Son nääs kesä ny!

Ja me ollemme saapuneet etelään! Punkkeja, hyttysiä, käärmeitä, ukkosia, ruuhkaa, pakokaasuja, tauteja, väenpaljouksia! Mahtavaa! Kyllä on jo vähän ehkä kaivannutkin taas tätä hullunmyllyä, Lapissa kun kaikki on niin rentoa ja rauhallista. 

Supin kanssa on nyt touhuttu enimmäkseen, porukan junnu kuitenkin. On treffattu sisko Pilviä, käyty kokeilemassa käsiviehettä pellolla sekä ihan oikeissa treeneissä radalla! Sen lisäksi tavattiin Aurin ja Kuuran kaveri faaraot Supinkin kanssa ja käytiin pitkällä metsälenkillä yhdessä. Sieltä löydettiinkin sitten heti purkillinen punkkeja ja laitoin Seresto pannat tilaukseen aikalailla samana iltana, kun ne nyt joskus tulisi perillekin ennenkun mennään takaisin pohjoiseen. 

Suffeli, Sopuli, Sipuli, Subi, Supo kävi radalla keskiviikkona. Neiti suhtautui kaikkeen elämään ihan niinkuin se suhtautuu kaikkeen elämään. Lunkisti. Sitä ei paljon mikään hätkäytä ja se ui ihmis-, ja koiramassoissa kuin olisi aina kulkenut. Toisaalta, neiti Supi on tottunut koirapaljouteen ja hulluna sekoaviin huskyihin Lapissa, joten tämä ei mulle mikään yllätys ollutkaan. Kaikista eniten kyttäämistä, ja vähän murinaakin, aiheutti haravoiva naapuri. Siis harava, mikä ihme? Ei sellasta ole ennen nähty! 

Radalla Oppossupille vedettiin käsiviehettä kaksi kertaa. Ekalla kertaa suoraan vieheen perään, jahtasi hyvin, mutta arvelutti lopuksi, että mitä sille vieheelle pitäisi tehdä. Vähän leikkiä vieheen kanssa, ja seuraava veto avoimen kopin läpi niin johan neiti Peto roikkui vieheessä sen kiinni saatuaa, kuin pienpeto supikoira konsanaan! Hyvä Supi! Ei ahdistanut oudot ihmiset, viehe, kopit eikä kolinat. Born to run. 

Olisin halunnut ottaa Aurinkin mukaan radalle, mutta yllättävän lämpimät hellepäivät yhtäkkiä talviolosuhteiden jälkeen, niin ei olisi ollut reilua tuottaa kaverille lämpöhalvausta. Ehkä ensiviikolla jo, kun tyypit alkaa oleen sopeutuneita näihin lämpöihin, otan Aurinkin mukaan! 

Kuuran kanssa vähän muisteltiin tokojuttuja. Aivan toivotonta ainakin takapihatokoilu. Neidin käsitys "maahanmenosta" on se, että selälleen kellahdetaan kuin koppakuoriainen. Luoksetuloissa näkyy arjessa tarvitut pysäytykset ja herkästi neiti tarjoaa kesken luoksetulon stoppia. Siis mitä? Huoh. No, mutta tokoleiri on tulossa, eiköhän me sieltä saada kerättyä taas meidän tokoseipäät ja muut taitopisteet. Vähän meinaan haaveilin, että oltaisiin korkattu AVO-luokka tuon pällin kanssa. Mutta Mejä-kokeeseen ilmoittaudutaan ainakin, eri asia sitten että päästäänkö kokeeseen asti. 

Kuukkeli on muutenkin aika jämäkässä kunnossa talven jäljiltä, painoa on 34kg mikä on ihan ennätys tälle koiralle, on siinä ehkä kilo löysääkin mukana..  Supi painaa 11.9kg ja Auri jämäkät 23kg. Toisinsanoen kaikki koirat on tällä hetkellä melko muhkeassa lihaksessa, sillä Aurillakaan ei kylkien päällä ole yhtään ylimääräistä ja tykkäisin melkein, että saisi vähä "lihota", on aika kuivassa kunnossa. Timmimimmi. 

Kissan kanssakin jouduttiin käymään eläinlääkärissä pissavaivojen takia, neiti 8v., siirtyi nyt erikoisruualle, tavoitteena liuottaa virtsakiteet pois.. Perus kissavaivoja siis. 

Moponkahvakorva ja Avulias Aatu

Tiistai illasta meille saapui pohjoisen vieraita Muoniosta ja Kemistä. Renny koirineen - Osma ja Seppo - sekä hänen äitinsä. He tulivat etelään lomaseikkailulle, mutta ajankohdan määrittäneenä syynä oli luustokuvaus.  Oltiin jo aiemmin talvella varattu paikka joukkotarkastukseen Eläinystäväsi lääkäri Juha Kalliolle. 

Keskiviikko aamuna sitten heti startattiin kahdeksaksi eläinlääkärin vastaanotolle. Auri ja Osma on kuvattu jo aiemmin, joten Osma selvisi reissusta tainnuttamatta ja Aurilta kuvautin vain selän. Toki samassa yhteydessä uudelleen kuvattiin myös lonkat lääkärin toimesta.

Kuura oli ensimmäisenä vuorossa, ja neidiltä otettiinkin ihan täysi setti. Tutkittiin polvet, lonkat, selkä, kyynärät sekä häntä. Tutkimus aloitettiin kopeloimalla Kuuran jalat ja tunnustelemalla selkää. Jo aiemmin leikatun polven vuoksi tahdoin ocd-kontrollikuvat. Polvessa on uudisluuta leikkaushaavan alueella ja ympärillä, mutta muutoksiin nähden se on yllättävän toimiva peli. Jossain vaiheessa voi olla, että ristisiteet vaurioituu ajan myötä, mutta ei välttämättä.  Polvet ei myöskään luksoi, mitä en niiden uskonut tekevänkään. Heti ensimmäisenä kehuja tuli hyvästä ja molemmin puolin yhtä vahvasta lihaksistosta takajaloissa.

Lonkat kuvattiin, alustavaksi arvioksi saatiin A/B, toinen lonkkamalja oli aavistuksen avonaisempi kuin toinen. Epäilyksenä sen johtuvan leikatusta jalasta, ja jos koira käyttää toista jalkaansa enemmän. Mutta muuten oikein puhtaat ja hyvin maljoihin asettuvat.

Kyynärät oli puhtaat siinä määrin, että niissä ei ollut merkkejä kulumasta eikä tulehduksista, toisessa kyynärässä oli jokin millin epämääräinen "kohouma", joka saattaa laskea tuloksen 0/1. Myös toisessa kohtaa molempia kyynäriä oli poikkeavia muotoja, mutta lääkärin mielestä ne ovat vain yksilöllisiä, eivätkä vaikuta arviointiin eivätkä terveyteen. Persoonallisen mallinen kiinnittymiskohta muistaakseni lihakseen.  

Selkä tulee todennäköisesti saamaan arvioksi SP2. Muuten siisti ja normaali, mutta lannerangan ja rintarangan vaihtumiskohdan huudeilla oli pari muhkeaa spondyloosi silloittumaa. Lisäksi lannerangassa oli yksi silloittuman alku, ja toinen todella pieni alku. Eli selkä ei todellakaan ollut priimaa. Tämä yllätti itseni, sillä selkä on ollut täysin oireeton, kun sitä on hierottu.

Hännän kuvautin koska sinne on ilmestynyt mysteeri mutka. Mutka paljastui murtumaksi, eikä häntämutkaksi jota epäiltiin.

Aurilta kuvattiin selkä. Oli mukava kuulla, että tyypin nikamat on ihan priimassa järjestyksessä, ei mitään ylimääräistä missään, ei ahtauksia ei mitään. Täydellinen. Niinkuin koira itsessään muutenkin. Myös lonkista Kallio antoi paremman arvion kuin Haapasalo, joka arvioi ne hieman alakanttiin B/C. Kallio antoi niinkin positiivisen kuin jopa A/B. Lonkat on siistit, ja lähes täydellisen sopivat maljoihin.

Kuuran kanssa on koettu niin paljon vastoinkäymisiä jo, etten jaksa enää murehtia "huonoja" luustokuvaus tuloksia. Tiedossahan se on ollut jo aikaisemmin, ettei tämän tyypin kanssa tulla harrastamaan vauhtilajeja ja terve tulevaisuuskin on vähän kysymysmerkin alla. Nyt kuitenkin tiedän varmaksi mitä sielä on ja osaan ylläpitää lihashuoltoa, ja -kuntoa sekä seurailla mahdollisia oireita. Arkea jatkamme aivan samalla tavoin kuin aiemminkin, ja uutena lajina aloitimme juuri haun. 

Hakumetsässä käytiin kokeilemassa lajia, Kuura yllätti niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Intoa ja tarmoa juosta metsässä herkku-ukolta toiselle kyllä löytyi, mutta rohkeus karahti maalimiehen taskussa piipanneeseen radiopuhelimeen. Radiopuhelin ei kuitenkaan syönyt suursnautseria vaan Kuura pääsi "traumasta" ylitse ja lopetettiin treenit hyvällä fiiliksellä. Toivottavasti jo seuraavalla kerralla Kuukkeli on käsitellyt asiaa herne-aivoissaan ja alkaa siedättymään idealle "ukkoja metsässä".

Itselle lajissa oli paljon uutta. Jonkinverran olin kerennyt perehtyä siihen mitä laji pitää sisällään, mutta termistö ja käytäntö on eri asia. Muutenkin kun olen enemmän sorttia "tee-ja-opi" kuin "lue-ja-opi" niin luulen asioiden valkenevan parhaiten treenien kautta. Toki nyt sain kotiläksyksi opiskella termistöä, jotta treeneistä saadaan sujuvammat. Toistaiseksi olen ihan avoin lajille, en halua yhden kerran lannistaa intoa. Ja huonomminkin olisi kai voinut mennä.

Vappenoitua

Kaveri tuumasi, kun näki Kuuran puolen vuoden jälkeen, että "Ihan kun se ois taas kasvanut!". Tuumattiin kuitenkin, että varmaan vaan näyttää siltä kun on kerryttänyt massaa ja aikuismaistunut jonkin verran. Tänä aamusta kuitenkin kaivelin mittanauhan esiin ja uskottava se on, neiti on vieläkin kasvanut korkeutta n. 1cm. Aiempi säkä oli 63-64cm, mutta tämän päiväinen mittaus sitkeästi väitti että 65cm. Ja pöydän alustesti sen oikeastaan varmisti, kun neiti seisoi pöydän vieressä, jonka alareunaan on lattiasta 63cm, niin ei kyllä millään olisi mahtunu sinne alle.Tuntuu jotenkin hullulta, että vielä 2-vuotiaanakin tuo kasvaisi kokoa. Uskottava se kuitenkin on, isot koirat kasvaa hitaasti.  Isot koirat myös kehittyy hitaasti. Uskotaan, uskotaan!

Kuuran kanssa treenailut on sujuneet kivasti. Oikeastaan omaa luottamusta vaille valmiit BH-kokeeseenkin oltaisiin. Se pitkä paikkamakuu tosin jänskättää, että ehkä lykkään vielä kesäkuulle - jos päästään - sitä. Treenattiin paikkamakuuta pienellä porukalla niin, että vieressä luokse tuloja. 

Yksinäni olen treenannut niin, että riehun kentällä Aurin kanssa mm. heitän sille patukkaa ja kehun paljon ja heilutaan muutenkin sekavan häiritsevästi, ja Kuura makaa paikkamakuussa. Nostaa kummasti mustin työmoraaliakin, kun on todella mustis ja joutuu kattomaan, kun meillä on Aukustin kanssa kivaa!

Vappua me ei oikeestaan juhlita, mitenkään. Paitsi vapaapäivällä ja piiitkällä metsälenkillä, jonka ohessa vähän kokeilin valokuvailla erilaisilla tekniikoilla. Tosi kaunis ilma, ja lämmin. Etsimääni sinivuokko peltoa en vielä löytänyt, muuta kuin pari hassua yksinäistä, mutta muuten kyllä tuli ihan kivat kuvat saatua. Päivittelin vihdoin ulkoasunkin vähän keväisempään!  

Käveltiin varmaan lähemmäs 10km polkuja pitkin. Metsän pohja oli paikoin todella märkää ja jouduttiin improvisoimaan vähän omia reittejä, mutta sehän se koko jutun juoni on. Samalla harjoiteltiin vaelluksia ajatellen remmissä kulkemista metsässä. Aurilta homma sujui paljon paremmin kuin Kuuralta, joka olisi ollut suuresti halukas rallittelemaan niin, että mättää pöllyää.  Hyvin kuitenkin päästiin yhteisymmärykseen Kuukkelinkin kanssa. 

 Valokuvablogiinkin on taas päivitelty photoja. 

Maalaiset mustit

Talven jälkeen - pitkästä aikaa - lähdettiin tapaamaan Jennyä ja hurttia! Tyyppien jälleenkohtaaminen oli aika riemukas, eikä mitään merkkiä siitä, että puolen vuoden tauko olisi viilentänyt edes pikkuhiljaa kypsyvien viriilien narttujen välejä. Viitaten Vilkkuun ja Kuuraan. Oikeastaan päin vastoin.Viimeksi kun Kuura ja Vilkku tapasivat toisensa, V oli ihan rääpäle pieni ja Kuura oli mörssäri suuri - yhteiset leikit siis jäivät melko vähäisiksi. Nyt kuitenkin Viikari on kasvanut koiran kokoiseksi ja neideillä oli oikein lystiä keskenään painella ympäri peltoa ja plutata ihanassa liejuojassa.

Vanhat kärttyisät rouvat Auri ja Tuikku saivat toki myös kirmailla vähän rajoitettuna kylläkin. Kiitos vaan peuroille ja riistavietille! Auri oli ainakin ihan riemusta soikeana, kun sai myllätä ja kirmuuttaa vanhan bestiksensä kanssa pellolla. Tietty välistä oli myös mukava märehtiä pupun ja peuran p*skabuffetista kivoja herkkuja. Talviturkit korkattiin heti ensimmäisenä ryntäämällä täysiiiii ojaan. 

h

Ennen peltoutumista käytiin treenailemassa Hakametsän kentällä Vilkun ja Kuuran tottelevaisuus muuveja sekä vähän frisbeetä elohiiribortsulle. Tuli myös todettua että riiseni ei jostain kumman syystä ole täysin soveltuvainen rotuvalinta, jos tahtoisi tavoitteellisesti frisbiitä treeniä.

No saatiin me ainakin huvitettua itseämme, ehkä ohikulkijoitakin ja mikä tärkeintä Kuurallakin oli ihan hauskaa, kun se yritti nappailla kiekkoja. Tosin ei se kyllä älynnyt miksi ja miten ja missä.

Aurin kanssa ei oikeastaan ole ees treenailtu mitään, lähinnä höntsyilty, joten tällä kertaa Auri sai tyytyä venailemaan autossa ja rallittelemaan pellolla. Kyllähän sekin tykkää tehdä, mutta sille tokoilut ja rallyilyt on enempi vaan kivoja temppuhetkiä, joista saa palkaksi vähän herkkuja!

Kuuran kanssa me on jatkettu ahkerasti opiskelua oikeanlaisesta leikityksestä ja palkkauksesta. Riiseni on syttynyt saalisleikille ja ensimmäiset patukatkin oikeastaan jo hajosi muutaman treenikerran jälkeen. TopDogin pinkit vaihtuivat HSTn kokoa suurempiin. Kuuralla on rahtusen huono puruote, johtuu sen huonoista leuoista. Huonot siinä määrin, että alaleuka on kapea ja kulmureiden takia mm. oikeanpuoleista ientä jouduttiin operoimaan kun Kuura oli pentu. Sen vuoksi se on ollut todella herkkäsuinen. HSTn punaset patukat kuitenkin on mukavan pehmoiset ja tänään mennäänkin heti testaamaan miten leidi suhtautuu uusiin leluihin.  

Käytiin myös treenaamassa vähän sitä sun tätä yhden uuden tuttavuuden kanssa pari päivää sitten, ja on kyllä oikein mukava, kun joku on vähän kattomassa mitä sählätään. Tulee ihan hyviä vinkkejä ja näkee vähän, että miten muut tekee. 

Saalisvietti, laumavietti. Kaikki tältä saralta on kuitenkin itselleni täysin uusia aihepiirejä, joista on kyllä luettu kirjoista ja kuunneltu luennoilla, mutta joidenka toimintaan saaminen käytännössä kaipaa vielä hiontaa. Toki se, ettei Kuura ole mikään 100% viettipommi myös luo omaa haastettaan. Toisaalta kuitenkin arvostan sitä, ettei se ole. Joudun oikeasti pohtimaan miksi ja miten.

Ja jottei kaikki olisi liian helppoa, aloitti Kuura juoksunsa. Vähän etuajassa jos vertaa viimevuoteen. Toistaiseksi juoksut eivät ole aiheuttaneet suuria tunteenmylläyksiä koirassa, mutta huomaa kyllä heti, että toisena päivänä on Kuura 1.0 ja toisena Kuura 1.5 mukana. Pientä ailahtelua viretiloissa havaittavissa. Yritän nyt aktiivisesti treenata koko juoksuajan, vähän kuin testatakseni, että voiko aktiivisella treenaamisella vähentää sitä lahnaksi muuttumista vai ei. 

Tänään maanantaina myös alkaa taas meidän tokovalkku! Oikeastaanhan mulla on jo tosi hyvät eväät tokon maailmaan, mutta koska tykkään ihan älyttömästi Mikan valkuista niin halusin jatkaa käymistä sielä. Tämän kesän tavoitteina meillä on saada TK1 ja BH suoritettua. Todellisuus on sitten mitä on, ja kisoihin ei nyt edes aiota ennenkuin juoksuista on toivuttu hyvin. Mukavampi tehdä koiran kanssa joka on oma itsensä. 

Totellaanko

Käytiin tänään koiratreffeillä työkaverini porokoiran pentu Hetun kanssa. Mukaan otin vain Kuuran ja purutyynyn - ajatuksena vähän muistella tottiksen alkeita. No kyllähän se riiseni saatiin heräteltyä tottismaailmaan, vähän oli puruote hukassa, mutta pienen hetsailun ja sähläämisen jälkeen löytyi se tuttu nausterin tiukka ote tyynystä. 360-asteen ilmalentokin sujui mallikkaasti.  

Seuruu on päässyt huonoksi, poikittaa aavistuksen oikealle, eli aukeaa takaa ja nokka hamuaa oikealle taskulle. No korjauksena tähän palkat vasempaan taskuun, vasemmasta kädestä ja vasempaan kainaloon. Eiköhän se tämäkin saada fiksattua. Seuruu oli kuitenkin hyvää, edelleen tiivistä, ei ehkä ihan niin vietikästä kuin syksyllä reenien jälkeen, mutta tehokasta kuitenkin. Käskyt muistettiin, niin kaukot kuin liikkeestä. Ainoa treenattava on "seiso" käsky jolloin Kuura valuu luokseni ja seisahtuu eteeni tönöttämään.

Postissakin odottelee noutoa ruutunauhat - kätevästi punaiset (ainakin kuvassa) - niin erottuu tuolta valkoisesta lumihangesta...

Kun sitten palautettiin sankarit kotiin, otettiin molemmat toiset omat koirat kotoa mukaan. Kuura jäi kotiin sulamaan ja Auri lähti mukaan. Aurille nappasin matkaan 20m liinan. Jäällä oli kuitenkin aika ankean harmaata, enkä saanut aikaseksi ottaa kuvia. Mukana meillä oli työkaverin villakoiramix - jossa on myös ripaus nausteria! 

Jäälle oli noussut vähän vettä ja kelkan jäljet  upotti, mutta selvittiin hengissä takaisin ja oli oikeastaan oikein mukava kävely "seniorien" kanssa. 

"Mamma kyl käski et 'istu', mut jos mä tälleen venytän, niin yletän pusutteleen..."
ps. huomaa kaljukaula, Kuura päätti et nyt on hyvä aika alkaa pudottaan karvaa... trimmaus siis!

Pohjantähden alla

Funker Vogt Nuclear Winter 

Koska tämä biisi on nyt jonkin aikaa soinut päässä ja soittimissa niin aloitetaanpa tällä tämä blogipostaus. On ollut vähän sellanen "nuclear winter" meininki pakkasten paukkuessa rapsakoissa -30/-37C asteissa. En ole hirveästi edes valokuvaillut, kun jäätyy näpit ja jos rehellisiä ollaan niin aika pitkälti hengataan sisällä vapaapäivinä. Koiratkaan eivät nauti ihan näin kovista pakkastista.

Eilen oli ensimmäinen virallinen työpäivä! Jee! Sain siis työpaikan työkokeilupaikaltani, joten voisi sanoa, että kuuden viikon ilmaistyö kannatti. Tuttua hommaa siis, mutta kyllähän tuo -37C tuo ihan oman fiiliksen safarien vetoon ja koirien valjastamiseen. Näillä näkymin paluumuutto etelään tapahtuu siis vasta toukokuussa. Siihen asti saa nautiskella Lapin maisemista (ja kipakoista pakkasista).

Ollaan nyt muutaman kerran, vähän lauhemmilla pakkasilla, osallistuttu OPSA:n eli Ounaisjokilaakson palvelus- ja seurakoira alajaoston kautta järjestyneille koiratreffeille. Kivaa, täälläkin on siis koiraelämää! Elin pitkään siinä uskossa, ettei täältä löydy mitään yhdistyksiä. Käytiin muunmuassa pienellä yhteiskävelyllä, pakkasraja toki vähän tuli vastaan silloinkin -30C, ja Kuura pääsi tutustumaan nahkacollie poikaan, sekarotuiseen villakoiraan (jossa ripaus riiseniä) sekä pieneen porokoiran alkuun. Iloa ja riemua.

Sitten osallistuttiin yhteislenkille, käveltiin joku 4km lenkki ja koirat saivat painia läheisellä hiekkasoramontulla. Kuura ja Auri saivat tutustua nyt 8kk ikäiseen huskypoikaan, ja mukana oli myös tuttu colliepoika. Iloa ja riemua! Kuurassa on tapahtunut jonkin verran kehitystä, ja tällaisissa koiratilaisuuksissa tuntuu suhtautuvat täysin vieraisiin ihmisiin jokseenkin vähemmän "pelokkaasti" /epäluuloisesti ja menee jopa tutustumaan. Tämä on ihan mahtava juttu!

Kävelyillä sen sijaan takapakkia on tullut sen verran, että karvahattuhuppupäiset miehet ovat suuri uhka ja niille pitää haukkua, isolla nausterin äänellä. Tämä johtunee suuresti siitä, että täällä ei oikeasti juuri koskaan tule ketään vastaan lenkeillä. Ajattelinkin, että kun palataan Etelä-Suomeen lunastan meille lipun Koirakoutsin arkikoutsiin tai hihnakäytös koutsiin, ihan vaan että saan opastusta ja ohjausta jälleen sujuvaan remmikäytökseen - joka olikin hanskassa jo ennen tänne tuloa.

Meidän vetoreenit sujuvat todella hyvin, käytiin nyt viimeisimpänä yhteisvetoreeneissä ja matkaa taittui 3,7km. Mukana oli Auri ja Kuura, Seppo ja Osma sekä eräs husky. Tein typyille ns. voimareeniä, eli en juuri auttanut muuta kuin ylämäissä. Ajettiin letkana, ensin mentiin keulana, sitten keskellä, sitten taas keulana ja keskellä ja viimeisenäkin. Tytöt toimivat tosi hienosti paikasta riippumatta. Ohituksetkin sujui kiitettävästi! Pojilla on vielä hieman petraamista keulakoiran roolissa (hei takaa tulee joku!), mutta hienosti herratkin toimivat uudessa tilanteessa. Kämppikseni siis ohjasti herroja ja me narttuiltiin sitten kicksparkilla.

Toki meilläkin on treeneihin pakkasrajat ja nytkun on taas ollut ihan liian kylmä niin on vetotreenit jääneet. Paras keli tuntuu olevan 10-20 pakkasastetta. Ja siinä on pyritty pitäytymäänkin. Jos oikein innostun ja on varaa niin kesäksi saatan hankkia kickbiken (taas, kun edellisen myin). Tosin pyörälläkin pääsee, en vain tiedä kuinka uskallan laittaa kaksi koiraa pyörän eteen. No me kun ei varsinaisesti sprintata ja matka taittuu lähinnä leppoisasti ravilla, niin ehkä jos satulan laskee alemmas ja hengaa kyydissä niin homma toimii. Käytöstavat kun molemmat osaa hyvin.

Pyysin ja saatiin pakkaspäiviin haastetta; tarkoituksena olisi opettaa Kuura pitämään suussa makkaraa, Auri istumaan kurrena ja pitelemään harjaa tms. sekä takapään nosto seinää vasten (Kuura). Toistaiseksi en ole kerennyt vielä alkaa harjottelemaan, ja koska neidit tuppaavat ahdistumaan sisällä treenaamisesta pitää aloittaa todella varovasti. Kotona kun ei ole oikeastaan koskaan treenattu, vaan aina kentällä, ulkona, hallissa jne. Tosin nyt dobot ja temput on mennyt ihan täysin ilman ongelmia kotosalla, eli ehkä myös temppujen opettelun aiheuttama ahdistuminen on unohtunut. Haastehan saatiin Jennyltä! Katsotaan nyt, kun työtkin taas alkaa, että miten keritään!

There's a light that never goes out

Mahtava SUNNUNTAI keli treenailla, mahtava keli neljän tunnin koirailun päätteeksi blogata, jälleen sunnuntaina. Tästä on kehkeytymässä sunnuntai traditio, no mikäs siinä, ei mua haittaa. Aamusta mentiin takapihalle hengaileen, kuvailin vähän koiria aikani kuluksi ja typyt sai touhuilla omiaan. Aurin mielestä parasta ois vaan syödä multaa ja Kuurasta juosta Auria päin, täysiä ja niin ettei Auri huomaa. Sen sain jo pitkäksi aikaa kitkettyä pois, mutta neiti Suuri Tottis Koira on nyt keksiny alkaa uudelleen. Pitää puuttua siihen, ettei ala tavaksi taas.

No sitten lähdettiinkin Kuuran kanssa treenailemaan kentälle. Kuten varmaan ootte lukenu, meillä on ollu vietin nosto teemana treeneissä ja tulosta on tullut. Se seuraa tehokkaammin, innokkaammin = vietikkäämmin. Vaikka Joku ehkä joskus sanoi, ettei siitä sitä viettiä oikein löydä, on sitä sielä. Kuori vaan on paksu, mutta nyt on löytynyt rako kuoren sisään ja Kuura nautiskelee hirrrveesti meidän "taisteluleikeistä". Ostinhan mä mun hurjalle liisenille ihan oman purutyynynkin.. ♥ 

Treeneissä oon pitäny nyt vähä kahta linjaa. Ykköslinja on se, että tehdään mahdollisimman korkeassa vietissä yksinkertaisia asioita; eli niitä mitkä jo hyvin osataan. Kakkoslinjana taas se tekninen osaaminen, opetellaan uutta, matalampi vire ja parempi oppimiskyky. Ja homma toimii meille.

Harmi kun en älynnyt videoida meidän nouto/kapula treenejä. Kammosta ei oo enää tietoakaan vaan toi innoissaan poimii maasta erikokosia puisia ja metallisia kapuloita ja tuo ne mulle. Otettiin jopa "luoksetulo" noutoa, eli koira istumaan > kapuloita maassa (useita, että saa valita mielensä) > minä. Koiralle vihjesana ottaa kapula, kapulan poimittua luoksetulo käsky ja ohjasin sen sivulle ja vau! Kyllähän se kapula suussa pysyi! :) Kapulat on nyt niin jees, että niitä pitää vaivihkaa vähän käydä varastelemassa.

No reenithän nyt kestää sen 5-15minuuttia, riippuen vähä mitä tekee ja kaverikin reenaili omaa koiraansa siinä. Juoruamiseen meneekin sitten se 1h - 1h45min eli aika kuluu, mutta kuten sanottu. Keli oli mitä mainioin!

Kaveri lähti tekemään lähimaastoon koiralleen jälkeä, ja minä kävin vaihtamassa koiraa kotona. Aurille valjaat päälle ja flexi kiinni. Siis aatelkaa, minä joka vihaaaan flexejä, oon hommannu omalleni jo KAKSI. Ba-Dum-TSSH. No Auri saa enemmän liikkuma varaa, osaa kuitenkin käyttäytyä, ohitukset ei ole ongelma meille. Ainoa on puput ja kissat, mutta niitä nyt on harvassa, ja yleensä kerkiän ekana reagoimaan.

Käveltiin sitten sinne päin missä tiesin kaverini jälkeä tekevän ja tultiinkin aika sopivasti juuri kun he olivat lopettelemassa hommaa paikalle. Lähdettiin sitten yhdessä kävelylle ja poikettiin eräälle lumenkaatopaikalle, jossa Auri ja Jaro sai hetkisen kirmailla vapaana. Ja ai että, olihan sielä ihania hiekka kasoja ja lutakkojorpakko oikein liejuvettä. Nam!

Sunnuntai XX.IX.

Extempore reissu Kangasalle. Renny sai vihdoin hommattua auton itsellensä - mikä tuleekin ihan hyötykäyttöön piakkoin, kertokoot itse jos haluaa. Autohan tuo sitten uusia mahdollisuuksia liikuskella koirien kanssa. Toki meillä tuo pikkuauto ollut käytettävissä. Pistettiin pakun perään koirat häkkiin ja lähdettiin kohti Kangasalaa, kesäpäivä Kangasalla meiningillä. Kuura sai nyt jäädä kotiin, kun lauantaina se pääsi kaverikoiran kanssa juoksemaan pellolle.

Ensin käytiin kävelyllä Kaivannon rannassa, muistelin (väärin), että sieltä olisi lähtenyt jonkinlainen kävelyreitistö. Päätettiin kuitenkin istahtaa rantaan nautiskelemaan tuulesta ja laineista. Aurikin kävi uimassa muutaman kerran, Osman mielestä aallokko oli suorastaa päilyttävä. Siinä istuskellessa sitten hyötykäytin nykyteknologiaa ja paikallistin kävelyreitin Kaivannon toiselle puolelle Keisarinharjulle. Aikamme maleksittiin ja lojuttiin ja suunnattiin sitten sinne.

Reitistö lähti Mobilian parkkipaikan vierestä, aluksi todella jyrkkää maastoa harjun päälle, mutta harjulla oikein mielyttävä kävellä koirien kanssa. Ei myöskään ollut muita ihmisiä ja ilmat suosivat! Reitin varrella oli leikkimielinen "visailu", eli muutamia luontoaiheisia kysymys rasteja, joita seuraillen löysi itsensä näköalatornilta.

Näköalatorniin johti portaat, ne oli ritilää. Ritilä tietenkin tuntuu koiran tassuun vähän inhottavalta, mutta Auri kiipesi ne todella reippaasti, eikä alla häämöttävä "pudotus" hidastanut juurikaan tahtia. Osmaa homma vähän epäilytti, mutta hienosti selvisi huipulle sekin. Oliko sitten vapisevat askelmat, ritilä vai korkeanpaikan kammo, sitä ei tiedetä. Ylhäällä sitten hengailtiin hetki ja ihailtiin näkymiä. Ja Hervantaa. Tornista näkyi Hervannan uudet tornitalot. "The beacons are lit!!"

No kotiutumisen jälkeen sitten nappasin Kuuran ja lähdin kentälle reenailemaan. Tarkotus oli vähän löytää sitä virettä ja viettiä. Virtaahan elukassa oli kuin pienessä kylässä, neljän tunnin lisäunien jälkeen. Hyvä niin.

Ensiksi kokeiltiin ihan uutta juttua, vireen nostoa ruualle. Eli Kuura pääsi "taistelemaan" saadakseen sapuskaa. No sehän toimi, ja Kuurasta löytyi uutta röyhkeyttä ja sitkeyttä. Halusin kuitenkin lelupalkkaa alunperin, joten vakuuttelin, että kyllä se lelullekin syttyy vaikka olisi ruokaa saanut. Ja kyllähän se syttyykin, kun oon sitä reenaillut. Pitää vaan tauko välissä.

No ei se nyt ihan. Kuurasta oli mukava leikkiä, mutta varsinaista vahvaa saaliskäyttäytymistä mikä olisi johtanut lelun napakkaan puruun ei oikein saatu irti. Pistin sitten Kuuran sivuun kiinni ja autoin kaveria treenaamaan omaansa. Kyllähän se malikka tietenkin toimii aivan erilailla, kuin riiseni. Etenkin kun lähtökohdat on aivan erilaiset. Toinen on pennusta asti koulutettu oikein ja röyhkeäksi ja toisen kanssa on vasta muutamia kuukausia harjoiteltu sitä leikkimistä. Kuuran eduksi täytyy kuitenkin todeta, että kehitystä on havaittavissa ja itsevarmuutta on tullut (joko iän tai muun asian kantilta) lisää jonkin verran.

Uusia vinkkejä saatiin, ja lopuksi sain Kuuran heräilemään saalisleikkiinkin eri tavalla kuin mitä ekoin metodein. Paremmin suuhun sopiva tuttu lelu ja tutumpi leikkityyli. Kyllä siellä sitä viettiä on, kunhan sen vaan oppii sieltä kaivelemaan. Pitää taas ottaa itseään niskasta kiinni ja suunnitelmallisemmin tehdä näitä vietin nosto reenejä.

Sadepäivän iloja

Noniin, heti sitten puskee kaksi treeni päivitystä peräkkäin. Ei ihan tarkoituksellista, mutta menkööt nyt! Tänään käytiin kaverin kanssa treenailemassa vähän suunnitelmallisemmin tokoa kentällä. On kivaa vaihtelua, kun joku neuvoo ja osaa asioita. Vaikka tokihan nämä uudet tokosäännöt on kaikille yhtä uudet, mutta kaksitaan niitä on mukavampi pällistellä!

Alkuun otettiin kapulaa. Sitä en saanut videolle, kun se idea "syttyi" niin spontaanisti heti alkuun. Kuura oli aivan riemuissaan Marjon valikoimasta isoja ja pieniä ohjatunnoudon kapuloita, sorvattu oli vähän yöks ja erehtyipä kerran nostamaan metallisenkin! Into oli aivan eri luokkaa mitä aiemmassa videossa. Ja nyt muistin kyykistellä, enkä kumarrella! :)

Varsinaista suunnitelmaa ei ollut. Ajattelin, että seuruuta käännöksin yms.  Kuura olikin ihan täpinöissään.  Videolle sain vain meidän "namitreeni" osion, kunnes alkoi sen verran lujasti sataa vettä, että pistin kameran piiloon vaikka pienen tauon jälkeen otettiinkin vielä vireennostoja lelulla ja seuruuta. Ja vau! Kyllähän se nousi ja seurasi tosi "ahneesti" lelun kanssa. Jee, jossain on onnistuttu.

 Ruutuunlähetyksissä menin turhan kauas. Aiemmin on tehty lelulla ja nyt vaihdoin ruokaan, koska se on helpompi häivyttää sieltä. Ekat kolme, jääräpää kun olen, menikin vähän överiksi. Kuura kyllä tietää sen ruutuun sanan, mutta jos ei ole varma niin ei ole varma eikä sitten lähde. Pelaa vähän varman päälle, kuten huomata saattaa.

Seuruukaaviot, noh, tuli otettua vähän enempi kuin oli tarkoitus, mutta hienosti Kuura jaksoi namipalkalla. Lopuksi ois voinu vähä hetsata lelullekin, mutta ihan hyvä että jätin sen sitten myöhemmäksi. Välitauoilla otin paikkamakuuta BH-tyylisesti ja ihan loppuun kaverin briardin kanssa joku 2-3minuutin yhteinen paikkis kentällä. Hyvin meni! :) Oon tosi tyytyväinen tähän treenikertaan.

Tunnettu tosiasiahan on se, että kun jonkun kanssa lähdet treenaamaan niin treeniä on juuri se ... 1-10minuuttia ja kentällä aikaa kuluu noin kaksi tuntia. xD

Ja itselle vois vielä vähän lisätä reippautta ja selkeyttä ohjaajana.

Tehoja etsimässä

Noniin, eli kuten joku varmaan on pistänyt merkille, me on alettu Kuuran kanssa kisailemaan (ainakin jossain määrin) ja harrastuksesta on täten tullut ehkä vähän virallisempaa / vakavampaa, vaikkakin edelleen tehdään sen yhteisen harrastuksen nimissä töitä. Oli sitten toko tai rally kyseessä.

Tekniikkaa on hiottu nyt vähän yli puolisen vuotta, about 8kk aktiivisesti ja alkaa olemaan perushallinta kunnossa niiltä osin. Joidenkin opetusten mukaan tehdään nyt ihan päin p:tä hommat, kun nyt jälkikäteen vasta oon havahtunut siihen tosi asiaan, että kyllähän sitä virettäkin pitäis sieltä koirasta kaivaa esiin ja nostattaa, jotta saatais näyttävää tekemistä, sen teknisen osaamisen lisäksi. No joo, kyllähän tää on ollu tiedossa jo pitkään. Aattelin, että oppisin sen leikittämisen vaan leikittämisen kautta ja yhdessä tehdessä, mutta hetkeen en oo mitään kehitystä asian saralla havainnut, jotenka huutelin vähän apuja internetsin ihmeelliseen maailmaan.

Saatiinkin sitten heti muutama mukava tyyppi tarjoutumaan opettamaan kädestä pitäen sitä koiran leikittämistä niin, että se saalisvietti ja vire sieltä löytyisi. Tänään käytiin ekan kerran keskustelemassa ja opiskelemassa asiaa, tuli itelle paljon uutta juttua ja sisäistettävää asiaa. Itse kun oon lähinnä naksutellut koirilleni kaiken. Kyllähän toi Kuura toimii ruuallekin, mutta kisassa se muodostuu ongelmaksi, kun en saa sitä oikeaan mielentilaan pysymään suorituksen ajaksi. Eihän se tietty taattua ole leikin avullakaan, mutta ainakin mahdollisuudet ois paremmat. Ehkä. No, joka tapauksessa, nyt on käännetty sivua sivulle 2: "Koiran viretilan keston rakentaminen". 

Aletaan yhdistään treeneihin vihjesana, mikä kertoo koiralle, että nyt mennään hommiin. Ja toivottavasti koira alkaa yhdistää sanan siihen, että kohta on kivaa ja tehdään yhdessä.

Lisäksi otan viikon kuurin leikkikoulua itselle, ja Kuuralle. Opetellaan leikkimään yhessä niin, että se toimii molemmin puolin. Minä niin, että saan sitä saalisviettiä hereille ja koiraa turhautumaan juuri sopivasti sen verran, että taistelutahtoa piisaa retuutteluun.

Samalla reissulla kuvailin meitä avustamaan tulleen henkilön koiria, tuli tosi kivoja kuvia ja keli oli mitä mainioin. Paitsi ehkä "ohut yläpilvi" ois ollut parempi, valokuvauksen kannalta.