Auri - Karjalanajohusky

Ikää 2vkoa.. ♥

Läjän keskellä tietenkin Auri, kuvassa alimpana Osmapötkö ja vasemmalla Viti. :)

Olin tuolloin 2012 ajatellut jo, että haluan koiran. Alkuperäinen ideahan meillä oli, että jos päästäisiin molemmat Kurun eräopas kouluun, otettaisiin kimppakämppä ja koirat sinne. Toki jälkeen päin olen ollut tosi tyytyväinen, ettei se suunnitelma toiminut sillä koulu oli todella intensiivinen eikä sielä todellakaan olisi ollut aikaa pitää koiraa. Suunnitelmissahan oli irlanninsusikoira. Ainahan mä olen irlanninsusikoirasta haaveillut, meillä kun kotona sellainen oli..

Nämä potrat pennut syntyikin sitten Savukoskella, kun olin sielä työharjoittelussa. Niiden kohtalon piti olla karu ja päivien lyhyt lukuiset, mutta päätin spontaanisti, että kyselen ihmisiltä olisiko tälläisille koirille kysyntää, että saisiko pennut kodin. Illalla kirjoittelin kämppikselleni tekstaria, työpäivän päätteeksi, parilla kuvalla höystettynä muistaakseni, että täällä on tämmösiä tietäisitköhän ketään joka voisi ottaa?

Ja seuraavan viikon mietin, että voinko ottaa. Voinko ottaa koiran...?! Ja päätin, että ihan sama voinko vai en, otan silti. Kävin katsomassa pentuja uudelleen ja valitsin itselleni isoimman nartun, joka kakkasi kädelleni kun sen nostin pentulaatikosta. Aurin. ♥

Työharjoittelu päättyi ja piti jättää heipat pienille marsun poikasille.. Seuraavan kerran näkisinkin sitten kahden kuukauden päästä, 8vk:n ikäisen Aurin. 

Auri 8vk ♥

  Muistan vieläkin sen päivän kun saavuttiin n. 990km auto matkan päätteksi perille, sielä ne oli tarhassa pihalla. Ja ne oli ihan hirveen kokosia jo! Hillittömän isot tassut ja nehän näyttiki jo ihan koirilta! Kauhia kuhina. Katseella etsiskelin palleroiden joukosta sitä palleroa minkä valitsin, tunnistankohan sen vielä? Sielähän se oli ja tiukka tuijotus naulittuna muhun. Tuli semmonen olo, että hitsi, sehän varmaan tunnistaa mut vielä, kun ei se kämppiksestä niin noteerannu. Ja olihan mulla samat vaatteet päällä kun sillon kun kävin niitä 2-3vk:n iässä lällyttelemässä ja kuvaamassa, ottamassa kuvia kotikanditaateille näytettäviksi.

Vietettiin viikonloppu talovahteina ja koiranhoitajina sitten Savukoskella ja sunnuntaina pakattiin Audin takapenkille, Ikean mustaan muovilaatikkoon 5kpl paskaisia pieniä koiranpentuja; matkalle etelän koteihinsa. Matka alkoi, kämppis ajoi ja mä istuin takapenkillä laatikollisen koiraa kanssa.. n. 5 minuuttia myöhemmin laatikosta kuului tiukka tuhina, kaikki pallerot oli nukahtanu ja 12h ajomatkan aikana tarvi pysähtyäkin vain 4-5 kertaa; aina kun sielä joku pikku pallero heräsi.

"Ai mitä sä teet?"

 Auri on pennusta asti ollu semmonen kun on nytkin. Määrätietoinen. Touhukas. Osallistuvainen. Tänttärä. Maailman paras pikkupiski. ♥ Aika kultaa muistot, oli meillä vaikeitakin hetkiä, mutta maailman paras se on.

Auri jotain 12-14vkoa

 Meillehän kämppiksen kanssa jäi pennuista kolme. Mulle Auri ja kämppikselle Osma ja Viti. Veljekset. Osma oli iso ja vankka, tosi määrätietoinen ja itsenäinen. Viti oli vähän ujo, pienempi uros ja äänekkäämpi kun toiset. Oikeestaan en pentu ajoista muista paljoo muuta kuin Aurista, joka oli mun silmäterä ja sen kanssa tapahtu kaikki.

Viti n. 12-14vk

 Viti oli kaikintavoin erilainen. Sillä nousi korvat pystyyn, se oli rakenteeltaan tosi paljon pystykorvamaisempi ja kevyempi ja kompaktimpi.

Osma n. 12-14vk

 Osma ja Osman paheksuva katse, sillä on vieläkin toi katse. Ja se käyttää sitä harmittavan usein.

Auri ja Osma oli pentu ajoista asti vähä niinkö paita ja peppu, Viti oli se kolmas pyörä isompien sisarusten leikeissä. Viti oli ehkä vähän semmonen sylikoira, joka tykkäs huomiosta. Olihan se ulkonäöltäänkin erilainen ko A&O, jotka vähän niinkuin oli pentueen "alfat" isoimmat ja määrätietoisimmat. Toki olihan sielä vielä Armas-pentu, joka oli vissiin Osmaakin vähän jytkympi.

Auri, 5kg kultaa ♥

Kämppis ja nälkäinen pentukatras

 Kaikki oli vähä sitä mieltä, että hulluja te ootte. Kolme pentua, ette oo tosissanne. Pyöriteltii päätä. Karhukoirat on aggressiivisia, nehän tappaa toisia koiria. Miks otatte tommosia koiria, ottakaa jotain pieniä ja kalliita, tehkää niillä pentuja ja myykää niitä. Mitä kaikkea. Yksikin mies sanoi, että "Ootte aika rohkeita, kun tommosia koiria kerrostalossa pidätte." Yhdet poliisitkin meille kerran naurahti ja tuumasivat vaan, kun pari sanaa vaihdettiin, että tuleeko niistä poliisikoiria. No ei tullu poliisikoiria, tuli hyviä koti- ja harrastekoiria. Tasahermosia, Osma vähän macho ja Auri vähän bitch. Kohtuullisen terveitäkin vielä. Energisiä ja säänkestäviä, toki nää pilalle hemmotellut sisäkoirat nyt on vähä semmosia, että mieluummin pyörähdetään sinne makuupussin sisälle, koirasängylle ja nukahdetaan sielä yö. Mutta kyllä luonnossakin tarkenee, etenkin jos pääsee jakaan makuupussin mamman kanssa. On sitä lintutornissakin nukuttu.

n. 3kk ikää, nukuttaa. ♥

5kk Auri ja Osma, uusi oma koti.

 Oltiinhan me kodittomanakin jonkin aikaa, sitten saatiin kämppä, johka saatiin koiratkin ottaa. Ja kaikki meni tosi hyvin. Pentuna olivat reippaita ja rauhallisia. Matkustettiin bussilla, junalla, lähibussilla, autolla, kanootilla, veneellä, pulkalla... Kaikki käy! Ja niin on edelleen.

Kolmikon ensimmäinen koti, syntymäkodin ulkopuolella oli rinne-aitta. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Kaksi kerrossänkyä ja keittiönpöytä. Iso häkki missä hyvä nukkua yöt. Ulos pääsi ulko-ovesta suoraan metsään ja alhaalla järven ranta. Sielä herrasväki ja kämppis sekä satunnaisesti minä, mitä koulustani pääsin, asusti toukokuulla kuukauden verran vähän reilusti. Kauppaankin oli 8km matka, sinne kerran piti helteellä lähteäkin koirien kanssa, jokusen kilometrin muistan kantaneeni lähemmäs 8kg koiraa sylissä, kun olihan se aivan liian pieni kävelläkseen moisen matkan. Ainakin omasta mielestään.

Aurin kanssa eka vuosi oli todella vivahteikas, siitä voisi kertoa vaikka ja mitä. Mutta taidan pysähtyä tähän, muuten postauksesta tulee ihan liian pitkä. Teinikuukaudet jääkööt pois, pysytään kultaisissa pentuajoissa.. ♥

Crane's Heart Dim-Witted aka Kuura...

Vai mikäs se nimi olikaan... :D Rakkalle lapselle kun niitä on kertynyt jo aika runsain mitoin!
Kuura, Kurtturusina, Kuukkeli, Kura-Kuura, (Aasi ja ) Vaasi, Ääliö, Musti, Karitsa, Peto...

Kuura 9vk. ♥

Pikkuinen ärrinmurriainen aika pian kotiuduttuaan. Kuurahan oli jo tuossa iässä melkonen ärriäinen, neitiä ei ihan kuka vaan saanut syliin ottaa ilman että sai murinat ja ehkä vähän naskalihammastakin.

Tosi nopeasti kuitenkin oppi siihen, että kun minä sitä käsittelen ja nostelen niin siitä ei seuraa mitään pahaa, pörinät jäi muutamiin kertoihin eikä kyllä mua koskaan oikeastaan hammastanutkaan. 

Kämppikselle saattaa vieläkin murahtaa, jos meinaa ilmottelematta mennä nostelemaan esimerkiksi sängyltä pois. Siksipä sääntönä onkin, että Kuuraa ei nosta muut kuin minä, käskyllä kyllä väistää tarvittaessa sängyltäkin pois. 

Kuura keväällä n. 13-14vko:a. ♥

 Kotiutumiseen ei montaa tuntia kulunut, todella reipas pentu. Jo ekan tunnin sisään meillä tulosta oli talossa täysi ralli päällä ja pikkuriiseni kyllä näytti kaappinsa paikan isommille. Tietenkin se täysi luottamus tuli vasta myöhemmin, mutta noin muuten oikein reipas pikku pentu. Ja pissatkin alusta asti sanomalehdelle. Tasan kerran 9kk elämässään on sisällä kakannut, reipas pentu! :)

Kuura n. 4kk

 Aika pian tuli selväksi, että mikäs tämä Kuura neiti on luontojaan. Persoonallinen kohelopöhelö, jolla itsesuojeluvaisto lähes nolla. Vauhtia niin paljon, ettei meinannut jalat perässä pysyä, virtaa vaikka muille jakaa. Ilmeikäs, hassuja ääniä pitävä, ruuat ahmiva ärrinmurriainen, joka illantullen haluaa viereen sohvalle tuhisemaan. Oppii asiat todella nopeasti, tottelee kiltisti, ei haasta riitaa muitten kanssa, vähän murisee jos joku meinaa Kuuran kupille nenänsä työntää. Ihmisille kuitenkaan koskaan ole sanonut mitään vaikka itsekin olen sormeni kuppiin laittanut testiksi. 

Kuura n. 5kk

 Itsetuhoinen olisi hyvä termi myös.. Alta 3kk ikäisenä ensimmäinen elukkalääkäri reissu, pystyyn noussut revennyt kynsi.. Nukutuksessa poistettiin koko kynsi.. Senkin huomasin vasta kotona, kun tultiin lenkiltä ja verisiä tassun jälkiä eteisessä.. 

Sitten metsässä juoksi lujaa ryteikköön ja kauheaa huutoa; polvihan se meni, sirpaileinen murtuma. Mutta koska neiti oli paristi aiemmin huutanut vähän muodonvuoksi annoin neidin kävellä kotiin, kävelihän se lievästi ontuen. Kotona kuitenkin levon jälkeen jalan käyttö jäi kokonaan pois; eläinlääkäriin. Röntgen -> leikkaus, lisää röntgeneitä, kuntoutusta, jumppaa, hierontaa.. Nyt se on jo oikein hyvin parantunut onneksi..!

n. 6kk

 Kuura rakastaa juoksemista, yhdessä tekemistä, syömistä, painimista ja tuttuja ihmisiä sekä koiria. Mitä enempi vauhtia sen parempi meininki. Trimmin takia turkki ei ole mikään kaikista paras joka sään turkis, mutta nyt kun on kasvanut taas karkeaksi ja pitkäksi niin oikein hyvälaatuinen, karkea, kihara, pohjavillaakin on. Ulkoilu onkin parasta ikinä, ja jos Kuura sais päättää kaikki lenkit mentäis niin, että mamma polkee fillarilla ja Kuura kirmaa metsän pohjaa pitkin vapaana... ♥

n. 7kk

 Kuitenkin ilmeisesti nuoruusajan onnettomuudet ja pakolliset eläinlääkärireissut joita 3kk sisään mahtui lähemmäs 15-käyntiä ilmeisesti jonkin verran vaikutti Kuuran ihmis-mielipiteeseen. Neiti ei oikein luota tuntemattomiin, yleensä ilmaisemaa epäluottamuslauseensa murisemalla. Noin kuukausi sitten, kun jouduimme rajun ripulin ja sen aiheuttaman vatsakrampin takia eläinlääkärin päivystykseen keskellä yötä, oli neiti riiseni sitä mieltä, että "Ai, sä haluut kattoo hampaat *tässä sulle hampaat - irvistys ja pörinä * eli koppahan sille pistettiin sitten turvallisuus syistä. Tietenkin se vaikutti, että koira oli todella kipeänä. 

Mätsäreissä käyty ja tokokurssilla reenattu tuomarien lähestymisiä niin kyllä terveenä antaa hyvin itseensä koskea, vaikkei täysin luotakaan tai riemuiten hypi päälle niin sallii koskettelut ja lähestymiset ilman murinoita tai irvistelyjä. Kuitenkaan ei ole se sosiaalinen "rakastan kaikkia" koira, niinkuin esimerkiksi Auri ja Osma on. Ja hyväksyn & tiedostan sen arkielämässä.

Osma ja Kuura 7kk

Kuura on ns. täydellinen lisä meidän laumaan. Pieni narttu, siis riiseniksi, luonteeltaan alistuva, ei mikään dominatrix ja Aurin ei tarvitse kuin vähän murahtaa niin Kuura kyllä heti väistyy ja antaa myöten. Toisia koiria tykkää mielistellä nuolemalla suupieliä, ja useasti sen takia sitten Kuuraa vähän möyhytetäänkin, kun toinen ei älyä jättää isompaa/vanhempaansa rauhaan... Saas nähdä ajankanssa, että pysyykö näin, vai löytyykö jostain se ääliö-dominatrix. Epäilen hieman, mutta sen näkee sitten. 

Koirapuistoissa ei olla käyty kuin pari kertaa. Suursnautserista sanotaan, että se ei ole mikään koirapuistokoira ja olen kyllä vähän samaa mieltä. Kuuran kanssa etenkin olen tarkka, koska se on aavistuksen herkkis ja pehmo, niin kaikki huonot kokemukset varmasti jäisi muistiin. Harrastetaankin sitten tuttujen ja turvallisten koirakavereiden kanssa irrottelua ja olen täysin tyytyväinen päätökseeni.

n. 8kk

 Kuuran kanssa piti aloittaa Tavoitteellisesti reenaavien pentujen tokokoulutus silloin kesällä, mutta sitten murtui se polvi ja parin kuukauden kuntoutus ja parantelu jakso pamahti siihen. Nyt kuitenkin about kuukausi sitten aloitimme Koirakoutsin tokovalkkuryhmän, eikä mua oikeastaan harmita ettei aiemmin päästy kurssille sillä kaikki on menny todella hyvin siitä huolimatta. Kuura on oppivainen, haluaa tehdä, motivoituu ruualla ja lelulla, ei välitä muista koirakoista, ei vielä halua karkailla vaan keskittyy yhteiseen tekemiseen kyllä 80-100%:sti, ja vaikka nyt viime reeneissä oli neitillä ekat juoksutkin niin reenit meni paremmin kuin koskaan!

9kk

Tosiaan 26.11. neiti aloitti ekat juoksunsa, todella niukat ja huomaamattomat. Toivottavasti ovat jatkossakin yhtä huomaamattomat. Mitään juoksupöksyjäkäään ei ole tarvittu, kun pitää itsensä siistinä eikä tiputtele niinkuin rikkinäinen hana. Reeneissä tietty on pöksyt ja niihin neiti suhtautuu kylmän välinpitämättömästi. 

Summa summarum: Kuura on juuri se oikea koira mulle ja meille. Muutamien epävarmuuksien ja epätoivoisuuksien lisäksi, en voi kuin kehua koko koiraa. Ihana ääliöpallero se on, toivottavasti pysyy sellaisena jatkossakin. ♥

Crane's Heart Celestial Dream "Kuura"- 9kk 3vk

Edit: Muokattu sivuja Auri ja Kuura

Bed of roses

Litteä riiseni lapsi

Hiljaista on ollut.

Lähinnä johtuen siitä, että tämä käytössä oleva tietokoneeni on aika syvältä suosta. Blogin päivittäminen on lähes mahdotonta - ja vaatii tahattoman paljon viitseliäisyyttä - selaimen ja koneen autuaasti kaatuessa/hyytyessä noin kymmenen minuutin välein (vaihtelee 5 sekunnista 15 minuuttiin).

Se, että blogissa on ollut rauhallista ei tarkoita että meillä olisi ollut millään tasoa rauhallista!

Uusin tulokkaani, neiti-the-riiseni, on pitänyt kiireisenä, kärttyisenä ja köyhänä. KKK-riiseni.  Neiti tulokas-sulokashan alkoi todistaa tapaturma-alttiuttaan jo heti tultuaan meille. Noin kaksi viikkoa kotiutumisensa jälkeen Kuura teloi takajalan kyntensä, se nousi pystyyn ja täytyi poistaa leikkauksella, koska oli niin tehokkaasti vielä kiinni - vaikka osoittikin 90-asteen kulmassa ihan väärään suuntaan.

        
 

Pikku-liiseni ruokailee ekaa kertaa isojen kanssa.
(joskus huhtikuussa siis kun saapui meille, en edes muista mikä päivä saapui haha)

       


No kotiuduttu on, ruoka maistuu, kokoa on kertynyt, tapaturmia sattunut, ruokavaliota muutettu, kuntoutettu, harrastettu, opeteltu, otettu takapakkia, saatu luonnetta, pelätty ihmisiä, tutustuttu ihmisiin, totuttu liiankin hyvin eläinlääkäri klinikkaan, oltu kiltisti, rähjätty, mutta mitään ei vielä ole rikottu paitsi raajoja, mutta siis omaisuutta. *koputtaa puuta*

Olin kolme viikkoa töissä Ruovedellä, koirat mukana, saivat kirmailla sielä villinä ja vapaana metsässä jonkin verran, Kuura pulahti selkä edellä järveen. Ei raasu kerennyt edes tajuta mitä tapahtui kun nostin sen jo rannalle kylmästä vedestä ja jätin huomiotta koko otuksen. Muina henkilöinä kävi uudelleen jyrkälle rannalle pötkölleen - nojaamatta kuitenkaan nyt petollisiin heiniin jotka antoivat myöten ja sinne mulahti riiseni.

Tästä kiitos, vesi on ällöttävää. Rapakot on mahtavaa ja suo on ihan hemmetin jees! Mutta kirkas järvivesi on yök, suihku on vähän eew ja lenkillä kierretään tai hypätään yli vesilätäköt.   

Ja sitten meni polvi.

 

Mielettömän tyylikäs trimmaus

Magee paketti, tosin tää oli vaan 5 päivää, ei ollu kipsiä ollenkaan.

Vasemman polven ristisiteen alaisesta nivelestä irtosi siru traumaperäisesti eli lujasta iskusta.

Käytiin normaalisti lenkillä, koko jengi. Päätettiin päästää tyypit vähän kaasutteleen metsään virtaa pois koska se ois ihan varmaa, että sisällä sitten ois älytön ralli kun takas päästäis. Kerkesin justiinsa sanoa (ei koskaan pitäis) kämppikselle, että 'vitsi kun tän riisenin kans jotenkin kokoajan pelkää että se teloo ittensä'. Ja viitisen minuuttia myöhemmin, riiseni juoksee vauhdilla isojen perässä ryteikköön, alkaa kuulua ulina parkua ja mennään katsomaan niin sielähän se neiti könkkää kolmella jalalla.
Paikalla oli tiheää risukkoa ja typerästi n. 20-25cm pieniä kantoja sahattu tiheään, ilmeisesti raivattu pientä pusikkoa, jätetty ne sinne ja maassa oli omituisia 5cm halkaisialtaan olevia reikiäkin.

Ajattelin, että ehkä se nyrjäytti sen, annoin koiran kinkuttaa jalalla tielle ja sielä näytti, että hyvinhän se alkaa jalka ottamaan alle. Suoraan kotiin, levon jälkeen ei enää varannut painoa ollenkaan. Soitto eläinlääkäriin, saatiin samalle päivälle aamupäiväksi aika.
Röntgenissä paljaistui siru ja nivelessä nestettä. Otettiin neste näyte, neste oli veristä eli trauma oli tuore ja homma sillä selvä. Seuraavana päivänä aika polvileikkaukseen jossa siru poistettiin.

Viisi viikkoa sairaslomaa, joista kolme ensimmäistä 2-3kertaa päivässä n. 15-20min rauhalliset kävelyt. Tässä vaiheessa jokainen riisenin omistaja tukehtuu kahviinsa.
Riiseni ja rauhallinen ei ole ihan se yhtälö jota voi käyttää samassa lauseessa, etenkään n. 4kk ikäinen riiseni. Virtaa täynnä ja vauhtia enempi kun järkeä tai ikää.

Nyt leikkauksesta kulunut se 3vkoa, kinttu toimii ja vauhtia on, edelleen pitäisi malttaa himmata.  Tikit on poistettu, eka jälkitarkastus käyty. Hyvältä näyttää.

Rokotuksetkin on kunnossa, koirapuistoelämä saa odottaa, mutta tutut ja turvalliset kamut on jo onneks päästy tutustumaan. Enkä mä tästäkään mitään koirapuistokoiraa odota, mutta ihan mielettömän koirasosiaalinen typy. Rakastaa toisia koiria, ihmiset onkin sitten epäilyttäviä, suorastaan Päilyttäviä. Ja niille pitää vähä pöhistä. Makkararinkiä luvassa lauantaina... Hullun paljon vaan sosiaalistamista, enää ei muristu maanantaina eläinlääkärillekään, työ alkaa tuottaa hedelmää.

Ja jottei elämä ois liian ruusuista ja ihanaa pentuarkea, niin poistettiinhan tuossa tosiaan ahtaasti kasvaneet alakulmuritkin, ja ohessa yksi irtoamaisillaan ollut yläriisi. Etuhampaat alkaa oleen jo "ison koiran hampaat" kulmureita ootellessa.
Seitsemän kertaa tässä kuussa on tullut käytyä Hakametsän eläinlääkäri asemalla, kiitos ja kumarrus, erinomaista palvelua!


 Torstaina, eli huomenna, eli tänään sitten vuorossa koirafyssari Kirsi Piispanen. Jännityksellä oottelen mitä huominen, eli tää päivä, tuo tullessaan.

Pyhä kolminaisuus..

Naisuuspa (pyhäkolmiNAISUUS) hyvinkin, Osmastakin on tullut melkonen neiti ja Aurista taas testosteroni hirviö. Jostakin luin, ja käyhän se järkeen, että kun nartun leikkauttaa niin sen testosteroni tasot nousee ja estrogeeni tasot laskee, ja uroksella tietty sitten päin vastoin..

No, niin se vaan Auri jylpyttää Osmaa rodeo-ottein keittiössä aina ruuan jälkeen.. Ja kesken leikin.. Ja ennen ruokaa.. Ja noin muuten vaan välillä. Ennen se oli Osma joka piti ottaa Aurin selästä pois, nyt se pittää Auria vähän toppuutella, ettei jylpytä Osmaa ihan puhki.. :D

Anyway!

  

Jos tähän väliin sitten tämmöinen aurinkoisen viikonlopun aurinkoinen kuvapostaus aurinkoiselta päivältä auringossa!

  

Auri kävi uimassa...

Onnellinen hölmö!

Onnelliset hölmöt!

Iso koira ja Pieni koira, Aurilla maukas oja-vesi-jojo suupielessä.. mmm..

Me löydettiin monttu!

Auri trollaa hihnassa olevaa broidiaan.. aina (välillä).

Pieni-suuri-riisen Kuura

Multaparta...

Kolme pientä elefanttia..

Osmakin päätyi ojaan, uimaan, vilvoittelemaan. Ihan "tarkoituksella", jos herralta itseltään kysyttäisiin..

 Penska on sopeutunut nopeasti ja hyvin.
Onhan tää aika erilainen, kun mitä nämä möhköfantit mitä meillä ennestään on, on. Mutta onneksi on kasvattaja tuki ja neuvot käytettävissä, löysin myös Pirkanmaalla pyörivän harrastaja porukan, niin näiltä tahoilta hyvin saa kyseltyä jos jokin asia arveluttaa!

Hihnassa neiti Kuura kulki ekasta päivästä alkaen oikein hienosti. Olin ihan yllättynyt, kuinka kivuttomasti toi oppi hihnassa kulkemisen. No tuli sit takapakkiakin, ja kehittyi mystinen 100m sääntö, että ekat 100m ollaan aasia narun päässä, sitkun päästään siitä yli niin kuljetaan reippaasti.

Siitäkin nyt aletaan jo päästä eroon, periksi ei anneta ja pikku-riiseni joutuu nyt oppimaan, että se on pelattava meidän säännöillä, ei pieni-suuren-riisenin säännöillä. ;)

Käyttö/palveluskoirarotuhan tuo on, ja se tulee aika hyvin esille jo oppimisnopeudessa. Istu/maahan/seiso/tänne, hallinnassa on eikä tarvinu kauaa edes reenata, niin jäi muistiin! Pelottavan viisas, toivottavasti en jää ihan kakkoseksi!

Lukijat voi kommentoida, jos on kysyttävää yms. niin voisin sitten ens postaukseen vastata teidän kysymyksiin! .. Jos ei oo kysyttävää, niin ei sitten. Sitten spammailen jotain turhaa taas. ;) 

Kuurankukkia

Tässä kuvassa Kuuran vielä kotia vailla oleva velipoika.

Meille muutti viime keskiviikkona 16.4.2014 tälläinen pieni riisenilapsi.

Riisenilapseni oli ekasta päivästä asti todella reipas ja rohkea. Tunnin sisään kotiutumisesta jo painittiin isompien kanssa, tarpeet tehtiin reippaasti paperille ja ulos. Viikon sisään ei ole yhtäkään piccu-koiran-caccaa tullut sisälle lattialle, vaikka tänäänkin neitin masu on vähän sekaisin. 

Osman viimeinen huuto!

http://shadydags.blogspot.fi/p/kuura.html