Son nääs kesä ny!

Ja me ollemme saapuneet etelään! Punkkeja, hyttysiä, käärmeitä, ukkosia, ruuhkaa, pakokaasuja, tauteja, väenpaljouksia! Mahtavaa! Kyllä on jo vähän ehkä kaivannutkin taas tätä hullunmyllyä, Lapissa kun kaikki on niin rentoa ja rauhallista. 

Supin kanssa on nyt touhuttu enimmäkseen, porukan junnu kuitenkin. On treffattu sisko Pilviä, käyty kokeilemassa käsiviehettä pellolla sekä ihan oikeissa treeneissä radalla! Sen lisäksi tavattiin Aurin ja Kuuran kaveri faaraot Supinkin kanssa ja käytiin pitkällä metsälenkillä yhdessä. Sieltä löydettiinkin sitten heti purkillinen punkkeja ja laitoin Seresto pannat tilaukseen aikalailla samana iltana, kun ne nyt joskus tulisi perillekin ennenkun mennään takaisin pohjoiseen. 

Suffeli, Sopuli, Sipuli, Subi, Supo kävi radalla keskiviikkona. Neiti suhtautui kaikkeen elämään ihan niinkuin se suhtautuu kaikkeen elämään. Lunkisti. Sitä ei paljon mikään hätkäytä ja se ui ihmis-, ja koiramassoissa kuin olisi aina kulkenut. Toisaalta, neiti Supi on tottunut koirapaljouteen ja hulluna sekoaviin huskyihin Lapissa, joten tämä ei mulle mikään yllätys ollutkaan. Kaikista eniten kyttäämistä, ja vähän murinaakin, aiheutti haravoiva naapuri. Siis harava, mikä ihme? Ei sellasta ole ennen nähty! 

Radalla Oppossupille vedettiin käsiviehettä kaksi kertaa. Ekalla kertaa suoraan vieheen perään, jahtasi hyvin, mutta arvelutti lopuksi, että mitä sille vieheelle pitäisi tehdä. Vähän leikkiä vieheen kanssa, ja seuraava veto avoimen kopin läpi niin johan neiti Peto roikkui vieheessä sen kiinni saatuaa, kuin pienpeto supikoira konsanaan! Hyvä Supi! Ei ahdistanut oudot ihmiset, viehe, kopit eikä kolinat. Born to run. 

Olisin halunnut ottaa Aurinkin mukaan radalle, mutta yllättävän lämpimät hellepäivät yhtäkkiä talviolosuhteiden jälkeen, niin ei olisi ollut reilua tuottaa kaverille lämpöhalvausta. Ehkä ensiviikolla jo, kun tyypit alkaa oleen sopeutuneita näihin lämpöihin, otan Aurinkin mukaan! 

Kuuran kanssa vähän muisteltiin tokojuttuja. Aivan toivotonta ainakin takapihatokoilu. Neidin käsitys "maahanmenosta" on se, että selälleen kellahdetaan kuin koppakuoriainen. Luoksetuloissa näkyy arjessa tarvitut pysäytykset ja herkästi neiti tarjoaa kesken luoksetulon stoppia. Siis mitä? Huoh. No, mutta tokoleiri on tulossa, eiköhän me sieltä saada kerättyä taas meidän tokoseipäät ja muut taitopisteet. Vähän meinaan haaveilin, että oltaisiin korkattu AVO-luokka tuon pällin kanssa. Mutta Mejä-kokeeseen ilmoittaudutaan ainakin, eri asia sitten että päästäänkö kokeeseen asti. 

Kuukkeli on muutenkin aika jämäkässä kunnossa talven jäljiltä, painoa on 34kg mikä on ihan ennätys tälle koiralle, on siinä ehkä kilo löysääkin mukana..  Supi painaa 11.9kg ja Auri jämäkät 23kg. Toisinsanoen kaikki koirat on tällä hetkellä melko muhkeassa lihaksessa, sillä Aurillakaan ei kylkien päällä ole yhtään ylimääräistä ja tykkäisin melkein, että saisi vähä "lihota", on aika kuivassa kunnossa. Timmimimmi. 

Kissan kanssakin jouduttiin käymään eläinlääkärissä pissavaivojen takia, neiti 8v., siirtyi nyt erikoisruualle, tavoitteena liuottaa virtsakiteet pois.. Perus kissavaivoja siis. 

Kesä ja pikku pakkaset

Onhan nyt sentään jo kesäkuu! Eilen satoi lunta maan valkoiseksi, mikäs sen parempi tapa lopettaa toukokuu. Toukokuussa, kun olen tottunut siihen, että koivut puhkeaa hiirenkorville, nurmikko alkaa kasvaa ja luonto herää eloon. Ei täällä, täällä vasta sulatellaan lumia, otetaan vastaan uusi lumi maahan. Uusi lumi vanhan surma - ne sanoo - ja tottahan tuo tuosta vähenikin taas, kun satoi vettä siihen päälle.

31/05/2017

Kuura pääsi karvoistaan. Nyt se näyttää lähinnä seisojalta, pointterilta tai joltain sekarotuiselta dobberi doggi mixeriltä. Pöljän näkönen, mutta tykkään kyllä uudesta luukista.  Koiran luonnekin muuttui eläväisemmäksi ja leikkisämmäksi. En sitten tiedä johtuuko se siitä, ettei karvat roiku naamalla vai siitä että tuuli puhaltaa pyllyyn ja pistää hulluksi. Ota tuosta selvä, ihan taantunut kersa siitä tuli. 

Mulla alkaa maanantaina loma. Loman kunniaksi suunnistetaan Etelä-Suomen "lämpöön". Kuulin, että sieläkin sataa rakeita ja lunta. HAAHAA. No sinne kuitekin. Ilmoittauduin 6.6. Tuire Kaimion pennun kasvatus -luennolle sekä 8.-9.6. Koirakoutsin tokoleirille. Täällä periferiassa, kun tokoilut jää aika pienelle, puhumattakaan kursseista. Tosin nyt löysin paikallisen porukan, joka treenailee omalla ajallaan. Neiti Riiseni on vaan ollut taas vähän mamma-hölmönä. Hyysätty ja herkistelty. Nyt alkaa palautua omaksi idiootti itsekseen ja voisin uskoa, että leirillä nähdään ihan perus Kuuraa.

Voisin yrittää kirjoitella luennosta ja leiristä postauksen, muistiinpanot tai jotain sinne päin. Jos muistan.

Ulkoasukin koki kolauksen. Kaipasin jotain freesimpä, jotain raikkaampaa. Joten tällainen siitä nyt sitten tuli. Saapi antaa palautetta. Tein siitä ensin leveämmän, mutta jotkut narisi, että ei mahdu näytölle. Ostakaa isommat näytöt.

Ollaan käyty potkurilenkeillä, kiusaamassa metsoja, veto jutut taka-ajatuksena. Tärkeintä kuitenkin on itse liikunta joten mulle ollut ihan sama vetääkö Auri vai ei. Kunnon kohoamisen myötä näyttäis myös jonkinlainen vetomoottori löytyvän. Toistaiseksi hölkötellään. Molemmille kuntoa ylöspäin.

Loppuun kasa videoita, jostain syystä upotus ei nyt toimi asetuksista, joten jaan videot tälleen tyhmästi. En jaksa värkätä. On hyvä ja katsoo siitä. Aurin kanssa alettu treenailemaan Noseworkia. Videolla ihan ekasta kerrasta "ever". Hyvin se sen hiffas. Nyt sain palautetta, että palkan pitää tulla läheltä hajua, joten palkka tulee nykyään purkin vierestä. Ja purkkeja on kaksi! Tadaa. Toisessa haju toisessa ei. Hyvin sujuu. Go Auri!

Tokoko, koko tokoko?

Nyt on taas tokoiltu. Kisat meni ja mietiskelenkin, että vieläkö ilmoittautuisin joihinkin kisoihin. Syyskuussa olisi tosiaan tarkoitus muuttaa takaisin pohjoiseen, tässä on nyt vielä pari muuttujaa ilmassa. Kuten auto, asunto, raha, eettiset ja moraaliset ajatukset työstä. Semmosia pieniä juttua. Ihan kärpäsen kokosia. Jättiläiskärpäsen. About sata kilosen kärpäsen kokosia ajatuksia.

Niin, että jos ennen sitä mahdollista lähtöä vielä kävis korkkaamassa kisat. Ei mitään paineita kuitenkaan, vikoista kisoista täydet pisteet. Paremmaksi ei voi laittaa, parhaimpaan on ylletty. En oleta kuitenkaan enää saavani täysiä pisteitä tuon kanssa. Se olisi jotenkin absurdia. Hyviä pisteitä kylläkin - alokkaasta -, jos vaan kaikki menee hyvin.

Oon nyt valveutunut treenaamaan Aurinkin kanssa vähän enemmän. Yhtenä iltana ihan piruuttani taas päätin ottaa Aurin mukaan treeneihin, että Kuura saisi kateellisena kattoa. Aurin kanssa oli suurtamahtavaaparastakivaa, Kuura oli kateellinen ja teki kans vuorollaan hienosti. No koska Auri naatiskeli yhdessä tekemisestä silminnähden oon nyt ottanut tavaksi senkin kanssa vääntää tokoa. Ja sehän sujuu. Joko koira on muuttunut tai kouluttaja kehittynyt, sillä aiemmin en moista "tokointoa" Aurista ole oikein löytänyt. Tokikin, tokokurssi joka käytiin ei ollut naksutin pohjainen.

Nyt olen rakennellut Aurille sheippaamalla tokojuttuja ja se toimii. Pieniä käsiapuja ja palkkailuja vähän sinne päin yrittämisestä, koska nyt on tärkeintä rakentaa sitä fiilistä ja ohessa ohjailla puhtaaseen tekemiseen. Eihän tosta varmaan mitään kisatykkiä tuu, mutta jos tää sujuu näin hyvin, ni voishan sitä piruuttaan käydä jotkut hallimöllit korkkaamaassa. Hallimöllit, koska en nyt ihan 100% vielä luota sen pysymiseen mun luona jos joku varis, harakka, rusakko, kissa tai hirvi juoksee kentän yli, ohi tai läpi. Voitashan me joku kurssikin käydä. Tosin vähän aattelin sitä agilityä tolle, omaksi iloksi. Mutta joku kurssi, että tulis sitä häiriöö ja urheilujuhlan tuntua. Katsellaan!

Kuuran kanssa on treenattu nyt ilmeisesti avo luokan ohjattua noutoa. Pitkästä aikaa opiskellaan jotain uutta ja ihmeellistä, tovi onkin vierähtänyt vaan saman vanhan hiomisessa. Olen lähtenyt rakentelemaan Kuuralle erottelua takaa haettavaan kapulaan ja edestä tuotavaan kapulaan käsimerkein. Edestä haettava kapula "Tuo!" ja käsimerkkinä oikean käden liike taaksepäin. Takaa haettava kapula "Tuo!" ja käsimerkkinä vasemman käden "heittävä liike" eteenpäin. Kyllä se tuntuu hiffaavan. Aluksi kokeilin tehdä molemmat oikealla kädellä, mutta koska riiseni, päätin vaihtaa erikäsille. On koiralle helpompaa.

Lisäksi eteen lähetystä on haeskeltu. Valkussa Mikalla oli upea visio siitä kuinka koiran saa opetettua eteen lähetykseen ilman edessä olevaa maali palkkaa - lelua, namia tai targettia. No, fiilisteltiin sitä eilen illalla takapihalla ja joo, periaatteessa se vois tajuta sen. Otin muutaman lähetyksen maalipalkalla, sitten poistin palkan ja eteen! Kun koira juoksi (n. 2m) suoraan eteen heitin lelun sen yli sen eteen samalla naksauttaen. Joo, kyllä se voi toimia. Viilaillaan!

Tänää hömpöteltii tämmöstä, ohjaaja sekoilee remmin kanssa. En oikeesti kykene naksuttaan, palkkaan, liikkuun JA piteleen talutinta. Hirveetä multitaskaamista..

Pääskysestä ei päivääkään

Kesä on täällä. Oli se sitten kylmä, luminen, sateinen, mutainen, liejuinen tai hyttysiä täynnä, se on täällä. Suljin bloginkin hetkeksi lukijoilta, aattelin päivittää ulkoasua, mutta empä ole saanut sitäkään vähää aikaseksi.  Olkoot.

Me on käyty kävelyillä, loikoiltu takapihalla ja treffailtu koirakavereita. Kuuran kanssa treenailtiin kokeisiinkin. Koirakoutsilla käyty hakemassa oppia ja inspiraatiota. Ihan hyvällä menestykselläkin vissiin.

Kesätyöt on sujuneet hyvin, hermostumista aiheuttaa jatkuvasti hommiaan muutteleva TKL. Bussit vaihtuu yönaikana eri numeroille, enkä ainakaan minä ole saanut moisesta mitään infoa. Ainoastaan vyöhykehässäkästä. Hmpt. Koirien kanssa ei onneksi tarvitse TukehduKuoliaaksiLinjurissa -busseja kesällä käyttää. Auto kulkee, nyt kun sitä jo osaa ihan kohtalaisesti kuljettaakin!

Yhtenä päivänä käytiin tutustumassa uusiin reitteihin ja Kuura pääsi pitkästä aikaa treffaamaan Kelmi riisenin. Tyypeillä tuntui olevan lähinnä jotain omaa kivaa. Aurikin pääsi mukaan, sekä kaverin kääpiösnautseri. Auri ja käppänä saivat ulkoilla hillitynhallitusti remmeissä, ja koko lenkki oli oikein mukava!

Ostin tytöille "tuoksupannat" eli punkkien karkoitukseen tarkoitetut löyhkäpannat. Aiemmilla reissuilla tuolta pätkältä on kuulemma saatu punkkikyytiläisiä, mutta nyt ei meiltä ainakaan löytynyt mitään. Joko punkit ovat muuttaneet, tai pannat toimii. Tiedä häntä. Irroittelin kuukausi takaperin Kuurasta ensimmäisen punkin ja siitä hysterioituneena halusin tytöille kokeiluun noi pannat. Jos ei muuta, niin oma mieli vähän rauhottuu.

Kuura ja Biitti

9.6. ja 10.6. Käytiin korkkaamassa meidän kilpaura tokon puolella. Torstainen kisa 9.6. ei mennyt ihan yksiin suunnitelmien kanssa, sillä vaikka typy teki hyvin ja halukkaasti niin pääsi paikkamakuun aikana pelästymään kenttää lähestynyttä naishenkilöä.

Kuura koki tämän ihmisen niin uhkaavaksi ettei pystynyt makaamaan paikallaan vaan hirveällä huudolla pölähti pystyyn sieltä ja äkkiä mamman luokse turvaan. Oli pakko vähän palauttaa neiti-huutaja heti siinä torumalla maanpinnalle, koska häntä vispaten istui sivulla. "Jee, mä pelastuin". Tuntui ymmärtävän "Hyiii, mikä ihme se tommonen on??" torumiset ja riisenin onni vähän hyytyi, kun älysi, ettei nyt ollu ollenkaan mennyt putkeen homma. Paikkamakuuu näin ollen nollille. Iso menetys pisteissä, ja jo tässä kohtaa tiesin olevan turha haaveilla ykköstuloksesta.

Paikkamakuu 0 - pelästyi kenttää lähestynyttä naista joka istui natisevaan tuoliin.
Seuruu 8 - katseli välillä maisemia
Liikkeestä maahanmeno 9
Luoksetulo 10
Noutoesineenpito 10
Kaukot 6 - ei mennyt alas asti ekassa maahan käskyssä, ku selän takana pelottava täti.
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 9 - tartuin koiraa pannasta loppu palautteen aikana (etusormi metallirenkaaseen, ettei sinkoa mihinkään) -1p.

Kokonaispistein 142p Alo2 ei sij.

Taitava toko-riiseni.

No, fiilikset ei ollu hirveen luottavaiset seuraavan päivän kisoja ajatellen. Minkä mä sille mahdan, että toi pelkää outoja asioita, enkä mä voi varautua ihan kaikkeen kouluttamalla ja totuttamallakaan, kun jokainen ihminen on erilainen ja kävelee erilailla. Habittaa erilailla. Toiset on valkosia, toiset vihreitä ja toiset sinisiä. Mistä mä tiedän, millon toi kokee jonkun mulle ihan normaalin ihmisen pelottavaksi. Tai jos joku kattoo sitä väärin, sehän on kamalaa. 

Harmitti, koska tiedän, että toi koira osaa. Ja se osaa niin pirun hyvin, sillon kun se keskittyy hommiin. Ja yleensä se keskittyy hommiin. No lähdettiin Tiian ja Biitin kanssa jälleen kohti kisakenttiä. Keli oli mukava, vähän ripotteli vettä, mutta pääsääntöisesti aurinkoinen. Ikinä oltu aiemmin tälläkään kentällä käyty. Kusettelin koiraa, käytin sitä kisakentän vierellä paikkamakuussa, seuruutin vähän. Hyvin se taas teki. Tekeeköhän paikkiksenkin?

No tekihän se täydellisesti. Kaiken. Tuomaria oli kuulemma jo vähän hymyilyttänyt, kun ei päässyt antamaan meille kuin pelkkää 10p. Itehän en nähnyt kuin kaukojen pisteet, koska keskityin koiraan. Ihmettelinkin sit vähän, että miksi meille taputetaan kun saatiin kokonaisvaikutuspisteetkin. 10p. Ei oo todellista? Kaveri sitten kentän reunalla tuumasi, että ei yhtään vaatimattomammin aloitettu hommia, että vissiin täydet pisteet?

Olin ihan ihmeissäni, koska seuruu ei ollut parasta mitä Kuura on tehnyt. Se vähän vilkuili maisemia, mutta pysy oikeassa asennossa ja perusasennot oli kohtuu nopeat. Naurattikin sitten, kun oli toipunut järkytyksestä, että niin; Jos tuomari antaa meille täydet pisteet kaikesta, ja omasta mielestä suorituksissa olis ollut parantamisen varaa, niin mitä se ois auttanu enää, jos koira ois tehny täydellisen suorituksen ohjaajan silmissä - kun ei sitä yli 200p alokkaasta voi saadakaan.

Ja en mä valita. Oon ylpee mun turresta! Toi koira on hieno, sillon ku se tekee hommia. Sillon kun se pelkää tennispalloa ojanpohjalla, mä mietin, että miten mä ikinä pääsen ton kanssa kokeissa tuloksiin.

10.6.

Paikkamakuu 10p - Pysyi kuin tatti.
Seuruu 10p - Haaveili, mutta pysyi matkassa ja teki hommia ihan ok, itse kaipasin enempi moottoria.
Liikkeestä maahanmeno 10p - Omasta mielestäni ois voinu pudota napakammin, mutta se on riiseni ei paimen.
Luoksetulo 10p - Vauhdikas ja suora perusasento
Noutoesineenpito 10p - Tuomari: Erityisen hienoa, koska koira ottaa esineen ja koira irrottaa esineestä oikein.

Kaukokäskyt 10p - Itse kaipasin napakampaa ylösnousevaa istu liikettä, mut hei. Se. On. Riiseni. Eikä paimen.

Estehyppy 10p - Perus varmaa Kuuraa. Innolla yli ja sivulle.

Kokonaisvaikutus 10p - Tuomari: Kaikessa vähäeleisyydessään erittäin mukavaa katsottavaa, erityisesti ulkoisten apujen puuttuminen. Koiralla avut korvien välissä.

Yhteensä 200p. ALO1, sij. 1 ja KP! 

♥♥♥♥♥♥ Mä niin tykkään mun riisenistä. Se, että vihdoin sain ulkoista "kiitosta" meidän hommiin, nosti omaa luottoo koiraan ja omiin kykyihin just sopivasti. On se vaan hieno. Kaikkine oikkuineen..

Taantuminen kisahuumasta, 12.6. oli mun synttäritkin, emmä niitä juhlistanut. Käytiin koirien kanssa juoksemassa. Oikeestaan, kävin Kuuran kanssa juoksemassa. Aurin mielestä koko homma oli ihan perseestä ja paluu matkalla se ois vaan raahautunu kyljellää perässä. Ihme otus. Se vaan haluis haistella ja jahdata lintuja, pupuja, peuroja. Haukkua hirviä ja karhua. Mä edelleen haluisin päästä sen kanssa metsälle, mut nyt on vankassa toteutuksessa alkaa tekeen sille sitä verijälkeä. Se ois ihan varmasti priimaa siinä.  Sen kun sais hyötykäyttöön, ois upeeta päästä jäljestään jotain haavakkoja. Kisoihinhan ei voida mennä. Mejä on vain siniverisille puhdasrotuisille. Edes fixatut ei kelpaa. Pitäkää tunkkinne. 

"Jeeee! Täysii!"

Koirakoutsilla ennen kisoja käytii treenaamassa. Hautasin Kuuran hiekkaan, ku sillä oli kuuma. Koutsia vähä nauratti, Kuura vaikutti vakuuttuneelta!

Teltta testiin. Juhannuksena pitäs korkata kesäretkeily kausi!

Ps. Jätän tämän vain tähän.

Hurtta Trail -reppu osa 1

Voitettiin Hurtan valokuvakilpailusta Hurtan Trail kantolaukut! Olin ihan ihmeissäni, että miten näin pääsi käymään, sillä yleensä en voita ikinä _mitään_. Laittelin heille viestiä ja postiin kolahti korpin mustat m-koon laukut.

No koska on pitänyt vähän kiirettä ja ei oo keretty lähteen mihkään, ajattelin jakaa tän tuotetestauksen vähän kahtia. Tänään soviteltiin laukkujen valjaita, ja voi veljet, kyl ne näyttää melko päheeltä tolla riisenillä. Eli luvassa lyhyt, mutta ytimekäs katsaus valjaisiin. Oli Kuuran vuoro loistaa valokuvissa.  ♥

Hallittua ja rauhallista liikuntaa.. No ainakin valjaat on mukavan pehmeää materiaalia, toisaalta remelit on myös jämäkät eivätkä vaikuta siltä, että löystyisivät käytössä. Koira pystyy liikkumaan vapaasti ja valjaat istuu hyvin päälle. Kuuralle valjaiden rintaosa voisi olla rahtusen pidempi, sillä jos löysään etuosaa jää se hassusti lörpöttämään. Tämäkin on kuitenkin asia mikä pitää vielä testata, kun käytössä on mukana myös kantolaukut. 

Säädöt oli melkoista säätämistä. Kuitenkin loppujenlopuksi tosi simppelit ja hyvät. Valjaiden soljet nousee selänpäälle, jolloin ne ei jää laukkujen alle painamaan koiraa vasten. Ne saa myös helpost riisuttua pois koiralta, laukkujen ollessa kiinnikin.

+ Ulkonäkö (päheet SWAT-valjaat??)

+ Heijastimet (Ihan kivasti sijoiteltu, voisi olla isommatkin)

+ Materiaali (kevyttä, joustavaa, kuitenkin tuntuu siltä, että tukee koiraa myös.)

- Musta väri kuumuu auringossa

- Materiaali - Onko liian pehmeää? Kestääkö kuinka hyvin käytössä?

Moponkahvakorva ja Avulias Aatu

Tiistai illasta meille saapui pohjoisen vieraita Muoniosta ja Kemistä. Renny koirineen - Osma ja Seppo - sekä hänen äitinsä. He tulivat etelään lomaseikkailulle, mutta ajankohdan määrittäneenä syynä oli luustokuvaus.  Oltiin jo aiemmin talvella varattu paikka joukkotarkastukseen Eläinystäväsi lääkäri Juha Kalliolle. 

Keskiviikko aamuna sitten heti startattiin kahdeksaksi eläinlääkärin vastaanotolle. Auri ja Osma on kuvattu jo aiemmin, joten Osma selvisi reissusta tainnuttamatta ja Aurilta kuvautin vain selän. Toki samassa yhteydessä uudelleen kuvattiin myös lonkat lääkärin toimesta.

Kuura oli ensimmäisenä vuorossa, ja neidiltä otettiinkin ihan täysi setti. Tutkittiin polvet, lonkat, selkä, kyynärät sekä häntä. Tutkimus aloitettiin kopeloimalla Kuuran jalat ja tunnustelemalla selkää. Jo aiemmin leikatun polven vuoksi tahdoin ocd-kontrollikuvat. Polvessa on uudisluuta leikkaushaavan alueella ja ympärillä, mutta muutoksiin nähden se on yllättävän toimiva peli. Jossain vaiheessa voi olla, että ristisiteet vaurioituu ajan myötä, mutta ei välttämättä.  Polvet ei myöskään luksoi, mitä en niiden uskonut tekevänkään. Heti ensimmäisenä kehuja tuli hyvästä ja molemmin puolin yhtä vahvasta lihaksistosta takajaloissa.

Lonkat kuvattiin, alustavaksi arvioksi saatiin A/B, toinen lonkkamalja oli aavistuksen avonaisempi kuin toinen. Epäilyksenä sen johtuvan leikatusta jalasta, ja jos koira käyttää toista jalkaansa enemmän. Mutta muuten oikein puhtaat ja hyvin maljoihin asettuvat.

Kyynärät oli puhtaat siinä määrin, että niissä ei ollut merkkejä kulumasta eikä tulehduksista, toisessa kyynärässä oli jokin millin epämääräinen "kohouma", joka saattaa laskea tuloksen 0/1. Myös toisessa kohtaa molempia kyynäriä oli poikkeavia muotoja, mutta lääkärin mielestä ne ovat vain yksilöllisiä, eivätkä vaikuta arviointiin eivätkä terveyteen. Persoonallisen mallinen kiinnittymiskohta muistaakseni lihakseen.  

Selkä tulee todennäköisesti saamaan arvioksi SP2. Muuten siisti ja normaali, mutta lannerangan ja rintarangan vaihtumiskohdan huudeilla oli pari muhkeaa spondyloosi silloittumaa. Lisäksi lannerangassa oli yksi silloittuman alku, ja toinen todella pieni alku. Eli selkä ei todellakaan ollut priimaa. Tämä yllätti itseni, sillä selkä on ollut täysin oireeton, kun sitä on hierottu.

Hännän kuvautin koska sinne on ilmestynyt mysteeri mutka. Mutka paljastui murtumaksi, eikä häntämutkaksi jota epäiltiin.

Aurilta kuvattiin selkä. Oli mukava kuulla, että tyypin nikamat on ihan priimassa järjestyksessä, ei mitään ylimääräistä missään, ei ahtauksia ei mitään. Täydellinen. Niinkuin koira itsessään muutenkin. Myös lonkista Kallio antoi paremman arvion kuin Haapasalo, joka arvioi ne hieman alakanttiin B/C. Kallio antoi niinkin positiivisen kuin jopa A/B. Lonkat on siistit, ja lähes täydellisen sopivat maljoihin.

Kuuran kanssa on koettu niin paljon vastoinkäymisiä jo, etten jaksa enää murehtia "huonoja" luustokuvaus tuloksia. Tiedossahan se on ollut jo aikaisemmin, ettei tämän tyypin kanssa tulla harrastamaan vauhtilajeja ja terve tulevaisuuskin on vähän kysymysmerkin alla. Nyt kuitenkin tiedän varmaksi mitä sielä on ja osaan ylläpitää lihashuoltoa, ja -kuntoa sekä seurailla mahdollisia oireita. Arkea jatkamme aivan samalla tavoin kuin aiemminkin, ja uutena lajina aloitimme juuri haun. 

Hakumetsässä käytiin kokeilemassa lajia, Kuura yllätti niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Intoa ja tarmoa juosta metsässä herkku-ukolta toiselle kyllä löytyi, mutta rohkeus karahti maalimiehen taskussa piipanneeseen radiopuhelimeen. Radiopuhelin ei kuitenkaan syönyt suursnautseria vaan Kuura pääsi "traumasta" ylitse ja lopetettiin treenit hyvällä fiiliksellä. Toivottavasti jo seuraavalla kerralla Kuukkeli on käsitellyt asiaa herne-aivoissaan ja alkaa siedättymään idealle "ukkoja metsässä".

Itselle lajissa oli paljon uutta. Jonkinverran olin kerennyt perehtyä siihen mitä laji pitää sisällään, mutta termistö ja käytäntö on eri asia. Muutenkin kun olen enemmän sorttia "tee-ja-opi" kuin "lue-ja-opi" niin luulen asioiden valkenevan parhaiten treenien kautta. Toki nyt sain kotiläksyksi opiskella termistöä, jotta treeneistä saadaan sujuvammat. Toistaiseksi olen ihan avoin lajille, en halua yhden kerran lannistaa intoa. Ja huonomminkin olisi kai voinut mennä.

Suku on pahin?

Sunnuntaina ajeltiin Nokialle Aurin ja Kuuran kanssa. Kaveri soitteli ja sanoi, että olisi mökkeilemässä lähistöllä, joskos koiratreffien järkkäys onnistuisi. Ja onnistuihan se! Paikka oli ihan mahtava niemen kärki - jota luonnollisesti siis ympäröi vesi muualta kuin sieltä mistä autolla sinne ajettiin.

Perillä meitä odotti Kuuran sukulaiskoirien lisäksi kaksi silkkiärrieriä. Kaverini päästi omasta laumastaan yksi kerrallaan tyyppejä tutustumaan Auriin ja Kuuraan. Kaikki meni aivan ällistyttävän hyvin, huomioiden se, että Kuuralla on juoksut ja Auri ei ole ihan joka nartun kaveri. Paikalla oli  kuusi narttua ja yksi kastroitu uros. 

Rymy ja Lara

Tutustumispyrähtelyjen jälkeen homma menikin sitten vedessä pluttaamiseksi ja uimiseksi. Auri ja silkit pysyi hyvin neljän risuparran tahdissa mukana, mutta ylitsepääsemättömästi kovin uimamaisteri oli Kuuran emä Lara. Eikä huonoksi kakkoseksi jäänyt Inspe's sukua oleva Rymykään, joka ui kilpaa Laran perässä ulapalle.

Auria kiinnosti enemmän sorsien jahtaaminen, mutta sorsat oli onneksi reilulla tuulella, eivätkä uittaneet Auria ihan keskelle järveä ennenkuin lähtivät lentoon. Kuura ja Jäärä, niin ikään sisarukset samasta pentueesta, eivät niin hirveästi välittäneet uida. Kuura kyllä kävi kierroksen jos toisenkin, mutta enempi kivaa oli rallitella kuivalla maalla. Ja vähän murista, kun joku työnsi nenää pyllyyn.

Kuura ja Lara

Auri ja Lara

Lara ja Kuura

Lara ja Kuura - tosi älykäs ja viehkeä tytär..

Lara, Kuura

 Kuura oli yllättävän suuri mammansa rinnalla. Muistin kyllä, että Lara oli pieni narttu, mutta jotenkin se, että kuinka pieni, yllätti. Kaikki aina naureskelee Kuurasta, että no voi ompa se pieni - vaikka mielestäni se on aivan sopivan kokoinen - niin nytpä ei Kuurakaan ollut jengin tappijalkaisin. Siskoonsa  Jäärään verraten Kuuralla on lyhyt selkä ja rakenne on enemmän neliömäinen, mutta sitä se oli jo pentulaatikossa.

Rymy, Lara, Kuura - eikä kukaan tiedä, että mihin suuntaan.

Auria ei ihan tolkuttomasti nausteri leikit kiinnostaneet, ja oikeastaan neidit Auri ja Lara eivät oikein tykänneet toisistaan. Sietivät kyllä toistensa läsnäoloa, mutta molempien päällepäsmäryys kulminoitui siihen, että oikein vapautunutta rallitteluleikkiä ei ollut ja tikuista piti vähän neuvotella. Päätettiin sitten vahinkojen välttämiseksi ennaltaehkäistä ja neidit sai vuorotella vapaana olon kanssa. Homma toimi, ja loppujen lopuksi Aurikin oli jo monen tunnin uimisen ja kirmailun jälkeen melko väsynyt ja tyytyväinen kohtaloonsa autossa.

Lara, Auri, Ruuti, Jäärä (edessä), Kuura ja Rymy

Grillimaisteri Jäärä

Lara, Rymy, Kuura, Jäärä

Siskokset Jäärä ja Kuura suorittamassa salaista tehtävää.

.. ja Kuuran vähemmän salainen tehtävä..

Kuura (Crane's Heart), Lara (Inspe's), Jäärä (Crane's Heart), Rymy (Inspe's)

Maaliviivalla

 On keretty touhuaan vaikka ja mitä taas. Varsinaisesti ei mitään ihmeellistä ja mullistavaa (muu!) mutta kaikenlaista pientä kivaa. Muunmuassa käytiin potkurilenkillä joku aika sitten työkaverin ja hänen koirien Jackyn (musta yllä) ja uuden tulokkana Saaran kanssa. Saara-husky päätti muuttaa sisäkoiraksi viettämään eläkepäiviään, eikä valinta ollut huono kummaltakaan kantilta. 

 Saara-muori päätti, että työvuodet on tehty ja on aika eläköityä. Mutta pitäähän sitä eläkepäivinäkin pitää mieli vetreänä pienillä aktiviteeteilla, ja esimerkiksi nyt käytiin vain 3km lenkki. Oli mukavaa ja kelikin oli kaunis! 

 Käytiin myös omien hurjien kanssa pari päivää sitten kurvailemassa pieni vetolenkki tauon jälkeen. Kyllähän sitä vielä homma sujui ja osattiin. Lyhyenä pidettiin tämäkin pätkä. Ihan vaan fiilistelyn vuoksi. 

No? Eikö mennä jo?

 Tänään käytiin taas rallittelemassa jääradalla, joka on iltaisin suljettu autoilta. Herrasväellä oli oikein mukavaa ja sai pitkästä aikaa vähän kuvailla tyyppejä ja rymyämistä. Vauhdin hurmaa..

"Mihin suuntaan??"

Viisaat eläimet..

"Nää on ihan kilttejä"
(oikeesti, on ne.)

 Ja huomenna viimeinen työpäivä. Voi hyvää päivää, kirvesvartta. Äkkiä se aika meni. Nyt sitten pieni loma väliin ja seuraava työrupeama odotteleekin etelässä, vähän erilaisessa meiningissä. Odotan mielenkiinnolla!

♥ Viaton ja pieni Auri

.. vai onko sittenkään? :'D

Kenguru-geeni!