Roadtrip Norway

Osma & Seppo @ Ramberg, Lofootit

 Käytiin Norjassa pikainen neljän päivän roadtrip. Ajettiin Muoniosta Kilpisjärven kautta Skibotniin, Skibotnista 87 tietä pitkin luikerrellen  Setermoenia kohden ja sieltä aika Fiskefjordiin yöpymään. Navigaattori ohjasteli meitä lyhyempiä reittejä myöten, nopeimmista ei puhettakaan. E10ltä poikettiin Sandstrandin suuntaan kiemuralle ja kapealle rantatielle, joka ei tuntunut loppuvan koskaan. Ensimmäinen yö oli suorastaan rankkasateinen. Itselläni oli mukana uusi Marmotin Limelight teltta. Teltta toimi kuin unelma ja nukuin yön todella hyvin. Toisin kävi matkaseuralleni, jonka teltta päätti päästää kaatosateen sisälle.  

Seppo, Osma, Kuura, Auri @ Ramberg, Lofootit

Aamulla jatkettiin ajoa kohti Lofootteja.  Oli toisaalta ihan mukavakin, ettei ajettu suoraan E10 myöten, tuli nähtyä upeita syrjäisempiä maisemia ja tiet olivat jonkin verran hiljaisempia. Kokopäivän jatkunut kaatosade vähän latisti tunnelma. Poikettiin vielä yhdelle rantatielle luikertelemaan ennenkuin paahdettiin E10 myöten aivan Lofoottien kärkeen Å:hon. 

Å'ssa yritimme löytää yöpymispaikkaa mökeistä, mutta kalastajamaja paikka ei huolinut karvakavereita sisälle, joten nostettiin nostettiin jälleen kytkintä. Matkalla pysähdeltin kuvailemaan, kävelemään, lounastelemaan ja ajeltiin Rambergin "lomamajoille" kyselemään majapaikkaa, josko saataisii kamppeet kuivaksi. Sinne onnistui neljän koiran kanssa majoittuminen. Yksi yö 3hlö mökissä maksoi noin 100€, mutta puoliksi maksettuna se oli ihan siedettävä ja olosuhteiden pakostakin hyväksyttävää.

Tytöt poseeraa Rambergin rannalla.

Toinen yö kuivateltiin Rennyn kastuneita kamppeita Tjuvjo'ssa. Oli ihan mahtava paikka kyllä.
@ Ramberg, Lofootit

Illalla nukahti meren jyrinään taustalla, ja aamulla valkenikin kirkas päivä. Tihkusadetta taivas antoi vielä aika-ajoin, mutta kaatosade oli loppunut ja päivä muutenkin vaikutti lupaavammalta. Ajoimme Rambergista kohti Borgea ja viikinkimuseota, jossa poikkesimme turisteilemassa. Borgesta ajelimme Eggumiin, ideana lounastaa sielä. Eggumiin kuitenkin oli maksullinen pääsy eikä meillä ollut käteistä joten jatkoimme matkaa eteenpäin ja lounasteltiin esimmäisellä aurinkoisella maisemapaikalla.

Eggumissa lambit juoksi jonossa tietä pitkin. Lampaita oli jokapaikassa, ja jokapaikassa haisi lammas ja meri.

Eggumin jälkeisen lounastaukopaikan maisemaa.

Ajateltiin sitte jatkaa matkaa Lyngseidetiin asti. Ja sinnehän sitten paahdettiin iltaa myöden. Luikerreltiin yksi huonokuntoisimmista tienpätkistä Koppangeniin ja löydettiin illan pimeydessä lupaavan oloinen levike, joka aamulla paljastuikin sitten leirintäalueeksi. Teltassa oli edelleen hyvä nukkua, ja Rennykin tiivisti oman telttansa "katon" pressuilla, ettei vesi pääse yllättämään. Ja kyllähän vesi kuulemma pysyikin ulkona, mutta hengitysilman höyry pysyi myös sisällä..

Vuorilta laskeutuva vesi oli jääkylmää ja kristallinkirkasta, parempaa kuin kraanavesi.

Lyngseidet

 Aamu sarasteli Koppangenissa aurinkoisena, heräiltiin, aamupalasteltiin, käveltiin vähän ympäriinsä, kerättiin romut ja matka jatkui. Lyngseidet näyti meille kauneinta maisemaa ja keliään, sinne olisi voinut jäädä vähän pitemmäksikin aikaa. Kilometrejä oli kuitenkin vielä paljon edessä ja päädyimme ajamaan Skibotnin kautta Altaan - tämä väli oli tukossa tunnelitöitä ja tietöitä ja hidasteita ja 50kmh vauhdilla matka eteni verkkaisesti. Altasta käännyttiin Kautokeinoa kohden ja pian saavuimmekin upeaan kanjoniin, ennen Kautokeinon "erämaata". Kotiin Enontekiön, Hetan, kautta ja sauna lämpiämään.

Vaikkemme kävelleetkään pitkiä matkoja, niinkuin piti, koirat olivat kotiin päästyään enemmän kuin valmiita lepuuttamaan sohvalla. Ja vielä seuraavanakin päivänä aika uneliasta porukkaa lojui nurkissa. Seppo the husky tosin poikkeuksena tähän, aina virtaa. 

Skibotnista kohti Altaa.

Menossa 87 tietä pitkin kohti Lofootteja. Lounastauon paikka!

"Taas pitää malttaa istua."

Seuraavalla kerralla suuntaammekin sitten Altan kautta Nordkappiin ja pohjoisimmasta pohjoisimpaan Norjaan. 

Lofooteilla oli paljon merikotkia! Upeita tirppoja.

Moponkahvakorva ja Avulias Aatu

Tiistai illasta meille saapui pohjoisen vieraita Muoniosta ja Kemistä. Renny koirineen - Osma ja Seppo - sekä hänen äitinsä. He tulivat etelään lomaseikkailulle, mutta ajankohdan määrittäneenä syynä oli luustokuvaus.  Oltiin jo aiemmin talvella varattu paikka joukkotarkastukseen Eläinystäväsi lääkäri Juha Kalliolle. 

Keskiviikko aamuna sitten heti startattiin kahdeksaksi eläinlääkärin vastaanotolle. Auri ja Osma on kuvattu jo aiemmin, joten Osma selvisi reissusta tainnuttamatta ja Aurilta kuvautin vain selän. Toki samassa yhteydessä uudelleen kuvattiin myös lonkat lääkärin toimesta.

Kuura oli ensimmäisenä vuorossa, ja neidiltä otettiinkin ihan täysi setti. Tutkittiin polvet, lonkat, selkä, kyynärät sekä häntä. Tutkimus aloitettiin kopeloimalla Kuuran jalat ja tunnustelemalla selkää. Jo aiemmin leikatun polven vuoksi tahdoin ocd-kontrollikuvat. Polvessa on uudisluuta leikkaushaavan alueella ja ympärillä, mutta muutoksiin nähden se on yllättävän toimiva peli. Jossain vaiheessa voi olla, että ristisiteet vaurioituu ajan myötä, mutta ei välttämättä.  Polvet ei myöskään luksoi, mitä en niiden uskonut tekevänkään. Heti ensimmäisenä kehuja tuli hyvästä ja molemmin puolin yhtä vahvasta lihaksistosta takajaloissa.

Lonkat kuvattiin, alustavaksi arvioksi saatiin A/B, toinen lonkkamalja oli aavistuksen avonaisempi kuin toinen. Epäilyksenä sen johtuvan leikatusta jalasta, ja jos koira käyttää toista jalkaansa enemmän. Mutta muuten oikein puhtaat ja hyvin maljoihin asettuvat.

Kyynärät oli puhtaat siinä määrin, että niissä ei ollut merkkejä kulumasta eikä tulehduksista, toisessa kyynärässä oli jokin millin epämääräinen "kohouma", joka saattaa laskea tuloksen 0/1. Myös toisessa kohtaa molempia kyynäriä oli poikkeavia muotoja, mutta lääkärin mielestä ne ovat vain yksilöllisiä, eivätkä vaikuta arviointiin eivätkä terveyteen. Persoonallisen mallinen kiinnittymiskohta muistaakseni lihakseen.  

Selkä tulee todennäköisesti saamaan arvioksi SP2. Muuten siisti ja normaali, mutta lannerangan ja rintarangan vaihtumiskohdan huudeilla oli pari muhkeaa spondyloosi silloittumaa. Lisäksi lannerangassa oli yksi silloittuman alku, ja toinen todella pieni alku. Eli selkä ei todellakaan ollut priimaa. Tämä yllätti itseni, sillä selkä on ollut täysin oireeton, kun sitä on hierottu.

Hännän kuvautin koska sinne on ilmestynyt mysteeri mutka. Mutka paljastui murtumaksi, eikä häntämutkaksi jota epäiltiin.

Aurilta kuvattiin selkä. Oli mukava kuulla, että tyypin nikamat on ihan priimassa järjestyksessä, ei mitään ylimääräistä missään, ei ahtauksia ei mitään. Täydellinen. Niinkuin koira itsessään muutenkin. Myös lonkista Kallio antoi paremman arvion kuin Haapasalo, joka arvioi ne hieman alakanttiin B/C. Kallio antoi niinkin positiivisen kuin jopa A/B. Lonkat on siistit, ja lähes täydellisen sopivat maljoihin.

Kuuran kanssa on koettu niin paljon vastoinkäymisiä jo, etten jaksa enää murehtia "huonoja" luustokuvaus tuloksia. Tiedossahan se on ollut jo aikaisemmin, ettei tämän tyypin kanssa tulla harrastamaan vauhtilajeja ja terve tulevaisuuskin on vähän kysymysmerkin alla. Nyt kuitenkin tiedän varmaksi mitä sielä on ja osaan ylläpitää lihashuoltoa, ja -kuntoa sekä seurailla mahdollisia oireita. Arkea jatkamme aivan samalla tavoin kuin aiemminkin, ja uutena lajina aloitimme juuri haun. 

Hakumetsässä käytiin kokeilemassa lajia, Kuura yllätti niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Intoa ja tarmoa juosta metsässä herkku-ukolta toiselle kyllä löytyi, mutta rohkeus karahti maalimiehen taskussa piipanneeseen radiopuhelimeen. Radiopuhelin ei kuitenkaan syönyt suursnautseria vaan Kuura pääsi "traumasta" ylitse ja lopetettiin treenit hyvällä fiiliksellä. Toivottavasti jo seuraavalla kerralla Kuukkeli on käsitellyt asiaa herne-aivoissaan ja alkaa siedättymään idealle "ukkoja metsässä".

Itselle lajissa oli paljon uutta. Jonkinverran olin kerennyt perehtyä siihen mitä laji pitää sisällään, mutta termistö ja käytäntö on eri asia. Muutenkin kun olen enemmän sorttia "tee-ja-opi" kuin "lue-ja-opi" niin luulen asioiden valkenevan parhaiten treenien kautta. Toki nyt sain kotiläksyksi opiskella termistöä, jotta treeneistä saadaan sujuvammat. Toistaiseksi olen ihan avoin lajille, en halua yhden kerran lannistaa intoa. Ja huonomminkin olisi kai voinut mennä.

Vappenoitua

Kaveri tuumasi, kun näki Kuuran puolen vuoden jälkeen, että "Ihan kun se ois taas kasvanut!". Tuumattiin kuitenkin, että varmaan vaan näyttää siltä kun on kerryttänyt massaa ja aikuismaistunut jonkin verran. Tänä aamusta kuitenkin kaivelin mittanauhan esiin ja uskottava se on, neiti on vieläkin kasvanut korkeutta n. 1cm. Aiempi säkä oli 63-64cm, mutta tämän päiväinen mittaus sitkeästi väitti että 65cm. Ja pöydän alustesti sen oikeastaan varmisti, kun neiti seisoi pöydän vieressä, jonka alareunaan on lattiasta 63cm, niin ei kyllä millään olisi mahtunu sinne alle.Tuntuu jotenkin hullulta, että vielä 2-vuotiaanakin tuo kasvaisi kokoa. Uskottava se kuitenkin on, isot koirat kasvaa hitaasti.  Isot koirat myös kehittyy hitaasti. Uskotaan, uskotaan!

Kuuran kanssa treenailut on sujuneet kivasti. Oikeastaan omaa luottamusta vaille valmiit BH-kokeeseenkin oltaisiin. Se pitkä paikkamakuu tosin jänskättää, että ehkä lykkään vielä kesäkuulle - jos päästään - sitä. Treenattiin paikkamakuuta pienellä porukalla niin, että vieressä luokse tuloja. 

Yksinäni olen treenannut niin, että riehun kentällä Aurin kanssa mm. heitän sille patukkaa ja kehun paljon ja heilutaan muutenkin sekavan häiritsevästi, ja Kuura makaa paikkamakuussa. Nostaa kummasti mustin työmoraaliakin, kun on todella mustis ja joutuu kattomaan, kun meillä on Aukustin kanssa kivaa!

Vappua me ei oikeestaan juhlita, mitenkään. Paitsi vapaapäivällä ja piiitkällä metsälenkillä, jonka ohessa vähän kokeilin valokuvailla erilaisilla tekniikoilla. Tosi kaunis ilma, ja lämmin. Etsimääni sinivuokko peltoa en vielä löytänyt, muuta kuin pari hassua yksinäistä, mutta muuten kyllä tuli ihan kivat kuvat saatua. Päivittelin vihdoin ulkoasunkin vähän keväisempään!  

Käveltiin varmaan lähemmäs 10km polkuja pitkin. Metsän pohja oli paikoin todella märkää ja jouduttiin improvisoimaan vähän omia reittejä, mutta sehän se koko jutun juoni on. Samalla harjoiteltiin vaelluksia ajatellen remmissä kulkemista metsässä. Aurilta homma sujui paljon paremmin kuin Kuuralta, joka olisi ollut suuresti halukas rallittelemaan niin, että mättää pöllyää.  Hyvin kuitenkin päästiin yhteisymmärykseen Kuukkelinkin kanssa. 

 Valokuvablogiinkin on taas päivitelty photoja. 

Suku on pahin?

Sunnuntaina ajeltiin Nokialle Aurin ja Kuuran kanssa. Kaveri soitteli ja sanoi, että olisi mökkeilemässä lähistöllä, joskos koiratreffien järkkäys onnistuisi. Ja onnistuihan se! Paikka oli ihan mahtava niemen kärki - jota luonnollisesti siis ympäröi vesi muualta kuin sieltä mistä autolla sinne ajettiin.

Perillä meitä odotti Kuuran sukulaiskoirien lisäksi kaksi silkkiärrieriä. Kaverini päästi omasta laumastaan yksi kerrallaan tyyppejä tutustumaan Auriin ja Kuuraan. Kaikki meni aivan ällistyttävän hyvin, huomioiden se, että Kuuralla on juoksut ja Auri ei ole ihan joka nartun kaveri. Paikalla oli  kuusi narttua ja yksi kastroitu uros. 

Rymy ja Lara

Tutustumispyrähtelyjen jälkeen homma menikin sitten vedessä pluttaamiseksi ja uimiseksi. Auri ja silkit pysyi hyvin neljän risuparran tahdissa mukana, mutta ylitsepääsemättömästi kovin uimamaisteri oli Kuuran emä Lara. Eikä huonoksi kakkoseksi jäänyt Inspe's sukua oleva Rymykään, joka ui kilpaa Laran perässä ulapalle.

Auria kiinnosti enemmän sorsien jahtaaminen, mutta sorsat oli onneksi reilulla tuulella, eivätkä uittaneet Auria ihan keskelle järveä ennenkuin lähtivät lentoon. Kuura ja Jäärä, niin ikään sisarukset samasta pentueesta, eivät niin hirveästi välittäneet uida. Kuura kyllä kävi kierroksen jos toisenkin, mutta enempi kivaa oli rallitella kuivalla maalla. Ja vähän murista, kun joku työnsi nenää pyllyyn.

Kuura ja Lara

Auri ja Lara

Lara ja Kuura

Lara ja Kuura - tosi älykäs ja viehkeä tytär..

Lara, Kuura

 Kuura oli yllättävän suuri mammansa rinnalla. Muistin kyllä, että Lara oli pieni narttu, mutta jotenkin se, että kuinka pieni, yllätti. Kaikki aina naureskelee Kuurasta, että no voi ompa se pieni - vaikka mielestäni se on aivan sopivan kokoinen - niin nytpä ei Kuurakaan ollut jengin tappijalkaisin. Siskoonsa  Jäärään verraten Kuuralla on lyhyt selkä ja rakenne on enemmän neliömäinen, mutta sitä se oli jo pentulaatikossa.

Rymy, Lara, Kuura - eikä kukaan tiedä, että mihin suuntaan.

Auria ei ihan tolkuttomasti nausteri leikit kiinnostaneet, ja oikeastaan neidit Auri ja Lara eivät oikein tykänneet toisistaan. Sietivät kyllä toistensa läsnäoloa, mutta molempien päällepäsmäryys kulminoitui siihen, että oikein vapautunutta rallitteluleikkiä ei ollut ja tikuista piti vähän neuvotella. Päätettiin sitten vahinkojen välttämiseksi ennaltaehkäistä ja neidit sai vuorotella vapaana olon kanssa. Homma toimi, ja loppujen lopuksi Aurikin oli jo monen tunnin uimisen ja kirmailun jälkeen melko väsynyt ja tyytyväinen kohtaloonsa autossa.

Lara, Auri, Ruuti, Jäärä (edessä), Kuura ja Rymy

Grillimaisteri Jäärä

Lara, Rymy, Kuura, Jäärä

Siskokset Jäärä ja Kuura suorittamassa salaista tehtävää.

.. ja Kuuran vähemmän salainen tehtävä..

Kuura (Crane's Heart), Lara (Inspe's), Jäärä (Crane's Heart), Rymy (Inspe's)

Maalaiset mustit

Talven jälkeen - pitkästä aikaa - lähdettiin tapaamaan Jennyä ja hurttia! Tyyppien jälleenkohtaaminen oli aika riemukas, eikä mitään merkkiä siitä, että puolen vuoden tauko olisi viilentänyt edes pikkuhiljaa kypsyvien viriilien narttujen välejä. Viitaten Vilkkuun ja Kuuraan. Oikeastaan päin vastoin.Viimeksi kun Kuura ja Vilkku tapasivat toisensa, V oli ihan rääpäle pieni ja Kuura oli mörssäri suuri - yhteiset leikit siis jäivät melko vähäisiksi. Nyt kuitenkin Viikari on kasvanut koiran kokoiseksi ja neideillä oli oikein lystiä keskenään painella ympäri peltoa ja plutata ihanassa liejuojassa.

Vanhat kärttyisät rouvat Auri ja Tuikku saivat toki myös kirmailla vähän rajoitettuna kylläkin. Kiitos vaan peuroille ja riistavietille! Auri oli ainakin ihan riemusta soikeana, kun sai myllätä ja kirmuuttaa vanhan bestiksensä kanssa pellolla. Tietty välistä oli myös mukava märehtiä pupun ja peuran p*skabuffetista kivoja herkkuja. Talviturkit korkattiin heti ensimmäisenä ryntäämällä täysiiiii ojaan. 

h

Ennen peltoutumista käytiin treenailemassa Hakametsän kentällä Vilkun ja Kuuran tottelevaisuus muuveja sekä vähän frisbeetä elohiiribortsulle. Tuli myös todettua että riiseni ei jostain kumman syystä ole täysin soveltuvainen rotuvalinta, jos tahtoisi tavoitteellisesti frisbiitä treeniä.

No saatiin me ainakin huvitettua itseämme, ehkä ohikulkijoitakin ja mikä tärkeintä Kuurallakin oli ihan hauskaa, kun se yritti nappailla kiekkoja. Tosin ei se kyllä älynnyt miksi ja miten ja missä.

Aurin kanssa ei oikeastaan ole ees treenailtu mitään, lähinnä höntsyilty, joten tällä kertaa Auri sai tyytyä venailemaan autossa ja rallittelemaan pellolla. Kyllähän sekin tykkää tehdä, mutta sille tokoilut ja rallyilyt on enempi vaan kivoja temppuhetkiä, joista saa palkaksi vähän herkkuja!

Kuuran kanssa me on jatkettu ahkerasti opiskelua oikeanlaisesta leikityksestä ja palkkauksesta. Riiseni on syttynyt saalisleikille ja ensimmäiset patukatkin oikeastaan jo hajosi muutaman treenikerran jälkeen. TopDogin pinkit vaihtuivat HSTn kokoa suurempiin. Kuuralla on rahtusen huono puruote, johtuu sen huonoista leuoista. Huonot siinä määrin, että alaleuka on kapea ja kulmureiden takia mm. oikeanpuoleista ientä jouduttiin operoimaan kun Kuura oli pentu. Sen vuoksi se on ollut todella herkkäsuinen. HSTn punaset patukat kuitenkin on mukavan pehmoiset ja tänään mennäänkin heti testaamaan miten leidi suhtautuu uusiin leluihin.  

Käytiin myös treenaamassa vähän sitä sun tätä yhden uuden tuttavuuden kanssa pari päivää sitten, ja on kyllä oikein mukava, kun joku on vähän kattomassa mitä sählätään. Tulee ihan hyviä vinkkejä ja näkee vähän, että miten muut tekee. 

Saalisvietti, laumavietti. Kaikki tältä saralta on kuitenkin itselleni täysin uusia aihepiirejä, joista on kyllä luettu kirjoista ja kuunneltu luennoilla, mutta joidenka toimintaan saaminen käytännössä kaipaa vielä hiontaa. Toki se, ettei Kuura ole mikään 100% viettipommi myös luo omaa haastettaan. Toisaalta kuitenkin arvostan sitä, ettei se ole. Joudun oikeasti pohtimaan miksi ja miten.

Ja jottei kaikki olisi liian helppoa, aloitti Kuura juoksunsa. Vähän etuajassa jos vertaa viimevuoteen. Toistaiseksi juoksut eivät ole aiheuttaneet suuria tunteenmylläyksiä koirassa, mutta huomaa kyllä heti, että toisena päivänä on Kuura 1.0 ja toisena Kuura 1.5 mukana. Pientä ailahtelua viretiloissa havaittavissa. Yritän nyt aktiivisesti treenata koko juoksuajan, vähän kuin testatakseni, että voiko aktiivisella treenaamisella vähentää sitä lahnaksi muuttumista vai ei. 

Tänään maanantaina myös alkaa taas meidän tokovalkku! Oikeastaanhan mulla on jo tosi hyvät eväät tokon maailmaan, mutta koska tykkään ihan älyttömästi Mikan valkuista niin halusin jatkaa käymistä sielä. Tämän kesän tavoitteina meillä on saada TK1 ja BH suoritettua. Todellisuus on sitten mitä on, ja kisoihin ei nyt edes aiota ennenkuin juoksuista on toivuttu hyvin. Mukavampi tehdä koiran kanssa joka on oma itsensä.