Kesä ja pikku pakkaset

Onhan nyt sentään jo kesäkuu! Eilen satoi lunta maan valkoiseksi, mikäs sen parempi tapa lopettaa toukokuu. Toukokuussa, kun olen tottunut siihen, että koivut puhkeaa hiirenkorville, nurmikko alkaa kasvaa ja luonto herää eloon. Ei täällä, täällä vasta sulatellaan lumia, otetaan vastaan uusi lumi maahan. Uusi lumi vanhan surma - ne sanoo - ja tottahan tuo tuosta vähenikin taas, kun satoi vettä siihen päälle.

31/05/2017

Kuura pääsi karvoistaan. Nyt se näyttää lähinnä seisojalta, pointterilta tai joltain sekarotuiselta dobberi doggi mixeriltä. Pöljän näkönen, mutta tykkään kyllä uudesta luukista.  Koiran luonnekin muuttui eläväisemmäksi ja leikkisämmäksi. En sitten tiedä johtuuko se siitä, ettei karvat roiku naamalla vai siitä että tuuli puhaltaa pyllyyn ja pistää hulluksi. Ota tuosta selvä, ihan taantunut kersa siitä tuli. 

Mulla alkaa maanantaina loma. Loman kunniaksi suunnistetaan Etelä-Suomen "lämpöön". Kuulin, että sieläkin sataa rakeita ja lunta. HAAHAA. No sinne kuitekin. Ilmoittauduin 6.6. Tuire Kaimion pennun kasvatus -luennolle sekä 8.-9.6. Koirakoutsin tokoleirille. Täällä periferiassa, kun tokoilut jää aika pienelle, puhumattakaan kursseista. Tosin nyt löysin paikallisen porukan, joka treenailee omalla ajallaan. Neiti Riiseni on vaan ollut taas vähän mamma-hölmönä. Hyysätty ja herkistelty. Nyt alkaa palautua omaksi idiootti itsekseen ja voisin uskoa, että leirillä nähdään ihan perus Kuuraa.

Voisin yrittää kirjoitella luennosta ja leiristä postauksen, muistiinpanot tai jotain sinne päin. Jos muistan.

Ulkoasukin koki kolauksen. Kaipasin jotain freesimpä, jotain raikkaampaa. Joten tällainen siitä nyt sitten tuli. Saapi antaa palautetta. Tein siitä ensin leveämmän, mutta jotkut narisi, että ei mahdu näytölle. Ostakaa isommat näytöt.

Ollaan käyty potkurilenkeillä, kiusaamassa metsoja, veto jutut taka-ajatuksena. Tärkeintä kuitenkin on itse liikunta joten mulle ollut ihan sama vetääkö Auri vai ei. Kunnon kohoamisen myötä näyttäis myös jonkinlainen vetomoottori löytyvän. Toistaiseksi hölkötellään. Molemmille kuntoa ylöspäin.

Loppuun kasa videoita, jostain syystä upotus ei nyt toimi asetuksista, joten jaan videot tälleen tyhmästi. En jaksa värkätä. On hyvä ja katsoo siitä. Aurin kanssa alettu treenailemaan Noseworkia. Videolla ihan ekasta kerrasta "ever". Hyvin se sen hiffas. Nyt sain palautetta, että palkan pitää tulla läheltä hajua, joten palkka tulee nykyään purkin vierestä. Ja purkkeja on kaksi! Tadaa. Toisessa haju toisessa ei. Hyvin sujuu. Go Auri!

Maaliviivalla

 On keretty touhuaan vaikka ja mitä taas. Varsinaisesti ei mitään ihmeellistä ja mullistavaa (muu!) mutta kaikenlaista pientä kivaa. Muunmuassa käytiin potkurilenkillä joku aika sitten työkaverin ja hänen koirien Jackyn (musta yllä) ja uuden tulokkana Saaran kanssa. Saara-husky päätti muuttaa sisäkoiraksi viettämään eläkepäiviään, eikä valinta ollut huono kummaltakaan kantilta. 

 Saara-muori päätti, että työvuodet on tehty ja on aika eläköityä. Mutta pitäähän sitä eläkepäivinäkin pitää mieli vetreänä pienillä aktiviteeteilla, ja esimerkiksi nyt käytiin vain 3km lenkki. Oli mukavaa ja kelikin oli kaunis! 

 Käytiin myös omien hurjien kanssa pari päivää sitten kurvailemassa pieni vetolenkki tauon jälkeen. Kyllähän sitä vielä homma sujui ja osattiin. Lyhyenä pidettiin tämäkin pätkä. Ihan vaan fiilistelyn vuoksi. 

No? Eikö mennä jo?

 Tänään käytiin taas rallittelemassa jääradalla, joka on iltaisin suljettu autoilta. Herrasväellä oli oikein mukavaa ja sai pitkästä aikaa vähän kuvailla tyyppejä ja rymyämistä. Vauhdin hurmaa..

"Mihin suuntaan??"

Viisaat eläimet..

"Nää on ihan kilttejä"
(oikeesti, on ne.)

 Ja huomenna viimeinen työpäivä. Voi hyvää päivää, kirvesvartta. Äkkiä se aika meni. Nyt sitten pieni loma väliin ja seuraava työrupeama odotteleekin etelässä, vähän erilaisessa meiningissä. Odotan mielenkiinnolla!

♥ Viaton ja pieni Auri

.. vai onko sittenkään? :'D

Kenguru-geeni!

Pohjantähden alla

Funker Vogt Nuclear Winter 

Koska tämä biisi on nyt jonkin aikaa soinut päässä ja soittimissa niin aloitetaanpa tällä tämä blogipostaus. On ollut vähän sellanen "nuclear winter" meininki pakkasten paukkuessa rapsakoissa -30/-37C asteissa. En ole hirveästi edes valokuvaillut, kun jäätyy näpit ja jos rehellisiä ollaan niin aika pitkälti hengataan sisällä vapaapäivinä. Koiratkaan eivät nauti ihan näin kovista pakkastista.

Eilen oli ensimmäinen virallinen työpäivä! Jee! Sain siis työpaikan työkokeilupaikaltani, joten voisi sanoa, että kuuden viikon ilmaistyö kannatti. Tuttua hommaa siis, mutta kyllähän tuo -37C tuo ihan oman fiiliksen safarien vetoon ja koirien valjastamiseen. Näillä näkymin paluumuutto etelään tapahtuu siis vasta toukokuussa. Siihen asti saa nautiskella Lapin maisemista (ja kipakoista pakkasista).

Ollaan nyt muutaman kerran, vähän lauhemmilla pakkasilla, osallistuttu OPSA:n eli Ounaisjokilaakson palvelus- ja seurakoira alajaoston kautta järjestyneille koiratreffeille. Kivaa, täälläkin on siis koiraelämää! Elin pitkään siinä uskossa, ettei täältä löydy mitään yhdistyksiä. Käytiin muunmuassa pienellä yhteiskävelyllä, pakkasraja toki vähän tuli vastaan silloinkin -30C, ja Kuura pääsi tutustumaan nahkacollie poikaan, sekarotuiseen villakoiraan (jossa ripaus riiseniä) sekä pieneen porokoiran alkuun. Iloa ja riemua.

Sitten osallistuttiin yhteislenkille, käveltiin joku 4km lenkki ja koirat saivat painia läheisellä hiekkasoramontulla. Kuura ja Auri saivat tutustua nyt 8kk ikäiseen huskypoikaan, ja mukana oli myös tuttu colliepoika. Iloa ja riemua! Kuurassa on tapahtunut jonkin verran kehitystä, ja tällaisissa koiratilaisuuksissa tuntuu suhtautuvat täysin vieraisiin ihmisiin jokseenkin vähemmän "pelokkaasti" /epäluuloisesti ja menee jopa tutustumaan. Tämä on ihan mahtava juttu!

Kävelyillä sen sijaan takapakkia on tullut sen verran, että karvahattuhuppupäiset miehet ovat suuri uhka ja niille pitää haukkua, isolla nausterin äänellä. Tämä johtunee suuresti siitä, että täällä ei oikeasti juuri koskaan tule ketään vastaan lenkeillä. Ajattelinkin, että kun palataan Etelä-Suomeen lunastan meille lipun Koirakoutsin arkikoutsiin tai hihnakäytös koutsiin, ihan vaan että saan opastusta ja ohjausta jälleen sujuvaan remmikäytökseen - joka olikin hanskassa jo ennen tänne tuloa.

Meidän vetoreenit sujuvat todella hyvin, käytiin nyt viimeisimpänä yhteisvetoreeneissä ja matkaa taittui 3,7km. Mukana oli Auri ja Kuura, Seppo ja Osma sekä eräs husky. Tein typyille ns. voimareeniä, eli en juuri auttanut muuta kuin ylämäissä. Ajettiin letkana, ensin mentiin keulana, sitten keskellä, sitten taas keulana ja keskellä ja viimeisenäkin. Tytöt toimivat tosi hienosti paikasta riippumatta. Ohituksetkin sujui kiitettävästi! Pojilla on vielä hieman petraamista keulakoiran roolissa (hei takaa tulee joku!), mutta hienosti herratkin toimivat uudessa tilanteessa. Kämppikseni siis ohjasti herroja ja me narttuiltiin sitten kicksparkilla.

Toki meilläkin on treeneihin pakkasrajat ja nytkun on taas ollut ihan liian kylmä niin on vetotreenit jääneet. Paras keli tuntuu olevan 10-20 pakkasastetta. Ja siinä on pyritty pitäytymäänkin. Jos oikein innostun ja on varaa niin kesäksi saatan hankkia kickbiken (taas, kun edellisen myin). Tosin pyörälläkin pääsee, en vain tiedä kuinka uskallan laittaa kaksi koiraa pyörän eteen. No me kun ei varsinaisesti sprintata ja matka taittuu lähinnä leppoisasti ravilla, niin ehkä jos satulan laskee alemmas ja hengaa kyydissä niin homma toimii. Käytöstavat kun molemmat osaa hyvin.

Pyysin ja saatiin pakkaspäiviin haastetta; tarkoituksena olisi opettaa Kuura pitämään suussa makkaraa, Auri istumaan kurrena ja pitelemään harjaa tms. sekä takapään nosto seinää vasten (Kuura). Toistaiseksi en ole kerennyt vielä alkaa harjottelemaan, ja koska neidit tuppaavat ahdistumaan sisällä treenaamisesta pitää aloittaa todella varovasti. Kotona kun ei ole oikeastaan koskaan treenattu, vaan aina kentällä, ulkona, hallissa jne. Tosin nyt dobot ja temput on mennyt ihan täysin ilman ongelmia kotosalla, eli ehkä myös temppujen opettelun aiheuttama ahdistuminen on unohtunut. Haastehan saatiin Jennyltä! Katsotaan nyt, kun työtkin taas alkaa, että miten keritään!

Vuosi 2015

Vuosi 2015 on normaali vuosi. Siihen ei sisälly karkailevaa päivää, hieno homma, hyvä tietää.

Toisessa Paluu tulevaisuuteen -trilogian elokuvassa Marty McFly ja Doc Brown matkustavat 30 vuotta tulevaisuuteen vuodesta 1985 vuoteen 2015. Elokuvan mukaan Chicago Cubs voittaa World Series -baseball-sarjan kuvitteellista Miami Gators -joukkuetta vastaan ja lentoauto on valmistunut yleisille markkinoille. -wikipedia

Kiinalaisen horoskoopin mukaan 2015 on vuohen vuosi. Kasvattakaamme siis sarvet. 

"Vuohen vuonna 2015 kantavia elementtejä ovat sisäinen voima ja henkinen balanssi."

Ja YK juhlii 2015-vuotta "Valon vuonna." Vitsit kuinka futuristista.

Mitä sitten? No eipä mitään.

Tulossa siis taas toinen vuosi toisen jälkeen. En aio muistella mennyttä vuotta, koska sillon tapahtui kaikkea mahdollista, keskittykäämme tulevaan ja mitä on odotettavissa ja haaveissa. 

Tammikuu nyt esimerkiksi, lähestyy hurjaa vauhtia. Silloin meille muuttaa uusi kämppis! Toki vain väliaikaisesti mutta muuttaapa kuitenkin. 

Kevät-/kesänkorvilla ois tarkotus todennäköisesti vaihtaa maisemaa ja muuttaa taas, johan tässä siihen mennessä on 1,5vuotta viihdyttykin. Aika pitkä aika olla paikallaan ja sammaloitua! Idea ois vähän päästä alemmas ja pois kerrostalosta. Vaikka rakastankin näitä maastoja niin tämä -75 vuoden paperiseinäinen yhteisökommuunirakennuskerrostalo ei silti saa kummosia rakkauspisteitä mulle. Tiedän turhankin hyvin naapurien elämästä. 

Kevään aikana ois itsellä tarkotus käydä työkokeiluissa ja harjotteluissa, joita voisin sitten hyödyntää kun pyrin syksyksi opiskelemaan. En kerro minne tai mitä alaa, koska se tuskin toteutuu ja sit vaan masentaa. 

Koirablogihan tämä on niin, koira-aiheisia "uuden vuoden lupauksia". No lupaus yksi: Ei lupauksia.

Puhutaan mieluummin tavoitteista. Tavoitteet vuodelle 2015. 

Kuura tavoitteet:

• Korkata möllitokot, käydä edes kaksissa möllitokoissa koko vuonna. 
• BH-koe suorittaa 
• AD(hd)- koe kutkuttelis kans mielessä
• Lisää mätsäreitä!
• Koirauimala käynti, edes kerran vielä

Aurin tavotteet:

• Jatkaa vetotreenejä ja pitää kuntoa yllä
• Käydä vähintää 3 mätsärissä
• Käydä koirauimalassa vielä kerran
• Saada opetettua Dobossa parempaa takapään hallintaa
• Tehdä edes kerran mejää

Siinäpä ne. Saas nähdä onnistuuko! Aika vaatimattomia, mutta toteutus kelpoja!

Early in the morning..

Koirakoutsin mätsärit 14.12.2014

Kuvat: Jenny P.

Video: iha ite

Käytiinpä taas pitkästä aikaa mätsäilemässä koko porukalla, Koirakoutsilla jälleen. Koirakoutsin mätsärit onkin olleet ainoita hallimätsäreitä, ellei Valkeakoskella ollutta maneesi-mätsäriä lasketa. 

Innostunut mätsäri kansa... :D

Auri sijoittui mätsärissä tällä kertaa hienosti PUN4. Kuura oli PUN- ja Osmalle tuli SIN- liian onnellisella hälläväliä asenteella. No parempi onnellinen, kuin vihainen koira.

Kuurasta olin kuitenkin todella tyytyväinen. Tuntuu, että tuomari arkuuden kanssa on päästy voiton puolelle. Häntä heilui ja vähän piti pusutellakin tuomaria. Ravasi oikein hienosti ja seisoi hyvin. Reipas typy! Toiselle kehätuomarille tosin piti vähän pöhähdellä, kun se seisoi nurkassa papereidensa kanssa - todella päilyttävää!

Aluksi vähän "pelkäsin", että jos käy niin paska tuuri, että jouduttaisiin BIS kehään molempien kanssa. Aurin kanssa kun on useasti päästy ja viimeksi päästiin Kuurankin kanssa. Nyt onneksi oli paikalla todella hienoja koiria ja Isojen Pentujen kehässä oli yli 40 koiraa! Voitto meni mielestä juuri oikealle koiralle, nuorelle weimarinseisojalle. ♥ Olen aina salaa ihaillut niitä, itsellä vaan ei sellaiselle koiralle ole käyttöä, kun en metsästä - enkä oikein sulata sitä että otetaan puhdasrotuisia metsästyskoiria näyttelykoiriksi ja sohvan koristeiksi.

No 18.12.2014 eli tänään, torstaina, käytiin vetämässä "isojen" kanssa (vaikka Kuurahan siis on fyysisesti isoin.. ) tuo perinteinen "Teivon lenkki" fillareilla. :)
Matkaa tuli n. 2.3km ja aikaa kului kymmenisen minuuttia, vähän reilusti ehkä.
Pysähdyksiä 3..
Ohituksia: vähemmän kuin viimeksi.

Meni tosi hienosti! Otin  siitä videonkin! Ja kerrankin saatiin osaksemme vain positiivista ja iloista asennetta, yksikin herra kehui kuinka on kyllä hyvä harrastus ja hienot koirat.

Ja no onhan ne hienot. Katselin juuri vuoden takaisia vetovideoita ja kyllähän sieltä on jo pitkä matka tultu osaamisessa niin koirat kuin ihmiset!

Aivan tavallinen hiljainen sunnuntai....

... tai ei yhtään mitään sinne päinkään.
Meinas loppua usko, toivo ja rakkaus kesken tällä hurjalla 1.8km vetopätkällä... o_O 

Pahoittelut kaikille, joiden päivän mahdollisesti pilasimme, joilleka aiheutimme ylimääräistä tarvetta nitroille ja jotka yleisesti ilman mitään syytä pahoittivat mielensä... ♥
Meillä oli ihan hauskaa, hävetti enempi kun normaalisti ja saatiin erinomaista ohitusreeniä koirille......  Ja kyllähän sitä lopuksi sitten saatiin ihmis-, koira-, ja ohitus vapaa n. 700metriä! Omg. :D

Veto-sähly-reenit

Kuura alkaa oleen nyt siinä iässä, että sen kanssa uskaltaa tuommosta lyhyttä matkaa vedättää fillarilla (=polkupyörällä). Oon montaakin, jopa kisaavaa konsultoinut, että uskaltaako alkaa vedättämään ja tullut siihen tulokseen, että jo uskaltaa. Poljen kuitenkin fillarilla kokoajan, niin että liina pysyy tiukalla, mutta vetovastus on aika minimaalinen, tietty sillon kun pitää jarrutella on asia erikseen... 

Kuvailin videoitakin, jostain syystä se menee aina niin, että kun pistää sen kameran tankoon roikkumaan niin siitä touhusta ei tuu mitään ja sen jälkeen kun sen ottaa pois mennään kun unelma. Kamera-ujouttako? 

Päätin yrittää ohittamista. Ja lopuksi se kyllä onnistuikin, mutta ne lenkkeilijä perkeleet. 

Toisaalta, eipä tässä olla vasta kuin alle kuukauden verran edes harrastettu ja nopsasti tuo oppii.. 

Niille joidenka mielestä hullun pitkä matka tämän ikäiselle koiralle... Tuo koira juoksee vapaanakin sata lasissa metsänpohjalla 4-8km lenkkiä, eikä väsy siitäkään, vaikka itse menisin pyörällä niin että juoksee koko matkan... Sen kanssa on harrastettu doboa, sillä on hyvä lihaskunto ja hierojakin käyny jo kolmesti Kuuran elämän aikana. Kaikilta on saatu siunaus tähän harrastukseen... Ja ekat pätkät mentiin kahden koiran kanssa, mutta ei siitä sitten tullut enää mitään, kun Kuura menee kaikista nopeiten ja muut juoksee henki pihisten ja liinat löysänä perässä, että pysyisivät mukana....

Pistetään nyt loppuun sitten vielä hyvä pätkä, jonkalaista yleensä reenataan! Lämmittelyt ja palauttelut ja muu aktiviteetti ja "vapaa-päivät" päälle. :)

Batteries not included

Voisin aloittaa harrastuksista, eli meillä eilen juuri loppui Dobo kurssi. Käytiin Koirakoutsilla, oli todella kiva kurssi! Yksi kerta kesti tunnin verran, tehtiin "temppuja" joiden tarkoituksena aktivoida eri lihasryhmiä, aktiivisia venytyksiä - eli siis niitä joita koira tekee itse, sitten pallon päälle etu- ja takapäätä ja erilaisia temppuja niin ja lopuksi koko koira pallon päälle. Painonsiirtoja yms. Ja koska kurssilla kerta oli tunti, myös mammat laitettiin ( meidän ryhmässä yllättäen kaikki oli naisia! Kuinka yllättävää! ) myös jumppaamaan. Käteviä pikkutreenejä, kun itsellänikin kotona jumppapalloja on ihan kaksin kappalein nykypäivänä. Vielä pitää tuo dobo-pallo ostaa, kun joskus ois tarpeeks rahaa! 

Tosi huono kuva, mutta Auri ja Kuura kyljellään jumppapallon päällä. Tähän harjotukseen kehtaa käyttää ihan normi jumppista kun ne kynnet ei uppoa tässä palloon, mutta tämän pallon päälle herrasväellä ei ole kynsineen asiaa! 

Olen törmännyt monesti, jopa koiraharrastajien keskuudessa, kysymykseen;

Mikä ihmeen dobo?

"Dobo on lihaskuntotreeniä, kuntoutusta, rentoutusta, mutta ennen kaikkea hauskanpitoa yhdessä koiran kanssa! Erinomainen tapa vahvistaa suhdetta koiraan!

Dobo kehittää koiran keskittymiskykyä, ketteryyttä, tasapainoa, vahvistaa lihaksistoa ja auttaa koiraa myös venyttämään itseään eli poistaa mahdollisia lihasjännityksiä."

Mitäpä sitä turhaan uudelleen muotoilemaan, näin lukee siis Koirakoutsin sivulla josta teksti kopsattu!

Dobossa välineenä käytetään mm. tasapainotyynyä . dobo-palloa, ja kaikkea mielikuvituksen mukaan! Esimerkiksi meillä oli käytössä puolikaaren mallinen  pitkä styroksinen hässäkkä jonka päälle koira olisi pitänyt saada peruttamaan ja pitämään takajalat mutta mun tyttöjen mielestä se oli vähintäänkin todella epäilyttävä kun se kahisi keinonurmi pohjaa vasten ja liukui alta pois. Vähän huono siis.

Mitenkäs dobo sitten on vaikuttanut?
No meidän Aurilta katosi dobon aloittamisen jälkeen lantioseudun kireys. Ei ollut nyt, kun koirahieroja kävi jälleen 2kk jälkeen hieromassa, jumissa muualta kuin aavistuksen etureisistä - joka sekin todennäköisesti edellispäiväisen dobo / juoksu reenin jälkeistä kireyttä.

Kuuralle on kasvanut muhkeat pakara (kakara) lihakset ja tasapainoa tullut paljon lisää, itseasiassa vahvempi fysiikaltaan kuin Auri. Ainoastaan leikattu takajalka hieman aiheuttaa jumia ristikkäiseen etujalkaan, muuten ei mitään.

Kämppiksen Osma-koiralla oli aiemmin selkä jumissa, ja nyt dobon ja vetotreenin jälkeen koko selkä todella jumissa.

Josta pääsen seuraavaan aiheeseen; Mitä minä teen erilailla? Aloitin dobon myötä myös uusia "mullistuksia" koiraelämässäni. Panostin juottoon ja lämmittelyihin sekä jäähdyttelyihin, tietynlaiseen "reeniohjelmaan" ja palautumispäiviin.

Ennen fyysistä suoritusta pyrin juottamaan koiran 1,5-2h aiemmin, ennenkuin lähdetään. Mitään ei aloiteta suoraan takapihalta, vaan kävellään vähintään 500-600metrin matka ennenkuin päästään edes juoksutus/veto/retkeily/irtoilu maastoille. Tämä kävellään reippaasti ja aina ylämäkeen; harjulla kun asutaan.

Suoritusta ennen koirilla on mahdollisuus tehdä tarpeensa, ja sitten mennään! Kun päästään "maaliin", esimerkiksi vedon päätteeksi, otan valjaat pois, annan juosta vähän aikaa vapaana jos mahdollista, sitten kytken hihnaan ja kävellään reippaasti. Ja kun päästään kotiin yms reenin loppupaikkaan juotan koiran jälleen. n. 2h kotiutumisen jälkeen käytän koiran "vetryttely" kävelyllä = rauhallista nuuskuttelua ja kuseksimista.

Punainen = veto/vapaana juoksu, sininen = kävelyä/taluttimessa (Kuura useasti vapaana myös matkan varrella olevat siniset pätkät)

Kuvassa esimerkki meidän "rankasta" reenistä. Aloitamme sinisestä X suurinpiirtein, nousemme sieltä harjulle kävellen. Punainen viiva kuvastaa vetoa, kun kyse Osmasta tai Aurista. Kuuran kanssa on vedetty vain tuo eka punainen suora.  Koko pätkälle mittaa tulee 4,5km; Eka vetosuora on 900metriä. Toinen pätkä n. 700m ja kolmas n. 950m eli yhteensä vetoa fillarin edessä koiralle kertyy  n.2,5km. Tauot ei ole "tarkoituksellisia" vaan johtuvat täysin maastossa. Esim Soppeenmäki tekstin alla oleva sininen pätkä on maastonkorkeus eroiltaan varmaankin jotain 30metriä alamäkeä ja melko jyrkkää sellaista jonka jälkeen isot ylä-alamäet jatkuvat aina ison tien ylitykseen asti, josta alkaakin seuraava pätkä jne. Ja sitten sama reitti takaisin n. tunnin tauon jälkeen. (Yleensä siis mennään toko/dobo/rally reeneihin tuota reittiä pitkin..)

Tämän lisäksi irtojuoksutetaan koiria, itse fillarilla koira vapaana - Auri tosin ravaa fillarin sivulla alun laukkariemun jälkeen - saattaa joskus poistua metsän puolelle nuuskimaan. Aurin kanssa käyn  n. 4km lenkkiä, Kuura juoksee vapaana kuin tuulisviiri, sitä ei pidättele mikään siinä missä fillaroin 3,5km se juoksee varmaan 9km matkan, se on aina menossa tai tulossa eikä osoita mitään väsymisen merkkejä... Möyryää metsänpohjaa pitkin ja spurttaa satalasissa perään ja ohitte ja metsää ja .. huh!

Osman kanssa en ole käynyt kun se on kämppiksen vastuulla, enkä ainakaan ole huomannut, että Osman kanssa panostettaisiin palautteluihin ja juottoihin samoissa määrin kuin minä (koirafanaatikkona) omiin koiriini, joten veikkailen Osman jumien kumpuilevan osaksi sieltä. Myös ruokinnassa huomioin lisäravinteiden yms rasvojen jne. määrän ja antamisen hieman erilailla reenin jälkeen ja seuraavana päivänä.

Nyt edellisen hieronta kerran jälkeen hieroja suositteli Osmalle liikunnan jälkeen selän päälle laitettavaksi mikrossa lämmitettävä kauratyyny n. 20min 3-4päivän ajan (hieronnan jälkeen) ja sitten fyysisen suorituksen päätteeksi myös. n. 2vkn päästä on uusinta hieronta Osmalle ja Kuuralle niin katsotaan onko ollut vaikutusta! 

Sellaista me touhutaan! Tämä toimii meillä. En sano että toimisi teillä, palautetta saa antaa, en minäkään kaikkea tiedä (vielä), mutta asiallista ja perusteltua - ei mitään päänaukomista. 

Mun piti kirjottaa lyhyesti ja kertoa tässä postauksessa ihan kaikesta mitä touhutaan, mutta tää tekstihän on venynyt jo uuvuttaviin mittoihin! Taidan siis säästellä loput seuraaviin postauksiin!! :D

Hyvää kekriä /pyhäinmiestenpäivää / halloweeniä / kuolleiden päivää / samheinia  yms mitä lie sitten juhlittekaan! ☺

Mennään,mennään,mennään...!

Pahoittelut suorastaan kaameasta ääriraidasta, tärisevästä kuvasta jne. Mutta tältä se meillä näyttää!

Osma tuossa bongasi tuoreen hevonpaska kasan heti alkuunsa, Aurin kanssa päästiin heistä sit kivasti ohitte ja kun tarpeeks komensi niin jatko matkaansa, vaikka se hevonpaska ois kyllä ollu tosi hyvää ja sitä tuli lisääkin eteen!

No, sitten Auria tietty alko kiinnostaan, kun kämppis vähä 'korotti takana ääntään' herra Osmalle, joka ilmeisesti ei ihan malttanut keskittyä olennaiseen ja piti alottaa taakse vilkuilu. Mulla kuitenkin periaatteena, että sitten vasta pysähdytään, kun mä niin sanon, eli mennäänmennäänmennään vaan! Ja sitten stoppi kun ei enää luistanu yhtä hyvin..

Otin mä toisenkin videon, mutta tuntuu että se oli suurimmaks osaks vaan laahaamista, ja Osma jäi leikkiin turistia ja nuuskiin hajuja kun juoksi edellä niin alkuun se eteneminen meni sit siihen..

Tulipahan kuitenkin todettua, että jos me vaan mennään Aurin kanssa edellä.. Osman mielestä ihan HIRVEENKIVAA on, että kun juostaan leveämmällä kuntopolulla vierivieren Aurin kanssa, niin "Hei emmä juoksekkaan, vaan kiilaan tähän eteen ja alan painiin ton Aurin kanssa." Kyllä siinä kohtaa ärräpäät lenteli, ei uskonu, niin suosilla sit Aurin kanssa fillarin verran edempänä kuin Herra-Hankala.

Pitäs keksiä vielä parempi kiinnitys toho kameraan.. Tuntuu, että tärisyttää ihan karmeesti kun on tangossa kiinni... Ehkä jos kiinnitän kuminauhoilla...? Sit se heiluu järkyttävästi... Jesarilla pään ympäri!

Hierontaa ja hiiriä

Voi karmeus mikä kuvanlaatu... Auri ja Osma siinä. <3

Kurjasti kaikki kuvat on nyt kännykän varassa, kun tämä vanha tietokone jota joudun käyttämään uuden hajottua ei jotenkin tahdo yhteispelittää tuon järkkärin kanssa. No te harvat lukijat joudutte kärsimään nyt samsung kuvanlaadusta, siksi kuviakin on vähänlaisesti.

Elikkäs sunnuntaina kävi meillä ekaa kertaa koskaan koirahieroja! Päätin tilata meille koirahierojan, koska aktiivisina harrastus- ja kotikoirina kun ovat, niin haluan päästä varmuuteen siitä ettei mitään isoja jumeja pääse syntymään. 

Auri hierottiin ensin, Osma sai sillä aikaa rauhoittua rauhassa toisessa huoneessa. Herra-Hankalalla kun on vähän pöksyissä pitelemistä kun innostuu niin kovasti uusista ihmisistä, ei sillä, kyllä se Aurikin aikalailla tahtoo päästä lähelle tutustumaan, malttaa kuitenkin odottaa kohtuu hyvin, että vieras pääsee sisälle asti.

Auri suhtautui hierontaan hyvin, aluksi tietty oli vähän liikaa uusia hajuja - uusi alusta, uusi ihminen - olisi pitänyt vaan malttaa rennosti pötkätä kyljellään!
Venyttelyistä Auri silminnähden oikein nautti silmät suljettuina ja raukeina.
''Alaselässä'' oli hieman jotain lihaskalvojen (jos oikein muistan?) kireyttä, mikä kuulemma on täysin normaalia useilla koirilla.
Tätä vaivaa pystynee ehkäisemään jonkin verran huolellisilla lämmittelyillä ja jäähdyttelyillä ennen ja jälkeen harjoitusten, eli vetoreenien.
Muuten ei ollut mitään, hyvät pehmeät (isot) lihakset, hyvä kuntoinen nuori nainen!

Osma on aina ollut pentueen hra Hankala, ja nytkin olisi ollut niin paljon mukavampi vain pusutella, tutkiskella ja kiemurrella muualle koko tilanteesta. Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun eka puoli saatiin hierottua niin hra Hankala alkoi oleen perillä touhusta ja toinen puoli menikin paljon helpommin.
Osmalla oli lapojen luona ''yläselässä'' lihasjumi, joka ilmeisesti kuitenkin aukesi hieronnalla, tai pehmeni, ja myöskin ''alaselässä'' jännitettä, eli toisinsanoen koko selkä vähän juntturassa ja jäykkänä.

Tämä ehkä yllätti, koska Osma on kuitenkin viimeiset 10päivää vaan maata pötkötellyt ja käynyt remmilenkeillä  ja Aurin kanssa on harrastettu soolovetoa kickbikella + juoksuttanut sitä kikkarin vierellä 2x 3,5km..

Taustoista kuitenkin sen verran, että Aurilla käytän lähinnä valjaita. TopCaniksen säädettäviä y-valjaita ja Hurtan t-valjaita (jotka aavistuksen naftit jotenka vähempi ollut käytössä ne). Hyvin harvoin neiti Näsä saa pantaa kaulaansa, ainoastaan kun harjoitellaan esim rally-tokoa tai arkitokoa suunnitelmallisesti saattaa olla pantakaulassa.

Auri ei myöskään vedä hihnassa, paitsi satunnaisille erittäin hyville hajuille.. ja nyt olen yrittänyt opettaa vetämään ihan perusvaljaissakin, että huomaisi sen olevan sallittua ja haluttua, kun yritän vahvistaa vetointoa vetovaljaat päällä.

Osmalla on käytössä pääsääntöisesti solkipanta, sillon tällöin valjaat. Osma myös on kova vetämään hihnassa, ei kokoaikaa, mutta erityisesti jos käydään yhteislenkillä minä + Auri ja kämppis + Osma, niin silloin kilpailuvietti pakottaa kiskomaan niin että henki pihisee.

Vetovaljaista, Aurilla on mittatilatut GMN-vetovaljaat, jotka istuu oikein näppärästi. Ehkä voisi olla aivan aavistuksen isommat, mutta aika hyvältä ne kuitenkin näyttää ja kun oon niitä vedellyt ja testaillut niin menee ihan justiin niinkö pitää, selänpäältä saattaa jäädä sentin verran lyhyeksi.
Osmalla on käytössä "perintövaljaat", joita ei ole mitattu Osmalle vaan ne on peritty  edesmenneeltä sammarilta.

Huomasin tuossa yksi päivä kuukausi takaperin katsella niitä, niin huomasin, että kaula-aukko on liian pieni ja painaa henkitorvea (jos johtuu hengityksen pihinä vedettäessä) ja selän päälle tuleva osa on ehkä aavistuksen liian lyhyt. Lyhyt lähinnä, koska Osmalla on syvä rintakehä, Aurillehan samat valjaat on liian pitkät vaikka Aurilla on pitempi selkä kuin Osmalla..
Kämppistä olen patistellut ostamaan hra Hankalalle oikein istuvat valjaat, jahkas saa aikaiseksi ;)

Aurin valjaita katselen nyt kevääseen asti ja jos näyttää, että ne vaan kutistuu niin saatanpa tilata uudet aavistuksen isommat.. GMN-equipmentsilta tietenkin!

Mitä muuta?

No meidän "kommuuni" laajenee taas, keskiviikkona haetaan 140L ent.akvaarioon eli terraarioon kaksi okahiiri naarasta asumaan. Terraa olen jo vähän innostunut sisustamaan, tänäänkin kävin lähimetsästä lumen alta penkomassa hyviä käppyröitä oksia ja yhden 10kg kivenmurikan!

Okahiiri eli Wikipediaa tylsästi lainatakseni:

Okahiiret ovat saaneet nimensä siitä, että niiden tankeat selkäkarvat sojottavat jäykästi taaksepäin.
Okahiiren ruumis ja häntä ovat suunnilleen samanpituiset eli noin 12 cm ja massa 60–90 grammaa. Okahiirille tyypillistä ovat usein ulkonevat korvat ja paljas suomukas häntä.

Siinä se on, terraarion luuranko. Vielä puuttuu mörttiröpöt, ruokakipot, vesikupit ja tietty hiiretkin! :)

Okahiiri on hieman harvinaisempi lemmikkihiiristä, se on myös hajuttomampi kuin perushiiret ja elää ilmeisesti keskimäärin myös hieman pitempään.

Pistänen hiirulaisistakin postausta sitten, kun saapuvat ja kotiutuvat! :)

Eka kerta...

.. kikkarilla! :D Se on nyt niin hieno laite, että sitä on joka postauksessa.
Käytiinhän me ottamassa vähän tuntumaa ko. vehkeeseen jo aikasemmin, mutta sillon mentiin vaan muodonvuoks, nyt mentii iha tosissaan! :)

Pistin kikkarin parkkiin tienlaitaan että käytän hurtan tuossa tarpeilla jos on hätä, no se kyllä kävi aiemmin jo. Eiköhän siihen pasahda jostain joku varmaan sieniä nauttinut mies "Onko tuo sun?" Olin, että no joo on.
..No mitä vielä, mies lähtee sitten pois. Kysyin perään, että no kuinniin? Mies jatkaa kävelyään pois. Aattelin, että jaha, vai sellanen.
No eikä vielä mitä, tulee sieltä sitten takaisin avautumaan, kuinka suomalaiset on kurjaa kansaa, jotka pakenevat häntä kun hän yrittää avata keskustelua. Tai sitten suomalaiset jättää tavaroitaan "Kuten sinä nyt tuon pyöräsi" ja kun hän kulkee välistä niin hänelle huudellaan, että "ootko kade??"

... Tässä vaiheessa olin jo aika pahasti tipahtanut kärryiltä ja yritin vain vakuutella miehelle, että tässä ollaan vaan vähän rauhoittumassa ja kohta aletaan koiran kanssa treemaan.

Aloin siinä sitten asettelemaan kameraa (huonosti koska hämmennyin koko ukkelista) ja kiireen vilkkaa koira kiinni liinoihin ja menoksi. Pistetään nyt sitten tuon hämmentävän miehen piikkiin, että video kuvaa jotain ihan muuta kuin koiraa, mutta ehkä siitä saa jotain irti! :)

Matkaa n. 400metriä! Woo pitkälle on tultu 30metrin harjoituksista ;)


 

Kevät toi, kevät toi...

... kickbiken!

Ja siis mikä kevät? No mikä talvi?! En nyt tiiä pitäskö tässä alkaa kehittelemään ihan uutta vuoden aikaakin, kun ei tuo talvi saa aikaiseksi ollakseen talvi!
Plussakelit tuli, pakkaset meni.. Saas nähdä vieläkö meinaa talveksi muuttua.

                                      "Kuule emmä sulle voi talveksi muuttua!"

No etpä vissiin voikaan, siksipä ostinkin kickbiken! Kätevästi netistä, tuli 2 päivän päästä tilauksestani! Aikani pohdittuani päädyin Kickbike Freeriden hankintaan. Toki, siinä ei ole etujousituksia, se on pieni ja .... Joo joo, mutta se nyt vain oli paras ratkaisu minun elämäntilanteeseeni.

Hiukan halvempi kuin isot serkkunsa, mahtuu näppärästi auton takapenkille, kevyempi potkia, kivasti vihreän värinen, kevyempi myös painoltaan - reilu 8kg - jne.. Adapterinkin ostin samassa hurmassa. Ja kaupanpäälle tilaajalahjaksi varakumit ja pumppu! ... tai ainakin etu- ja takavarakumit, pumppu saatto kuulua kauppaan noin muutenkin. Mene ja tiedä.

Ja pitihän sitä jo käydä testaamassa! Yön pimeydessä, susiluikkailla, päivän tihkusateiden jäädyttämillä teillä; renkaista löytyi pitoa todella hyvin, rullasi ihan mahtavasti ja sohjostakin mentiin läpi.

Adapteria en vielä kokeillut, ajattelin turvallisemmaksi pistää vetovyöhön kiinni, kun vekotin itsessään oli aika tuntematon. Mutta voi veikkoset se yllätti miellyttävyydellään ja oli todella mukava ajaa ja helppo hallita!

Vaan ei ollut kikkari ainoa yllättäjä, kyllä se tuo hurttakin yllätti. Suunnat ja käskyt yleensä ihan huipusti hallussa. Vieläkö saataisin vetointoa yhtä kovasti.. Vetihän se yksin ilman maalimiestä jonkun 70-100metrin pätkän, sitten tuumas että paskaaks tässä juoksemaan ja olis hölkkäilly vaan piuhat löysällä.

No, puolisen vuotta kuitenkin vasta reenattu, ja sitä ennen ahkera reeni vetämisen pois kitkemiseksi kaikissa muodoissa vähän hidastanee tätä oppimista.. Hyvin se veti, ja varmasti vetää jatkossakin kunhan vaan treeniä treeniä! :)

Helmi helmikuu

Niin se vaan aika taas rientää ja on jo helmikuu hölmöjä täynnä! Kevät lähestyy ja vastahan se talvi pääsi kunnolla alkamaan pitkittyneen syksyn jälkeen.

Käytiin tänään treffaamassa Aurin pitkäaikais rakkaan Pontuksen kanssa. ♥ Pontusta olikin ollut jo tosi kova ikävä ja varmaan ikuisuus, kun viimeksi tavattu herran kanssa. Auri menikin ihan pähkinöiksi, kun tajusi kuka sielä onkaan alaovella odottelemassa!
Osma ei nyt päässyt tapaamaan vanhaa kaveriansa, sillä Osmalle on noussut testosteroni hattuun ja viime tapaamisesta tuli pari vekkiä - vaikka pennusta asti Osma on tuntenut Pontuksen. Liikaa egoa molemmilla herroilla ;)

Sielä kivasti vähän kirmailtiin!

Ja sitten meitit huijjattiin istumaan eikä edes herkkuja herunut! Pontuksen mielipide tästä.. ♥

 Ja lopuksi sitten vielä kuva meidän menopelistä, eilen käytiin taas treenaamassa vetoa tuolla harjun takana.

Tähän asti on sahattu lyhyttä 200m pätkää edes takasin 2-4 kertaa, nyt kokeiltiin vetää vähän pitempi suora mutkasella tiellä, jossa maalimies ei ollutkaan näkyvissä.

Ideana oli, että kämppis käpyttelee sinne n. 300+metrin päähän - puhaltaa merkiksi pilliin, että nyt on herkut yms valmiina sielä. No, me odotettiin. Ja odotettiin.. Tiheän metsän läpi ei kuulunut pillin äänet - paitsi koiran korvaan varmasti - niin lähdimpä sitten tovin siinä koiria seisotettuani käskyllä "mennään!". Molemmat ampaisi liikkeelle, ainakin meno käsky on opittu. joku parisataa metriä mentiin ihan täysillä sitten vähän hidastettiin vauhtia "ai, ei täällä ollukaan ketään", mutta kannustin menemään eteenpäin ja hienosti vetivät loppuun saakka vaikka maalipalkkaus kipot olikin hautautuneena lumeen eikä niitä sieltä erottanut, mutta kämppis vaikka oli ovelasti piilossa niin kyllä löytyi ja sitten saivat Jahti&Vahti makkaraa naamaan.

Tämän jälkeen vielä toinen veto, vähän lyhyempi pätkä ja puolet matkasta alamäkeen. Oli aika raskas keli, kun vain -9*C ja n. 5cm aivan uutta lunta maassa. Eikä me olla mitään keijukaisia kelkan kyytissä.. :D

Reenin jälkeen, heti irti, valjaat pois ja kirmaamaan vapaaksi. Kyllä koiran kelpaa, siinä joku puolisentuntia irroteltiin ja lähettiin kotia. Kotona sitten vedellä jatkettua tölkkiruokaa naamariin, kun ei vesi kupista maistunut. Kivasti maistui tölkkiruoka lillinki, ja iltapalaksi vielä myöhemmin iso rusto, nam!

No, tuossa kuvassa on tuo meidän potkuri, Eslan pilkkikelkka, kokoontaittuva. Ihan mahtava vehje näin kerrostalo eläjälle, vie vähän tilaa ja eikä syö paljon. ;)

Vähän sitä tuunasin, eturautaan pistin pehmikkeeksi solumuovia hienosti jesariin käärittynä, ettei ainakaan kinttuihin kolahda vahingossakaan.
Unessalta tilasin kahden koiran vetoliinat, tosi hyvät on ollu käytössä ja vielä tyttöväreissä! ;) Samalla tilasin tuota polyeteeniköyttä joka sitten improvisoidulla pleissausraudalla pistin jalkojen ympärille näppäristi solmutta kii.
Koska kelkan jalat on puuta ja metallia kiinnityskohdasta, aika terävin reunoin, niin pistimpä sinnekin väliin sitä solumuovia ettei jynssää köydet poikki.

Köysi mikä on kelkassa kii, tulee suunnilleen eturaudan päälle, vähän yli ja siihen sitten näppärä kiinnittää oikea vetoköysi, jossa jousto myös.

Istuimeen tuunasin, hienosti tuunasin, hienon istuinalusen pyyhkeestä, kun Auri tykkää siihen hypätä istumaan, mutta lakattu puupinta on tosi liukas lumisen tassun alla. :)

Auri tahtoo vauhtia ja vaarallisia tilanteita :)

Yli-Innokkaat vetopiskit

Melkein rauhallista ja hallittua..
Ei se aina niin mallikkaasti mene, niin kuin tuossa aiemmassa videossa. :D

Joskus vaan on liikaa virtaa ja joskus vaan pitää nöyrtyä polvilleen ennen lähtöä  ja joskus maalimiestä ei sillon varmaan oikeastaan edes tarvittaisia..

Ehkä. Pitää Ehkä kokeilla joskus.. Osmalla vaan herkästi laskee nenä maahan, ja tuollakin käy paljon koiranulkoiluttajia niin niitä ylimaallisen maukkaita pissalätäkköjä on sielä Ehkä juuri yksi jos toinen liikaa Herran nenälle!

Menisi siis herkästi haisteluksi ja merkkailuksi.. :)

Vedokkaat koirat

Käytiinpä tänää sitten vähän vetämässä taas tuolla harjun takana.
Ollaan vasta tänä vähä lumisena talvena päästy ensimmäiset kerrat reenaamaan ja oiskohan tämä nyt joku n. 10 kerta kun ollaan käyty harjottelemassa.
Nyt ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että aletaan opettaan hurttia juoksemaan kohti kulhoa eikä niinkään maalimiestä, eli häivytettään maalimiestä pois pikkuhiljaa..

Aika hyvin ovat jo ehdollistuneet, kun kelkan jalakset iskee hankeen kahisemaan niin Auri syöksyy eteenpäin vaikka kaulassa on panta eikä valjaita.. Takasin tullessa sitten osataan jo kävellä panta kaulassa, hihna löysällä kelkan kahinoista huolimatta, aluksi vaan on niin hirveästi virtaa kun ei kotiovelta passaa lähteä hiekkasille urille. Tuleepa alkulämmötkin, kun tosissaan pitää se n. 500m ensin kulkea sopiville maastoille.

Keväällä tarkoituksena ostaa sitten kickbike, mutta sillä mentäs Aurin kanssa ihan kaksitaan, koska meidän Älli&Tälli vetoparista löytyy aivan liikaa vauhtia pyörälliseen laitokseen. Ainakin aluksi ;)

Vetopiskit

Vetopiskeillä oli kivvaa! © Jenny

Käytiinpä lauantaina vetolenkillä Tuikun ja Jennyn kanssa tuossa harjun takana polulla. Tuikku ja Auri on tavannut vasta kerran aiemmin, mutta tulivat toimeen oikein hyvin, kuin vanhat ystävät! Niin ajateltiin sitten, että yhdessä vetohommiin. Tuikkuhan on jonkin verran raskaampi ja suurempi kuin koira kuin Auri, mutta Auri varmasti tasoittaa nopeudessa ja ketteryydessä sitten!

Eka lähtö, maalimiehen kanssa mentiin n. 200-250m suoraa pätkää edestakaisin muutaman kerran, meni oikein hienosti!! Vauhti oli hurja ja neidit vetivät aivan kylkikyljessä perille asti. Sitten vaihdettiin ja uudestaan!  Ainoa kiistan aihe neideillä oli kaverini laukussa ollut koiralle tarkoitettu maha-herkku joka varmasti tuoksui koiran nenään jo kauas ;)

Sitten käytiin vähän irrottelemassa pienen kävely matkan päässä hakkuu aukean reunalla ja vetopiskit pääsivät juoksemaan maitohapot pois koivistaan (jos sellaisia nyt edes tuli, toivottavasti ei kovasti! :) )

Molemmat tulevat toimeen ihan mahtavasti, huippua koska luulin jo yhdessä vaiheessa, että Auri ei tulisi enää toisten narttujen kanssa toimeen - paitsi lapsuuden ystävien kanssa - mutta näillä tytöillä kyllä synkkaa! Eikä tappelua saatu aikaan edes mahtavasta kepin pätkästä. Ehkä Aurin sterkkauskin vaikuttaa, tuntuu että koko koirasta on tullut ihan täys kakara leikkauksen jälkeen. ♥


             

© Jenny

© Jenny

   Sitten mentiin tyttöjen kanssa meille lämmittelemään reilun parin tunnin ulkoilun päätteeksi, kun aurinkokin sitten laski, laski pakkanenkin lähemmäksi -20*C ja sen alko tuntea kasvoillakin aika kirpakkana! :)

  

© Jenny

© Jenny

Kivaa oli, Osmakin pääsi tutustumaan Aurin uuteen kivaan kaveriin! Osmalla tosin oli vähän erillaiset leikit mielessä ja pitikin sitten herra eristää jäähylle koiraportin taakse kongia koluamaan, kun ei meinannut uskoa, että Tuikun pylly on Tuikun oma! :)

Pian Osmallakin on sitten kastrointi edessä, ja toivon että herran menohalut ja puute-olot poistuvat ja herra Omsa pystyisi keskittymään muuhunkin kuin tyttöjen pyllyihin ja jätkien kanssa rähjäämiseen!

♥