Viikko viiskyt - rauhallista raatoa

Auri miettii, että miksi kaikki on ihan kanttuvei.

Ompa taas ollu semmonen viikko takana, että jaahas. Maanantai ja tiistai vierähti kyläillessä kotosalla ja keskiviikkona olikin Osman ja Kuuran röntgen. Kuuralla kuvattiin se polvi, joka murtui sillon kesällä metsäreissun yhteydessä. Kuvat saaan siitä itselle myöhemmin ja saatan tehdä jonkun postauksen, jos sellaiselle on kysyntää. Tai muuten vaan. Osmalta kämppis kuvautti lonkat, kyynärät ja selän.

Kuuran polvi on parantunut kohtuu kivasti. Sielä on sisäreidessä reisi ja lonkkaluun päädyissä, mitkä siinä polvessa kohtaa, vähän rustottumaa. Tai no vähän enemmänkin rustottumaa polven sisäpuolella, ns. sisäreidessä. Se rustottuma sitten vähän on tiellä ja työntää polvilumpiota ulos päin, mikä aiheuttaa polvessa lievää kieroilua. Mutta positiivista kuitenkin on se, että nivelen kantavat pinnat on puhtaat edelleen, ainoa mikä voi aiheuttaa ongelmia on kalkkeuma mikä on kasvanut ristisiteen yhteyteen aika lähelle sitä murtuma kohtaa. Se voi siis aiheuttaa nivelrikkoa ristisiteeseen. Ja vaikka se lumpio on aavistuksen vinossa, se polvi on todella hyvän tuntuinen, jämäkkä eikä lumpiolla ole mitään aikomusta poistua paikaltaan.

Osmalla selässä oli yksi pieni spondyloosipiikki, ja vähän jotain sälää muissakin väleissä siinä rintarangan ja lantion vaihtumiskohdalla. Jonkinlaista kalkkeumaa sielä näkyi, eläinlääkärin mukaan kuitenkin ihan hyvä siihen nähden, että sielä jotain on ja antoi luvan jatkaa esim. vetoharrastusta - kunhan mennään koiran ehdoilla. Osma pääsee keväällä sitten, kun palaavat Lapista etelään, osteopaatin käsittelyyn ja selkä kuvataan uudelleen parin vuoden sisään, jotta nähdään onko se etenevä vai yksittäinen hommeli. Käsittääkseni kun se voi olla ns. itseaiheutettu tai se perinnöllinen /etenevä.

Aurillahan kuvattiin jo vuosi sitten lonkat ja kyynärät niin nyt ei tarttenut Naurista nukutttaa. Aion kuitenkin keväällä samalla, kun kuvautan Kuuran viralliset kuvat ja polvesta jälki-jälki-jälkitarkastus kuvan, ottaa Aurilta myös selkäkuvat. Ihan vain varmuuden vuoksi, kerta veljelläkin on spondyloosi mahis sielä. Auri ei kyllä ole oireillut selkäänsä, ellei lantionseudun kireyttä lihaksissa lasketa. Senkin epäilen kumpuavan takakorkeudesta ja "suorista kulmauksista".

Ostettiin sisaruksille nyt vihdoin ne BOT-verkkoloimetkin. Veronpalautusrahat hei hei sinne meni sitten. No ens vuonna tulee toivottavasti lissää, veronpalautuksia. Aurille ja Osmalle siis. Kuura saikin Hurtan talvimanttelin, ihan mahdollisesti joskus tulevaa talvea ja uhkaavasti pitenevää karvaa ajatellen = trimmaus aika lähestyy peloittavaa tahtia.

Torstaina oli Kuuran kanssa tokoreenit. Kivasti meni taas! Tutustuttiin kapulaan. No okei johan me siihen kotona tutustuttiin. Eli aiheena nouto, kerran kotona sille kapulaa näytin ja naksuttelin sille sitä. Toka kerta hallissa ja omaksi ällistyksekseni Kuura meni ja nosti kapulan suuhunsa jo parin naksun jälkeen, kun vain pisti eka suunsa palikan ympärille. Muutaman minuutin jälkeen kapulaa jo kannettiin suussa 2-6sekunnin pätkissä. Huippua!! :)   Seuraaminen alkaa sujua jo tosi hyvin, kääntymisiä reenaillaankin nyt. Ekaa kertaa neiti älys heilauttaa peppunsakin perusasentoon kun paikallani käännyin vasemmalla. Maahan jääminen ja istumaan jääminen = sujuu! Seisominen onkin vähä öö vielä. Eteen tulo "tänne" alkaa myös ottamaan muotoa riisenin pienessä, mutta yllättävän tehokkaassa, aivossa.

 Josta mieleen, että sunnuntaina Koirakoutsilla mätsärit. Huhhui taas kahden koiran kanssa. Minkähänlaista sählinkiä siitä saadaan aikaan.

Perjantaina eli tänään meillä kävi taas koirahieroja! Johanna Virtanen onkin meidän vakkarihieroja, ja täytyy sanoa, että tosi tyytyväinen olen ollut! :) Koiratkin tykkää! Ei tulis kyllä mitään lähteä kolmen koiran lauman kanssa linja-autolla säheltään johkin huitsinhiiteen hierottavaksi ja hieronnan päätteeksi kylmettymään linjamobiiliin. Kotikäynnit kunniaan!

Ekana hierottiin tällä kertaa Osma.
Osmalla syksyllä, kun aloitettiin, oli koko selkä todella jumissa ja kireänä ja koko koira ihan hellänä. Ekalla hieronnalla ei oikeastaan pintaa syvemmälle päästy, häntä vetäyty koipien väliin ja koko koira ois mielellään vaan menny selälleen "rapsuta mahasta mieluummin."  Hoidoksi silloin määrättiin kauratyynyä kuumana kolmena iltana hieronnan jälkeen. Ja jatkossa aina rasituksen päätteeksi.

Kahden viikon päästä siihen otettiinkin uusi aika, silloin Osman selästä löytyi jo ne syvätkin lihakset. Edelleen kuitenkin selkä tosi kireenä ja jumissa, vaikkakin vähemmän. Kuukauden tauko hierontaan ja normi elämää kuuman kauratyynyn tukemana, koirauintia, vetoa ja sen sellaista. Röntgenkuvat vain varmisti sitä, että kyllä sielä selässä jotain on vähän vialla. No nyt tiedetään ja edetään sen mukaan. Tai kämppis etenee. Eihän se mun koira ole!

Tällä kolmannella kerralla Osman selkä olikin jo tosi hyvä, enää pieni kaistale jumissa. Tietenkin just siitä spondyloosipiikin kohdalta, eli kyllä se taitaa vähän sielä ilmotella itsestään, mutta muuten jo paljon parempana selkä. Osteopaattia odotellessa!

Viime viikolla käytiin taas koirauimalassa. Tällä kertaa Osman ja Aurin kanssa, kun Kuura alotti ekat juoksunsa. Tosi lyhyet muuten, kolmisen viikkoa kulunut ja aikalailla alkaa oleen jo ohi. Ei mua vaan haittaa yhtään! :D

 Osma oli tosi ennakkoluuloton allasta kohden ja innostuki uimaan aika paljon, huonompi homma vaan oli se, että herra Hankala ei käyttänyt uidessaan ollenkaan takajalkoja vaan nosti ne mahan alle "piiloon". Häntä pystyssä pylly keikkuen kuin poiju aallokossa...

Auri ui tällä kertaa oikein hyvin, kun huomasi Osmankin viihtyvän vedessä. Järvissähän Auri on oikea vesipeto, toi allas vaan oli vähän eeww. :) Heiteltiin herrasväelle altaaseen palloa ja lelua ja hyvin lähtivät itsenäisesti noutamaan. Uittajaa tarvittiinkin oikeastaan enää ensimmäisessä veteen menossa, vähän rohkaisemaan, että menes nyt sinne, kivaa se on oikeesti! :)

Noutajat Auri & Osma.

 Niin ja koska rahanmenoa ei voi estää. Tein itseni kanssa sopimuksen: 6kk koiraromppeen ostokielto. (lisäsin muuten laskurinkin siitä tonne oikeelle ylös.)
Yikes! Mutta kun meillä on jo kaikkea mitä tarvitsee. Ruokaa saa ostaa, ja jos kaikki hihnat ja pannat mystisesti hajoaa niin toki sitten voi ostaa. Mutta ei mitään mitä ei OIKEASTI tarvita. Pitäneekin seuraavaksi tehdä sellainen varusteholisti postaus.. Ja 6kk päästähän on Kuuran kanssa se seuraava röntgen yms. niin hyvä siihen säästää rahaa. Ehkä myydä vähän pois vanhaa.