Koiravaljakko-opas on hyvä erottelemaan kakkaa kivistä sekä ajamaan samaa tietä edes takaisin useiden kymmenien kilometrien edestä, useana päivänä viikossa, monen viikon ajan. Sen lisäksi on tärkeää osata yhtäaikaa ajaa mönkijällä ja syödä keittoa, erotellen kivet ja muut ilman läpi kiitävät kikkareet pois. Sen lisäksi, että opas pääsee/joutuu/pääsee ajamaan valjakkoa noin 25h viikossa, hän todennäköisesti jatkaa samaa käytöstä myös kotonaan, omien koiriensa kanssa. Omistautunut opas myös kasvattaa paksun talviturkin ja kärsii keväisin karvanlähdöstä sekä lämpöhalvauksesta yhdessä koiriensa kanssa.
Työpaikan sadat rekisiat vaativat myös muuta huoltoa mönkkäri ajelun lisäksi - (talvella rekiajelun). On tärkeää, että opas huolehtii rekisikojen nestetasapainosta tarjoamalla näille aamuin virvokkeita pahimpaan janoon rankan yön jälkeen, etenkin näin yöpakkasten aikana ja kun talvi tulee. Ja kun siat ovat juoksemassa, oppaalla on hyvää aikaa tutustua rekisian syvimpään olemukseen erotellessaan kakkaa kivistä. Rekisian tuotetta kertyy päivän aikana noin lihalaatikollisen verran, ja sitä talletetaan tunkiolle komposteihin, joita kertyy talven aikana toista kymmentä. Hyvä opas on vähintään kahdessa paikassa yhtäaikaa.
Rekisiat ovat ahkeria eläimiä, joten oppaan on oltava ahkerampi pitääkseen karsinat ja alue siistinä ja puhtaana, sekä koirat treenattuna. Kun kikkareet on eroteltu, lajiteltu ja säilötty on hyvää aikaa ruokkia rekisian poikaset, rekiporsaat. Tärkeää on luoda paljon hyviä hetkiä näiden pienten rekiporsaiden ja oppaiden välille, jotta niistä kehittyy sitten fiksuja, ystävällisiä ja sosiaalisia sikoja.
Rekiporsaat ovat hyvin vaarallisia, ja jos kerran erehtyy adoptoimaan yhden sellaisen niin pian niitä on yli sata kotona, olohuoneessa. Näin legenda kertoo. Ohessa kertyy kaikkea rekisika tarvikettakin nurkkiin. Rekiä, liinoja, vaijereita, katkenneita vaijereita, kettinkiä, seisinkejä, ehjiä valjaita, rikkinäisiä valjaita, pikalukkoja, hitaita lukkoja, karvoja, huono auto, hyvä auto, peräkärry, kuljetusboxi, isompi kuljetusboxi, toinen peräkärry, mönkijä, potkupyörä, mustelmia, murtuneita luita, luita, pakastimia, ulkovarastoja, ydinsodan kestäviä ruokakuppeja, koppeja, tarhoja, aitauksia, murtuneita naapurustosuhteita, pettyneitä sukulaisia, koirapatsaita, peltoreita, kiukkuisia maanomistajia, makuupusseja, rekipusseja, reissuketjuja, vaihtojalaksia, nauloja, ruuveja... Ruuveja etenkin kuluu paljon, koska ne on aina löysällä.
Vastoin vallitsevaa mielialaa, koiravaljakko-opas odottaa aina talvea. Talvellakin odotetaan talvea, sitä parempaa "viime vuonnakin oli.." -talvea. Opas ei varsinaisesti kuitenkaan kärsi kevätmasennuksesta, mutta kesämasennuksesta, joka loppuu sitten kesän lopulla. Kesän aikana opas useasti myös kerryttää takaisin talven aikana kadottaneensa kilot takaisin vyötärölleen, vähän niinkuin karhut tekee. Jaksaa sitten talvella taas tehdä töitä aamuyöstä iltayöhön.
Ensimmäiset yöpakkaset saa oppaan sukat pyörimään jaloissa, kun esiin kaivetaan potkupyörää, fillaria ja mönkijää, ja mietitään miten treenataan, ketä treenataan, koska treenataan, missä treenataan ja miksi treenataan. Ja sitten treenataan. Ainakin kahdeksan viikkoa treenataan, kunnes treenit loppuu ja sitten tehdäänkin töitä, jotka ei oikeastaan eroa treeneistä kuin siten, että on asiakkaita ja lunta.
Kaamoksessakin tehdään töitä. Pimeys ei ole este, eikä oikeastaan edes hidaste, sillä todellisella oppaalla on vähintään 1milj. lumenin otsalamppu, joka on niin kirkas, että se näkyy naapuri pitäjään asti. Opas näkee, muut ei.
Talvella sitten sulatellaan ne parisataa koiranruoka kuppia päivittäin -40C pakkasessa, kuumassa vedessä, joka on kätevästi ämpärissä mukana. Välillä käydään sulattamassa ämpärikin, että voidaan taas sulatella lisää kuppeja. Kuppejahan sulatellaan ihan sen takia, että rekisiat saavat ravitsevan ruoka-annoksensa. Kuppeihin on yleensä jäätyneenä aamudrinkki, kieli tai oppaan sormet, nämä kerätään pois ja kärrätään tunkiolle.
Sitten kun rekisiat ja -porsaat on juotettu, valjastettu, juoksutettu, purettu (jalat yhteen pinoon, päät toiseen), ruokittu ja karsinat siivottu, alueet siistitty, viimeiset kadonneet turistit häädetty metsään ja paikat järjestetty vetäytyvät oppaat koteihinsa illan pimeydessä vain aloittaakseen aamulla uudelleen saman rumban.
Osalla rekisioista on myös erityisominaisuuksia, joista oppaiden pitää tietää. Osa osaa juosta ensimmäisenä, osa vain viimeisenä ja osa ei ollenkaan. Jotkut juoksevat myös takaperin. Oppaat juoksevat yleensä vain karkuun, ja pakon edessä. Osalle rekisioista on määrätty päivittäinen annos mustikoita, ja esimerkiksi Severille ei saa antaa viinirypäleitä. On muutamia nuoria rekisikoja, joilla on teini-iän ahdistustusta, ja siihen sopiva rauhoittava mielialalääkitys. Valtaosalla on kleptomania, etenkin oppaiden ja asiakkaiden hanskoihin ja porontaljoihin kohdistuvana hamstrauksena. Pyromaniaa on onneksi tavattu vain harvoilla. Psykopaatit ja maksullisia palveluja tarjoavat rekisiat on hyvä myös tietää, ettei tapahdu vahinkoja....
 |
| Kuvassa erilaisia rekisikoja erilaisissa työtehtävissä ja aktiviteeteissa. |
Meidän arki on ollut melko kiireistä ja hektistä. On töitä, töissä on koiria, koiria treenataan ja huolletaan, kotona on koiria, kotikoiria ulkoilutetaan, treenataan ja huolletaan. Yksi vapaapäivä työpäivien välissä kahdesti viikossa tuntuu välillä melko olemattomalta, etenkin kun sinä ainana vapaapäivänä eksyy käymään tarhalla, metsässä ja vetotreenaamaan omia koiriaan. 
