Funker Vogt Nuclear Winter
Koska tämä biisi on nyt jonkin aikaa soinut päässä ja soittimissa niin aloitetaanpa tällä tämä blogipostaus. On ollut vähän sellanen "nuclear winter" meininki pakkasten paukkuessa rapsakoissa -30/-37C asteissa. En ole hirveästi edes valokuvaillut, kun jäätyy näpit ja jos rehellisiä ollaan niin aika pitkälti hengataan sisällä vapaapäivinä. Koiratkaan eivät nauti ihan näin kovista pakkastista.
Eilen oli ensimmäinen virallinen työpäivä! Jee! Sain siis työpaikan työkokeilupaikaltani, joten voisi sanoa, että kuuden viikon ilmaistyö kannatti. Tuttua hommaa siis, mutta kyllähän tuo -37C tuo ihan oman fiiliksen safarien vetoon ja koirien valjastamiseen. Näillä näkymin paluumuutto etelään tapahtuu siis vasta toukokuussa. Siihen asti saa nautiskella Lapin maisemista (ja kipakoista pakkasista).
Ollaan nyt muutaman kerran, vähän lauhemmilla pakkasilla, osallistuttu OPSA:n eli Ounaisjokilaakson palvelus- ja seurakoira alajaoston kautta järjestyneille koiratreffeille. Kivaa, täälläkin on siis koiraelämää! Elin pitkään siinä uskossa, ettei täältä löydy mitään yhdistyksiä. Käytiin muunmuassa pienellä yhteiskävelyllä, pakkasraja toki vähän tuli vastaan silloinkin -30C, ja Kuura pääsi tutustumaan nahkacollie poikaan, sekarotuiseen villakoiraan (jossa ripaus riiseniä) sekä pieneen porokoiran alkuun. Iloa ja riemua.
Sitten osallistuttiin yhteislenkille, käveltiin joku 4km lenkki ja koirat saivat painia läheisellä hiekkasoramontulla. Kuura ja Auri saivat tutustua nyt 8kk ikäiseen huskypoikaan, ja mukana oli myös tuttu colliepoika. Iloa ja riemua! Kuurassa on tapahtunut jonkin verran kehitystä, ja tällaisissa koiratilaisuuksissa tuntuu suhtautuvat täysin vieraisiin ihmisiin jokseenkin vähemmän "pelokkaasti" /epäluuloisesti ja menee jopa tutustumaan. Tämä on ihan mahtava juttu!
Kävelyillä sen sijaan takapakkia on tullut sen verran, että karvahattuhuppupäiset miehet ovat suuri uhka ja niille pitää haukkua, isolla nausterin äänellä. Tämä johtunee suuresti siitä, että täällä ei oikeasti juuri koskaan tule ketään vastaan lenkeillä. Ajattelinkin, että kun palataan Etelä-Suomeen lunastan meille lipun Koirakoutsin arkikoutsiin tai hihnakäytös koutsiin, ihan vaan että saan opastusta ja ohjausta jälleen sujuvaan remmikäytökseen - joka olikin hanskassa jo ennen tänne tuloa.
Meidän vetoreenit sujuvat todella hyvin, käytiin nyt viimeisimpänä yhteisvetoreeneissä ja matkaa taittui 3,7km. Mukana oli Auri ja Kuura, Seppo ja Osma sekä eräs husky. Tein typyille ns. voimareeniä, eli en juuri auttanut muuta kuin ylämäissä. Ajettiin letkana, ensin mentiin keulana, sitten keskellä, sitten taas keulana ja keskellä ja viimeisenäkin. Tytöt toimivat tosi hienosti paikasta riippumatta. Ohituksetkin sujui kiitettävästi! Pojilla on vielä hieman petraamista keulakoiran roolissa (hei takaa tulee joku!), mutta hienosti herratkin toimivat uudessa tilanteessa. Kämppikseni siis ohjasti herroja ja me narttuiltiin sitten kicksparkilla.
Toki meilläkin on treeneihin pakkasrajat ja nytkun on taas ollut ihan liian kylmä niin on vetotreenit jääneet. Paras keli tuntuu olevan 10-20 pakkasastetta. Ja siinä on pyritty pitäytymäänkin. Jos oikein innostun ja on varaa niin kesäksi saatan hankkia kickbiken (taas, kun edellisen myin). Tosin pyörälläkin pääsee, en vain tiedä kuinka uskallan laittaa kaksi koiraa pyörän eteen. No me kun ei varsinaisesti sprintata ja matka taittuu lähinnä leppoisasti ravilla, niin ehkä jos satulan laskee alemmas ja hengaa kyydissä niin homma toimii. Käytöstavat kun molemmat osaa hyvin.
Pyysin ja saatiin pakkaspäiviin haastetta; tarkoituksena olisi opettaa Kuura pitämään suussa makkaraa, Auri istumaan kurrena ja pitelemään harjaa tms. sekä takapään nosto seinää vasten (Kuura). Toistaiseksi en ole kerennyt vielä alkaa harjottelemaan, ja koska neidit tuppaavat ahdistumaan sisällä treenaamisesta pitää aloittaa todella varovasti. Kotona kun ei ole oikeastaan koskaan treenattu, vaan aina kentällä, ulkona, hallissa jne. Tosin nyt dobot ja temput on mennyt ihan täysin ilman ongelmia kotosalla, eli ehkä myös temppujen opettelun aiheuttama ahdistuminen on unohtunut. Haastehan saatiin Jennyltä! Katsotaan nyt, kun työtkin taas alkaa, että miten keritään!
Sitten osallistuttiin yhteislenkille, käveltiin joku 4km lenkki ja koirat saivat painia läheisellä hiekkasoramontulla. Kuura ja Auri saivat tutustua nyt 8kk ikäiseen huskypoikaan, ja mukana oli myös tuttu colliepoika. Iloa ja riemua! Kuurassa on tapahtunut jonkin verran kehitystä, ja tällaisissa koiratilaisuuksissa tuntuu suhtautuvat täysin vieraisiin ihmisiin jokseenkin vähemmän "pelokkaasti" /epäluuloisesti ja menee jopa tutustumaan. Tämä on ihan mahtava juttu!
Kävelyillä sen sijaan takapakkia on tullut sen verran, että karvahattuhuppupäiset miehet ovat suuri uhka ja niille pitää haukkua, isolla nausterin äänellä. Tämä johtunee suuresti siitä, että täällä ei oikeasti juuri koskaan tule ketään vastaan lenkeillä. Ajattelinkin, että kun palataan Etelä-Suomeen lunastan meille lipun Koirakoutsin arkikoutsiin tai hihnakäytös koutsiin, ihan vaan että saan opastusta ja ohjausta jälleen sujuvaan remmikäytökseen - joka olikin hanskassa jo ennen tänne tuloa.
Meidän vetoreenit sujuvat todella hyvin, käytiin nyt viimeisimpänä yhteisvetoreeneissä ja matkaa taittui 3,7km. Mukana oli Auri ja Kuura, Seppo ja Osma sekä eräs husky. Tein typyille ns. voimareeniä, eli en juuri auttanut muuta kuin ylämäissä. Ajettiin letkana, ensin mentiin keulana, sitten keskellä, sitten taas keulana ja keskellä ja viimeisenäkin. Tytöt toimivat tosi hienosti paikasta riippumatta. Ohituksetkin sujui kiitettävästi! Pojilla on vielä hieman petraamista keulakoiran roolissa (hei takaa tulee joku!), mutta hienosti herratkin toimivat uudessa tilanteessa. Kämppikseni siis ohjasti herroja ja me narttuiltiin sitten kicksparkilla.
Toki meilläkin on treeneihin pakkasrajat ja nytkun on taas ollut ihan liian kylmä niin on vetotreenit jääneet. Paras keli tuntuu olevan 10-20 pakkasastetta. Ja siinä on pyritty pitäytymäänkin. Jos oikein innostun ja on varaa niin kesäksi saatan hankkia kickbiken (taas, kun edellisen myin). Tosin pyörälläkin pääsee, en vain tiedä kuinka uskallan laittaa kaksi koiraa pyörän eteen. No me kun ei varsinaisesti sprintata ja matka taittuu lähinnä leppoisasti ravilla, niin ehkä jos satulan laskee alemmas ja hengaa kyydissä niin homma toimii. Käytöstavat kun molemmat osaa hyvin.
Pyysin ja saatiin pakkaspäiviin haastetta; tarkoituksena olisi opettaa Kuura pitämään suussa makkaraa, Auri istumaan kurrena ja pitelemään harjaa tms. sekä takapään nosto seinää vasten (Kuura). Toistaiseksi en ole kerennyt vielä alkaa harjottelemaan, ja koska neidit tuppaavat ahdistumaan sisällä treenaamisesta pitää aloittaa todella varovasti. Kotona kun ei ole oikeastaan koskaan treenattu, vaan aina kentällä, ulkona, hallissa jne. Tosin nyt dobot ja temput on mennyt ihan täysin ilman ongelmia kotosalla, eli ehkä myös temppujen opettelun aiheuttama ahdistuminen on unohtunut. Haastehan saatiin Jennyltä! Katsotaan nyt, kun työtkin taas alkaa, että miten keritään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti