22. kesäkuuta 2015

Keskikesän huumaa

No paremminkin kai voisi mennä. Auri kieltäytyi aamulla ruuasta, jonotti kiireellisen näköisenä ulko-ovelle. Ajattelin, että ehkä sillä on maha sekaisin ja kiire ulos. Päästin tytöt pihalle ja Auri ryntäsi takapihalle haavaheinä osastolle ja alkoi ahmia heinää. Päätin antaa sen syödä sitä, tiesin, että se sen jälkeen oksentaa. Ja niinhän se sitten oksensikin ja vaikutti, että olo helpottui hetkeksi. Hetken päästä kuitenkin tarve syödä heinää palasi ja homma uusiutui.

Tarjosin Aurille vähän kananmunaa ja raejuustoa, pitkin hampain vähän lipitteli niitä - Kuura söi loput. Alkoi vähän huolettaa, koira oli levottoman oloinen, venytteli mahaansa, ahmi ruohoa, oksenteli. Ruohon ahminta kuitenkin lakkasi, neiti söi vähän lihaakin. Joka sitten tuli kyllä ylös n. puolen tunnin päästä. Siinä vaiheessa sitten päätin, että nyt lähdetään tarkistamaan mikä Auria oksetuttaa. Soitin meille ajan päivystykseen Univetiin. Saatiinkin aika puolen tunnin päähän 18.30. Enolle seinäpuhelimella ilmoitus, että kuskiksi - nyt!
Retkellä eilen paisteltiin makkaraa, maissia ja sieniä sekä keiteltiin kahvit. Koirille oli omat eväät, mutta ilmeisesti Aurille maistui myös kivi..

Hurisuteltiin eläinlääkäriasemalle, matkalla Aukusti oksensi autoon. Raasu pieni, näyttikin tosi pahoinvoivalta. Hetken jo pelkäsin pahinta, mutta psyykkasin itseni uskomaan, että kyseessä on vain suolistotulehdus tai vastaava. Vastaanotolla jouduttiin odottelemaan n. 45minuuttia ennenkuin päästiin sisälle.

Hoitanut lääkäri oli tosi mukava, tutki Aurin, mittasi lämmön. Olisi kuulemma kolme vaihtoehtoa, Auri kuitenkin oli ihan pirteä, vähän alakuloinen ja omaan silmääni tietty vähän enemmänkin. Vaihtoehdot olisi nesteytys, pahoinvoinnin estolääkitys ja kotiutus tai verikokeiden otto - varmistukseksi siitä ettei ole mitään myrkyllistä syönyt edellisen päivän kotareissulta - tai viimeisenä verikoe + röntgen + nesteytys. Päätin ottaa koko paketin.

Verikokeessa ei ollut mitään poikkeavaa, muutama arvo oli vähän alhainen, mutta kuulemma ihan normaalin rajoissa. Röntgeniin menin mukaan, onhan se jo ihan tuttua hommaa Kuuran takia, toiseksi en halunnut jättää Auria tuntemattomien hoiteisiin. Mukaan meno oli kuitenkin ihan ok henkilökunnalle. Auri nousi kiltisti kuvauspöydälle, antoi asetella itsensä siihen kuvattavaksi - kyljelleen ja selälleen.
Kukkais-Kuura retkimaisemissa, Kuura pääsi myös autokyytiin kun hurisuteltiin Auria viemään lääkärille. Kuura tosin sai jäädä autoon kuskin kanssa odottelemaan ja seuraa pitämään..


Viime syksynä jouduin viemään Kuuran vatsakrampin ja akuutin ripulin takia päivystykseen, jossa sen vatsa myös röntgenkuvattiin vierasesineiden mahdollisuuden poissulkemiseksi. Kuuralle jouduttiin laittamaan kuonokoppa ja ärrinmurriainen kovasti ilmaisi itseään, että minuahan ei nostella ja käännellä. Operaatio onnistui kuitenkin muuten ongelmitta. Auri on siitä kiitettävä, että se on todella hyvä luontoinen, tasapainoinen ja säyseä. Myös hieman kipeänä. ♥

Kuvista paljastui suurehko kivi, joka oli Aurin suolistossa - ilmeisesti matkalla Alabamaan. Aurilla on tapana kantaa suussa kiviä, joten tämä oli jo käynyt mielessä ja tullut puheeksi lääkärin kanssa ennen röntgeniä. Sepä se.

Kivenmurikkaperkele oli kuitenkin jo päässyt paksusuoleen asti, joten päädyttiin siihen, että hoidoksi parafiiniöljyä, nesteytystä ja pahoinvoinninesto lääke pistos. Huomiseen aamuun mennessä murikan olisi syytä tulla ulos, tai en ala millekään. Jos kivi ei ole tullut ulos huomenna, kuvataan uusiksi, jotta nähdään liikkuuko se edes. Kaikki varpaat ja sormet ja korvat ja hännät ristissä, että murikkaperkele tulee ulos.

Maailman parhain Auri ♥ Taustalla Aurin veli Osma ja Osman uusi tyttöystävä Iris.

Iso-Osma ja Pikku-Iris.
Loppuun vähän piristystä, Kuuran kanssa toko-hönppäiltiin lääkärireissun päätteeksi. Nälkäinen riiseni on tehokas riiseni. Palkaksi mentiin sitten (jos Kuuralta kysyttäisiin niin VIHDOIN!) sisälle syömään. Videolla näkyy vähän Aurin niskan nesteytyspatti. Koppa meni päähän, ettei syö ruohoa (tai kiviä!!!), hyvinhän tuo tuohon onneksi suhtautuu. Nyt toivotaan Aurille parasta. ♥



2 kommenttia:

  1. Voi ku toinen tekee ihan innoissaan! :D ps. toivotaan et tulis kivi itestään pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nälkä on hyvä motivaattori - ja tuollahan on aina nälkä. xD

      Kivi tuli ulos, vähän avituksella mutta ei tarvinut huuhtoa saati leikata. Helpotuksen huokaus! Nyt neiti ulkoileekin kennelkoppa päässä, ettei maistuisi enempää. Tulee turhan kalliiksi tämmöset säikyttelyt!

      Poista