Son nääs kesä ny!

Ja me ollemme saapuneet etelään! Punkkeja, hyttysiä, käärmeitä, ukkosia, ruuhkaa, pakokaasuja, tauteja, väenpaljouksia! Mahtavaa! Kyllä on jo vähän ehkä kaivannutkin taas tätä hullunmyllyä, Lapissa kun kaikki on niin rentoa ja rauhallista. 

Supin kanssa on nyt touhuttu enimmäkseen, porukan junnu kuitenkin. On treffattu sisko Pilviä, käyty kokeilemassa käsiviehettä pellolla sekä ihan oikeissa treeneissä radalla! Sen lisäksi tavattiin Aurin ja Kuuran kaveri faaraot Supinkin kanssa ja käytiin pitkällä metsälenkillä yhdessä. Sieltä löydettiinkin sitten heti purkillinen punkkeja ja laitoin Seresto pannat tilaukseen aikalailla samana iltana, kun ne nyt joskus tulisi perillekin ennenkun mennään takaisin pohjoiseen. 

Suffeli, Sopuli, Sipuli, Subi, Supo kävi radalla keskiviikkona. Neiti suhtautui kaikkeen elämään ihan niinkuin se suhtautuu kaikkeen elämään. Lunkisti. Sitä ei paljon mikään hätkäytä ja se ui ihmis-, ja koiramassoissa kuin olisi aina kulkenut. Toisaalta, neiti Supi on tottunut koirapaljouteen ja hulluna sekoaviin huskyihin Lapissa, joten tämä ei mulle mikään yllätys ollutkaan. Kaikista eniten kyttäämistä, ja vähän murinaakin, aiheutti haravoiva naapuri. Siis harava, mikä ihme? Ei sellasta ole ennen nähty! 

Radalla Oppossupille vedettiin käsiviehettä kaksi kertaa. Ekalla kertaa suoraan vieheen perään, jahtasi hyvin, mutta arvelutti lopuksi, että mitä sille vieheelle pitäisi tehdä. Vähän leikkiä vieheen kanssa, ja seuraava veto avoimen kopin läpi niin johan neiti Peto roikkui vieheessä sen kiinni saatuaa, kuin pienpeto supikoira konsanaan! Hyvä Supi! Ei ahdistanut oudot ihmiset, viehe, kopit eikä kolinat. Born to run. 

Olisin halunnut ottaa Aurinkin mukaan radalle, mutta yllättävän lämpimät hellepäivät yhtäkkiä talviolosuhteiden jälkeen, niin ei olisi ollut reilua tuottaa kaverille lämpöhalvausta. Ehkä ensiviikolla jo, kun tyypit alkaa oleen sopeutuneita näihin lämpöihin, otan Aurinkin mukaan! 

Kuuran kanssa vähän muisteltiin tokojuttuja. Aivan toivotonta ainakin takapihatokoilu. Neidin käsitys "maahanmenosta" on se, että selälleen kellahdetaan kuin koppakuoriainen. Luoksetuloissa näkyy arjessa tarvitut pysäytykset ja herkästi neiti tarjoaa kesken luoksetulon stoppia. Siis mitä? Huoh. No, mutta tokoleiri on tulossa, eiköhän me sieltä saada kerättyä taas meidän tokoseipäät ja muut taitopisteet. Vähän meinaan haaveilin, että oltaisiin korkattu AVO-luokka tuon pällin kanssa. Mutta Mejä-kokeeseen ilmoittaudutaan ainakin, eri asia sitten että päästäänkö kokeeseen asti. 

Kuukkeli on muutenkin aika jämäkässä kunnossa talven jäljiltä, painoa on 34kg mikä on ihan ennätys tälle koiralle, on siinä ehkä kilo löysääkin mukana..  Supi painaa 11.9kg ja Auri jämäkät 23kg. Toisinsanoen kaikki koirat on tällä hetkellä melko muhkeassa lihaksessa, sillä Aurillakaan ei kylkien päällä ole yhtään ylimääräistä ja tykkäisin melkein, että saisi vähä "lihota", on aika kuivassa kunnossa. Timmimimmi. 

Kissan kanssakin jouduttiin käymään eläinlääkärissä pissavaivojen takia, neiti 8v., siirtyi nyt erikoisruualle, tavoitteena liuottaa virtsakiteet pois.. Perus kissavaivoja siis. 

Nuuskamuikkustaa

Kesä tuli, kesä oli, kesä meni. Bloggaamisen vähyyttä turha varmaan edes selitellä. Aina se on vähäistä, ei inspiroi vaikka kaikkea tehdään. Tällä hetkellä ärsyttää ja kuvottaa koko bloggauskulttuuri erinäisistä syistä, mutta yritetään päästä sen ylitse. Ylijumalat, blogin lukijat luulevat tietävänsä asioista enemmän kuin tietävätkään. Varmaan tunnistatte ja osaatte yhdistellä mihinkä viittaan, jos ette niin aina parempi. Ei liity tähän blogiin toki mitenkään.

Meidän kesä on mennyt lähinnä siten, että olen käynyt töissä ja koirien kanssa ulkoilemassa. Isojärven kansallispuisto reissun jälkeen käytiin Jennyn ja hurttien kanssa melomassa Helvetinjärven kansallispuistossa. Vilkku oli huippu kanootti koira ja Auri vanha tekijä kyytiläisenä. Melominen koirien kanssa oli yllättävän mukavaa. Auri toimi halikoirana muutamalle nuorelle pojalle ja nautiskeli saamastaan huomiosta ja nuotiolla istumisesta. Kiittelin itseäni siitä, että mukaan lähti juurikin Auri eikä Kuura, joka olisi kuollut kauhusta.

Meloessa koiran kanssa koiralla kannattaa pitää ne hyvät pelastusliivit päällä. Toki melominen kannattaa aina suunnitella rantoja myöten, ihan turvallisuuden takia. Jos kaadutaan niin ranta on lähellä jne. Kanootin pohjalle koirille kannattaa ottaa mukaan vaahtomuovipatjaa tai styroksia, joka lämmittää. Helvetinjärvikin on todella syvä ja suuren kallion varjossa, joten ei se vesi edes keskikesällä mitään linnunmaitoa ole ja kanootin ohut pohja ei toimi eristeenä.

Helvetinjärven reissun jälkeen odottamaton tapahtui. Auri menetti parhaan ystävänsä Tuikun ja ennenkaikkea ystäväni menetti molemmat rakkaat koiransa. Tämä oli todella harmillista, sillä Tuikku oli ollut meidänkin elämässä osallisena pitkään ja mukava piski. Ja vaikka Jennyn kanssa yhdessä jo aiemmin oli mietitty lieviä oirehtimisia ja muita, niin molempien koirien yhtäaikainen kunnon romahtaminen oli yllättävä ja todella ikävä käänne kesälle.

Meillä oli niin paljon suunnitelmia ja asioita mitä piti vielä tehdä. Piti mennä isojen mustien kanssa melomaan, retkeillä lisää, treenata yhdessä.. Edelleen tulee ikävä maalaistolloja, kun muistelee yhteisiä hyviä hetkiä, reissu ja reenejä. Kaksi parasta on nyt poissa. Ollut jo yli kuukauden. Tuikku ja Vilkku tulee aina pysymään mielessä. ♥

No, vaikka osa suunnitelmista kariutui, niin muita on tullut sitten tilalle. On käyty valokuvailemassa, treffailtu toisia koirakavereita. Juostu pellolla, metsässä, kentillä. Treenattu tokoa, käytiin vetämässä ensimmäinen verijälkikin. Kesä on mennyt ihan humahduksessa ohitse ja nyt jo lehdet alkavat kellastua.  

Mejä kokeilu Aurin ja Kuuran kanssa oli todellinen menestys. Auri oli kuin vanhatekijä, ja ajoi jäljen todella määrätietoisesti. Oikeastaan yhtäkään hukkaa ei tullut ja makuut merkkasi mielestäni hyvin. Kuura puolestaan alkuun ei oikein tajunnut. Oli startista todella kiinnostunut ja merkkasi sen, muttei älynnyt lähteä seuraamaan sitä. Pienellä avustuksella kuitenkin musta tajusi mikä on kupletin juoni ja jälkeä seurattiin upealla tarkkuudella. Yllätyin, koska en pidä Kuuraa kovinkaan taitavana nenänkäyttäjänä. Selvästi olen aliarvioinut piskiäni. 

Tytär ja mamma <3 Ihanat sheltit malleilivat Arboretumissa.

9kk, 2.5v ja pian 5v.

Faarao, Weimari ja Riiseni kävelivät baariin....

Mukaan on mahtunut myös pieniä kavereita.

Syksyn värit kerääntyvät lehtiin ja on aika suunnata uljaan pösön nokka kohti Tunturi-Lappia. Kyllä, sinne me taas vetäydytään talvehtimaan. Alkanut nuuskamuikkustamaankin jo ihan hirveästi. Viimeistä viikkoa viedään, viimeisiä papereita ja asioita hoidetaan. Viimeiset työpäivätkin käsillä, mutta jotta mikään voi alkaa täytyy jonkin asian loppua.

"Deep into that darkness peering, long I stood there, wondering, fearing, doubting, dreaming dreams no mortal ever dared to dream before. "

-Edgar Allan Poe

Hey hey, my my

Hey hey, my my

Vuosi 2015 on jätetty taakse. Lisäilin linkkien taakse vähän musiikkeja, jotka jollain tavoin on vähän osuviakin. Vuosi oli melko erilainen mitä aiemmat vuodet, mutta tavallaan samallainen. Alkuvuosi alkoi vähän surullisissa tunnelmissa, kun tärkeä perheenjäsen muutti sateenkaarisillalle. Vaikka ikävä on edelleen niin yllättävän helposti sitä on sopeutunut ns. 'itsenäiseen elämään'. 

Itse aloitin työkokeilun hevostallilla, ja vietinkin kuukauden päivät tutustuen heppatytön elämään. Työ oli mukavaa, fyysistä ja tavallaan vaihtelevaa vaikka jokainen päivä olikin rungoltaan sama. Ratsastamaan en kuitenkaan päässyt, mutta tallitöitä tein senkin edestä ja kyllä hevoset on mielestäni oikein mukavia eläimiä.

Koirien parissa vuosi alkoi siinä missä mikä tahansa vuosi. Kuura täytti vuoden helmikuussa, Auri ja Osma kolme vuotta maaliskuussa. Tammi-,helmi-,maaliskuussa meillä oli uusi kämppis, kun Osma & Renny co. harjoittelivat lappalaiselämää Lapissa. Kuuran kanssa tokoiltiin ahkerasti ja itse aloitin tammikuussa judon treenaamisen.

Come and join the murder

 

Huhtikuulla Osma & co palasi sitten Lapista takaisin etelään ja edessä oli muutto oman muuttuneen elämäntilanteeni vuoksi. Auri ja Kuura pääsikin asumaan kesäkuukausiksi omakotitaloon ja nautiskelemaan pihakoira elämästä.

Toukokuun lopulla Osmalle tuli tyttökaveri kotikokeiluun, mutta parivaljakon arki ei toiminut sillä Iris tyttö oli liian kovaluonteinen ja ärhäkkä terrieri tyyliin. Osma kulutti päivänsä sängyn alla piilossa ja Iris piti natsikuria yllä. Aikaa parille sopeutua toisiinsa annettiin pari kuukautta, mutta koska muutosta ei tapahtunut oli parempi päätös etsiä Irikselle koti muualta. Näin ollen Osma jäi jälleen ukkomieheksi ja rohkeasti ryömi sängyn alta pois.  Iris löysikin pian sitten kodin, jossa ilmeisesti asuu onnellista elämää toisen poikakoiran kanssa.

 

Muutkin mokaa

Kesä tuli, oli ja meni. Kesällä ei tehty juuri mitään, kotona touhuttiin jonkin verran ja Kuuran kanssa alettiin etsimään moottoria tottiksen ja tokon tekemiseen. Korkattiin kisaurat tokon mölleissä ja rally-tokon alo-luokassa. RT koe meni hyvin, oltaisiin saatu 85pistettä, mutta mokasin itse ja naksutin roikkui treeniliivissä joten saatiin  hylky. 

 

Tarkoituksena oli mennä hetipian uusiin kokeisiin, mutta se sitten jäi kun ei ollut tilaa eikä päästy mihinkään meille sopivista. En millään jaksaisi liittyä kerhoihin vain sen takia, että pääsisin kokeisiin. Kuuran kanssa opeteltiin treeneissä rentoon höntsy meininkiin ja saatiin kaivettua saalisvietti esiin ja treenit sai ihan uutta potkua. 

 

Aurin kanssa alkukesäsästä tuli äkkilähtö lähtö eläinlääkärille koiran ollessa kipeän oloinen. Neiti oli nielaissut kiven ja se jumitti suolistossa, röntgenissä kuitenkin näkyi sen olevan jo paksusuolessa ja loppuviimein se tulikin sitten itse ulos. Lisäksi treffailtiin jonkin verran koirakavereita!

"Nyt ei tarvitse enää säästää, kun on tarpeeksi sekaisin päästään.."

Syksyn tullen piti alkaa miettiä sitten omaa elämää ja mitä sitä alkaisi tekemään. Työhakua, työkokeilupaikkojen etsimistä ja koulutuspaikkojen katselua. Tuntui ettei mistään mitään koskaan. Jos löysinkin itseä kiinnostavan yrityksen, joka olisi ottanut harjoitteluun niin työkkärihän sitä ei sitten hyväksynyt. Koulupaikat oli jo keväällä haettu ja työpaikkojahan tässä talouden tilanteessa on "ihan liikaa". Not.

No Renny & Osma co olivat muuttamassa jälleen talveksi Lappiin, jotenka täyttelin hakemuksen samaan yritykseen, harjoitteluun, koska kausi oli jo käytännössä alkamassa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että sain paikan ja parin kolmen viikon odotuksen jälkeen startattiin ajomatka pohjoiseen. Työharjoittelu huskytarhalla alkakoon. 

 

But time is a blessing and memories are gold.

Samalla, kun Renny poikkesi etelään ja otti minut kyytiin haettiin Jämsän korvilta Osmalle tyttöystävä ehdokas. Pieni Rommi pentu matkasi meidän kanssamme Muonioon. Ajomatka (15h) ja kotiutuminen sujui oikein mallikkaasti. 

 

Pentu oli todella reipas ja rohkea. Jopa hieman uhkarohkea pieni holsku x kkkmix, mutta kolmen päivän kuluttua kotiutumisesta suuri suru kohtasi, kun  pienen pieni Rommi tyttö menehtyi. Pentu lähetettiin Eviraan ruumiinavaukseen, mutta ruuminavausraportti ei juurikaan selvittänyt mitä oli tapahtunut. Kuolin syy oli keuhkoperäinen, mutta varmaa tietoa ei ole miksi näin kävi. Synnynnäinen vika? Onnettomuus? Ei ole asiasta juurikaan huudeltu, jotta vältettäisiin turha asialla spekulointi ja mässäily, koska eihän tälle mitään voi. 

Muutama viikko toivuttiin pienen pennun menehtymisestä, kun Renny päätti toteuttaa jo pitempi aikaisen haaveensa ja tarhalta eräänä iltana lähti meidän matkaan Seppo-husky. Seppo oli jo pitempään odotellut omaa kotia, sillä herralle ei työkoiran duuni maistunut. Seppo onkin ollut oikein oiva lisä meidän laumaan, ja sopeutunut todella hienosti sisäkoiraksi. Hulluhusky, Sekoseppo.. Onhan se vähän omanlainen persoona, mutta hyvin sujuu arki  tällä kokoonpanolla...

Tulevaisuus näyttää sitten, että toteutuuko ensikesänä minun haaveeni kolmannesta karvaperseestä.

Valokuvasaastetta vol 3.

Päivä alkoi sillä, että kaveri tuli koiransa kanssa kyläilemään.. 

.. ja kun tytöt oli pari tuntia D:n kanssa rallailleet, pidettiin puoli tuntia taukoa ja toinen kaveri tuli poikkeamaan bernivavveli Tyynen kanssa...

.. Kuura sai uudet valjaat (Rukka) heti testi käyttöön, sillä päädyttiin pistään riiseni kiinni, ettei 4-5kk ikäinen bernivaaveli satuta itseään kun rymyriiseni ei osaa yhtään himmailla oli sitten kyseessä 4kk chihu tai bernin pentu. Täysiä on pakko mennä, onneksi typyt oli jo väsyneitä D:n kanssa riehumisesta niin ei tuottanut ongelmia..

..Auri sai olla Tyynen kanssa, koska A osaa käyttäytyä rauhallisesti, eikä sen leikkityyli ole asenteella "jos mitään ei murru, niin sitten ei ole tarpeeksi hauskaa".. 

..Aurilla ja Tyynellä oli rentoja pieniä paini tuokioita, aikaisemminhan typsyt tapasivat talvella, mutta Tyyneä sillon vielä vähän ujostutti "Iso-Auri", nyt osat olikin jo toisinpäin sillä erolla, että Pikku-Auria ei Iso-Tyyne ujostuttanut. ;) 

Kuuraa tietty piti kanssa käydä vähän härkkimässä, olihan se nyt ihan tyhmää, että se kaveri joka ois rallinu ja leikkiny pistettiin puuhun kiinni. Mälsää! Kaikki kiva kielletään.. 

Ja koska kuvat loogisessa järjestyksessä niin tässä aiemmin päivältä D:n kanssa oleskelu kuvia..

"Ota kiiiiii, mä tuuuuuun~!"

Peikko riiseni vs. puikula faarao. ♥

Kuura 1v 4kk, komeesti alkanut aikuistua ja kerään lihasta. :)

Maailman paras tähtisimmu. ♥

Kevättä rinnassa, savea nurmikossa..

Kevät on saapunut kohinalla ja samalla kohinalla me on asetuttu asumaan uuteen kotiin! Kyllä tämmöinen omakoti asuminen aina kerrostalon voittaa ja uskoisin hurttien olevan samaa mieltä. Innosta kielii ainakin mutaiset "ralliurat", jotka on alkaneet ilmestyä kaarre-ajo kohtiin pitkin tonttia.. Pitäisiköhän niihin laittaa sellaiset punavalkoiset ralliraidat, niin älyäisivät vähän jarruttella mutkissa?  Parhaimmillaan maapaakkuja lentää kahden metrin kaarella ilmaan, kun tytsyt innostuvat kunnolla kisailemaan. 

Oma piha on siitäkin mahtava, että olen ollut huomaavinani koirissani eroa jo ihan käytöksessäkin. Molemmat vaikuttaa jotenkin rennommilta - toki Kuura aloitti nyt juoksut ja on muutenkin tosi flegmaattinen - ja stressittömiltä. Ensimmäiset kolme päivää meni siten, että juostiin vaan päättömästi pihaa ympäri, vähän niinkuin se olisi resurssi jota pitää kuluttaa koska se ei ole ainaista. Pian tytöt kuitenkin tajusivat, että hei me taidetaan jäädä tänne pitemmäksikin aikaa ja enää ei ole tarvetta jatkuvalle rallille, vaan nyt jopa pötkötellään ja haistellaan ilmaa. 

Itseäni eniten stressasi vahtiviettisten typyjen suhtautuminen naapureihin. 2/3 naapureista on nyt haukuttu sisään, eli niistä ei enää oikeestaan välitetä. Kuura vähän puhahtelee heille, mutta se on enempi semmoinen "Muff - kai muuten huomasit?" ja kun sille sanon, että "hyvä on" niin se jatkaa bisneksiään. 1/3 naapurissa on uroskoira, joka aiheuttaa vielä toistaiseksi ison älämölön.. En tiedä johtuuko sekin sitten siitä, että kun se on noutaja ja Auri on noutaja rasisti. Kuura ei välitä koirasta, mutta ne ihmiset sielä sitä suuresti epäilyttää. Eiköhän kesän myötä siihenkin kuitenkin totuta! :)

Ainiin, ja Koiria maalta blogissa käynnissä arvonta, kantsii käydä kurkkimassa! :)

Voit voittaa ensiapupakkauksen ja jännän dödöherkun.

Elokuu - syksyä kohti

Huh helteitä! Vihdoin kuumuus alkaa väistyä ja meidänkin taloudessa on havaittavissa piristystä ja eloa. 

Auri, meidän auringosta nautiskelija, ei yllättäen sitten nauttinutkaan kuumasta helteestä vaan alkoi oleman melko nuupumut, uupunut, ruokahaluton ja raato.

Ostettiin kokeeksi Nutrisalin juomajauhetta, jonka luin piristäneen muiden koirien tukalaa oloa helteillä.

"Ominaisuudet

Nutrisal on eläinten nestehukan korvaamiseen sekä neste- ja suolatasapainon ylläpitämiseen tarkoitettu valmiste. Kun jauhe sekoitetaan veteen, saadaan isotoninen liuos. Glukoosi lisää natriumin ja veden imeytymistä."Ja kyllähän tuo hurtta piristyi, tosin 100% en voi laittaa Nutrisalin ansioksi sillä kelikin viileni muutamalla asteella juomajauheen käytön aloituksen jälkeen. Isoin ongelma kuitenkin oli saada koko koira juomaan. "Hyi, tähän veteen on muuten lisätty jotain." Mutta kun yksi iso kuppi oli ainoa veden lähde niin äkkiä se sitten ylitettiin "ällö"-kynnys juoda. Kumma juttu, hyvältä se rapakko vesikin maistuu...  

Taas jaksaa painia.

Kulutin myös aikaani ompelemalla jotain jota mielikuvituksellisesti kutsun treenikassiksi.Vanhat samettihousut paikoitellen puhki kuluneet, erinomaiset tähän tarkoitukseen!Ja Super helppo tehdä. Käytevästi naru vaan kantohihnaksi niin sen avulla saa mega-jättis-patukankin kiinnitettyä ja mukaan!   
 

Mitäs muuta turhaa sitä päivittelis. Kelien aavistusken verran jo viilennyttyä olen myös itse herännyt koomasta ja innostunut reenaamaan Kuura Kurtturusinan kanssa. Ikäähän neidillä alkaa oleen jo 6kk ja olen onnellisesti kuluttanut hyvää treeni-ikää tekemällä laiskasti en mitään ja vähän sitä sun tätä.Nyt kuitenkin selkeäksi tavoitteeksi, mikä siintää sielä vuosien ja harmaiden hiusten takana, olen ottanut  BH-kokeeseen tähtäävän treenauksen. Meidän piti tokoileen alkaa, mutta Kuura rikkoi kinttunsa juuri passelisti viikkoa ennen Tavoitteellisesti Treenaavien Toko ryhmää.. Jotenka se peruuntui. Ja peruuntui kaikki muukin. Kuura osaa käskyt "sivu", "maahan", "istu", "seiso", "tänne" ... Osaa silleen kun pentu osaa, eikä nyt puhuta mistään himotreenajien superpennuista joita on treenattu 7vkn ikäsestä alkaen. Sivulle tulon olen opettanut edestä takakautta kiertämällä. Meni kolme treenikertaa ja voin sanoa,  että se osataan. Tietenkin sitä myös pitää nyt ylläpitää, ja edelleen käytän "fyysistä vihjettä" sanan lisäksi. Maahan meno treenattiin naksuttimella, Kuura tarjoaakin sitä oikeastaan vähän joka paikkaan jos ei tiiä mitä pitäis tehdä... Nyt ollaan siinä vaiheessa, että opetan Kuuralle maahan menon sivulle ja eteen pelkkää istumista.. Seiso, sitä ei juuri muuten olla harjoiteltu kuin ns. "näyttely" seisottamista vaikkei tästä näyttelykoiraa tulekaan. Mutta esim trimmiä varten helpottaa kummasti.Tänne, käskyllä Kuura tulee luo, todennäköisesti täysiä päin. Treenaankin Tänne -käskyä läpijuoksuttamalla, eli vapautan koiran juuri ennen kun on luona, heittämällä pallon taakseni. Vauhtia on.Eteen käskyä myös harjoteltu vähän, eli eteen  istumista. Sujuu sekin, vaikka meinaakin aina istua vinoon. 
Seuraamista alotellaan vasta, imuttamalla nyt ois tarkotus lähteä.   

Täysiä tai ei ollenkaan, on Kuuran motto.

Kuuran "ongelmakin" on aika hyvin jo saatu hanskaan. Kuurahan siis murisi jalka onnettomuutensa jälkeen eläinlääkäreille, ei antanut vieraiden lähestyä itseään, pöhisi ulkona kaikki outoudet (toki pöhisi jo aiemminkin vähän). Epäilevä Tuomas on saatu kuriin. Tuntemattomille, meitä lähestyville, ihmisille ei enää huudeta kurkku suorana, pöhähdellään vielä "suuhun" niin sanotusti, mutta mennään häntä heiluen tutustumaan ja rapsutuksia kerjäämään. Kuuralla tuo pöhinä on vähän itseäkin vielä hämmentävää, koska kun itse tulen kotiin niin samaa pöhinää saan kun mitä oudot ihmiset saavat. Taitaa olla Kuura itsekin vähän hämmentynyt, että kuin täs pitäs oikee olla?!Tätä vieraita kohden kohdistuvaa epäluuloisuutta on työstetty yksinkertaisesti niin, että jokainen meidän luo koskaan tullut heebo on saanut palan maailman-parasta-herkkua ja ilman kontaktia tarjonnut sitä Kuuralle. Nyt kaikki ulkona kulkevat normaalit heebot onkin Kuuran silmissä sitten namusetiä ja tätejä. Se on parempi kuin se, että ne ois kammottavia heeboja.  Mutta sitten on vielä ne epänormaalit, kiljuvat, känniset, lapset, teinit, pissikset. Ne ei oo ihan niin selkee juttu vielä.
ps. rikoin näppikseni, joten ei oo kauheen kiva kirjotella. Siksi jäänee taas vähemmälle, kunnes saan uuden tilalle. JaParacordeja päivitetty

Kuura potpuri

Varmaan kaikilla on joku biisi mikä kuvaa omaa koiraa.. Tai useampikin. Siinäpä se. 

Joel Hallikainen - Kuurankukka 

"Kuuran kukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin

Kuuran kukkia nyt kannan sisälläin

Lämpö päivänkään ei niitä sieltä pois voi sulattaa

Ne siellä kukkii mihin varjo lankeaa

Turhaa aivan turhaa

On jälkiänsä käydä seuraamaan

Turhaa aivan turhaa
Se mitä etsii enää ei oo ennallaan.

(...)
Turhaa aivan turhaa

On katkeruutta kantaa sisällään

Turhaa aivan turhaa

Kun muuta muuttaa ei voi kuin itseään"

Siis kaikki jotka tietää tämän biisin, niin tässähän käsittääkseni ikävöidään edesmenneen ihmisen perään. Mutta Kuurahan on elämänsä parhaassa iässä, joten selittänen lyhyesti;

      Kuura on tärkeä tyyppi, mutta nämä ekat 3kk ei oo ollu ehkä ihan just sitä mitä/miksi toisen koiran otin. Kertonee se jotain, että 11viikosta 7 on oltu sairaslomalla, siis koira. Mutta turha sitä miettiä, että miksi otin Kuuran, uskon että kaikella on jokin tarkoitus. Oli se sitten kuinka piilossa vain.

Ja onhan Hallikainen (juuri tämä biisi) yksi lapsuuden lemppareistani! 

"Vieläkö on villihevosia..."

Hanna Ekola - Villihevosia

Mutta kaikista osuvin veisu on kyllä tässä:

"He sees himself as the saviour of the world
His will is strong and he's feeling good
I've known him since the first taste of beer
I will meet him many times in a year
Happy little, Happy little, boozer...

He thinks he is the most famous guy
He smiles and laughs and
He has a loud voice
He can be very nice
He can be full of anger
He'll behave very well,
Right after misbehaving"

Korpiklaani - Happy little boozer

Sellainen on Kuura.

Bed of roses

Litteä riiseni lapsi

Hiljaista on ollut.

Lähinnä johtuen siitä, että tämä käytössä oleva tietokoneeni on aika syvältä suosta. Blogin päivittäminen on lähes mahdotonta - ja vaatii tahattoman paljon viitseliäisyyttä - selaimen ja koneen autuaasti kaatuessa/hyytyessä noin kymmenen minuutin välein (vaihtelee 5 sekunnista 15 minuuttiin).

Se, että blogissa on ollut rauhallista ei tarkoita että meillä olisi ollut millään tasoa rauhallista!

Uusin tulokkaani, neiti-the-riiseni, on pitänyt kiireisenä, kärttyisenä ja köyhänä. KKK-riiseni.  Neiti tulokas-sulokashan alkoi todistaa tapaturma-alttiuttaan jo heti tultuaan meille. Noin kaksi viikkoa kotiutumisensa jälkeen Kuura teloi takajalan kyntensä, se nousi pystyyn ja täytyi poistaa leikkauksella, koska oli niin tehokkaasti vielä kiinni - vaikka osoittikin 90-asteen kulmassa ihan väärään suuntaan.

        
 

Pikku-liiseni ruokailee ekaa kertaa isojen kanssa.
(joskus huhtikuussa siis kun saapui meille, en edes muista mikä päivä saapui haha)

       


No kotiuduttu on, ruoka maistuu, kokoa on kertynyt, tapaturmia sattunut, ruokavaliota muutettu, kuntoutettu, harrastettu, opeteltu, otettu takapakkia, saatu luonnetta, pelätty ihmisiä, tutustuttu ihmisiin, totuttu liiankin hyvin eläinlääkäri klinikkaan, oltu kiltisti, rähjätty, mutta mitään ei vielä ole rikottu paitsi raajoja, mutta siis omaisuutta. *koputtaa puuta*

Olin kolme viikkoa töissä Ruovedellä, koirat mukana, saivat kirmailla sielä villinä ja vapaana metsässä jonkin verran, Kuura pulahti selkä edellä järveen. Ei raasu kerennyt edes tajuta mitä tapahtui kun nostin sen jo rannalle kylmästä vedestä ja jätin huomiotta koko otuksen. Muina henkilöinä kävi uudelleen jyrkälle rannalle pötkölleen - nojaamatta kuitenkaan nyt petollisiin heiniin jotka antoivat myöten ja sinne mulahti riiseni.

Tästä kiitos, vesi on ällöttävää. Rapakot on mahtavaa ja suo on ihan hemmetin jees! Mutta kirkas järvivesi on yök, suihku on vähän eew ja lenkillä kierretään tai hypätään yli vesilätäköt.   

Ja sitten meni polvi.

 

Mielettömän tyylikäs trimmaus

Magee paketti, tosin tää oli vaan 5 päivää, ei ollu kipsiä ollenkaan.

Vasemman polven ristisiteen alaisesta nivelestä irtosi siru traumaperäisesti eli lujasta iskusta.

Käytiin normaalisti lenkillä, koko jengi. Päätettiin päästää tyypit vähän kaasutteleen metsään virtaa pois koska se ois ihan varmaa, että sisällä sitten ois älytön ralli kun takas päästäis. Kerkesin justiinsa sanoa (ei koskaan pitäis) kämppikselle, että 'vitsi kun tän riisenin kans jotenkin kokoajan pelkää että se teloo ittensä'. Ja viitisen minuuttia myöhemmin, riiseni juoksee vauhdilla isojen perässä ryteikköön, alkaa kuulua ulina parkua ja mennään katsomaan niin sielähän se neiti könkkää kolmella jalalla.
Paikalla oli tiheää risukkoa ja typerästi n. 20-25cm pieniä kantoja sahattu tiheään, ilmeisesti raivattu pientä pusikkoa, jätetty ne sinne ja maassa oli omituisia 5cm halkaisialtaan olevia reikiäkin.

Ajattelin, että ehkä se nyrjäytti sen, annoin koiran kinkuttaa jalalla tielle ja sielä näytti, että hyvinhän se alkaa jalka ottamaan alle. Suoraan kotiin, levon jälkeen ei enää varannut painoa ollenkaan. Soitto eläinlääkäriin, saatiin samalle päivälle aamupäiväksi aika.
Röntgenissä paljaistui siru ja nivelessä nestettä. Otettiin neste näyte, neste oli veristä eli trauma oli tuore ja homma sillä selvä. Seuraavana päivänä aika polvileikkaukseen jossa siru poistettiin.

Viisi viikkoa sairaslomaa, joista kolme ensimmäistä 2-3kertaa päivässä n. 15-20min rauhalliset kävelyt. Tässä vaiheessa jokainen riisenin omistaja tukehtuu kahviinsa.
Riiseni ja rauhallinen ei ole ihan se yhtälö jota voi käyttää samassa lauseessa, etenkään n. 4kk ikäinen riiseni. Virtaa täynnä ja vauhtia enempi kun järkeä tai ikää.

Nyt leikkauksesta kulunut se 3vkoa, kinttu toimii ja vauhtia on, edelleen pitäisi malttaa himmata.  Tikit on poistettu, eka jälkitarkastus käyty. Hyvältä näyttää.

Rokotuksetkin on kunnossa, koirapuistoelämä saa odottaa, mutta tutut ja turvalliset kamut on jo onneks päästy tutustumaan. Enkä mä tästäkään mitään koirapuistokoiraa odota, mutta ihan mielettömän koirasosiaalinen typy. Rakastaa toisia koiria, ihmiset onkin sitten epäilyttäviä, suorastaan Päilyttäviä. Ja niille pitää vähä pöhistä. Makkararinkiä luvassa lauantaina... Hullun paljon vaan sosiaalistamista, enää ei muristu maanantaina eläinlääkärillekään, työ alkaa tuottaa hedelmää.

Ja jottei elämä ois liian ruusuista ja ihanaa pentuarkea, niin poistettiinhan tuossa tosiaan ahtaasti kasvaneet alakulmuritkin, ja ohessa yksi irtoamaisillaan ollut yläriisi. Etuhampaat alkaa oleen jo "ison koiran hampaat" kulmureita ootellessa.
Seitsemän kertaa tässä kuussa on tullut käytyä Hakametsän eläinlääkäri asemalla, kiitos ja kumarrus, erinomaista palvelua!


 Torstaina, eli huomenna, eli tänään sitten vuorossa koirafyssari Kirsi Piispanen. Jännityksellä oottelen mitä huominen, eli tää päivä, tuo tullessaan.