Hurtta pelastusliivi 20-30kg koiralle,  käytössä myös Kuuralla tarpeenvaatiessa, sekä Ruffwear Palisades bag - kantolaukut kokoa m (muistaakseni). Aurille passelit, neiti vaan ei jostain syystä oikein tykkää kantaa niitä, niin jäänyt vähälle käytölle. Tarkotus käyttää Kuuralla jos ei jää pieneksi neitille.

Hirveesti roinaa! No tässä katsaus koiranhuolto välineistöön. Kampaa ja harjaa meillä on ihan älytön määrä. Mutta siinä kasassa vain tuo vihreäkampa ja pari karstaa on mitä itse olen ostanut. Muut on perintökamaa kämppikseltä tai meidän kissalta joka ei niitä sitten tarttenutkaan.

Lisäksi löytyy punkkipihdit, salvaa, kuumemittari (koirien oma), tassuvahaa, Tummelia, korvatököttiä, sideharsoa, lääkehiiltä, biobakkia, tossua, kumitöppöstä (ei kuvassa), hyttyskarkotetta (lasten - koirille), tassurasvaa (Relaxant), Espree Aloe geeliä, Shampoota, Humilac- hoitoaine iholle ja turkille.. Ja kuvasta puuttuu kynsisakset, pari harjaa, Relaxant turvehässäkkä ihotulehduksia varten ja ties mitä muuta. Osa näistäkin on voitettu mätsäreistä, saatu kavereilta, ja osa on jäänyt eläinlääkäri reissujen ja iho- yms. ongelmien jälkeen talteen tulevaisuutta varten. Käyttö: tarpeen vaatiessa!

Auri vs. Kuura

 No siinäpä sitä sitten ois lisää roinaa, eli takkeja. Niitä nyt sattuu olemaan, vaikkei nuo mitään semmosia olekaan etteivät ilman takkia tarkenis. Hyvinhän ne tarkenis. Omaa laiskuutta vaan käytän takkeja.

Aurilla:

1. BOT verkkoloimi 2. Hurtta Torrent sadetakki (kätsysti samanmallinen kuin BOT) 3. Thundershirt 4. Itsetehty fleecevuorellinen takki, tuo antiikkisen näkönen verhokangas takki.

BOT, no se nyt vaan on aina ollut haaveissa ostaa ja sen vihdoin ostinkin. Palautteluun.
Sadetakki - sillon kun oikeasti tulee vettä vaakatasossa ja pystytasossa ja sivutasossa ja itsekin sadevermeistä  huolimatta ihoon asti märkä. Kätevä myös "vaellus"reissuilla. Pitää tuulta ja alle saa laitettua lämmittävää kerrosta.. Kuten villapaidan. Semmonenkin muuten löytyy.

Thundershirt, aikanaan ostin, kun Aurin eroahdistuksen kanssa kamppailin. Kyllähän se joo tais sitä rauhottaa, mitään suurta eroa tosin en huomannu. Tällä hetkellä käytössä etualalla komeilevan kauratyynyn kanssa, pitää kivasti kauratyynyn selkää vasten paikallaan! Ja tosiaan kauratyynyä hierojan suosituksesta käytetty Osmalle ja Aurille lihasjumien ehkäisyyn. Osmalla toiminut hyvin, Aurilla niitä lihasjumeja ei oikeestaa oo ollutkaan joten kai se silläkin auttaa.

Kuuralla:
1. Itsetehty Villakangas takkia fleece vuorella. Talvi ja trimmi lähestyy, korkealla kauluksella.. 2. Hurtta Torrent sadetakki - sama kuin Aurilla, kokoa isompi. 3. Hurtta talvitakki. Ostin kun halvalla sain. Kätevä ulkoilua ajatellen. Tosi lämpösen olonen, jos vaikka päivä retkeillään tai jopa yövytään talvella koirien kanssa ulkosalla niin varmasti lämmittää paremmin kuin oma turkki. Aurille ja Osmallekin tulossa tuommoset, kun alennuksessa olivat. Ainoa miinus on, että jättä etujalkojen isot lihakset aika paljaaksi.

STUFF. Tässähän tätä sekalaista rompetta sitten vielä lisää.. Manmatin retkivetovyö, Boosterin huomioliivit; Kuuran "SWAT" ja Aurin pienempi samallainen alla. Vetoadapteri, vetopetoliina joustolla, seisinki (ei kuvassa), luinen koirapilli - kova ääni kantautuu mettässä paremmin kuin tuon yliäänipillin (Acme) on muuten ollu tosi hyvä sekin. Orbiloc huomiovalot; punanen ja vihree. Aurin naksutin, karhunkellot - löytyy jokaiselle oma. Irrotellessa ja vedossa pistetään koiriin kii niin kuullaan missä menee ja muut kuulee että tullaan. Halpis vilkkuvalot. Joskus käytössä..

Aivan pöhkö määrä tavaraa! Ja naurettavintahan on se, että kaikkea tätä käytetään kuukausittain, viikoittain ja osaa päivittäin! Tämän kaiken lisäksi meillä on ruokakuppia, juomakuppia, retkikuppia...

Löytyy myös Kickbike Freeride vetohommiin, ravuuttamiseen. Eslan kicksparkki, Dobopallo, koiraportteja, koirille on jopa _oma sänky_ sohvana olkkarissa. Ja edellä mainittu on muuten koirien  suuressa suosiossa! Ja itselle on sitten namikukkaroa (Hurtta), reeniliiviä (Musti ja Mirri) sekä reenitaskua (Berra) olemassa. Ja unohtamatta leluja. Kongin kongia ja luuta ja palloa ja pehmolelua ja Skinneez nahkaa ja pehmopalloa ja narulelua ja aktivointipalloa ja älypeliä ja .... o_O

Diagnoosi: Hullu se on.

Ja hulluus tulee hiipien.

Hyvänmielen temppu haaste

Haastoin itse itseni, kun ei kukaan muukaan. Näytti niin hauskalta, että halusin kokeilla! Kärsimättömyys, hetihän se piti kuvata! Pimeässä kämpässä, tosi laadukas kuva, noh, ehkä teen joskus ulkona paremman temppu videon.

Kuuran kanssa ei oikein sisällä tehdä mitään, ulkona yleensä opetan ja treenaan. Yksi syy on se, että meillä on vähän mattoja ja liukkaat lattiat. Meni tosi pitkään että tuo tahvo edes pysyi istumassa mun vieressä ettei tassut luistanu alta pois... Röhnöttää jotenkin niin hassusti ettei meinaa edes tassut pitää.. 

Aurinkin kanssa voisin tehdä, Aurin kanssakaan en tee sisällä jotenka pitää odotella kivaa ulkoilmaa ja lähteä ulos temppuileen! Pahoittelen ohjaajan (eli minun) lökäpöksyjä... :D

Kuura 9kk, lyhyen lyhyt temppuvideo:

Ja kivahan tätä on sitten myöhemmin katsoa, että kuinka on kehitytty ja edistytty! :) 

Seikkailu seitsemän

Mitään hirmu suurta kysymys tulvaahan ei saatu, mikä ei yllätä koska eihän sellaista koskaan tule! Eikä tarvitsekaan.

Eli  Oliko teillä miten paljon tavaraa mukana? 

Meillä oli periaatteessa retkellä mukana ne peruskamppeet, jotka pitää olla kun lähtee yöpymään jonnekin. 

Oma varustelista oli seuraavanlainen: Kaksi makuupussia ja -alustaa, kerrasto (pitkät housut ja paita). villasukat ja ohuet sukat, pakki ruoanlaittoon, haa-vei-lu, otsalamppu x2 (toista lainasin  Jennylle), puukko, tulitikut, emergency tulentekopaketti eli sytytyspaloja joilla saa nopsasti tulen tehtyä jos tarvis, vessapaperia, köyttä/narua, kirves, (yleensä myös loue ja pressu) ruoat + koirille villapaidat (neidit ♥ ) ja sadetakit.. 

Ja tietysti vaatteet mitkä päällä: fleecetakki, sateenkestävätakki (pois kävelyn ajan), vaellushousut, sukat, vaelluskengät, hanskat, pipo, kaulahuivi, yms. :D

Varmasti jotain oleellista tästä listasta nyt unohdin, mutta eiköhän siinä tärkeimmät kuitenkin. Periaatteessa paljon tavaraa, esim makuupussit (sain sullottua yhteen kuljetuspussiin/kompressiopussiin molemmat) vievät paljon tilaa, mutteivät juurikaan paina.
Itselläni on untuvapussi; kolmen vuodenajan ja päälle vedän kesäpussin, joka on keinokuituinen. Makuualustoina kaksi halpis alustaa, joissa toisessa hopeinen folio toisella puolella, en tiijä onko siitä mitään hyötyä mutta kaipa se vähän tehokkaammin heijastaa lämpöä...?

Painoa rinkalla ruokineen varmaan joku .. 12-15kg? Eli kevyt, tosin itse tykkään pakata mahdollisimman kevyesti mukaan. Erämaavaellus, jolle osallistuin koulutuksessani, pakkasin mukaan n. 19kg tavaraa ja vaellus kesti kahdeksan ja puoli päivää. Aina on hyvä huomio oma kunto ja tottumukset, itselläni oli tuolloin paljon huonompi kunto kuin nykyään ja meidän maastot sielä oli poluttomat, porojen tekemiä polkuja lukuunottamatta. Esimerkiksi päivä suolla n. 10km on huomattavasti paljon raskaampi kuin 17km kovaksi tallatulla metsäpolulla - sama rinkka selässä.

Mutta se siitä, voisin tehdä tähän loppuun pienen katsauksen reissuumme; minun perspektiivistäni. ;) Jennyhän kirjoittelikin jo omansa, nopea kun on! Itse myös kuvailin vähän vähemmän kuin retkikaverini!

Starttailtiin tosiaan maanantai aamuna Ylöjärveltä Jennyn kyydillä kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Olin jo edellisenä iltana pakannut (ihme kyllä) tavarat valmiiksi, ei muutakun koirien lihat rinkan alataskuun ja menoksi!
Kiitos kuskille kyydistä ja täytyy ihan kehua, että ajotaidot on huomattavasti parantuneen sitten meidän Lielahden koirapuistoreissun ! :D

Startattiin Kirkas-Soljosen parkkipaikalta, alkupätkä oli kevyttä metsäautotietä ja hetkeksi päästettiin riemu-idiootit päästään pahimmat kaasut pois, jotta malttaisivat kulkea paremmin remmissä.

Liesilammille asti matka taittui oikein mukavasti leveää väylää pitkin, ja siitä lähdimme sitten taittamaan matkaan liukkaita pitkospuita pitkin. Hermoja kiristi intoilevat piskit, jalan alta pakeneva pitkospuu (nastat kengän pohjissa ois ollu tosi hieno juttu! ) ja tietty vähän latisti pieni tihkusadekin. Ei se retkeily aina pelkkää riemua ole, mutta kyllä selvittiin niistä perhanan lankuista. Ainakin reilu kilometri niillä tasapainoiltiin ja karjuttiin (tai minä ainakin) koirille, että "TAAKSE!" Tehotreeniä parhaimmillaan ja kyllä se sitten alkoi sujuakin..

Päästiin lounaspaikalle kolmen tunnin rauhallisen kävelyn ja lankuilla tasapainoilun päätteeksi Liesijärvelle, puita sahaamaan ja pilkkomaan, tulet notskipaikalle ja vettä kiehumaan. Koirillekin vähän välipalaa. Kiinnitin tytöt laavukatoksen yläkulmaan hihnoistaan ja Tuikku vähän kauempana puussa kiinni.

Hengailtiin tunnin verran lounaspaikalla, eihän meillä mihkään mikään kiire ole, kellokin kävi vasta puolta päivää. Siitä sitten pikkuhiljaa kamat kasaan, ja rinkat selkään ja kohti yöpymispaikkaa, jossa pitäisi olla laavu missä viettää yö.

Liesijärveltä kohti Tasanenkangasta, minkä jälkeen pidettiin pieni juoma ja valokuvailupaussi Käsikivenkankaalla. Kuten nimetkin kertovat, maasto oli mukavaa tasaista ja kaunista kangasmetsää. Sieltä matka jatkui  Kärmeskukkulalle, jossa riistaveriset haistoivat karhun (löytyi myös jätöksiä) ja pk-piski vähän ahdistui pedon hajuista. Pistettiin piskit kauniin kaatuneen kelorungon päälle posettamaan kuvia varten, yllättävän hyvin pysyivät istualtaan/seisomassa sateen liukastamalla rungolla, eikä riistaverisetkään karkaillu karhun hajun perään, toki varmuuden vuoksi olivat kiinnikin..

Kello oli aika vähän, liekö vasta jotain kolmen jälkeen iltapäivällä jotenka madeltiin ja kuvailtii aina Seitsemisjoelle asti mihkä taas pysähdyttiin ihan huolella melkein tunniksi hengailemaan ja kuvailemaan. Seitsemisjoella tavattiin toinen retkeilijä, joka liikuskeli yksin. Aiemmin törmäsimme kahteen (kenties isä ja poika? ) mieheen jotka tulivat meitä vastaan Liesijärveltä kohti Liesilammia.

Ajankuluksi testailin kivoja valotus juttuja kameralla, koirat sai hengailla kiinnitettynä puihin jne.
Lopuksi vähän mustavalkoisia kuvatuksia:

Mennää äiti kotiin, täällä on karhuja. T. Kuura

Otin vielä leiripaikaltakin kuvia, mutta jostain syystä ne on mystisessä .NEF muodossa enkä saa niitä muoksittua koska GIMP ja en tajua enkä jaksa alkaa vääntämään.. :D

Yövyttiin kuitenkin puuliiterissä, koska ilmeisesti sieltä oli sitten purettu laavu. Mielestäni kartassa josta katsoin luki että laavu. No pääasiahan oli, että oli jotain pään päällä ja itseasiassa puuliiteri oli todella kotoisa ja hyvä paikka nukkua. Koiratkin pääsivät katon alle ja rauhoittuvat nopeasti viereeni nukkumaan. Jenny sai pienempänä kiipeillä puupinon päälle makaamaan ja kehui kovasti aamulla, kuinka tasaisen puuläjän päällä oli oikeasti hyvä nukkua. Kolme koiraa nukkui minun vieressä, en tiedä johtuiko siitä vai mistä se, että jouduin yöllä heräämään ja ottamaan vaatetta pois kun meinasi tulla hiki ja kuumuus! Mutta yö nukuttiin todella hyvin, vaikka silloin kuuden aikaan iltapäivästä, kun pimeys alkoi hiipiä, meinasi itselleni iskeä pakokauhu, että täälläkö nyt sitten pitää vain olla seuraavat 14 tuntia.. Äkkiä se meni, kun siitä nukkui ainakin 9h ;)

Kiitos reissuseurasta ja kivasta retkestä reippaalle retkikaverilleni! :) ♥

Reissussa rähjääjät

Kello: 5.30

Päivä: 13.10.2014

Suunnitelma: Retki Seitsemisen kansallispuistoon yöksi koirien kanssa.

Aamuhan alkoi niinkin hienosti kuin sillä, että heräsin Kuuran oksentamiseen. Neiti oli illalla syönyt kalkkunan kaulaa ja yskäisi sitten närästys yrjön mukana maailmaan pienen luunpalankin. Parempi tietty niin.

Jo jonkin aikaa oltiin puhuttu, että pitää lähteä reissulle Seitsemiseen koirien kanssa, ja nyt olisi sitten SE päivä, kun sinne  lähdetään..

Mun nirsoneiti ja papinsäkki syö normaalisti raakaruokaa. Tietty Papinsäkki syö myös vähän nappulaa lisänä, kun kerta voi, mutta nirsoneiti ja yliherkkyydet on voitettu nappulattomalla ruokavaliolla. Joten mitä mukaan vaellukselle? 

Tämä oli lyhyt vaellus; yksi yö, lokakuu, jääkaappilämpötilat yms. helppo toteuttaa. Aamulla pakkasesta lihat pussitettuna annoksiksi, pussitettu tehokkaasti tiiviiksi, rinkkaan .Se liha oli vasta vuorokauden kuluttua sulanut lähes läpikotaisin. Lisäksi otin naudanlihaista rasvaa. Aurihan sitten skippasikin koko lihan ja söi vain palan rasvaa iltapalaksi, hankala kun on. Kuuralle sen sijaan maistuu 1kg jauhelihaa ja rasvat päälle iltapalaksi... Papinsäkki (pohjaton).  Aamupalat jostain syystä upposi molemmille..

c. Jenny

Mitä jos haluat mukavan, onnistuneen, kivan retken koiriesi kanssa?

• Opeta koiralle jo etukäteen käsky "Taakse". Tällä käskyllä koira kulkee takanasi, esimerkiksi liukkailla pitkospuilla erittäin kätevä, tai riistaverisen pedon kanssa, joka mielellään vetäisi jokasen elukan perään kapealla polulla. Erittäin hyödyllinen myös kivisessä, juurisessä, alamäkeen viettävässä maastossa, jossa haluat varmistua siitä että rakas mustisi ei kiskaise sinua naamallesi 20kg rinkka selässä.
• Opeta koirasi kulkemaan remmissä metsässä. Kansallispuistoissa ei ole sallittua pitää koiria irrallaan juoksemassa, ne on pidettävä hihnassa. Jos koirasi metsässä vauhkoontuu vetämään ja kiskomaan kuin päätön kana a.) sinulla on pian kipeät ranteet b.) kipeä niska c.) katkennut pinna d.) armoton ketutus ja kupla otsassa sekä e.) turhautunut koira remmissä kiskomassa kahta kauhemmin.
• Opeta koira olemaan sidottuna kiinni jonnekin esimerkiksi puuhun niin, ettei se vauhkoonnu kun katoat hetkeksi näköpiiristä - esimerkiksi puuliiteriin, huussiin pusikkoon, hakemaan vettä jne. Jos laavulla sattuu olemaan muitakin retkeilijöitä heitä saattaa häiritä, jos koira jatkuvasti haukkua louskuttaa tai puree remmin poikki ja karkailee perääsi.
• Varustaudu siten, että hurttasi pärjää. Jos koirasi on sisäkoira ja harvoin pitkiä aikoja ulkona, et voi olettaa että se mukisematta käy kuusen juureen +4C lämpötiloissa kerälle nukkumaan ja aamulla siitä autuaana herää venytellen ja heiluttaa iloisesti häntää. Pue koirasi, jotta se tarkenee. Auri on nukkunut yhden yön makuupussissani, koska olin idiootti. (Enkä älynnyt ottaa sille lämmintä vaatetta, kevät ja karvanlähtö..)
• Ota koirallesi mukaan hihna, jolla kytket sen yöksi turvallisesti kiinni. Meidän Kuura-neiti on houdini ja syö hihnansa poikki, jotta pääsee kylkeen nukkumaan. Siksi sille ketju-jatkopalalla varustettu talutin. Tuikulle kettinki ja Auri pärjäsi Hurtan hihnalla, koska ei koe tarvetta paeta liinasta minnekään.

c. Jenny

Mitä muuta kannattaa huomioida, kun lähtee retkelle (Seitsemiseen)?

• Tulipaikoilla on puita, mutta varaudu siihen, että joudut itse sahaamaan puut sopivan mittaisiksi ja hakkaamaan kirveellä pieniksi. Tätäkin olisi hyvä harjoitella siten, ettei lähimmälle tielle ole montaa kymmentä kilometriä ja sieltä montakymmentä ellei satoja kilometrejä ensiapuun. Älä ala harjoittelemaan maastossa, kun olet kaukana "sivistyksestä".
• Nuotion sytytys. Osaathan tehdä tulet ennen kuin lähdet maastoon yöpymään, oikeastaan riittää jos joku teistä osaa tehdä tulet, mutta hätätilanteen tullen mitä useampi osaa sen nopeammin saadaan esimerkiksi järveen pudonneen, suohon kaatuneen tai jokeen liukastuneen retkikamun kamat kuivaksi.
• Majote. Useassa paikassa on toki laavut, mutta joku saattaa olla jo laavulla, ja kun tulet koiran kanssa paikalle ei ole kovinkaan todennäköistä että teidät otetaan avosylin vastaan ja viereen nukkumaan kun joku on jo laavun varannut. Varaudu nukkumaan omassa majoitteessa, tai niinkuin me tällä reissullamme - puuliiterissä; laavua ei enää ollutkaan.
• Kun lähdet retkelle, minne tahansa, ensi kertaa. Ota joku edes vähän kokenut kaveri mukaan, kerro jollekin mihkä olet lähdössä, lue paikasta etukäteen, varaudu keleihin, juo riittävästi, syö hyvin, nuku tarpeeksi ja huolehdi haukuistasi ja pidä paikat siistinä niin saat itsellesi mukavan reissun, vaikkei se aina menisikään ihan just niinkun piti ja paperilla luki!
• Unohda tiukat aikataulut, mukaudu ja nauti. Jätä kiire kaupunkiin.

Teen vielä erillisen kuva/reissupostauksen omasta reissustani, nyt ei vaan aivo toimi, toista puolta ajattelemattakaan. Jos on toiveita, mitä ois kiva tietää reissailuista ja semmosten suunnitteluista, kommentoikaa niin voin kirjoitella vastauksia jatkopostiin!