Auri - Karjalanajohusky

Ikää 2vkoa.. ♥

Läjän keskellä tietenkin Auri, kuvassa alimpana Osmapötkö ja vasemmalla Viti. :)

Olin tuolloin 2012 ajatellut jo, että haluan koiran. Alkuperäinen ideahan meillä oli, että jos päästäisiin molemmat Kurun eräopas kouluun, otettaisiin kimppakämppä ja koirat sinne. Toki jälkeen päin olen ollut tosi tyytyväinen, ettei se suunnitelma toiminut sillä koulu oli todella intensiivinen eikä sielä todellakaan olisi ollut aikaa pitää koiraa. Suunnitelmissahan oli irlanninsusikoira. Ainahan mä olen irlanninsusikoirasta haaveillut, meillä kun kotona sellainen oli..

Nämä potrat pennut syntyikin sitten Savukoskella, kun olin sielä työharjoittelussa. Niiden kohtalon piti olla karu ja päivien lyhyt lukuiset, mutta päätin spontaanisti, että kyselen ihmisiltä olisiko tälläisille koirille kysyntää, että saisiko pennut kodin. Illalla kirjoittelin kämppikselleni tekstaria, työpäivän päätteeksi, parilla kuvalla höystettynä muistaakseni, että täällä on tämmösiä tietäisitköhän ketään joka voisi ottaa?

Ja seuraavan viikon mietin, että voinko ottaa. Voinko ottaa koiran...?! Ja päätin, että ihan sama voinko vai en, otan silti. Kävin katsomassa pentuja uudelleen ja valitsin itselleni isoimman nartun, joka kakkasi kädelleni kun sen nostin pentulaatikosta. Aurin. ♥

Työharjoittelu päättyi ja piti jättää heipat pienille marsun poikasille.. Seuraavan kerran näkisinkin sitten kahden kuukauden päästä, 8vk:n ikäisen Aurin. 

Auri 8vk ♥

  Muistan vieläkin sen päivän kun saavuttiin n. 990km auto matkan päätteksi perille, sielä ne oli tarhassa pihalla. Ja ne oli ihan hirveen kokosia jo! Hillittömän isot tassut ja nehän näyttiki jo ihan koirilta! Kauhia kuhina. Katseella etsiskelin palleroiden joukosta sitä palleroa minkä valitsin, tunnistankohan sen vielä? Sielähän se oli ja tiukka tuijotus naulittuna muhun. Tuli semmonen olo, että hitsi, sehän varmaan tunnistaa mut vielä, kun ei se kämppiksestä niin noteerannu. Ja olihan mulla samat vaatteet päällä kun sillon kun kävin niitä 2-3vk:n iässä lällyttelemässä ja kuvaamassa, ottamassa kuvia kotikanditaateille näytettäviksi.

Vietettiin viikonloppu talovahteina ja koiranhoitajina sitten Savukoskella ja sunnuntaina pakattiin Audin takapenkille, Ikean mustaan muovilaatikkoon 5kpl paskaisia pieniä koiranpentuja; matkalle etelän koteihinsa. Matka alkoi, kämppis ajoi ja mä istuin takapenkillä laatikollisen koiraa kanssa.. n. 5 minuuttia myöhemmin laatikosta kuului tiukka tuhina, kaikki pallerot oli nukahtanu ja 12h ajomatkan aikana tarvi pysähtyäkin vain 4-5 kertaa; aina kun sielä joku pikku pallero heräsi.

"Ai mitä sä teet?"

 Auri on pennusta asti ollu semmonen kun on nytkin. Määrätietoinen. Touhukas. Osallistuvainen. Tänttärä. Maailman paras pikkupiski. ♥ Aika kultaa muistot, oli meillä vaikeitakin hetkiä, mutta maailman paras se on.

Auri jotain 12-14vkoa

 Meillehän kämppiksen kanssa jäi pennuista kolme. Mulle Auri ja kämppikselle Osma ja Viti. Veljekset. Osma oli iso ja vankka, tosi määrätietoinen ja itsenäinen. Viti oli vähän ujo, pienempi uros ja äänekkäämpi kun toiset. Oikeestaan en pentu ajoista muista paljoo muuta kuin Aurista, joka oli mun silmäterä ja sen kanssa tapahtu kaikki.

Viti n. 12-14vk

 Viti oli kaikintavoin erilainen. Sillä nousi korvat pystyyn, se oli rakenteeltaan tosi paljon pystykorvamaisempi ja kevyempi ja kompaktimpi.

Osma n. 12-14vk

 Osma ja Osman paheksuva katse, sillä on vieläkin toi katse. Ja se käyttää sitä harmittavan usein.

Auri ja Osma oli pentu ajoista asti vähä niinkö paita ja peppu, Viti oli se kolmas pyörä isompien sisarusten leikeissä. Viti oli ehkä vähän semmonen sylikoira, joka tykkäs huomiosta. Olihan se ulkonäöltäänkin erilainen ko A&O, jotka vähän niinkuin oli pentueen "alfat" isoimmat ja määrätietoisimmat. Toki olihan sielä vielä Armas-pentu, joka oli vissiin Osmaakin vähän jytkympi.

Auri, 5kg kultaa ♥

Kämppis ja nälkäinen pentukatras

 Kaikki oli vähä sitä mieltä, että hulluja te ootte. Kolme pentua, ette oo tosissanne. Pyöriteltii päätä. Karhukoirat on aggressiivisia, nehän tappaa toisia koiria. Miks otatte tommosia koiria, ottakaa jotain pieniä ja kalliita, tehkää niillä pentuja ja myykää niitä. Mitä kaikkea. Yksikin mies sanoi, että "Ootte aika rohkeita, kun tommosia koiria kerrostalossa pidätte." Yhdet poliisitkin meille kerran naurahti ja tuumasivat vaan, kun pari sanaa vaihdettiin, että tuleeko niistä poliisikoiria. No ei tullu poliisikoiria, tuli hyviä koti- ja harrastekoiria. Tasahermosia, Osma vähän macho ja Auri vähän bitch. Kohtuullisen terveitäkin vielä. Energisiä ja säänkestäviä, toki nää pilalle hemmotellut sisäkoirat nyt on vähä semmosia, että mieluummin pyörähdetään sinne makuupussin sisälle, koirasängylle ja nukahdetaan sielä yö. Mutta kyllä luonnossakin tarkenee, etenkin jos pääsee jakaan makuupussin mamman kanssa. On sitä lintutornissakin nukuttu.

n. 3kk ikää, nukuttaa. ♥

5kk Auri ja Osma, uusi oma koti.

 Oltiinhan me kodittomanakin jonkin aikaa, sitten saatiin kämppä, johka saatiin koiratkin ottaa. Ja kaikki meni tosi hyvin. Pentuna olivat reippaita ja rauhallisia. Matkustettiin bussilla, junalla, lähibussilla, autolla, kanootilla, veneellä, pulkalla... Kaikki käy! Ja niin on edelleen.

Kolmikon ensimmäinen koti, syntymäkodin ulkopuolella oli rinne-aitta. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Kaksi kerrossänkyä ja keittiönpöytä. Iso häkki missä hyvä nukkua yöt. Ulos pääsi ulko-ovesta suoraan metsään ja alhaalla järven ranta. Sielä herrasväki ja kämppis sekä satunnaisesti minä, mitä koulustani pääsin, asusti toukokuulla kuukauden verran vähän reilusti. Kauppaankin oli 8km matka, sinne kerran piti helteellä lähteäkin koirien kanssa, jokusen kilometrin muistan kantaneeni lähemmäs 8kg koiraa sylissä, kun olihan se aivan liian pieni kävelläkseen moisen matkan. Ainakin omasta mielestään.

Aurin kanssa eka vuosi oli todella vivahteikas, siitä voisi kertoa vaikka ja mitä. Mutta taidan pysähtyä tähän, muuten postauksesta tulee ihan liian pitkä. Teinikuukaudet jääkööt pois, pysytään kultaisissa pentuajoissa.. ♥