Helmi helmikuu

Niin se vaan aika taas rientää ja on jo helmikuu hölmöjä täynnä! Kevät lähestyy ja vastahan se talvi pääsi kunnolla alkamaan pitkittyneen syksyn jälkeen.

Käytiin tänään treffaamassa Aurin pitkäaikais rakkaan Pontuksen kanssa. ♥ Pontusta olikin ollut jo tosi kova ikävä ja varmaan ikuisuus, kun viimeksi tavattu herran kanssa. Auri menikin ihan pähkinöiksi, kun tajusi kuka sielä onkaan alaovella odottelemassa!
Osma ei nyt päässyt tapaamaan vanhaa kaveriansa, sillä Osmalle on noussut testosteroni hattuun ja viime tapaamisesta tuli pari vekkiä - vaikka pennusta asti Osma on tuntenut Pontuksen. Liikaa egoa molemmilla herroilla ;)

Sielä kivasti vähän kirmailtiin!

Ja sitten meitit huijjattiin istumaan eikä edes herkkuja herunut! Pontuksen mielipide tästä.. ♥

 Ja lopuksi sitten vielä kuva meidän menopelistä, eilen käytiin taas treenaamassa vetoa tuolla harjun takana.

Tähän asti on sahattu lyhyttä 200m pätkää edes takasin 2-4 kertaa, nyt kokeiltiin vetää vähän pitempi suora mutkasella tiellä, jossa maalimies ei ollutkaan näkyvissä.

Ideana oli, että kämppis käpyttelee sinne n. 300+metrin päähän - puhaltaa merkiksi pilliin, että nyt on herkut yms valmiina sielä. No, me odotettiin. Ja odotettiin.. Tiheän metsän läpi ei kuulunut pillin äänet - paitsi koiran korvaan varmasti - niin lähdimpä sitten tovin siinä koiria seisotettuani käskyllä "mennään!". Molemmat ampaisi liikkeelle, ainakin meno käsky on opittu. joku parisataa metriä mentiin ihan täysillä sitten vähän hidastettiin vauhtia "ai, ei täällä ollukaan ketään", mutta kannustin menemään eteenpäin ja hienosti vetivät loppuun saakka vaikka maalipalkkaus kipot olikin hautautuneena lumeen eikä niitä sieltä erottanut, mutta kämppis vaikka oli ovelasti piilossa niin kyllä löytyi ja sitten saivat Jahti&Vahti makkaraa naamaan.

Tämän jälkeen vielä toinen veto, vähän lyhyempi pätkä ja puolet matkasta alamäkeen. Oli aika raskas keli, kun vain -9*C ja n. 5cm aivan uutta lunta maassa. Eikä me olla mitään keijukaisia kelkan kyytissä.. :D

Reenin jälkeen, heti irti, valjaat pois ja kirmaamaan vapaaksi. Kyllä koiran kelpaa, siinä joku puolisentuntia irroteltiin ja lähettiin kotia. Kotona sitten vedellä jatkettua tölkkiruokaa naamariin, kun ei vesi kupista maistunut. Kivasti maistui tölkkiruoka lillinki, ja iltapalaksi vielä myöhemmin iso rusto, nam!

No, tuossa kuvassa on tuo meidän potkuri, Eslan pilkkikelkka, kokoontaittuva. Ihan mahtava vehje näin kerrostalo eläjälle, vie vähän tilaa ja eikä syö paljon. ;)

Vähän sitä tuunasin, eturautaan pistin pehmikkeeksi solumuovia hienosti jesariin käärittynä, ettei ainakaan kinttuihin kolahda vahingossakaan.
Unessalta tilasin kahden koiran vetoliinat, tosi hyvät on ollu käytössä ja vielä tyttöväreissä! ;) Samalla tilasin tuota polyeteeniköyttä joka sitten improvisoidulla pleissausraudalla pistin jalkojen ympärille näppäristi solmutta kii.
Koska kelkan jalat on puuta ja metallia kiinnityskohdasta, aika terävin reunoin, niin pistimpä sinnekin väliin sitä solumuovia ettei jynssää köydet poikki.

Köysi mikä on kelkassa kii, tulee suunnilleen eturaudan päälle, vähän yli ja siihen sitten näppärä kiinnittää oikea vetoköysi, jossa jousto myös.

Istuimeen tuunasin, hienosti tuunasin, hienon istuinalusen pyyhkeestä, kun Auri tykkää siihen hypätä istumaan, mutta lakattu puupinta on tosi liukas lumisen tassun alla. :)

Auri tahtoo vauhtia ja vaarallisia tilanteita :)