Ja me ollemme saapuneet etelään! Punkkeja, hyttysiä, käärmeitä, ukkosia, ruuhkaa, pakokaasuja, tauteja, väenpaljouksia! Mahtavaa! Kyllä on jo vähän ehkä kaivannutkin taas tätä hullunmyllyä, Lapissa kun kaikki on niin rentoa ja rauhallista.
Supin kanssa on nyt touhuttu enimmäkseen, porukan junnu kuitenkin. On treffattu sisko Pilviä, käyty kokeilemassa käsiviehettä pellolla sekä ihan oikeissa treeneissä radalla! Sen lisäksi tavattiin Aurin ja Kuuran kaveri faaraot Supinkin kanssa ja käytiin pitkällä metsälenkillä yhdessä. Sieltä löydettiinkin sitten heti purkillinen punkkeja ja laitoin Seresto pannat tilaukseen aikalailla samana iltana, kun ne nyt joskus tulisi perillekin ennenkun mennään takaisin pohjoiseen.
Suffeli, Sopuli, Sipuli, Subi, Supo kävi radalla keskiviikkona. Neiti suhtautui kaikkeen elämään ihan niinkuin se suhtautuu kaikkeen elämään. Lunkisti. Sitä ei paljon mikään hätkäytä ja se ui ihmis-, ja koiramassoissa kuin olisi aina kulkenut. Toisaalta, neiti Supi on tottunut koirapaljouteen ja hulluna sekoaviin huskyihin Lapissa, joten tämä ei mulle mikään yllätys ollutkaan. Kaikista eniten kyttäämistä, ja vähän murinaakin, aiheutti haravoiva naapuri. Siis harava, mikä ihme? Ei sellasta ole ennen nähty!
Radalla Oppossupille vedettiin käsiviehettä kaksi kertaa. Ekalla kertaa suoraan vieheen perään, jahtasi hyvin, mutta arvelutti lopuksi, että mitä sille vieheelle pitäisi tehdä. Vähän leikkiä vieheen kanssa, ja seuraava veto avoimen kopin läpi niin johan neiti Peto roikkui vieheessä sen kiinni saatuaa, kuin pienpeto supikoira konsanaan! Hyvä Supi! Ei ahdistanut oudot ihmiset, viehe, kopit eikä kolinat. Born to run.
Olisin halunnut ottaa Aurinkin mukaan radalle, mutta yllättävän lämpimät hellepäivät yhtäkkiä talviolosuhteiden jälkeen, niin ei olisi ollut reilua tuottaa kaverille lämpöhalvausta. Ehkä ensiviikolla jo, kun tyypit alkaa oleen sopeutuneita näihin lämpöihin, otan Aurinkin mukaan!
Kuuran kanssa vähän muisteltiin tokojuttuja. Aivan toivotonta ainakin takapihatokoilu. Neidin käsitys "maahanmenosta" on se, että selälleen kellahdetaan kuin koppakuoriainen. Luoksetuloissa näkyy arjessa tarvitut pysäytykset ja herkästi neiti tarjoaa kesken luoksetulon stoppia. Siis mitä? Huoh. No, mutta tokoleiri on tulossa, eiköhän me sieltä saada kerättyä taas meidän tokoseipäät ja muut taitopisteet. Vähän meinaan haaveilin, että oltaisiin korkattu AVO-luokka tuon pällin kanssa. Mutta Mejä-kokeeseen ilmoittaudutaan ainakin, eri asia sitten että päästäänkö kokeeseen asti.
Kuukkeli on muutenkin aika jämäkässä kunnossa talven jäljiltä, painoa on 34kg mikä on ihan ennätys tälle koiralle, on siinä ehkä kilo löysääkin mukana.. Supi painaa 11.9kg ja Auri jämäkät 23kg. Toisinsanoen kaikki koirat on tällä hetkellä melko muhkeassa lihaksessa, sillä Aurillakaan ei kylkien päällä ole yhtään ylimääräistä ja tykkäisin melkein, että saisi vähä "lihota", on aika kuivassa kunnossa. Timmimimmi.
Kissan kanssakin jouduttiin käymään eläinlääkärissä pissavaivojen takia, neiti 8v., siirtyi nyt erikoisruualle, tavoitteena liuottaa virtsakiteet pois.. Perus kissavaivoja siis.
