Uusia tuulia.

Vaikkei Osma ja tämän emäntä enää muuton jälkeen oikeastaan meidän laumaan kuulukaan, kun on ilmeisen pysyvästi siirrytty asumaan erillisissä osoitteissa niin ajattelimpa kirjoitella tänne ex-laumanjäsenen uudesta tyttöystävästä.

Muutama päivä sitten ex-kämppäkaverilleni eli kaverilleni kotiutui piccuinen narttukoira. Osma - Aurin veli - sai nautiskella äijänkörilään elämää vain hetken, kun löytyi mukavan oloinen koiraneiti. Osma kuitenkin tavallaan on tottunut asumaan useamman koiran taloudessa, niin mietittiin, että olisihan se kiva jos Osmalla olisi Ihan-Oma tyttökaveri. Ja tyttö, koska vahvanluonteensa takia minä en ainakaan uskaltaisi sovittaa Osmaa toisen uroksen kaveriksi.

Keskiviikkona neiti sitten kotiutui, nimeksi valikoitui Iris.

Iris on ulkomaalainen rescuekoira, joka on asustellut tähän asti kotihoidossa.



Taustoihinsa nähden olin todella positiivisesti yllättynyt, kun käytiin ensimmäisen kerran typsyyn tutustumassa. Aavistuksen ujo oli aluksi ihmisiä kohtaan, mutta vain aluksi. Noin kymmenen ensimmäistä sekuntia. Nyt kun tulivat käymään täällä meillä, hakemaan neitille vähän pikku-koira tarviketta, niin tosi rohkeasti ja reippaasti Iris tutki paikkoja, tuli sisällekin outoon taloon, portaikkoon missä rompetta enemmän kuin haluaisin että sielä on, verannallekin käpertyi koirapedille nukkumaan rallittelujen päätteeksi.

Annettiin Aurin tutustua Irikseen, Kuura sai olla sisällä. Kuura on niin hirveän kohelo ja sählä ja ei kovin hellävarainen.. Kuura sai katsella ikkunan takaa, ja protestoikin välillä kovasti haukkumalla, kun muut rallitteli ulkona.

En ole ihan varma jännittikö Iristä Auri vai Aurin kuonokoppa, koska en tiedä onko se koskaan nähnyt / ollut juoksukoppa-naamaisen koiran kanssa tekemisissä. Aurille laitoin juoksukopan päähän lähinnä turvallisuus syistä. Iris on pieni typy, ja Auri röyhkeä narttu. Ettei mitään vahinko pääse sattumaan. Mutta tosi nopeasti sitten, kun Auri ymmärsi yskän ja antoi Iriksen tulla tutustumaan itse niin alkoi yhteinen kieli löytyä tyttöjen välille. Eikä siinä sitten kauaa mennytkään, kun Osma-parka joutui tyttöjen uhriksi; takapiharalli kilpailut alkakoon!

Iris tuntuu olevan todella todella oppimisen haluinen. Ja ennenkaikkea oppivainen. Ehdotinkin, että neitin kanssa kannattanee alkaa harrastelemaan jotakin, edes omaksi iloksi! Kotiläksyksi kaverille annoinkin naksutinkoulutuksen alkeita, jahkas alkaa arki sujua ja neiti selvästi kotiutuu. Istuminenkin opittiin tarjoamisen kautta alta aikayksikön ja vasten hyppiminen vaihtui edessä istumiseksi. "Tämä kannattaa, tätä kannattaa siis jatkaa!"

Tyypin roduistahan ei ole mitään käsitystä eikä tietoa, mutta itselle tuli oikeastaan aika heti mieleen rodut kooikerhondje, bretoni ja parsonrusselinterrieri. Mistä sitä tietää vaikka osuisikin oikeaan! Iris on arviolta 35-40cm korkea, painoa n. 14kg. Vähän on vielä tuhdissa kunnossa, mutta vyötärölinja on kotihoidossa jo alkanut hahmottua oikein mainiosti. Jos kilot saa pois ja oppimisen ilo säilyy, niin mistä sitä tietää vaikka neiti lähtisi agiliitämään. Sen verran ketterä ja nokkela typy on! ;)

Varmaan jatkossa blogissani löytyy myös Iriksen ja Osman jutuista - ainakin sen verran mitä niitä pääsen näkemään, nyt kun tosiaan erillään asutaan. Mutta lupaavan oloinen otus. :) Lisään Iriksestä kuvan tuonne "Muut koirat" sivulle, Osman kanssa samaan luukkuun!