Tokoko, koko tokoko?

Nyt on taas tokoiltu. Kisat meni ja mietiskelenkin, että vieläkö ilmoittautuisin joihinkin kisoihin. Syyskuussa olisi tosiaan tarkoitus muuttaa takaisin pohjoiseen, tässä on nyt vielä pari muuttujaa ilmassa. Kuten auto, asunto, raha, eettiset ja moraaliset ajatukset työstä. Semmosia pieniä juttua. Ihan kärpäsen kokosia. Jättiläiskärpäsen. About sata kilosen kärpäsen kokosia ajatuksia.

Niin, että jos ennen sitä mahdollista lähtöä vielä kävis korkkaamassa kisat. Ei mitään paineita kuitenkaan, vikoista kisoista täydet pisteet. Paremmaksi ei voi laittaa, parhaimpaan on ylletty. En oleta kuitenkaan enää saavani täysiä pisteitä tuon kanssa. Se olisi jotenkin absurdia. Hyviä pisteitä kylläkin - alokkaasta -, jos vaan kaikki menee hyvin.

Oon nyt valveutunut treenaamaan Aurinkin kanssa vähän enemmän. Yhtenä iltana ihan piruuttani taas päätin ottaa Aurin mukaan treeneihin, että Kuura saisi kateellisena kattoa. Aurin kanssa oli suurtamahtavaaparastakivaa, Kuura oli kateellinen ja teki kans vuorollaan hienosti. No koska Auri naatiskeli yhdessä tekemisestä silminnähden oon nyt ottanut tavaksi senkin kanssa vääntää tokoa. Ja sehän sujuu. Joko koira on muuttunut tai kouluttaja kehittynyt, sillä aiemmin en moista "tokointoa" Aurista ole oikein löytänyt. Tokikin, tokokurssi joka käytiin ei ollut naksutin pohjainen.

Nyt olen rakennellut Aurille sheippaamalla tokojuttuja ja se toimii. Pieniä käsiapuja ja palkkailuja vähän sinne päin yrittämisestä, koska nyt on tärkeintä rakentaa sitä fiilistä ja ohessa ohjailla puhtaaseen tekemiseen. Eihän tosta varmaan mitään kisatykkiä tuu, mutta jos tää sujuu näin hyvin, ni voishan sitä piruuttaan käydä jotkut hallimöllit korkkaamaassa. Hallimöllit, koska en nyt ihan 100% vielä luota sen pysymiseen mun luona jos joku varis, harakka, rusakko, kissa tai hirvi juoksee kentän yli, ohi tai läpi. Voitashan me joku kurssikin käydä. Tosin vähän aattelin sitä agilityä tolle, omaksi iloksi. Mutta joku kurssi, että tulis sitä häiriöö ja urheilujuhlan tuntua. Katsellaan!

Kuuran kanssa on treenattu nyt ilmeisesti avo luokan ohjattua noutoa. Pitkästä aikaa opiskellaan jotain uutta ja ihmeellistä, tovi onkin vierähtänyt vaan saman vanhan hiomisessa. Olen lähtenyt rakentelemaan Kuuralle erottelua takaa haettavaan kapulaan ja edestä tuotavaan kapulaan käsimerkein. Edestä haettava kapula "Tuo!" ja käsimerkkinä oikean käden liike taaksepäin. Takaa haettava kapula "Tuo!" ja käsimerkkinä vasemman käden "heittävä liike" eteenpäin. Kyllä se tuntuu hiffaavan. Aluksi kokeilin tehdä molemmat oikealla kädellä, mutta koska riiseni, päätin vaihtaa erikäsille. On koiralle helpompaa.

Lisäksi eteen lähetystä on haeskeltu. Valkussa Mikalla oli upea visio siitä kuinka koiran saa opetettua eteen lähetykseen ilman edessä olevaa maali palkkaa - lelua, namia tai targettia. No, fiilisteltiin sitä eilen illalla takapihalla ja joo, periaatteessa se vois tajuta sen. Otin muutaman lähetyksen maalipalkalla, sitten poistin palkan ja eteen! Kun koira juoksi (n. 2m) suoraan eteen heitin lelun sen yli sen eteen samalla naksauttaen. Joo, kyllä se voi toimia. Viilaillaan!

Tänää hömpöteltii tämmöstä, ohjaaja sekoilee remmin kanssa. En oikeesti kykene naksuttaan, palkkaan, liikkuun JA piteleen talutinta. Hirveetä multitaskaamista..

Pääskysestä ei päivääkään

Kesä on täällä. Oli se sitten kylmä, luminen, sateinen, mutainen, liejuinen tai hyttysiä täynnä, se on täällä. Suljin bloginkin hetkeksi lukijoilta, aattelin päivittää ulkoasua, mutta empä ole saanut sitäkään vähää aikaseksi.  Olkoot.

Me on käyty kävelyillä, loikoiltu takapihalla ja treffailtu koirakavereita. Kuuran kanssa treenailtiin kokeisiinkin. Koirakoutsilla käyty hakemassa oppia ja inspiraatiota. Ihan hyvällä menestykselläkin vissiin.

Kesätyöt on sujuneet hyvin, hermostumista aiheuttaa jatkuvasti hommiaan muutteleva TKL. Bussit vaihtuu yönaikana eri numeroille, enkä ainakaan minä ole saanut moisesta mitään infoa. Ainoastaan vyöhykehässäkästä. Hmpt. Koirien kanssa ei onneksi tarvitse TukehduKuoliaaksiLinjurissa -busseja kesällä käyttää. Auto kulkee, nyt kun sitä jo osaa ihan kohtalaisesti kuljettaakin!

Yhtenä päivänä käytiin tutustumassa uusiin reitteihin ja Kuura pääsi pitkästä aikaa treffaamaan Kelmi riisenin. Tyypeillä tuntui olevan lähinnä jotain omaa kivaa. Aurikin pääsi mukaan, sekä kaverin kääpiösnautseri. Auri ja käppänä saivat ulkoilla hillitynhallitusti remmeissä, ja koko lenkki oli oikein mukava!

Ostin tytöille "tuoksupannat" eli punkkien karkoitukseen tarkoitetut löyhkäpannat. Aiemmilla reissuilla tuolta pätkältä on kuulemma saatu punkkikyytiläisiä, mutta nyt ei meiltä ainakaan löytynyt mitään. Joko punkit ovat muuttaneet, tai pannat toimii. Tiedä häntä. Irroittelin kuukausi takaperin Kuurasta ensimmäisen punkin ja siitä hysterioituneena halusin tytöille kokeiluun noi pannat. Jos ei muuta, niin oma mieli vähän rauhottuu.

Kuura ja Biitti

9.6. ja 10.6. Käytiin korkkaamassa meidän kilpaura tokon puolella. Torstainen kisa 9.6. ei mennyt ihan yksiin suunnitelmien kanssa, sillä vaikka typy teki hyvin ja halukkaasti niin pääsi paikkamakuun aikana pelästymään kenttää lähestynyttä naishenkilöä.

Kuura koki tämän ihmisen niin uhkaavaksi ettei pystynyt makaamaan paikallaan vaan hirveällä huudolla pölähti pystyyn sieltä ja äkkiä mamman luokse turvaan. Oli pakko vähän palauttaa neiti-huutaja heti siinä torumalla maanpinnalle, koska häntä vispaten istui sivulla. "Jee, mä pelastuin". Tuntui ymmärtävän "Hyiii, mikä ihme se tommonen on??" torumiset ja riisenin onni vähän hyytyi, kun älysi, ettei nyt ollu ollenkaan mennyt putkeen homma. Paikkamakuuu näin ollen nollille. Iso menetys pisteissä, ja jo tässä kohtaa tiesin olevan turha haaveilla ykköstuloksesta.

Paikkamakuu 0 - pelästyi kenttää lähestynyttä naista joka istui natisevaan tuoliin.
Seuruu 8 - katseli välillä maisemia
Liikkeestä maahanmeno 9
Luoksetulo 10
Noutoesineenpito 10
Kaukot 6 - ei mennyt alas asti ekassa maahan käskyssä, ku selän takana pelottava täti.
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9 - tartuin koiraa pannasta loppu palautteen aikana (etusormi metallirenkaaseen, ettei sinkoa mihinkään) -1p.

Kokonaispistein 142p Alo2 ei sij.

Taitava toko-riiseni.

No, fiilikset ei ollu hirveen luottavaiset seuraavan päivän kisoja ajatellen. Minkä mä sille mahdan, että toi pelkää outoja asioita, enkä mä voi varautua ihan kaikkeen kouluttamalla ja totuttamallakaan, kun jokainen ihminen on erilainen ja kävelee erilailla. Habittaa erilailla. Toiset on valkosia, toiset vihreitä ja toiset sinisiä. Mistä mä tiedän, millon toi kokee jonkun mulle ihan normaalin ihmisen pelottavaksi. Tai jos joku kattoo sitä väärin, sehän on kamalaa. 

Harmitti, koska tiedän, että toi koira osaa. Ja se osaa niin pirun hyvin, sillon kun se keskittyy hommiin. Ja yleensä se keskittyy hommiin. No lähdettiin Tiian ja Biitin kanssa jälleen kohti kisakenttiä. Keli oli mukava, vähän ripotteli vettä, mutta pääsääntöisesti aurinkoinen. Ikinä oltu aiemmin tälläkään kentällä käyty. Kusettelin koiraa, käytin sitä kisakentän vierellä paikkamakuussa, seuruutin vähän. Hyvin se taas teki. Tekeeköhän paikkiksenkin?

No tekihän se täydellisesti. Kaiken. Tuomaria oli kuulemma jo vähän hymyilyttänyt, kun ei päässyt antamaan meille kuin pelkkää 10p. Itehän en nähnyt kuin kaukojen pisteet, koska keskityin koiraan. Ihmettelinkin sit vähän, että miksi meille taputetaan kun saatiin kokonaisvaikutuspisteetkin. 10p. Ei oo todellista? Kaveri sitten kentän reunalla tuumasi, että ei yhtään vaatimattomammin aloitettu hommia, että vissiin täydet pisteet?

Olin ihan ihmeissäni, koska seuruu ei ollut parasta mitä Kuura on tehnyt. Se vähän vilkuili maisemia, mutta pysy oikeassa asennossa ja perusasennot oli kohtuu nopeat. Naurattikin sitten, kun oli toipunut järkytyksestä, että niin; Jos tuomari antaa meille täydet pisteet kaikesta, ja omasta mielestä suorituksissa olis ollut parantamisen varaa, niin mitä se ois auttanu enää, jos koira ois tehny täydellisen suorituksen ohjaajan silmissä - kun ei sitä yli 200p alokkaasta voi saadakaan.

Ja en mä valita. Oon ylpee mun turresta! Toi koira on hieno, sillon ku se tekee hommia. Sillon kun se pelkää tennispalloa ojanpohjalla, mä mietin, että miten mä ikinä pääsen ton kanssa kokeissa tuloksiin.

10.6.

Paikkamakuu 10p - Pysyi kuin tatti.
Seuruu 10p - Haaveili, mutta pysyi matkassa ja teki hommia ihan ok, itse kaipasin enempi moottoria.
Liikkeestä maahanmeno 10p - Omasta mielestäni ois voinu pudota napakammin, mutta se on riiseni ei paimen.
Luoksetulo 10p - Vauhdikas ja suora perusasento
Noutoesineenpito 10p - Tuomari: Erityisen hienoa, koska koira ottaa esineen ja koira irrottaa esineestä oikein.

Kaukokäskyt 10p - Itse kaipasin napakampaa ylösnousevaa istu liikettä, mut hei. Se. On. Riiseni. Eikä paimen.

Estehyppy 10p - Perus varmaa Kuuraa. Innolla yli ja sivulle.

Kokonaisvaikutus 10p - Tuomari: Kaikessa vähäeleisyydessään erittäin mukavaa katsottavaa, erityisesti ulkoisten apujen puuttuminen. Koiralla avut korvien välissä.

Yhteensä 200p. ALO1, sij. 1 ja KP! 

♥♥♥♥♥♥ Mä niin tykkään mun riisenistä. Se, että vihdoin sain ulkoista "kiitosta" meidän hommiin, nosti omaa luottoo koiraan ja omiin kykyihin just sopivasti. On se vaan hieno. Kaikkine oikkuineen..

Taantuminen kisahuumasta, 12.6. oli mun synttäritkin, emmä niitä juhlistanut. Käytiin koirien kanssa juoksemassa. Oikeestaan, kävin Kuuran kanssa juoksemassa. Aurin mielestä koko homma oli ihan perseestä ja paluu matkalla se ois vaan raahautunu kyljellää perässä. Ihme otus. Se vaan haluis haistella ja jahdata lintuja, pupuja, peuroja. Haukkua hirviä ja karhua. Mä edelleen haluisin päästä sen kanssa metsälle, mut nyt on vankassa toteutuksessa alkaa tekeen sille sitä verijälkeä. Se ois ihan varmasti priimaa siinä.  Sen kun sais hyötykäyttöön, ois upeeta päästä jäljestään jotain haavakkoja. Kisoihinhan ei voida mennä. Mejä on vain siniverisille puhdasrotuisille. Edes fixatut ei kelpaa. Pitäkää tunkkinne. 

"Jeeee! Täysii!"

Koirakoutsilla ennen kisoja käytii treenaamassa. Hautasin Kuuran hiekkaan, ku sillä oli kuuma. Koutsia vähä nauratti, Kuura vaikutti vakuuttuneelta!

Teltta testiin. Juhannuksena pitäs korkata kesäretkeily kausi!

Ps. Jätän tämän vain tähän.

Vappenoitua

Kaveri tuumasi, kun näki Kuuran puolen vuoden jälkeen, että "Ihan kun se ois taas kasvanut!". Tuumattiin kuitenkin, että varmaan vaan näyttää siltä kun on kerryttänyt massaa ja aikuismaistunut jonkin verran. Tänä aamusta kuitenkin kaivelin mittanauhan esiin ja uskottava se on, neiti on vieläkin kasvanut korkeutta n. 1cm. Aiempi säkä oli 63-64cm, mutta tämän päiväinen mittaus sitkeästi väitti että 65cm. Ja pöydän alustesti sen oikeastaan varmisti, kun neiti seisoi pöydän vieressä, jonka alareunaan on lattiasta 63cm, niin ei kyllä millään olisi mahtunu sinne alle.Tuntuu jotenkin hullulta, että vielä 2-vuotiaanakin tuo kasvaisi kokoa. Uskottava se kuitenkin on, isot koirat kasvaa hitaasti.  Isot koirat myös kehittyy hitaasti. Uskotaan, uskotaan!

Kuuran kanssa treenailut on sujuneet kivasti. Oikeastaan omaa luottamusta vaille valmiit BH-kokeeseenkin oltaisiin. Se pitkä paikkamakuu tosin jänskättää, että ehkä lykkään vielä kesäkuulle - jos päästään - sitä. Treenattiin paikkamakuuta pienellä porukalla niin, että vieressä luokse tuloja. 

Yksinäni olen treenannut niin, että riehun kentällä Aurin kanssa mm. heitän sille patukkaa ja kehun paljon ja heilutaan muutenkin sekavan häiritsevästi, ja Kuura makaa paikkamakuussa. Nostaa kummasti mustin työmoraaliakin, kun on todella mustis ja joutuu kattomaan, kun meillä on Aukustin kanssa kivaa!

Vappua me ei oikeestaan juhlita, mitenkään. Paitsi vapaapäivällä ja piiitkällä metsälenkillä, jonka ohessa vähän kokeilin valokuvailla erilaisilla tekniikoilla. Tosi kaunis ilma, ja lämmin. Etsimääni sinivuokko peltoa en vielä löytänyt, muuta kuin pari hassua yksinäistä, mutta muuten kyllä tuli ihan kivat kuvat saatua. Päivittelin vihdoin ulkoasunkin vähän keväisempään!  

Käveltiin varmaan lähemmäs 10km polkuja pitkin. Metsän pohja oli paikoin todella märkää ja jouduttiin improvisoimaan vähän omia reittejä, mutta sehän se koko jutun juoni on. Samalla harjoiteltiin vaelluksia ajatellen remmissä kulkemista metsässä. Aurilta homma sujui paljon paremmin kuin Kuuralta, joka olisi ollut suuresti halukas rallittelemaan niin, että mättää pöllyää.  Hyvin kuitenkin päästiin yhteisymmärykseen Kuukkelinkin kanssa. 

 Valokuvablogiinkin on taas päivitelty photoja. 

Maalaiset mustit

Talven jälkeen - pitkästä aikaa - lähdettiin tapaamaan Jennyä ja hurttia! Tyyppien jälleenkohtaaminen oli aika riemukas, eikä mitään merkkiä siitä, että puolen vuoden tauko olisi viilentänyt edes pikkuhiljaa kypsyvien viriilien narttujen välejä. Viitaten Vilkkuun ja Kuuraan. Oikeastaan päin vastoin.Viimeksi kun Kuura ja Vilkku tapasivat toisensa, V oli ihan rääpäle pieni ja Kuura oli mörssäri suuri - yhteiset leikit siis jäivät melko vähäisiksi. Nyt kuitenkin Viikari on kasvanut koiran kokoiseksi ja neideillä oli oikein lystiä keskenään painella ympäri peltoa ja plutata ihanassa liejuojassa.

Vanhat kärttyisät rouvat Auri ja Tuikku saivat toki myös kirmailla vähän rajoitettuna kylläkin. Kiitos vaan peuroille ja riistavietille! Auri oli ainakin ihan riemusta soikeana, kun sai myllätä ja kirmuuttaa vanhan bestiksensä kanssa pellolla. Tietty välistä oli myös mukava märehtiä pupun ja peuran p*skabuffetista kivoja herkkuja. Talviturkit korkattiin heti ensimmäisenä ryntäämällä täysiiiii ojaan. 

h

Ennen peltoutumista käytiin treenailemassa Hakametsän kentällä Vilkun ja Kuuran tottelevaisuus muuveja sekä vähän frisbeetä elohiiribortsulle. Tuli myös todettua että riiseni ei jostain kumman syystä ole täysin soveltuvainen rotuvalinta, jos tahtoisi tavoitteellisesti frisbiitä treeniä.

No saatiin me ainakin huvitettua itseämme, ehkä ohikulkijoitakin ja mikä tärkeintä Kuurallakin oli ihan hauskaa, kun se yritti nappailla kiekkoja. Tosin ei se kyllä älynnyt miksi ja miten ja missä.

Aurin kanssa ei oikeastaan ole ees treenailtu mitään, lähinnä höntsyilty, joten tällä kertaa Auri sai tyytyä venailemaan autossa ja rallittelemaan pellolla. Kyllähän sekin tykkää tehdä, mutta sille tokoilut ja rallyilyt on enempi vaan kivoja temppuhetkiä, joista saa palkaksi vähän herkkuja!

Kuuran kanssa me on jatkettu ahkerasti opiskelua oikeanlaisesta leikityksestä ja palkkauksesta. Riiseni on syttynyt saalisleikille ja ensimmäiset patukatkin oikeastaan jo hajosi muutaman treenikerran jälkeen. TopDogin pinkit vaihtuivat HSTn kokoa suurempiin. Kuuralla on rahtusen huono puruote, johtuu sen huonoista leuoista. Huonot siinä määrin, että alaleuka on kapea ja kulmureiden takia mm. oikeanpuoleista ientä jouduttiin operoimaan kun Kuura oli pentu. Sen vuoksi se on ollut todella herkkäsuinen. HSTn punaset patukat kuitenkin on mukavan pehmoiset ja tänään mennäänkin heti testaamaan miten leidi suhtautuu uusiin leluihin.  

Käytiin myös treenaamassa vähän sitä sun tätä yhden uuden tuttavuuden kanssa pari päivää sitten, ja on kyllä oikein mukava, kun joku on vähän kattomassa mitä sählätään. Tulee ihan hyviä vinkkejä ja näkee vähän, että miten muut tekee. 

Saalisvietti, laumavietti. Kaikki tältä saralta on kuitenkin itselleni täysin uusia aihepiirejä, joista on kyllä luettu kirjoista ja kuunneltu luennoilla, mutta joidenka toimintaan saaminen käytännössä kaipaa vielä hiontaa. Toki se, ettei Kuura ole mikään 100% viettipommi myös luo omaa haastettaan. Toisaalta kuitenkin arvostan sitä, ettei se ole. Joudun oikeasti pohtimaan miksi ja miten.

Ja jottei kaikki olisi liian helppoa, aloitti Kuura juoksunsa. Vähän etuajassa jos vertaa viimevuoteen. Toistaiseksi juoksut eivät ole aiheuttaneet suuria tunteenmylläyksiä koirassa, mutta huomaa kyllä heti, että toisena päivänä on Kuura 1.0 ja toisena Kuura 1.5 mukana. Pientä ailahtelua viretiloissa havaittavissa. Yritän nyt aktiivisesti treenata koko juoksuajan, vähän kuin testatakseni, että voiko aktiivisella treenaamisella vähentää sitä lahnaksi muuttumista vai ei. 

Tänään maanantaina myös alkaa taas meidän tokovalkku! Oikeastaanhan mulla on jo tosi hyvät eväät tokon maailmaan, mutta koska tykkään ihan älyttömästi Mikan valkuista niin halusin jatkaa käymistä sielä. Tämän kesän tavoitteina meillä on saada TK1 ja BH suoritettua. Todellisuus on sitten mitä on, ja kisoihin ei nyt edes aiota ennenkuin juoksuista on toivuttu hyvin. Mukavampi tehdä koiran kanssa joka on oma itsensä. 

Totellaanko

Käytiin tänään koiratreffeillä työkaverini porokoiran pentu Hetun kanssa. Mukaan otin vain Kuuran ja purutyynyn - ajatuksena vähän muistella tottiksen alkeita. No kyllähän se riiseni saatiin heräteltyä tottismaailmaan, vähän oli puruote hukassa, mutta pienen hetsailun ja sähläämisen jälkeen löytyi se tuttu nausterin tiukka ote tyynystä. 360-asteen ilmalentokin sujui mallikkaasti.  

Seuruu on päässyt huonoksi, poikittaa aavistuksen oikealle, eli aukeaa takaa ja nokka hamuaa oikealle taskulle. No korjauksena tähän palkat vasempaan taskuun, vasemmasta kädestä ja vasempaan kainaloon. Eiköhän se tämäkin saada fiksattua. Seuruu oli kuitenkin hyvää, edelleen tiivistä, ei ehkä ihan niin vietikästä kuin syksyllä reenien jälkeen, mutta tehokasta kuitenkin. Käskyt muistettiin, niin kaukot kuin liikkeestä. Ainoa treenattava on "seiso" käsky jolloin Kuura valuu luokseni ja seisahtuu eteeni tönöttämään.

Postissakin odottelee noutoa ruutunauhat - kätevästi punaiset (ainakin kuvassa) - niin erottuu tuolta valkoisesta lumihangesta...

Kun sitten palautettiin sankarit kotiin, otettiin molemmat toiset omat koirat kotoa mukaan. Kuura jäi kotiin sulamaan ja Auri lähti mukaan. Aurille nappasin matkaan 20m liinan. Jäällä oli kuitenkin aika ankean harmaata, enkä saanut aikaseksi ottaa kuvia. Mukana meillä oli työkaverin villakoiramix - jossa on myös ripaus nausteria! 

Jäälle oli noussut vähän vettä ja kelkan jäljet  upotti, mutta selvittiin hengissä takaisin ja oli oikeastaan oikein mukava kävely "seniorien" kanssa. 

"Mamma kyl käski et 'istu', mut jos mä tälleen venytän, niin yletän pusutteleen..."
ps. huomaa kaljukaula, Kuura päätti et nyt on hyvä aika alkaa pudottaan karvaa... trimmaus siis!

Sadepäivän iloja

Noniin, heti sitten puskee kaksi treeni päivitystä peräkkäin. Ei ihan tarkoituksellista, mutta menkööt nyt! Tänään käytiin kaverin kanssa treenailemassa vähän suunnitelmallisemmin tokoa kentällä. On kivaa vaihtelua, kun joku neuvoo ja osaa asioita. Vaikka tokihan nämä uudet tokosäännöt on kaikille yhtä uudet, mutta kaksitaan niitä on mukavampi pällistellä!

Alkuun otettiin kapulaa. Sitä en saanut videolle, kun se idea "syttyi" niin spontaanisti heti alkuun. Kuura oli aivan riemuissaan Marjon valikoimasta isoja ja pieniä ohjatunnoudon kapuloita, sorvattu oli vähän yöks ja erehtyipä kerran nostamaan metallisenkin! Into oli aivan eri luokkaa mitä aiemmassa videossa. Ja nyt muistin kyykistellä, enkä kumarrella! :)

Varsinaista suunnitelmaa ei ollut. Ajattelin, että seuruuta käännöksin yms.  Kuura olikin ihan täpinöissään.  Videolle sain vain meidän "namitreeni" osion, kunnes alkoi sen verran lujasti sataa vettä, että pistin kameran piiloon vaikka pienen tauon jälkeen otettiinkin vielä vireennostoja lelulla ja seuruuta. Ja vau! Kyllähän se nousi ja seurasi tosi "ahneesti" lelun kanssa. Jee, jossain on onnistuttu.

 Ruutuunlähetyksissä menin turhan kauas. Aiemmin on tehty lelulla ja nyt vaihdoin ruokaan, koska se on helpompi häivyttää sieltä. Ekat kolme, jääräpää kun olen, menikin vähän överiksi. Kuura kyllä tietää sen ruutuun sanan, mutta jos ei ole varma niin ei ole varma eikä sitten lähde. Pelaa vähän varman päälle, kuten huomata saattaa.

Seuruukaaviot, noh, tuli otettua vähän enempi kuin oli tarkoitus, mutta hienosti Kuura jaksoi namipalkalla. Lopuksi ois voinu vähä hetsata lelullekin, mutta ihan hyvä että jätin sen sitten myöhemmäksi. Välitauoilla otin paikkamakuuta BH-tyylisesti ja ihan loppuun kaverin briardin kanssa joku 2-3minuutin yhteinen paikkis kentällä. Hyvin meni! :) Oon tosi tyytyväinen tähän treenikertaan.

Tunnettu tosiasiahan on se, että kun jonkun kanssa lähdet treenaamaan niin treeniä on juuri se ... 1-10minuuttia ja kentällä aikaa kuluu noin kaksi tuntia. xD

Ja itselle vois vielä vähän lisätä reippautta ja selkeyttä ohjaajana.

Jumppaa taikka kuole

Tai siis treenaa taikka kuole?

Välittämättä siitä tosiasiasta, että en juuri meidän treeneistä kirjoita blogiin, me kuitenkin treenaillaan vapaa-ajalla melko aktiivisesti. Lähes joka päivä jotain. Suunnitelmallisia treenejä on sitten harvemmin, mutta jotain pientä kivaa kun fiilis on oikea, oikeastaan joka päivä.

Kuura on kelpo otus noin niinkuin treeni kantilta. Se on "innokas oppimaan" (olkaa hyvä, kaikilla soi nyt päässä "oon nelivuotias, oppimaan innokas, sain nimen hauskimman kaaaaapo" bwahahah viimeistään nyt), oppivainen ja tottelevainen.

Mutta Kuurallakin on muutamia asioita, jotka vaikeuttavat meidän etenemistä ja aiheuttavat etenkin ohjaalalle hieman harmaita hiuksia. Kuurahan on luonteeltaan todella herkkä koira. Sen muisti on kuin elefantilla. Sen lisäksi se on melko ohjaajapehmeä, ja itsehän olen melko paineistava ohjaaja - omalla tavallani. Kovaksi ohjaajaksi ystäväni minua ei olisi kategorioinut siinä määrin, että käyttämäni methodini ovat helliä, enkä käytä fyysisiä tapoja juuri ollenkaan. Itse koen kuitenkin käyttäväni ns. henkistä painostusta, josta koira sitten ahdistuu jos on ahdistukseen. Tässä onkin itsellä ollut suuri opin paikka, olla itse 100% positiivisesti mukana, hellästi jopa. Eikä vaatia liikaa, opettaa kaikki pienen pienissä paloissa ja olla varma, että ne ymmärretään ennenkuin alan vaatia enemmän.

Toinen vaikea paikka on Kuuran epäluuloisuus, epävarmuus ja lievä arkuus. Se suhtautuu todella epäluuloisesti vieraisiin ihmisiin ja outoihin juttuihin. Tutulla lenkkipolulla ollut kivipaalu saattaakin yhtenä iltana olla "ihan-varmasti-ei-ollut-siinä" ja kesken paikkamakuun jostain tosi kaukaa kuuluva naurun helakka on "apua-ne-tulee-varmaan-syömään-mut".  Nämä seikat ovat hankalia, kun haetaan avointa ja reipasta harrastuskoiraa. Tämä on myös aiheuttanu ongelmaksi paikkamakuussa haukahtelun. Se ei nouse, mutta se haukahtaa "hei-nyt-kuulu-jotain-outoa!".

Kotonakin oudot asiat - kuten päivittäinen rappusten narina, edellisessä asunnossa vessassa kolisteleva kämppis (se ei muuten ihan varmaan oo sama henkilö joka sinne äsken meni!), roskia ulos vievä nykyinen "kämppis" joka palaa 1minuutin sisällä takaisin. Kaikki muu oikeastaan paitsi minut. Voisi oikeastaan sanoa, että ainoa asia johon Kuura luottaa on minä ja Auri.

Kuura on kuitenkin nopea oppimaan tietyissä asioissa, ja esimerkiksi hallitreeneissä ei ole muutamaa ekaa kertaa lukuunottamatta, ollut koskaan vaikeuksia. Paitsi jos sisään tulee ihminen kesken tunnin. Ihminen, joka ei kuulu meidän treeniryhmään. Se on tullut sinne ihan varmasti sen takia, että se tappaa pieniä liiseneitä. Liisenintappaja HAUHAU!

Tokoa ajatellen meidän vaikein "liike" onkin kehätarkistus ts. narttutarkki. Möllitokoissa todennäköisesti paikkamakuu liike meni "perseelleen" juuri kehätarkin takia joka tehtiin juuri ennen kehään menoa. Neiti pyöri ja oli levoton, pysyi kuitenkin maassa. Mutta aivan kuin olisi ollut murkkuja pyllyssä, sillä tavoin sitä piti sielä venkoilla. 5p.

Tuossa ylemmässä videossa treenailtiin lyhyesti merkin kiertoa, rally-tokon spiraalia ja sitä kamalaa kapulaa, joka on muuten sekin ihan varmasti olemassa vain, että voi syödä pieniä liiseneitä.

Kapulan kanssahan meillä tuli täys stoppi joskus tammi-helmikuussa, kun Kuura kesken treenin päätti, ettei voi olla enää samassa tilassa koko kapistuksen kanssa. 4kk tauko, uusi kapula ja nyt homma näyttää tuolta. Noistakin kolmesta toistosta olisi sen viimeisen voinut jättää tekemättä..

Loppuun kysymys, johon kukaan ei kuitenkaan vastaa; Kiinnostaisiko teitä lukea useammin meidän treeneistä?

Tehoja etsimässä

Noniin, eli kuten joku varmaan on pistänyt merkille, me on alettu Kuuran kanssa kisailemaan (ainakin jossain määrin) ja harrastuksesta on täten tullut ehkä vähän virallisempaa / vakavampaa, vaikkakin edelleen tehdään sen yhteisen harrastuksen nimissä töitä. Oli sitten toko tai rally kyseessä.

Tekniikkaa on hiottu nyt vähän yli puolisen vuotta, about 8kk aktiivisesti ja alkaa olemaan perushallinta kunnossa niiltä osin. Joidenkin opetusten mukaan tehdään nyt ihan päin p:tä hommat, kun nyt jälkikäteen vasta oon havahtunut siihen tosi asiaan, että kyllähän sitä virettäkin pitäis sieltä koirasta kaivaa esiin ja nostattaa, jotta saatais näyttävää tekemistä, sen teknisen osaamisen lisäksi. No joo, kyllähän tää on ollu tiedossa jo pitkään. Aattelin, että oppisin sen leikittämisen vaan leikittämisen kautta ja yhdessä tehdessä, mutta hetkeen en oo mitään kehitystä asian saralla havainnut, jotenka huutelin vähän apuja internetsin ihmeelliseen maailmaan.

Saatiinkin sitten heti muutama mukava tyyppi tarjoutumaan opettamaan kädestä pitäen sitä koiran leikittämistä niin, että se saalisvietti ja vire sieltä löytyisi. Tänään käytiin ekan kerran keskustelemassa ja opiskelemassa asiaa, tuli itelle paljon uutta juttua ja sisäistettävää asiaa. Itse kun oon lähinnä naksutellut koirilleni kaiken. Kyllähän toi Kuura toimii ruuallekin, mutta kisassa se muodostuu ongelmaksi, kun en saa sitä oikeaan mielentilaan pysymään suorituksen ajaksi. Eihän se tietty taattua ole leikin avullakaan, mutta ainakin mahdollisuudet ois paremmat. Ehkä. No, joka tapauksessa, nyt on käännetty sivua sivulle 2: "Koiran viretilan keston rakentaminen". 

Aletaan yhdistään treeneihin vihjesana, mikä kertoo koiralle, että nyt mennään hommiin. Ja toivottavasti koira alkaa yhdistää sanan siihen, että kohta on kivaa ja tehdään yhdessä.

Lisäksi otan viikon kuurin leikkikoulua itselle, ja Kuuralle. Opetellaan leikkimään yhessä niin, että se toimii molemmin puolin. Minä niin, että saan sitä saalisviettiä hereille ja koiraa turhautumaan juuri sopivasti sen verran, että taistelutahtoa piisaa retuutteluun.

Samalla reissulla kuvailin meitä avustamaan tulleen henkilön koiria, tuli tosi kivoja kuvia ja keli oli mitä mainioin. Paitsi ehkä "ohut yläpilvi" ois ollut parempi, valokuvauksen kannalta.

Reeniä reeniä

Kuvittelin aina, että me ollaan jotenkin laiskoja treenaileen, kun eihän me oikeestaan koskaan treenailla mitään. Lähempi itsetarkastelu kuitenkin huomauttaa, että kyllähän me melkein joka päivä treenataan jotain. Mutta treenit on lyhyitä, muutaman toiston hömppä-huvi tuokioita, joihin saatan innostua ihan kesken leikin, lenkin tai muun hyvän hetken. Tänään me treenattiinkin nurmikko palkalla. Koska se tuntui maistuvan..

Toisille liiankin hyvin niin taas pääsi pölyttymästä käyttöön luotettava kaveri, kennelkoppa. Toi greyhound kokoinen hannibal lecter maski sopii Aurille kuin nenä päähän, eikä neiti siitä oikeestaan ees välitä. On se ikävä kyllä oppinu jo, kuinka sitä pitkää heinää syyään koppa päässäkin, mutta kivet toivottavasti pysyy poissa.

Kuura innoutui illasta treenimään nurmikon voimalla, päivällä ei hommat sujunu edes nappulan haju nenässä. Naiset. Mistä näistä tietää..

Keskikesän huumaa

No paremminkin kai voisi mennä. Auri kieltäytyi aamulla ruuasta, jonotti kiireellisen näköisenä ulko-ovelle. Ajattelin, että ehkä sillä on maha sekaisin ja kiire ulos. Päästin tytöt pihalle ja Auri ryntäsi takapihalle haavaheinä osastolle ja alkoi ahmia heinää. Päätin antaa sen syödä sitä, tiesin, että se sen jälkeen oksentaa. Ja niinhän se sitten oksensikin ja vaikutti, että olo helpottui hetkeksi. Hetken päästä kuitenkin tarve syödä heinää palasi ja homma uusiutui.

Tarjosin Aurille vähän kananmunaa ja raejuustoa, pitkin hampain vähän lipitteli niitä - Kuura söi loput. Alkoi vähän huolettaa, koira oli levottoman oloinen, venytteli mahaansa, ahmi ruohoa, oksenteli. Ruohon ahminta kuitenkin lakkasi, neiti söi vähän lihaakin. Joka sitten tuli kyllä ylös n. puolen tunnin päästä. Siinä vaiheessa sitten päätin, että nyt lähdetään tarkistamaan mikä Auria oksetuttaa. Soitin meille ajan päivystykseen Univetiin. Saatiinkin aika puolen tunnin päähän 18.30. Enolle seinäpuhelimella ilmoitus, että kuskiksi - nyt!

Retkellä eilen paisteltiin makkaraa, maissia ja sieniä sekä keiteltiin kahvit. Koirille oli omat eväät, mutta ilmeisesti Aurille maistui myös kivi..

Hurisuteltiin eläinlääkäriasemalle, matkalla Aukusti oksensi autoon. Raasu pieni, näyttikin tosi pahoinvoivalta. Hetken jo pelkäsin pahinta, mutta psyykkasin itseni uskomaan, että kyseessä on vain suolistotulehdus tai vastaava. Vastaanotolla jouduttiin odottelemaan n. 45minuuttia ennenkuin päästiin sisälle.

Hoitanut lääkäri oli tosi mukava, tutki Aurin, mittasi lämmön. Olisi kuulemma kolme vaihtoehtoa, Auri kuitenkin oli ihan pirteä, vähän alakuloinen ja omaan silmääni tietty vähän enemmänkin. Vaihtoehdot olisi nesteytys, pahoinvoinnin estolääkitys ja kotiutus tai verikokeiden otto - varmistukseksi siitä ettei ole mitään myrkyllistä syönyt edellisen päivän kotareissulta - tai viimeisenä verikoe + röntgen + nesteytys. Päätin ottaa koko paketin.

Verikokeessa ei ollut mitään poikkeavaa, muutama arvo oli vähän alhainen, mutta kuulemma ihan normaalin rajoissa. Röntgeniin menin mukaan, onhan se jo ihan tuttua hommaa Kuuran takia, toiseksi en halunnut jättää Auria tuntemattomien hoiteisiin. Mukaan meno oli kuitenkin ihan ok henkilökunnalle. Auri nousi kiltisti kuvauspöydälle, antoi asetella itsensä siihen kuvattavaksi - kyljelleen ja selälleen.

Kukkais-Kuura retkimaisemissa, Kuura pääsi myös autokyytiin kun hurisuteltiin Auria viemään lääkärille. Kuura tosin sai jäädä autoon kuskin kanssa odottelemaan ja seuraa pitämään..

Viime syksynä jouduin viemään Kuuran vatsakrampin ja akuutin ripulin takia päivystykseen, jossa sen vatsa myös röntgenkuvattiin vierasesineiden mahdollisuuden poissulkemiseksi. Kuuralle jouduttiin laittamaan kuonokoppa ja ärrinmurriainen kovasti ilmaisi itseään, että minuahan ei nostella ja käännellä. Operaatio onnistui kuitenkin muuten ongelmitta. Auri on siitä kiitettävä, että se on todella hyvä luontoinen, tasapainoinen ja säyseä. Myös hieman kipeänä. ♥

Kuvista paljastui suurehko kivi, joka oli Aurin suolistossa - ilmeisesti matkalla Alabamaan. Aurilla on tapana kantaa suussa kiviä, joten tämä oli jo käynyt mielessä ja tullut puheeksi lääkärin kanssa ennen röntgeniä. Sepä se.

Kivenmurikkaperkele oli kuitenkin jo päässyt paksusuoleen asti, joten päädyttiin siihen, että hoidoksi parafiiniöljyä, nesteytystä ja pahoinvoinninesto lääke pistos. Huomiseen aamuun mennessä murikan olisi syytä tulla ulos, tai en ala millekään. Jos kivi ei ole tullut ulos huomenna, kuvataan uusiksi, jotta nähdään liikkuuko se edes. Kaikki varpaat ja sormet ja korvat ja hännät ristissä, että murikkaperkele tulee ulos.

Maailman parhain Auri ♥ Taustalla Aurin veli Osma ja Osman uusi tyttöystävä Iris.

Iso-Osma ja Pikku-Iris.

Loppuun vähän piristystä, Kuuran kanssa toko-hönppäiltiin lääkärireissun päätteeksi. Nälkäinen riiseni on tehokas riiseni. Palkaksi mentiin sitten (jos Kuuralta kysyttäisiin niin VIHDOIN!) sisälle syömään. Videolla näkyy vähän Aurin niskan nesteytyspatti. Koppa meni päähän, ettei syö ruohoa (tai kiviä!!!), hyvinhän tuo tuohon onneksi suhtautuu. Nyt toivotaan Aurille parasta. ♥

Koululainen

2014 syksyllä Kuuran perusasento oli vielä näinkin väljä..
Kaikki kuvat c. Jenny / Koiria Maalta

Kuuran kanssa on treenailtu kohta vähän yli puoli vuotta silleen ahkerasti ja kohtuullisen säännöllisesti. Pikkuhiljaa on itelle alkanut tuleen semmonen olo, että vitsit, tää tyyppihän osaa. Tästä fiiliksestä on seurannut tapahtuma ketju -> Ilmoittaudu kokeeseen.

Pistin vähän aikaa sitten ilmoittautumisen menemään, hups - en toko, vaan rally-toko kokeeseen. Ajattelin, että rally on sen verran leppoisampi laji, ja kun se ei ole meidän päälaji niin en paineistu itse niin hirveästi vaikka metsään mentäis niin että rymisee. Sitten, kun olen rally-kokeessa nähnyt, mitenkä riiseni suoriutuu ilman palkkausta, yleisön edessä, paniikista sinisen omistajansa kanssa niin ehkä sitten alan miettiä toko-alo kokeita. Maalta kotoisin -blogi inspiroi minutkin kirjoittelemaan vähän meidän toko-kehityksestä..

Ollaan talvesta asti treenattu - no alusta asti - tokon uusilla säännöillä ja oonkin ihan pihalla, että mikä on uutta ja mikä vanhaa, kun vähän myös vanhoja sääntöjä oon pohtinut. Tosin lopetin pohtimiset, kun kohta vaihtuu säännöt ja uudet liikkeet on meillä paremmin hallinnassa.

Alo-luokan uusia liikkeitähän siis on:

ALO – 1 Paikalla makaaminen - Kerroin 4

Suoritusohje:
Liike    alkaa    kun   kaikki   ohjaajat   seisovat   rivissä   noin 4    metrin   välein   koirat  perusasennossa ja liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike alkaa”. Ohjaajat  käskevät  koirat perusasennosta  maahan  yksi  kerrallaan,  aloittaen  rivin  vasemmasta  päästä  ja  edeten rivin  oikeaan  päähän.  Ohjaajat  siirtyvät  noin  15  metrin  päähän  ja  kääntyvät  koiriaan kohti.  Ajan  laskeminen  aloitetaan,  kun  kaikki  ohjaajat  ovat  osoitetussa  paikassa.  1 minuutin  jälkeen  ohjaajille  annetaan  lupa  palata  koiransa  viereen.  Koirat  käsketään istumaan  oikealta  vasemmalle  niin,  että  ensimmäisenä  maahan  mennyt  koira  nousee viimeisenä   istumaan,   ja   päinvastoin.   Käskyt   annetaan   liikkeenohjaajan   ohjeiden mukaan. Liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike päättyy”. Ryhmässä tuleeolla vähintään kolme koiraa, mutta ei enempää kuin viisi koiraa.

Maahan meno on meidän vahvuus. Sitä Kuura tarjoaa ja tyrkyttää, joka väliin ihan tahattoman paljonkin välillä. Mutta kuten useasti olen sanonut; Halusin vahvan maahan menon. Ja sen sain. Muutaman kerran ollaan treenattu ryhmä-paikkista ja oon ollut tosi tyytyväinen neitiin

ALO – 2 Seuraaminen taluttimetta - Kerroin 3

Suoritusohje:
Seuraamiskaavio  sisältää  käännöksiä  oikeaan  ja  vasempaan  sekä  täyskäännöksiä  ja pysähdyksiä kävelyosuudessa. Kaavioon kuuluu hidasja juoksuosuus ilman käännöksiä ja  pysähdyksiä.  Kaavio  ei  sisällä  käännöksiä  paikallaan  tai  askelia  eri  suuntiin.  Koiran tulee seurata  halukkaasti  ohjaajan  vasemmalla  sivulla,  koiran  lapa  ohjaajan  polven kohdalla  ja  rintamasuunta  ohjaajan  mukaisena.  Ohjaajan tulee liikkua  luonnollisesti (jalat ja kädet) liikkeen aikana. Ohjaaja  voi  valita  tekeekö  täyskäännökset  vasemmalle  vai  oikealle.  Nk.  "saksalainen täyskäännös   vasemmalle"   on   myös   hyväksytty,   ts.   koira   kiertää   ohjaajan   ympäri oikealta puolelta, kunhan koira tekee käännöksen tiiviisti ohjaajan vieressä pysyen. ”Seuraa”-käskyn    saa    toistaa    liikkeelle    lähdettäessä    ja    nopeutta   muutettaessa. Pysähdyttäessä koiran tulee istuutua perusasentoon ilman erillistä käskyä.Yleisissä ohjeissa kuvaillaan seuraamista tarkemmin.Kaikkien luokkaan osallistuvien koirien tulee tehdä sama seuraamiskaavio. 

Mehän ei olla Kuuran kanssa juurikaan treenattu seuraamista kytkettynä, koska koen sen hankalaksi palkkaamisen suhteen ja lelupalkatessa neiti herkkis harovarpaineen takertuu hihnaan ja sitten nykii itteään pantaan ja sitten leikki ei ookkaan niin kivaa ku joku nykii ja mitä se on ja ... Ollaan siis oltu ilman hihnaa alusta asti.

Kuura seuraa minusta tosi kivasti, ainoa huoli ja murhe (pikku perfektionistille) on se kesto, ettei katse ala harhaileen ja jos katse harhailee niin harhaileeko ajatus? BH-kaavio ollaan kävelty läpi pariin kertaan, kyllä se siis häiriöttömässä tilassa - julkisella kentällä - pystyy keskittymään niinkin tylsään suoritukseen.. Eli periaatteessa tämäkin olisi hanskassa. Jäävistä istu on kaikista vaikein, joudun edelleen avittamaan sen "Istu! -> hidastan vauhtia ja koira istuu jatkan matkaa", mutta lisää treeniä siihen.  Maahan putoaa kivasti, seisomisessa vähän valuu. Istu ja Seiso jäävänä onkin ne mitä ei olla hirveesti muistettu treenailla.

ALO –3 Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - Kerroin 2

Suoritusohje:
Ohjaaja ja koira etenevät normaalivauhtia suoraa linjaa aloituspaikalta. Noin 10 metrin jälkeen  ohjaaja  käskee,  itse  pysähtymättä,  koiran  maahan.  Ohjaaja  jatkaa  kulkuaan noin  10  metriä  ja  kääntyy  koiraa  kohti.  Noin  kolmen  sekunnin  kuluttua  ohjaaja  palaa koiran vierelle ja käskee sen perusasentoon. Ohjaaja   toimii   liikkeenohjaajan   käskystä   liikkeelle   lähtiessään,   pysähtymiskäskyä antaessaan, täyskäännöksessä ja liikkeen lopun pysähdyksessä.

No tämä on se meidän pravuuri näistä jäävistä, ei se nyt ihan tikkana putoa ja liu'u hiekkaa pitkin, mutta putoaa kuitenkin. Paitsi jos justiinsa on tarjoamalla treenattu seisomista, sitten saattaa riisenin aivokapasiteetti hämmentyä, ai eiks enää? Mutta liikkeestä maahan ei ole se mikä itseä huolettaa.

Syksyllä 2014 maahan menossa paikka oli vielä vähän liian edessä.

ALO –4 Luoksetulo - Kerroin 3

Suoritusohje:
Ohjaaja  jättää  koiran  istumaan  ja  kävelee  noin  15  metriä  osoitettuun  paikkaan  ja kääntyy koiraa kohti. Ohjaaja kutsuu koiran luokseen perusasentoon. Ohjaaja voi liittää luoksetulokutsuun  myös  koiran  nimen,  mutta  nimi  ja  käsky  on  annettava  nopeasti peräkkäin niin, ettei niistä muodostu kahta erillistä käskyä.

Luoksetulo... No tulee se luokse, muttei kauhealla vauhdilla. Välillä ravaten, välillä laukaten ja välillä ihan öönä, että ai jaa mää vai vai? Nyt onkin treenailtu sitten sitä vauhtia, että edes ravaisi sivulle. Tosin edelleen vähän tasapainottelen, että opetanko sille eri käskylle luoksetulon eteen ja siitä erikseen sivulle, vai suoraan sivulle niinkuin nyt. Eli luoksetulo käsky olisi sillon sivu! .. Kuuralle se on ihan öö, jos pitää kauempaa tulla. Pitänee aloittaa se treeni uusiksi lyhyemmältä etäisyydeltä, ja oikeestaan me onkin jo aloitettu se.

Seurataan kieliposkella, kevät 2015

ALO –5 Noutoesineen pitäminen -  Kerroin 2

Suoritusohje:
Koira on perusasennossa ohjaajan vieressä tai istuu ohjaajan edessä. Jos koira suorittaa liikkeen ohjaajan  edessä,  ohjaaja  siirtyy  koiran  eteen. Liikkeessä  käytetään  ohjaajan omaa tai  järjestäjän  varaamaa puista noutoesinettä. Liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike alkaa” ja ojentaa ohjaajalle  noutoesineen.  Ohjaaja  antaa liikkeenohjaajan  käskystä noutoesineen  koiralle.  Koira  ottaa  esineen  ja  pitää  sitä  suussaan  noin 5  sekuntia. Liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Käsky” ja ohjaaja käskee koiran irrottamaan noutoesineen. Liikkeenohjaaja ilmoittaa ”Liike päättyy". Koiran ei tarvitse siirtyä perusasentoon sivulle.

Tämä on paha. Tämä on se minkä takia öisin herää kauhuissaan - no ei nyt sentään. Mutta asioiden suussa pitäminen on Kuurasta maailman typerintä hommaa ikinä. Se ottaa ne ja se tiputtaa ne. Edes tuo pieni 5sekuntia ei ota onnistukseen... Puhumattakaan sitten siitä, että neiti alkoi yhtäkkiä paniikinomaisesti pelätä noutokapulaa. Nyt taas ollaan siinä pisteessä, että noutokapula on ihan fine juttu, eikä sitä tarvi pelätä, sen voi jopa ottaa suuhunsa. Huoh.. Tätä pitäisi treenata, mutta kun pelättää, että tuo ääliö-musti keksii taas alkaa pelkäämään sitä.

Seuruu 2015 keväällä.

ALO -6 Kauko-ohjaus - Kerroin 2

Suoritusohje:
Aloituspaikan  rajalinja  merkitään  kahden  merkin  avullasiten,  että  se  on  merkkien välinen  kuvitteellinen  jana.Ohjaaja  käskee  koiransa  maahan  siten,  että  rajalinja  on koiran  takana.  Ohjaaja  jättääkoiran  paikalleen  ja  siirtyy  osoitettuun  paikkaan  noin  2 metrin etäisyydelle koirasta kasvot koiraan päin. Koiran pitää vaihtaa asentoaan kaksi kertaa  (istu/maahan)  ohjaajan  käskyjen  mukaisesti  ja  sen  tulee  pysyä  alkuperäisellä paikallaan.  Viimeinen  asennonvaihtokäsky  on  ”maahan”.  Liikkeenohjaaja/tuomari osoittaa    ohjaajalle    asennonvaihdot    suullisesti    tai    kirjallisten    tai    kuvallisten näyttötaulujen  avulla  tai  elektronisen näyttötaulun  avulla.  Liikkeenohjaajan/tuomarin tulee  antaa  uusi  asennonvaihtokehotus  noin  3  sekunnin  välein.  Ohjaaja  saa  käyttää sekä  suullisia  käskyjä  että  käsimerkkejä,  mutta  käskyjen  on  oltava  lyhyitä  ja  ne  on annettava samanaikaisesti. Viimeisen ”maahan”-käskyn jälkeen ohjaaja palaa koiransa luokse ja käskee sen istumaan.

Tämä toimii aika kivasti, käsimerkillä ja sanalla. Ja niitähän saa molempia käyttää. Tuo etäisyys on vielä se mitä pitää treenata, ja se, että miten tuo nousee istumaan. Kun se nousee istumaan ns. takapäällään ja menee maahan etupäällään, jollonka se siis liikkuu mua kohden. Mutta jos tarpeeksi lähellä oon niin se nousee istuun "oikein" eikä silloin liiku eteenpäin. Eli sitä pitäis vaan hioa paremmaksi ja selkeästi palkata vain oikeanlaisesta nousemisesta. Kai.

ALO –7 Estehyppy - Kerroin 2

Suoritusohje:
Ohjaaja  jättää  koiran  istumaan  noin  2–4  metrin  päähän  esteestä,  kävelee  esteen toiselle  puolelle  (noin  2–4  metrin  päähän)  ja  kutsuu  koiran  hyppäämään  esteen  yli. Ohjaaja saa valita etäisyyden esteestä väliltä 2–4 metriä. Koiran  tulee  hypätä  ja  tulla  perusasentoon.  Esteen  korkeuden  tulee  olla  noin  koiran säkäkorkeus. Maksimikorkeus on kuitenkin 50cm. Esteen tulee olla noin 1metriä leveä avoeste ja esteen sivutolppien tulee olla noin 1 metri korkeita. Esteen rima ei saa olla kiinteästi   asennettu   vaan   sen tulee   pudota,   jos   koira   selkeästi   koskettaa   siihen  hypätessään.

No ei olla esteen kanssa tätä juurikaan treenattu, kyllä se pari kertaa on hypytetty ylitse ja joo alkoi se hiffata, että sillä on tosiaan jalat pääntakana roikkuvan torson alla, eli kannattaa ponnistaa niillä. Kuuran kehon hahmotus on parantunut ihan huimasti tokon aloittamisen jälkeen, eihän se junnuna tiennyt että sen silmien takana on jotain. Siis, että koirassa on muutakin kuin kirsu - mikä edellä on myös hyvä törmätä jokapaikkaan..  Tämän ei pitäisi varsinaisesti olla ongelma, ainoa ongelma voi olla se, että hyppääkö tuo tarpeeksi korkealle eikä pudota rimaa. Toisaalta jos säkää ja jalkoja on n. 65cm niin kai sitä nyt yhdestä 50cm korkeasta esteestä ylitse....... Tai niinhän sitä luulisi. Este on kuitenkin ostoslistalla sen saan käyttöön ensi keskiviikkona.

Keväällä 2015 seuraaminen näytti tältä!

ALO –8 Kokonaisvaikutus - Kerroin 2

Arvosteluohje:
Kokonaisvaikutusta arvosteltaessa kiinnitetään huomiota koiran halukkuuteen
työskennellä ja totella käskyjä. Tarkkuus ja täsmällisyys
ovat tärkeitä, samoin ohjaajan ja koiran   luonnollinen   liikkuminen.   Saavuttaakseen   korkean   arvosanan   koiran   ja ohjaajan  tulee  työskennellä  yhdessä  (tiiminä),  näyttää  siltä,  että he  pitävät  yhteisestätyöskentelystä ja osoittaa hyvää urheiluhenkeä. Toiminta sekä liikkeissä että liikkeiden välillä vaikuttaa kokonaisvaikutuksen arvosanaan. Mikäli  koira  poistuu  kerran  kehästä  tai  kerran  tekee  tarpeensa  kehässä,  korkein mahdollinen arvosana on 5. Jos koira ei ole hallinnassa ja poistuu ohjaajan luota liikkeiden aikana tai niiden välissä (edes kerran), mutta pysyy kehän sisäpuolella, korkein mahdollinen arvosana on 7.

Kuuralla ei onneksi ole tapana hiippailla kesken treenin muualle. Eniten itseä huolettaa sen negatiivinen suhtautuminen ihmisiin, ja outoihin ääniin ja haukkuviin koiriin. Eli pystyykö se kokeessa keskittymään muhun jos ympärillä haukutaan tai jos joku ihminen huutaa jossain. Yleensä se ilmenee vain haukkumisena, mutta koska olen kieltäny haukkumista niin jos Kuura haukkuu äänille yms. niin siitä seuraa kielto mistä taas seuraa koiran "vireen" kuolema. No toivottavasti ei, ei se ainakaan hallissa ole häirinnyt vaikka viereisellä kentällä onkin ollut kovaäänisiä haukkuja treenaamassa.

***
Rally-Tokoa ajatellen meillä on kaikki 31. liikettä hansikkaassa, eriasia on sitten se osaako Ohjaaja ohjata koiraansa kylteillä oikein..... Apuwa.

Edit1: Ollaan siis treenattu myös paljon muita liikkeitä. Meiltä sujuu mm. sivuttain kävely, peruuttaen seuraaminen ja takaperin käännökset. Merkin kierto sekä ruutuun lähetys (lelulla vielä ruutu), sekä BHn liikkeet sujuu kivasti.

Edit2: Siis oon hölmönä treenannu "Z":taa Alokasta varten siis että Seuruu kaaviossa tulee jäävät istu - seiso - maahan ..... Eipä taida tullakaan. No ompahan niitäki treenattu :'D

Lähde säännöille.