Whiplandian Princess Mononoke

Suppis täytti yks vee! Supista on tullut teini-aikuinen! 

Me on nyt käyty treeneissä kolme kertaa Kaupin vinttikoiraradalla, joista kahdella kerralla myös Auri on päässyt treeneihin mukaan. Ensimmäisellä kerralla Supin kanssa otettiin käsivieheellä vetoja kaksi, ensin koppien vierestä vieheen perään ja sitten avoimen kopin läpi. Ja super hyvin se sujui! Seuraavan kerran päästiin vieheelle vähän varkain, kun tuli tilaisuus kokeilla kaarreajoa muun tapahtuman yhteydessä. Tokihan me sitten kokeiltiin, koneviehettä kaarteeseen, ja Supihan ajoi oikein mallikkaasti kaarteen! Seuraavissa treeneissä ensin kuivaharjoiteltiin kopinläpi juoksua pörhelön luokse, ennen virallista treeniä eli kaarteen juoksua. Kaarre otettiin moottorivieheelle kahdesti, pelkkä kaarre, ensin radan reunalta vieheenperään ja sitten kopin läpi. Sujui tosi mallikkaasti, mitä nyt ohjaaja saattoi päästää koiran liian aikaisin liikkeelle. 

Aurin kanssa päätin kokeilla 280m. Auri on koko talven juossut potkurin edellä vetohommia ja ajattelin sen olevan hyvässä tikissä. Auri kuitenkin oli eri mieltä ja ensimmäisen kaarteen jälkeen fiksuna tyttönä himmaili vauhtinsa ja totesi, että ei tuota viehettä kiinni saa ja pysähtyi katsomaan, että mihin hittoon se on oikein matkalla! Onneksi koira on fiksu, eikä juossut itseään yli vaan päätti pysähtyä sen sijaan. Matka oli siis turhan pitkä. 

Kolmansissa treeneissä päätin laittaa Supin juoksemaan suljetun kopin läpi 280m. Ensin kuivaharjoilteltiin toisten avulla suljetun kopin läpi lähtöä, eli lähinnä sitä, että kyllä siitä pääsee juoksemaan, kunhan malttaa odottaa luukun aukeamista. Supi oli oikein pätevä tässäki ja singahti liikkeelle heti, kun luukku nousi ylös. Samoin teki sitten, kun laitoin sen juoksemaan täyden matkan. Vauhdilla pieni etanaiseni pinkoi vieheen perässä (no lujempaa se meni ku minä ikinä!) ja matka taittui aikaan 20,74sec. 

Supin sisko Pilvi on myös käynyt treeneissä meidän kanssa! Jee! 

Hauska seurata miten kesänaikana kehittyy nopeudessa, tähän suoritukseen olin tosi tosi tyytyväinen. Supi odotti kopilla, etuveräjä suljettuna, minä pidin koiraa paikoillaan puoliksi kopin sisällä, staattisen jähmettyneesti. Suppis kuuli vieheen, mutta ihan ei raksuttanut, että mitä seuraavaksi, kun edessä on kalterit. No jälleen, heti kun kalterit nousi näkökentästä pois, singahti sinkokinkku matkaan. Ei mitään turhaa, ei huutoa, rimpuilua, kääntyilyä, sekoilua. Toivottavasti onnistumme pitämään tämän mentaliteetin lähdöissä! 

Samalla treenikerralla myös otettiin Supista viralliset mitat, eli neiti on nyt sitten virallisesti mitattu knääpiöksi säkäkorkeudella 46,3cm ! 

Viikonloppuna käytiin Koirakoutsin tokoleirillä, lauantaina otin mukaani Kuuran ja sunnuntaina leirille pääsivät Auri ja Supi. Leiri oli ihan kiva, ei ihan niin super kuin viime kesäiset leirit, mutta yritämme sytyttää omaa liekkiä tekemiseen Kuuran kanssa. Nyt Kuura loukkasi jalkansa, joten pitää odottaa miten se paranee takaisin normaaliksi.

Son nääs kesä ny!

Ja me ollemme saapuneet etelään! Punkkeja, hyttysiä, käärmeitä, ukkosia, ruuhkaa, pakokaasuja, tauteja, väenpaljouksia! Mahtavaa! Kyllä on jo vähän ehkä kaivannutkin taas tätä hullunmyllyä, Lapissa kun kaikki on niin rentoa ja rauhallista. 

Supin kanssa on nyt touhuttu enimmäkseen, porukan junnu kuitenkin. On treffattu sisko Pilviä, käyty kokeilemassa käsiviehettä pellolla sekä ihan oikeissa treeneissä radalla! Sen lisäksi tavattiin Aurin ja Kuuran kaveri faaraot Supinkin kanssa ja käytiin pitkällä metsälenkillä yhdessä. Sieltä löydettiinkin sitten heti purkillinen punkkeja ja laitoin Seresto pannat tilaukseen aikalailla samana iltana, kun ne nyt joskus tulisi perillekin ennenkun mennään takaisin pohjoiseen. 

Suffeli, Sopuli, Sipuli, Subi, Supo kävi radalla keskiviikkona. Neiti suhtautui kaikkeen elämään ihan niinkuin se suhtautuu kaikkeen elämään. Lunkisti. Sitä ei paljon mikään hätkäytä ja se ui ihmis-, ja koiramassoissa kuin olisi aina kulkenut. Toisaalta, neiti Supi on tottunut koirapaljouteen ja hulluna sekoaviin huskyihin Lapissa, joten tämä ei mulle mikään yllätys ollutkaan. Kaikista eniten kyttäämistä, ja vähän murinaakin, aiheutti haravoiva naapuri. Siis harava, mikä ihme? Ei sellasta ole ennen nähty! 

Radalla Oppossupille vedettiin käsiviehettä kaksi kertaa. Ekalla kertaa suoraan vieheen perään, jahtasi hyvin, mutta arvelutti lopuksi, että mitä sille vieheelle pitäisi tehdä. Vähän leikkiä vieheen kanssa, ja seuraava veto avoimen kopin läpi niin johan neiti Peto roikkui vieheessä sen kiinni saatuaa, kuin pienpeto supikoira konsanaan! Hyvä Supi! Ei ahdistanut oudot ihmiset, viehe, kopit eikä kolinat. Born to run. 

Olisin halunnut ottaa Aurinkin mukaan radalle, mutta yllättävän lämpimät hellepäivät yhtäkkiä talviolosuhteiden jälkeen, niin ei olisi ollut reilua tuottaa kaverille lämpöhalvausta. Ehkä ensiviikolla jo, kun tyypit alkaa oleen sopeutuneita näihin lämpöihin, otan Aurinkin mukaan! 

Kuuran kanssa vähän muisteltiin tokojuttuja. Aivan toivotonta ainakin takapihatokoilu. Neidin käsitys "maahanmenosta" on se, että selälleen kellahdetaan kuin koppakuoriainen. Luoksetuloissa näkyy arjessa tarvitut pysäytykset ja herkästi neiti tarjoaa kesken luoksetulon stoppia. Siis mitä? Huoh. No, mutta tokoleiri on tulossa, eiköhän me sieltä saada kerättyä taas meidän tokoseipäät ja muut taitopisteet. Vähän meinaan haaveilin, että oltaisiin korkattu AVO-luokka tuon pällin kanssa. Mutta Mejä-kokeeseen ilmoittaudutaan ainakin, eri asia sitten että päästäänkö kokeeseen asti. 

Kuukkeli on muutenkin aika jämäkässä kunnossa talven jäljiltä, painoa on 34kg mikä on ihan ennätys tälle koiralle, on siinä ehkä kilo löysääkin mukana..  Supi painaa 11.9kg ja Auri jämäkät 23kg. Toisinsanoen kaikki koirat on tällä hetkellä melko muhkeassa lihaksessa, sillä Aurillakaan ei kylkien päällä ole yhtään ylimääräistä ja tykkäisin melkein, että saisi vähä "lihota", on aika kuivassa kunnossa. Timmimimmi. 

Kissan kanssakin jouduttiin käymään eläinlääkärissä pissavaivojen takia, neiti 8v., siirtyi nyt erikoisruualle, tavoitteena liuottaa virtsakiteet pois.. Perus kissavaivoja siis. 

The End 2017-2018

 Nyt on aika sanoa hei hei ja hyvästi talvikaudelle 2017-2018. Kiitos ja hei. Työt on tehty osaltani, asiakkaita ei enää tule, ja tarhalla siirrytään ylläpito & kunnostus kaudelle. Mulle se tarkoittaa lomaa. Kesälomaa! Ei enää montaakaan päivää, kun suuntaan hopeasukkulan keulan etelään ja ajetaan taas tuhatkunta kilometriä etelään päin, vastavirtaan muuttolintujen kanssa. 

 Pari viikkoa sitten meillä kävi vieraita, ja pieni rivari kaksio asutti yhteensä kahdeksan koiraa! Ylläolevasta kuvasta puuttuu yksi kaveri, joka jäi kotio tämän lenkin ajaksi. Yllättävän hyvin toisilleen ennestään tuntemattomat koirat sopeutuivat toisiinsa viikonlopun ajaksi, mutta kyllä voin sanoa olleen vähän ahdasta. Mutta niinhän ne sanoo, että läheisyys lämmittää. Omat hurttani ovat juurikin yhtä epäsosiaalisia uusia tyyppejä kohtaan kuin omistajansakin, mutta hyvin ne sitten asettui kuitenkin. Käytiin pitkillä talvipäivä lenkeillä järvellä ja metsässä. Nyt järvet alkaa oleen jo siinä kunnossa, ettei sinne enää uskalla mennä hiipparoimaan ilman uimapukua.

Kevät on onneksi tullut todella nopeasti, jopa täällä. Yhtäkkiä -20C asteista paukahti plussalle ja oikeastaan pysynytkin päivälämmöt sielä 0-5 asteen korvilla. Lumi on sulanut hirveää kyytiä ja mekin saatiin takapiha aidattua vihdoin. Todellinen ghettoaita, kun rakennettiin eurolavoista todella päheä lauta-aita naapurin ja meidän takapihan väliin. Luo kivasti oman rauhan tunnetta myös, kun saa vähän suljettua pihaa. 

 SipulisopuliSupi on nyt 11kk vanha. Jestas! Minne se aika oikein menee? Vastahan sen hain pienenä kärttyisenä pikkurakkina kotiin. Ensimmäiset 15 minuuttia se huusi niin, että luulin pääni räjähtävän, ja sitten se rauhoittui loppumatkaksi unille. Se olikin ainoa hankaluus tämän otuksen käytöksen kanssa. Supi on ollut todella helppo pikkukoira, ei ole tuhonnut eikä hajoittanut, eikä huutanut hulluna eikä muutakaan. Vähän oli ongelmia oikean ruoan löytämisen kanssa, mutta nyt on saatu vatsalle sopiva ruoka ja sisäsiisteysongelmakin ratkesi sillä! 

Nyt kun mennään etelään pitäisikin alkaa treenaamaan rataraakileesta rataraakiksi. Ei vaan, ensin opiskellaan ihan perusteita ratakoirailuun, kun eihän tuolla ikäkään vielä riitä muuhun. Toivottavasti jalka kestää ja mitään ongelmia ei tulisi. 

 Kuuran kanssa osallistutaan jo perinteeksikin muodostuvalle Koirakoutsin tokoleirille! Viime kesänä käytiin kahdesti ja oli oikein mukava viikonloppu sielä, joten päätin ilmoittaa meidät tänäkin vuonna leireilemään. Kilpatavoitteita ei oikeastaan ole, mutta Mejä kokeessa haluttaisi päästä starttaamaan siiselin kanssa. Jos sattuu kohdille kiva tokokoe niin sitten varmaan osallistutaan. Avoluokka pitäisi startata, mutta muutama liike on vielä hiomaton timantti..

Hei hei talvi siis, ja tervetuloa kesä ja kunnon kevät! Nyt keväällä ja kesällä saattaa olla intoa päivitelläkin vähän paremmin. Tai sitten ei. Fiilispohjalta.