Välittämättä siitä tosiasiasta, että en juuri meidän treeneistä kirjoita blogiin, me kuitenkin treenaillaan vapaa-ajalla melko aktiivisesti. Lähes joka päivä jotain. Suunnitelmallisia treenejä on sitten harvemmin, mutta jotain pientä kivaa kun fiilis on oikea, oikeastaan joka päivä.
Kuura on kelpo otus noin niinkuin treeni kantilta. Se on "innokas oppimaan" (olkaa hyvä, kaikilla soi nyt päässä "oon nelivuotias, oppimaan innokas, sain nimen hauskimman kaaaaapo" bwahahah viimeistään nyt), oppivainen ja tottelevainen.
Mutta Kuurallakin on muutamia asioita, jotka vaikeuttavat meidän etenemistä ja aiheuttavat etenkin ohjaalalle hieman harmaita hiuksia. Kuurahan on luonteeltaan todella herkkä koira. Sen muisti on kuin elefantilla. Sen lisäksi se on melko ohjaajapehmeä, ja itsehän olen melko paineistava ohjaaja - omalla tavallani. Kovaksi ohjaajaksi ystäväni minua ei olisi kategorioinut siinä määrin, että käyttämäni methodini ovat helliä, enkä käytä fyysisiä tapoja juuri ollenkaan. Itse koen kuitenkin käyttäväni ns. henkistä painostusta, josta koira sitten ahdistuu jos on ahdistukseen. Tässä onkin itsellä ollut suuri opin paikka, olla itse 100% positiivisesti mukana, hellästi jopa. Eikä vaatia liikaa, opettaa kaikki pienen pienissä paloissa ja olla varma, että ne ymmärretään ennenkuin alan vaatia enemmän.
Toinen vaikea paikka on Kuuran epäluuloisuus, epävarmuus ja lievä arkuus. Se suhtautuu todella epäluuloisesti vieraisiin ihmisiin ja outoihin juttuihin. Tutulla lenkkipolulla ollut kivipaalu saattaakin yhtenä iltana olla "ihan-varmasti-ei-ollut-siinä" ja kesken paikkamakuun jostain tosi kaukaa kuuluva naurun helakka on "apua-ne-tulee-varmaan-syömään-mut". Nämä seikat ovat hankalia, kun haetaan avointa ja reipasta harrastuskoiraa. Tämä on myös aiheuttanu ongelmaksi paikkamakuussa haukahtelun. Se ei nouse, mutta se haukahtaa "hei-nyt-kuulu-jotain-outoa!".
Kotonakin oudot asiat - kuten päivittäinen rappusten narina, edellisessä asunnossa vessassa kolisteleva kämppis (se ei muuten ihan varmaan oo sama henkilö joka sinne äsken meni!), roskia ulos vievä nykyinen "kämppis" joka palaa 1minuutin sisällä takaisin. Kaikki muu oikeastaan paitsi minut. Voisi oikeastaan sanoa, että ainoa asia johon Kuura luottaa on minä ja Auri.
Kotonakin oudot asiat - kuten päivittäinen rappusten narina, edellisessä asunnossa vessassa kolisteleva kämppis (se ei muuten ihan varmaan oo sama henkilö joka sinne äsken meni!), roskia ulos vievä nykyinen "kämppis" joka palaa 1minuutin sisällä takaisin. Kaikki muu oikeastaan paitsi minut. Voisi oikeastaan sanoa, että ainoa asia johon Kuura luottaa on minä ja Auri.
Kuura on kuitenkin nopea oppimaan tietyissä asioissa, ja esimerkiksi hallitreeneissä ei ole muutamaa ekaa kertaa lukuunottamatta, ollut koskaan vaikeuksia. Paitsi jos sisään tulee ihminen kesken tunnin. Ihminen, joka ei kuulu meidän treeniryhmään. Se on tullut sinne ihan varmasti sen takia, että se tappaa pieniä liiseneitä. Liisenintappaja HAUHAU!
Tokoa ajatellen meidän vaikein "liike" onkin kehätarkistus ts. narttutarkki. Möllitokoissa todennäköisesti paikkamakuu liike meni "perseelleen" juuri kehätarkin takia joka tehtiin juuri ennen kehään menoa. Neiti pyöri ja oli levoton, pysyi kuitenkin maassa. Mutta aivan kuin olisi ollut murkkuja pyllyssä, sillä tavoin sitä piti sielä venkoilla. 5p.
Tuossa ylemmässä videossa treenailtiin lyhyesti merkin kiertoa, rally-tokon spiraalia ja sitä kamalaa kapulaa, joka on muuten sekin ihan varmasti olemassa vain, että voi syödä pieniä liiseneitä.
Kapulan kanssahan meillä tuli täys stoppi joskus tammi-helmikuussa, kun Kuura kesken treenin päätti, ettei voi olla enää samassa tilassa koko kapistuksen kanssa. 4kk tauko, uusi kapula ja nyt homma näyttää tuolta. Noistakin kolmesta toistosta olisi sen viimeisen voinut jättää tekemättä..
Loppuun kysymys, johon kukaan ei kuitenkaan vastaa; Kiinnostaisiko teitä lukea useammin meidän treeneistä?
Tuossa ylemmässä videossa treenailtiin lyhyesti merkin kiertoa, rally-tokon spiraalia ja sitä kamalaa kapulaa, joka on muuten sekin ihan varmasti olemassa vain, että voi syödä pieniä liiseneitä.
Kapulan kanssahan meillä tuli täys stoppi joskus tammi-helmikuussa, kun Kuura kesken treenin päätti, ettei voi olla enää samassa tilassa koko kapistuksen kanssa. 4kk tauko, uusi kapula ja nyt homma näyttää tuolta. Noistakin kolmesta toistosta olisi sen viimeisen voinut jättää tekemättä..
Loppuun kysymys, johon kukaan ei kuitenkaan vastaa; Kiinnostaisiko teitä lukea useammin meidän treeneistä?
Tää on jännä miten ihmiset kuvailee omaa koiraansa. Sä puhut _lievästä_ arkuudesta kun mulle tuo kuulostaa jo ihan puhtaasti arkuudelta. Mähän puhun mun omasta koirasta yleensä arkana, mutta ei sen kanssa kuitenkaan ole ollenkaan yhtä pahan kuuloisia onkelmia mitä tän perusteella Kuuralla. (liityin lukijaksi vasta hetki sitten ja nää ajatukset tuli pelkästään tän kirjotuksen perusteella) Tuo arkuus vs. epävarmuus asettelu on kyl hankala, voiko koira olla epävarma olematta arka tai arka olematta epävarma? Oon vaan ite pohtinu kans tän oman epävarman koiran kans että miten kukin määrittelee sen arkuuden, että millon se on vain vähän arka ja millon liian arka.
VastaaPoistaHeh, satunnaisia ajatuksia, jotka nyt vaan halus tulla ulos. Mun piti vaan kirjottaa tosta kapulasta, että ahdistuuko se tuosta kun kumarrut ottamaan kapulaa suusta? Oisko se kivempaa jos se sais sen ite tiputtaa ja rynnätä palkkaan (vauhtinoutoja) ja tekisit pitotreenejä sitten ihan erikseen? Omalle (entiselle) kapulaonhirveintämaailmassa ainakin tuommonen kumartelu ois tosi paineistavaa ja kapulasta saatiin kiva kun en heti paineistanut sitä ottamalla kapulaa suusta. Ei se videolla nyt hirveän ahdistuneelta näytä vaikka kumarrutkin päälle, mutta kyllä siitä se draivi kapulan kans puuttuu. Ihanan minikapula muuten isolla koiralla :D
Kiitti kommentista! :D Toi "lievästi arka" on vähän silleen monitahonen juttu. Onhan se arka, mutta ehkä sillä on sitten myös toimintakykyä jonkin verran. Se on aika valikoiva koira sen kanssa mille se on arka. Enempi omistajana kuvailisin sen käytöstä "huonoksi itsetunnoksi". Mutta todellisuus varmaan on, että se on arka. :D Luonnetesteistä sun muista tullaan tuskin koskaan pääsemään läpi, mutta aika näyttää sitten.
PoistaToi on ihan totta, mun EI-PITÄISI-KUMARTUA.COM, mutta aina kumartelen. *hakkaa päähän sanomalehtirullalla*. Toisaalta, jos oon kyykyssä niin Kuura (jälleen joissain tilanteissa) kokee senkin ahdistavaksi. Niin välillä on tosi vaikea tietää, että pitäisikö sitä seistä päällään, olla paperi pussi päässä vai kaivautua maan sisään jotta se ei paineistuisi. Tuo vapaan palkan perään meno vois olla hyvä, sillä sais sitä draivia varmaan hommaan. Pitää kokeilla ehdottomasti! Oon vaan sitä pitoa lähtenyt rakentaan juuri tätä kautta, että koira ite hakee sen ja tuo mulle, koska se että tykytän sille sitä suuhun suoraan on ollut myös ongelma. Oikeastaan koko kapula on ollut ongelma sitten sen tammi-helmikuun, johon asti se ei ollut mikään ongelma. :D Silloin meillä oli käytössä ns. "medium" isohko sorvattu kapula, mutta piti vaihtaa tommoseen mini kapulaan, että se ei taaskaan ahdistu. No lasten askelin, onneksi alokasluokassa menettää kapulanpitämättömyydestä "vaan" 20pistettä.... :D
Mä voisin kuvailla omaa koiraa ihan samallalailla. Se on tosin nyt iän myötä saanu sitä itsevarmuuttakin ihan hirveesti ja nyt on jopa hiljalleen alkanu tuntua ettei sen koko maailma ehkä luonnetestistä järkkyiskään. Kun aiemmin olin sitä mieltä etten tuu sitä luonnetestillä kiusaamaan.
PoistaJoo ei kapulan työntämistä missään nimessä koiralle suuhun vaan annat sen ite nostaa sen maasta :) Mä oon pitkälti sheipannut kapulan ja lähteny sitä kestoa rakentaan sitten hiljalleen. Mä tein hyyyyvin pitkään niin, etten edes yrittänyt ottaa itse kapulaa koiran suusta vaan annoin sen aina sen itse nostaa maasta ja pudottaa vapautuksesta. Ja yhäkin teen harvemmin lopullisia luovutuksia käteen. Se oma käsi sitten mukaan häiriön kautta eli kapulan pitää pysyä suussa vaikka vähän heiluttelen kättä, lähestyn kädellä kapulaa jne. Mun blogista löytyy tunnisteella "nouto" videotakin meidän tuskailuista :)
Tuo alokasluokan nouto missä koiran pitää itse poimia kapula ohjaajan kädestä on kyllä tän tyyppisille koirille tosi vaikee. Meidän noutoon auttoi muuten kun vaihdoin kapulan isompaan :D
Sheipaten tällekin on se opetettu, mutta ongelmaksi muodostui sitten se "paine" mikä tulee kun odotan että koira tarjoaisi kapulalle. Sheipaten Kuura on muuten lähest 100% opetettukin. :) Käydään koirakoutsin valkkuryhmässä aina satunnaisesti, viime talvi ja tämä kesä, nyt ollaan taas tauolla niin Mika sanoi sitten meille, että jätä naksutin pois koska se on sen mielestä ikävä, tuossa yhteydessä. :D
PoistaAluksi tehtiin juuri niin, että kapula oli mulla kädessä ja Kuura kävi sitä koskettamassa, sai siitä palkan. Tosi nopeasti jo vanhojen oppien pohjalta tarjosi siihen tarttumista ja nyt jo uskaltaudun jättään kapulan maahan että sieltä poimii sen. Mutta oon vähän arka ite treenaan tota, koska turhaudun helposti ja sillon juuri tulee sitä takapakkia jos en oo yber positiivinen. :D Niin sitten valikoin aina kapula treenit onnistuneen pikkutreenin päätteeksi kun on hyvä mieli.
Täytyypä käydä katsomassa sun blogia! :)
Täytynee siis tehdä suunnitelmia miten kirjoittelen meidän treeneistä blogiin, vähän niinkun epävarman koiran vinkkelistä. Tossa videolla kun treenailtiin niin siinä vieressä pörräs kokoajan pieni kaivinkone, joka ei häirinnyt Kuuraa ollenkaan. Meillä oli paikkis pitkään kunnossa, eikä mitään äänioireita ollut, ne alko sit ihan yhtäkkiä tokan juoksun jälkeen, kun toi koko koira sekos juoksuista muutenkin aivan totaalisesti. Ei leikitty, ei oikeestaan pystyny tekeen mitään muuta kuin mielistelemään ja oleen höösä ja tosi epävarma.
VastaaPoistaMä haluaisinkin Kuuran kans treenailla just kehätarkkeja yms. vieraampien ihmisten kans kuin omien ystävien jotka on sille jo tuttuja. Hirmu kiven alla vaan tuntuu olevan sellaiset ihmiset :D Kiitos kommentista! :)
Mä oon kans yrittäny huhuilla tampereen koiratreenit ryhmässä paikkiseuraa yms mut ei oikein tärppää. :D Tulee varmaan ihan tänään jo toinen ku kävin reenaileen kamera mukana ni tuli kuvailtuaki :)
VastaaPoista