Viikko viiskyt - rauhallista raatoa

Auri miettii, että miksi kaikki on ihan kanttuvei.

Ompa taas ollu semmonen viikko takana, että jaahas. Maanantai ja tiistai vierähti kyläillessä kotosalla ja keskiviikkona olikin Osman ja Kuuran röntgen. Kuuralla kuvattiin se polvi, joka murtui sillon kesällä metsäreissun yhteydessä. Kuvat saaan siitä itselle myöhemmin ja saatan tehdä jonkun postauksen, jos sellaiselle on kysyntää. Tai muuten vaan. Osmalta kämppis kuvautti lonkat, kyynärät ja selän.

Kuuran polvi on parantunut kohtuu kivasti. Sielä on sisäreidessä reisi ja lonkkaluun päädyissä, mitkä siinä polvessa kohtaa, vähän rustottumaa. Tai no vähän enemmänkin rustottumaa polven sisäpuolella, ns. sisäreidessä. Se rustottuma sitten vähän on tiellä ja työntää polvilumpiota ulos päin, mikä aiheuttaa polvessa lievää kieroilua. Mutta positiivista kuitenkin on se, että nivelen kantavat pinnat on puhtaat edelleen, ainoa mikä voi aiheuttaa ongelmia on kalkkeuma mikä on kasvanut ristisiteen yhteyteen aika lähelle sitä murtuma kohtaa. Se voi siis aiheuttaa nivelrikkoa ristisiteeseen. Ja vaikka se lumpio on aavistuksen vinossa, se polvi on todella hyvän tuntuinen, jämäkkä eikä lumpiolla ole mitään aikomusta poistua paikaltaan.

Osmalla selässä oli yksi pieni spondyloosipiikki, ja vähän jotain sälää muissakin väleissä siinä rintarangan ja lantion vaihtumiskohdalla. Jonkinlaista kalkkeumaa sielä näkyi, eläinlääkärin mukaan kuitenkin ihan hyvä siihen nähden, että sielä jotain on ja antoi luvan jatkaa esim. vetoharrastusta - kunhan mennään koiran ehdoilla. Osma pääsee keväällä sitten, kun palaavat Lapista etelään, osteopaatin käsittelyyn ja selkä kuvataan uudelleen parin vuoden sisään, jotta nähdään onko se etenevä vai yksittäinen hommeli. Käsittääkseni kun se voi olla ns. itseaiheutettu tai se perinnöllinen /etenevä.

Aurillahan kuvattiin jo vuosi sitten lonkat ja kyynärät niin nyt ei tarttenut Naurista nukutttaa. Aion kuitenkin keväällä samalla, kun kuvautan Kuuran viralliset kuvat ja polvesta jälki-jälki-jälkitarkastus kuvan, ottaa Aurilta myös selkäkuvat. Ihan vain varmuuden vuoksi, kerta veljelläkin on spondyloosi mahis sielä. Auri ei kyllä ole oireillut selkäänsä, ellei lantionseudun kireyttä lihaksissa lasketa. Senkin epäilen kumpuavan takakorkeudesta ja "suorista kulmauksista".

Ostettiin sisaruksille nyt vihdoin ne BOT-verkkoloimetkin. Veronpalautusrahat hei hei sinne meni sitten. No ens vuonna tulee toivottavasti lissää, veronpalautuksia. Aurille ja Osmalle siis. Kuura saikin Hurtan talvimanttelin, ihan mahdollisesti joskus tulevaa talvea ja uhkaavasti pitenevää karvaa ajatellen = trimmaus aika lähestyy peloittavaa tahtia.

Torstaina oli Kuuran kanssa tokoreenit. Kivasti meni taas! Tutustuttiin kapulaan. No okei johan me siihen kotona tutustuttiin. Eli aiheena nouto, kerran kotona sille kapulaa näytin ja naksuttelin sille sitä. Toka kerta hallissa ja omaksi ällistyksekseni Kuura meni ja nosti kapulan suuhunsa jo parin naksun jälkeen, kun vain pisti eka suunsa palikan ympärille. Muutaman minuutin jälkeen kapulaa jo kannettiin suussa 2-6sekunnin pätkissä. Huippua!! :)   Seuraaminen alkaa sujua jo tosi hyvin, kääntymisiä reenaillaankin nyt. Ekaa kertaa neiti älys heilauttaa peppunsakin perusasentoon kun paikallani käännyin vasemmalla. Maahan jääminen ja istumaan jääminen = sujuu! Seisominen onkin vähä öö vielä. Eteen tulo "tänne" alkaa myös ottamaan muotoa riisenin pienessä, mutta yllättävän tehokkaassa, aivossa.

 Josta mieleen, että sunnuntaina Koirakoutsilla mätsärit. Huhhui taas kahden koiran kanssa. Minkähänlaista sählinkiä siitä saadaan aikaan.

Perjantaina eli tänään meillä kävi taas koirahieroja! Johanna Virtanen onkin meidän vakkarihieroja, ja täytyy sanoa, että tosi tyytyväinen olen ollut! :) Koiratkin tykkää! Ei tulis kyllä mitään lähteä kolmen koiran lauman kanssa linja-autolla säheltään johkin huitsinhiiteen hierottavaksi ja hieronnan päätteeksi kylmettymään linjamobiiliin. Kotikäynnit kunniaan!

Ekana hierottiin tällä kertaa Osma.
Osmalla syksyllä, kun aloitettiin, oli koko selkä todella jumissa ja kireänä ja koko koira ihan hellänä. Ekalla hieronnalla ei oikeastaan pintaa syvemmälle päästy, häntä vetäyty koipien väliin ja koko koira ois mielellään vaan menny selälleen "rapsuta mahasta mieluummin."  Hoidoksi silloin määrättiin kauratyynyä kuumana kolmena iltana hieronnan jälkeen. Ja jatkossa aina rasituksen päätteeksi.

Kahden viikon päästä siihen otettiinkin uusi aika, silloin Osman selästä löytyi jo ne syvätkin lihakset. Edelleen kuitenkin selkä tosi kireenä ja jumissa, vaikkakin vähemmän. Kuukauden tauko hierontaan ja normi elämää kuuman kauratyynyn tukemana, koirauintia, vetoa ja sen sellaista. Röntgenkuvat vain varmisti sitä, että kyllä sielä selässä jotain on vähän vialla. No nyt tiedetään ja edetään sen mukaan. Tai kämppis etenee. Eihän se mun koira ole!

Tällä kolmannella kerralla Osman selkä olikin jo tosi hyvä, enää pieni kaistale jumissa. Tietenkin just siitä spondyloosipiikin kohdalta, eli kyllä se taitaa vähän sielä ilmotella itsestään, mutta muuten jo paljon parempana selkä. Osteopaattia odotellessa!

Viime viikolla käytiin taas koirauimalassa. Tällä kertaa Osman ja Aurin kanssa, kun Kuura alotti ekat juoksunsa. Tosi lyhyet muuten, kolmisen viikkoa kulunut ja aikalailla alkaa oleen jo ohi. Ei mua vaan haittaa yhtään! :D

 Osma oli tosi ennakkoluuloton allasta kohden ja innostuki uimaan aika paljon, huonompi homma vaan oli se, että herra Hankala ei käyttänyt uidessaan ollenkaan takajalkoja vaan nosti ne mahan alle "piiloon". Häntä pystyssä pylly keikkuen kuin poiju aallokossa...

Auri ui tällä kertaa oikein hyvin, kun huomasi Osmankin viihtyvän vedessä. Järvissähän Auri on oikea vesipeto, toi allas vaan oli vähän eeww. :) Heiteltiin herrasväelle altaaseen palloa ja lelua ja hyvin lähtivät itsenäisesti noutamaan. Uittajaa tarvittiinkin oikeastaan enää ensimmäisessä veteen menossa, vähän rohkaisemaan, että menes nyt sinne, kivaa se on oikeesti! :)

Noutajat Auri & Osma.

 Niin ja koska rahanmenoa ei voi estää. Tein itseni kanssa sopimuksen: 6kk koiraromppeen ostokielto. (lisäsin muuten laskurinkin siitä tonne oikeelle ylös.)
Yikes! Mutta kun meillä on jo kaikkea mitä tarvitsee. Ruokaa saa ostaa, ja jos kaikki hihnat ja pannat mystisesti hajoaa niin toki sitten voi ostaa. Mutta ei mitään mitä ei OIKEASTI tarvita. Pitäneekin seuraavaksi tehdä sellainen varusteholisti postaus.. Ja 6kk päästähän on Kuuran kanssa se seuraava röntgen yms. niin hyvä siihen säästää rahaa. Ehkä myydä vähän pois vanhaa. 

Karvaperseitä kerrakseen

Kylläpä on tullut touhuttua sitten viime postauksen! Jotenkin vaan laiskistunut kirjottamaan, pitäisi vissiin vähän terävöityä taas.. Tai sitten se vaan johtuu siitä että viimeiseen pariin viikkoon on sisältynyt yllättävän paljon kaikkea koirailua.

Tuossa justiinsa silmäilin omaa facebook seinääni joka tursuaa koirakuvia ja juttua; Tulin siihen tulokseen, että parempi tehdä jonkinlainen vuodatus suodatus blogiinkin.

30.8. tosiaan käytiin mätsäröimässä, siitähän viimeistä edeltävässä postauksessa kertoilinkin. Sen jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä, en oikein edes tiedä mistä päästä alkaisin purkamaan... :D


14/09/2014 - Koirakoutsin avajais Match Show

Aloitetaan nyt vaikka tästä!

Tosiaan osallistuimme koko lauman voimin Match Showhun ja Koirakoutsin uuden pikku-hallin avajaisiin Ylöjärvellä.

Kuura tutustuu tikasesteeseen uudessa pikkuhallissa, Doboilu hommat alkaa meidän ryhmärämällä näillä näkymin 2.10. ! :)

Auri tutustui dobopalloon, ilmeestä huolimatta neiti hyppäsi kyllä pallolle ilman ongelmia, kuin myös Kuura! :) 

Aurin tiukka ilme!
Sijoituttiin X-ROTU kehässä PUN2! :) ♥

Kuura Isojen Pentujen kehässä SIN1 ! Pari kehä meni ihan pööpöilyksi, Kuuralla oli vähän sellainen "Girls just wanna have fun" -meininki päällä, mutta nauhakehässä malttoi juosta oikein hienosti.

Erityistä ylpeyden aihetta aiheutti se fakta, että Kuura antoi monen tuomarin koskea itseensä ongelmitta, ei murinoita, ei taaksepäin väistelyitä ja sallipa jopa leikatun takajalankin käsitellä!! ♥ Tämä on meille tärkeintä, ei se voitto - vaan se että muut häviää.

Myös kämppikseni Osma koira oli mukana matkassa, ja Osma pärjäsi X-ROTU kehässä niinkin upeasti kuin SIN1 ! Vähän oli "vaikea" / awkward tilanne, kun Auri ja Osma joutui pariksi parikehään, tuomarin sanoin; "vaikea valinta, kun on niin samanlaiset"; molemmat kauniita, liikkuu hyvin, antaa tutkia hyvin, ystävällisiä, avoimia ja perhanat vielä seisoivatkin hyvin. Aurilla ehkä kokemus toi varmuutta ja PUN2, Osmalle kuitenkin BIS kehään vievä SIN1, mutta BIS-kehästä ei sijoitusta. Oli paljon upeita koiria! :)

Käytiinpä myös Johanna Virtasen ilmaisessa lihaskuntokartoituksessa koirien kanssa. Aurilla taas lantio jumissa, vastahan se auki hierottiin! Taitaa takakorkeus tehdä sen... Kuuralla vähän takapäässä jännitystä, mutta se saattaa olla kasvusta johtuvaa joten siihen ei vielä kiinnitetä huomiota. Ja olihan takana pari pitkää päivää + jännittävä mätsäri jossa ihan varmasti jännitti itseään ainakin hilseen määrästä päätellen..

Sitten pikainen dobo kokeilu, ja shoppailimpa Koutsilta koirille yhden punotun narupallo lelunkin! :) Pitkän päivän päätteeksi reippailtiin harjun ulkoilureittiä pitkin n. 4km kävely kotiin, ja voin sanoa että oli rauhallista koiraa loppu illan. Aamulla tietty taas täynnä virtaa...

  16/09/2014 - Toko: Seuraaminen

Ilmoittauduin ja päästiinkin Koirakoutsilla järjestettyyn Tokon Seuraamiseen pelkästään perehtyvään kolmi osaiseen kurssiin.

Jottei se olisi ollut tarpeeksi, että aamulla aloitettiin tunnin koiramiitillä Tampereen Hakametsän koirapuistossa, jonka jälkene tottisteltiin ja hengattiin Hakametsän jäähallin kentällä noin 1,5h, jonka päätteeksi mentiin takapiharallia vetämään ja pienen välikuoleman (päikkärit) jälkeen autolla hurisuteltiin sitten Ylöjärvelle Koirakoutsin tiloihin kuuntelemaan luentoa seuraamisesta.

30minsan luento on aika useasti koutsin ohjelmistossa alkeiskursseilla yms. Sinnehän ei periaatteessa koiraa saa ottaa mukaan, mutta kun olen autoton olen aina kysynyt etukäteen luvan viedä koira mukanani luentotilaan. Aurin kanssahan tämä ei ole ongelma, kun neiti super-hermot ja sopeutuvaisuus ei välitä missä päikkärinsä nukkuu tai mamman kanssa hengaa. Mutta neiti terävä ja pehmo vähän alkuun ilmoitteli kurssille osallistujista jotka rymysi rappuset 2krs. kurssitilaan. Kuitenkin noin puoli tuntia kestäneen luennon ajan neiti terävä ja tosi-väsynyt malttoi maata (pieremättä) lattialla taljana ja tuhista unta kaaliin.

Luennon jälkeen oli yksittäin koirakko kohtaista "katsomista" seuraamiseen, eli jokainen koirakko meni ohjaajan luo, näytti mitä osaa ja sitten mietittiin, miten virheitä lähdetään korjaan tai kuinka asiassa edetään. Oli mukava huomata, että kurssilla ei ollut pelkkiä bortsuja ja malikoita (kuten joku sanoikin) vaan meitä oli kaiken kirjava lauma! Kuura; suursnautseri sekä tanskandoggi, mustaterrieri, belggari, sakemanni, australianpaimenkoira (?) ja kelpie enkä varmaan muista kaikkia saatika ihan oikein! Mutta koiria joka lähtöön, itse tykkäsin ja saatiin hyviä neuvoja ja niksejä; niin luennolta kuin ohjauksessa!

Kävimpä 18/09/2014 katsomassa myös NPKHn järkkäilemää BH-koettakin, tiedämpä nyt paremmin mitä varten reenaan! Kiitos kyyditsijälle ja seuralle! :)

20/09/2014 Tottistelua ja puistoilua

Pistetäänpä sitten loppuun kaiken kirjoitus tulvan jälkeen kunnon kuvaspam!
Kaikki kuvathan on jälleen kuvannut meidän hovikujaava Jenny, Kiitos! ♥

Ikävä tosiasiahan on, että Auri tykkää vähän kiusata pienempiään - ja isompiaan, jos kyseessä on noutajat.  Mutta kyllä sitten tämäkin pieni tolleri sisuuntui ja pisti Aurille hanttiin, ja kaikilla oli ihan mukavaa. :)

Auri opettaa kuinka näytetään hampaat, "Näin, ei noin vaan näin." *pat* tassu olalle..

Lielahden koirapuistossa oli (vähän pelottaviakin, siis omistajasta) agimitälie esteitä, testailtiin niistä muutamia Aurin kanssa!

 Kuura jäi kotiin, kun lähdettiin koirapuistoileen tottistelujen jälkeen.

Tuiskis ja Auris, bestikset ♥ Vaikka Tuikku on samaa mieltä "Joey doesn't share food" eli ruoka on ainoa mikä tulee tyttöjen väliin, aiheuttamaan pientä kähinää ja jännit ystä.

Ennen puistoilua tottisteltiin Kuuran kanssa. Hieno hurtta! ♥

Loogisesti nää kuvat väärässä järjestyksessä, anyway...

"Seuraa!"

Tosi pahikset, menivät kielletylle maaaalle!!

Ilmasta koppi! No ei ihan, mutta aika lähellä jo!

Kiitos kivasta lauantai päivässä Jennylle ja Tuikulle!
Tulossa ois ainakin yksi tuotetestaus kirjotus jatkossa, kunhan saan sen aikaseksi. Saatanpa samassa kirjottaa myös meidän uusimmista hankinnoista; Eli ostin tytöille Hurtan uudet Torrent sadetakit, tietty nyt ei sit oo satanu, että oltais päästy testaileen!

Mut eiköhän tässä kaikki, eläinlääkärireissuista en vielä kirjottele mittään, teen niistä joskus jonkun jumbokombo postauksen jos jaksan.

Hyvää syksyä!

Hierontaa ja hiiriä

Voi karmeus mikä kuvanlaatu... Auri ja Osma siinä. <3

Kurjasti kaikki kuvat on nyt kännykän varassa, kun tämä vanha tietokone jota joudun käyttämään uuden hajottua ei jotenkin tahdo yhteispelittää tuon järkkärin kanssa. No te harvat lukijat joudutte kärsimään nyt samsung kuvanlaadusta, siksi kuviakin on vähänlaisesti.

Elikkäs sunnuntaina kävi meillä ekaa kertaa koskaan koirahieroja! Päätin tilata meille koirahierojan, koska aktiivisina harrastus- ja kotikoirina kun ovat, niin haluan päästä varmuuteen siitä ettei mitään isoja jumeja pääse syntymään. 

Auri hierottiin ensin, Osma sai sillä aikaa rauhoittua rauhassa toisessa huoneessa. Herra-Hankalalla kun on vähän pöksyissä pitelemistä kun innostuu niin kovasti uusista ihmisistä, ei sillä, kyllä se Aurikin aikalailla tahtoo päästä lähelle tutustumaan, malttaa kuitenkin odottaa kohtuu hyvin, että vieras pääsee sisälle asti.

Auri suhtautui hierontaan hyvin, aluksi tietty oli vähän liikaa uusia hajuja - uusi alusta, uusi ihminen - olisi pitänyt vaan malttaa rennosti pötkätä kyljellään!
Venyttelyistä Auri silminnähden oikein nautti silmät suljettuina ja raukeina.
''Alaselässä'' oli hieman jotain lihaskalvojen (jos oikein muistan?) kireyttä, mikä kuulemma on täysin normaalia useilla koirilla.
Tätä vaivaa pystynee ehkäisemään jonkin verran huolellisilla lämmittelyillä ja jäähdyttelyillä ennen ja jälkeen harjoitusten, eli vetoreenien.
Muuten ei ollut mitään, hyvät pehmeät (isot) lihakset, hyvä kuntoinen nuori nainen!

Osma on aina ollut pentueen hra Hankala, ja nytkin olisi ollut niin paljon mukavampi vain pusutella, tutkiskella ja kiemurrella muualle koko tilanteesta. Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun eka puoli saatiin hierottua niin hra Hankala alkoi oleen perillä touhusta ja toinen puoli menikin paljon helpommin.
Osmalla oli lapojen luona ''yläselässä'' lihasjumi, joka ilmeisesti kuitenkin aukesi hieronnalla, tai pehmeni, ja myöskin ''alaselässä'' jännitettä, eli toisinsanoen koko selkä vähän juntturassa ja jäykkänä.

Tämä ehkä yllätti, koska Osma on kuitenkin viimeiset 10päivää vaan maata pötkötellyt ja käynyt remmilenkeillä  ja Aurin kanssa on harrastettu soolovetoa kickbikella + juoksuttanut sitä kikkarin vierellä 2x 3,5km..

Taustoista kuitenkin sen verran, että Aurilla käytän lähinnä valjaita. TopCaniksen säädettäviä y-valjaita ja Hurtan t-valjaita (jotka aavistuksen naftit jotenka vähempi ollut käytössä ne). Hyvin harvoin neiti Näsä saa pantaa kaulaansa, ainoastaan kun harjoitellaan esim rally-tokoa tai arkitokoa suunnitelmallisesti saattaa olla pantakaulassa.

Auri ei myöskään vedä hihnassa, paitsi satunnaisille erittäin hyville hajuille.. ja nyt olen yrittänyt opettaa vetämään ihan perusvaljaissakin, että huomaisi sen olevan sallittua ja haluttua, kun yritän vahvistaa vetointoa vetovaljaat päällä.

Osmalla on käytössä pääsääntöisesti solkipanta, sillon tällöin valjaat. Osma myös on kova vetämään hihnassa, ei kokoaikaa, mutta erityisesti jos käydään yhteislenkillä minä + Auri ja kämppis + Osma, niin silloin kilpailuvietti pakottaa kiskomaan niin että henki pihisee.

Vetovaljaista, Aurilla on mittatilatut GMN-vetovaljaat, jotka istuu oikein näppärästi. Ehkä voisi olla aivan aavistuksen isommat, mutta aika hyvältä ne kuitenkin näyttää ja kun oon niitä vedellyt ja testaillut niin menee ihan justiin niinkö pitää, selänpäältä saattaa jäädä sentin verran lyhyeksi.
Osmalla on käytössä "perintövaljaat", joita ei ole mitattu Osmalle vaan ne on peritty  edesmenneeltä sammarilta.

Huomasin tuossa yksi päivä kuukausi takaperin katsella niitä, niin huomasin, että kaula-aukko on liian pieni ja painaa henkitorvea (jos johtuu hengityksen pihinä vedettäessä) ja selän päälle tuleva osa on ehkä aavistuksen liian lyhyt. Lyhyt lähinnä, koska Osmalla on syvä rintakehä, Aurillehan samat valjaat on liian pitkät vaikka Aurilla on pitempi selkä kuin Osmalla..
Kämppistä olen patistellut ostamaan hra Hankalalle oikein istuvat valjaat, jahkas saa aikaiseksi ;)

Aurin valjaita katselen nyt kevääseen asti ja jos näyttää, että ne vaan kutistuu niin saatanpa tilata uudet aavistuksen isommat.. GMN-equipmentsilta tietenkin!

Mitä muuta?

No meidän "kommuuni" laajenee taas, keskiviikkona haetaan 140L ent.akvaarioon eli terraarioon kaksi okahiiri naarasta asumaan. Terraa olen jo vähän innostunut sisustamaan, tänäänkin kävin lähimetsästä lumen alta penkomassa hyviä käppyröitä oksia ja yhden 10kg kivenmurikan!

Okahiiri eli Wikipediaa tylsästi lainatakseni:

Okahiiret ovat saaneet nimensä siitä, että niiden tankeat selkäkarvat sojottavat jäykästi taaksepäin.
Okahiiren ruumis ja häntä ovat suunnilleen samanpituiset eli noin 12 cm ja massa 60–90 grammaa. Okahiirille tyypillistä ovat usein ulkonevat korvat ja paljas suomukas häntä.

Siinä se on, terraarion luuranko. Vielä puuttuu mörttiröpöt, ruokakipot, vesikupit ja tietty hiiretkin! :)

Okahiiri on hieman harvinaisempi lemmikkihiiristä, se on myös hajuttomampi kuin perushiiret ja elää ilmeisesti keskimäärin myös hieman pitempään.

Pistänen hiirulaisistakin postausta sitten, kun saapuvat ja kotiutuvat! :)