Kaamoksen aikaa

Vetotreenin puolivälissä kodalla paistamassa maggaraa.

Jaha, mistähän sitä sitten alkaisi. Itse kun tietää kaiken, niin ei osaa oikein ajatella mitä muut haluaisi edes tietää - tai miksi. 

Täällä pohjoisessa alkaa pian kaamos, oikeastaan päivät ovat nyt jo naurettavan lyhyitä ja tuntuu, että jos päiväs aikaan istahtaa hetkeksi aloilleen on taas jo pimeää eikä kerennyt tekemään mitään valon aikana. Päivänpituus on tällä hetkellä 2h 31min. Joten pimeää on 21h 29minuttia. Vielä 8 päivää ennen kaamoksen alkua, sitä kestää sitten 24päivää. Pimeyteen kuitenkin tottuu. On aivan normaalia lähteä kello 15.oo otsalamppu päässä koirien kanssa metsään, sillä vaikka silloin ei vielä olisi pimeää on pimeä viimeistään, kun tulee takaisin. Kirkkaalla säällä ja täydenkuun aikaan ei täällä otsalamppua tarvitse oikeastaan kuin tarkkuus hommissa (kameran säätö, valjastus yms.), sillä lumi heijastaa valon todella tehokkaasti.

Luntakin muuten on, ja sitä tulee kokoajan lisää. Tänä vuonna mukavasti ensin tuli pakkaset ja sitten lumet. Käytiin potkurilla ja luistimilla viereisen Muoniojoen jäälläkin muutamina iltoina pyörimässä. Paikalliset hullut; Luistelee kirveet kädessä.

Kirkkaat yöt ja paukkupakkaset ovat myös näyttäneet meille useasti hienoja revontulia. Viimeiset nähtiin maanantaina, kun käytiin päiväreissu Rovaniemellä tapaamassa Pöystin kasvattajaa. Menomatkalla aurinko paistoi niin matalalla, ettei tietä juurikaan nähnyt ja tullessa revontulet yrittivät varastaa kuskin huomion tiestä. Reissu venyi 15h mittaiseksi ja alkoi jo saamaan hieman Napapiirin sankarit tyyppisiä vivahteita, mutta turvallisesti perillä vaikka porojakin oli liikkeellä pilvin pimein. Ne onneksi kahta lukuunottamatta pysyivät poissa tieltä.

Rovaniemellä käytiin oikeastaan hierotuttamassa koirat. Kuka sitä nyt ei 300km suuntaansa aja koirahieronnan takia? Kuura sai myös suolahoidon, sillä sen selkä oli sen verran kipeänä ettei sitä hierottu nyt kunnolla. Samalla myös Pöysti pääsi käymään "kotikotonaan" ja olikin hauska katsoa miten musti reagoi tuttuun ympäristöön. Välillä tuntuu, ettei tuolla koiralla ole minkäänlaista pitkänajan muistia. Pöysti oli kuitenkin aivan riemuissaan, kun tapasi tuttuja ihmisiä.

Mikki poika tarhalta.

Roin reissulla poikettiin Kittilässäkin. Ostin elämäni ensimmäisen säkin Royal Caninia. Oh my gerd. Enpä olisi tämänkään päivän uskonut koittavan. No, mutta kyseessä kuitenkin Royalin 4800 mikä on ihan kehuttukin safka. Oli hyvässä tarjouksessa, josko siitä tarttuisi tuohon ruikku-kuikeloon vähän massaa. Pöysti tosin on vielä niin nuorikin (1,5v.) ettei hirveästi massakausi ole vielä koittanut. Pöystin ruokavalioon nappulan lisäksi kuuluu myös Vom #25, mitä syö myös Kuura ja Auri. 

Eläinlääkärireissuiltakaan ei ole vältytty. Paikallinen kapikettu vissiinkin tartuttanut Pöystiin kutinaa ja käytiin hakemassa ulkoloishäätö. Ja oikeastaan kutinat loppuikin sitten sihen. Samalla reissulla tuli punnittua houndin ruipelo. Painoa herralla vaivaiset 23,6kg. Auri sen sijaan, vaikka onkin hoikemmassa kunnossa kuin etelässä on kasvattanut lihasta 22kg:sta 23,1kg:n asti. Muskeli-Auri!

Vetotreeneitä olen tänä syksynä pitänyt "tiukkaa kirjaa". Onhan tämä nyt mennyt jo perin vakavaksikin tämä harrastus. Kilometrejä on kertynyt Pöystille 247,7km, Aurille 107,7km ja Kuuralle 61,7km. Epätasaiset luvut johtuvat yksinkertaisesti siitä, että Pöysti on juossut treenikaudella mulla töissä mukana, Auri vain kotona ja Kuuran treenaus on ollut vähän keveämpää alkuun kuin näillä ns. terveluustoisilla kavereilla. Kuura on kuitenkin saanut osallistua, koska nauttii hommasta.

Töiden, reissailun ja vetotreenien lisäksi on kiikuttu tuntureissa, seikkailtu lähimetsissä ja löhöilty kotosalla. Tulipa tuossa testattua paikallinen thai-ravintolakin. Nam!

Ja tulihan sitä ostettua uusi linssikin. Hups! No mutta halvalla sai, käytettynä Nikonin fisheye 10.5mm f2.8.

Treenikausi tarhalla on ohi, koirilla oli lepoviikko ja nyt on sitten safarikausi startannut. Ensimmäiset asiakkaat ovat tulleet, olleet ja menneet. Tosin itsellä vielä eka safari tälle kaudelle ajamatta, koska pitkät vapaat.  

Takana veljekset Bono - Basil
ja edessä Taika - Pöysti

Odotellessa voi vaikka hengata tulilla.

Muonio city Olos tunturin huipulta katsottuna.

Yllä potkurilla ylämäkeen, ekat lumet ja sora raapi pohjaa.
vs.
Alla treenauksen jälkeen neljällä koiralla (kaverille lainasin Pöystiä). Kehitystä! Oma rekikin ois tulossa.. Se vaan on vielä Etelä-Suomessa.