Vuosi 2015 on jätetty taakse. Lisäilin linkkien taakse vähän musiikkeja, jotka jollain tavoin on vähän osuviakin. Vuosi oli melko erilainen mitä aiemmat vuodet, mutta tavallaan samallainen. Alkuvuosi alkoi vähän surullisissa tunnelmissa, kun tärkeä perheenjäsen muutti sateenkaarisillalle. Vaikka ikävä on edelleen niin yllättävän helposti sitä on sopeutunut ns. 'itsenäiseen elämään'.
Itse aloitin työkokeilun hevostallilla, ja vietinkin kuukauden päivät tutustuen heppatytön elämään. Työ oli mukavaa, fyysistä ja tavallaan vaihtelevaa vaikka jokainen päivä olikin rungoltaan sama. Ratsastamaan en kuitenkaan päässyt, mutta tallitöitä tein senkin edestä ja kyllä hevoset on mielestäni oikein mukavia eläimiä.
Koirien parissa vuosi alkoi siinä missä mikä tahansa vuosi. Kuura täytti vuoden helmikuussa, Auri ja Osma kolme vuotta maaliskuussa. Tammi-,helmi-,maaliskuussa meillä oli uusi kämppis, kun Osma & Renny co. harjoittelivat lappalaiselämää Lapissa. Kuuran kanssa tokoiltiin ahkerasti ja itse aloitin tammikuussa judon treenaamisen.
Huhtikuulla Osma & co palasi sitten Lapista takaisin etelään ja edessä oli muutto oman muuttuneen elämäntilanteeni vuoksi. Auri ja Kuura pääsikin asumaan kesäkuukausiksi omakotitaloon ja nautiskelemaan pihakoira elämästä.
Toukokuun lopulla Osmalle tuli tyttökaveri kotikokeiluun, mutta parivaljakon arki ei toiminut sillä Iris tyttö oli liian kovaluonteinen ja ärhäkkä terrieri tyyliin. Osma kulutti päivänsä sängyn alla piilossa ja Iris piti natsikuria yllä. Aikaa parille sopeutua toisiinsa annettiin pari kuukautta, mutta koska muutosta ei tapahtunut oli parempi päätös etsiä Irikselle koti muualta. Näin ollen Osma jäi jälleen ukkomieheksi ja rohkeasti ryömi sängyn alta pois. Iris löysikin pian sitten kodin, jossa ilmeisesti asuu onnellista elämää toisen poikakoiran kanssa.
Toukokuun lopulla Osmalle tuli tyttökaveri kotikokeiluun, mutta parivaljakon arki ei toiminut sillä Iris tyttö oli liian kovaluonteinen ja ärhäkkä terrieri tyyliin. Osma kulutti päivänsä sängyn alla piilossa ja Iris piti natsikuria yllä. Aikaa parille sopeutua toisiinsa annettiin pari kuukautta, mutta koska muutosta ei tapahtunut oli parempi päätös etsiä Irikselle koti muualta. Näin ollen Osma jäi jälleen ukkomieheksi ja rohkeasti ryömi sängyn alta pois. Iris löysikin pian sitten kodin, jossa ilmeisesti asuu onnellista elämää toisen poikakoiran kanssa.
Kesä tuli, oli ja meni. Kesällä ei tehty juuri mitään, kotona touhuttiin jonkin verran ja Kuuran kanssa alettiin etsimään moottoria tottiksen ja tokon tekemiseen. Korkattiin kisaurat tokon mölleissä ja rally-tokon alo-luokassa. RT koe meni hyvin, oltaisiin saatu 85pistettä, mutta mokasin itse ja naksutin roikkui treeniliivissä joten saatiin hylky.
Tarkoituksena oli mennä hetipian uusiin kokeisiin, mutta se sitten jäi kun ei ollut tilaa eikä päästy mihinkään meille sopivista. En millään jaksaisi liittyä kerhoihin vain sen takia, että pääsisin kokeisiin. Kuuran kanssa opeteltiin treeneissä rentoon höntsy meininkiin ja saatiin kaivettua saalisvietti esiin ja treenit sai ihan uutta potkua.
Aurin kanssa alkukesäsästä tuli äkkilähtö lähtö eläinlääkärille koiran ollessa kipeän oloinen. Neiti oli nielaissut kiven ja se jumitti suolistossa, röntgenissä kuitenkin näkyi sen olevan jo paksusuolessa ja loppuviimein se tulikin sitten itse ulos. Lisäksi treffailtiin jonkin verran koirakavereita!
Syksyn tullen piti alkaa miettiä sitten omaa elämää ja mitä sitä alkaisi tekemään. Työhakua, työkokeilupaikkojen etsimistä ja koulutuspaikkojen katselua. Tuntui ettei mistään mitään koskaan. Jos löysinkin itseä kiinnostavan yrityksen, joka olisi ottanut harjoitteluun niin työkkärihän sitä ei sitten hyväksynyt. Koulupaikat oli jo keväällä haettu ja työpaikkojahan tässä talouden tilanteessa on "ihan liikaa". Not.
No Renny & Osma co olivat muuttamassa jälleen talveksi Lappiin, jotenka täyttelin hakemuksen samaan yritykseen, harjoitteluun, koska kausi oli jo käytännössä alkamassa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että sain paikan ja parin kolmen viikon odotuksen jälkeen startattiin ajomatka pohjoiseen. Työharjoittelu huskytarhalla alkakoon.
No Renny & Osma co olivat muuttamassa jälleen talveksi Lappiin, jotenka täyttelin hakemuksen samaan yritykseen, harjoitteluun, koska kausi oli jo käytännössä alkamassa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että sain paikan ja parin kolmen viikon odotuksen jälkeen startattiin ajomatka pohjoiseen. Työharjoittelu huskytarhalla alkakoon.
 |
| But time is a blessing and memories are gold. |
Samalla, kun Renny poikkesi etelään ja otti minut kyytiin haettiin Jämsän korvilta Osmalle tyttöystävä ehdokas. Pieni Rommi pentu matkasi meidän kanssamme Muonioon. Ajomatka (15h) ja kotiutuminen sujui oikein mallikkaasti.
Pentu oli todella reipas ja rohkea. Jopa hieman uhkarohkea pieni holsku x kkkmix, mutta kolmen päivän kuluttua kotiutumisesta suuri suru kohtasi, kun pienen pieni Rommi tyttö menehtyi. Pentu lähetettiin Eviraan ruumiinavaukseen, mutta ruuminavausraportti ei juurikaan selvittänyt mitä oli tapahtunut. Kuolin syy oli keuhkoperäinen, mutta varmaa tietoa ei ole miksi näin kävi. Synnynnäinen vika? Onnettomuus? Ei ole asiasta juurikaan huudeltu, jotta vältettäisiin turha asialla spekulointi ja mässäily, koska eihän tälle mitään voi.
Muutama viikko toivuttiin pienen pennun menehtymisestä, kun Renny päätti toteuttaa jo pitempi aikaisen haaveensa ja tarhalta eräänä iltana lähti meidän matkaan Seppo-husky. Seppo oli jo pitempään odotellut omaa kotia, sillä herralle ei työkoiran duuni maistunut. Seppo onkin ollut oikein oiva lisä meidän laumaan, ja sopeutunut todella hienosti sisäkoiraksi. Hulluhusky, Sekoseppo.. Onhan se vähän omanlainen persoona, mutta hyvin sujuu arki tällä kokoonpanolla...
Tulevaisuus näyttää sitten, että toteutuuko ensikesänä minun haaveeni kolmannesta karvaperseestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti