Uhmattiin Aurin kanssa pakkasta ja suunnattiin joen jäälle ja joella sijaitseville "saarekkeille", missä jo kerran aiemminkin pööpöiltiin. Pitkään toviin ei viitsinyt jäälle lähteä, mutta nyt sielä on aika hyvät kelkkaurat jo ja muitakin ulkoilijoita käynyt kävelemässä.
Aurilla olen pitänyt pakkasrajana pukeutumiselle n. -30C, ja riippuen vähän lenkin pituudesta minkä verran vaatetusta neiti saa yllensä. Nyt koska tarkoitus oli valokuvailla ja hengata hieman pitempää ulkona, puin Aurille DGn paidan, jossa ihana kaulus sekä Hurtan toppamanttelin. Neiti on kuitenkin täysin sisäkoira ja ilman vaatetta alkaa ilmaisemaan, että nyt on vähän kylmä. Vaatteet päällä ulkoiluaikaa saa hyvin pidennettyä niin että molemmilla on mukava olla.
Auri tykkää kieriä lumessa, etenkin silloin kun ei saa omaa tahtoaan läpi. Kieriminen on vähän sellanen "ai, ei mennäkään minne MÄ haluan, ni ei sit mennä ollenkaan". Osma on samallainen ja useasti näille kahdelle iskeekin kaatuma tauti samassa kohtaa - kun käännytään kotia kohden, tai ei päästäkään tutustuun pihaporoihin.
Takki keräsi yllättävän paljon lunta vatsaremmi osion alle, ja kun kotona otin takin pois niin oli varmaan kilo lunta matolla. Tämä ei ole hyvä ominaisuus, sillä se kylmettää koiraa ja pahimmillaan jopa kastelee turkin. Onneksi oli alla ohut paita joka eristi lumen masusta. Kadulla kävelyyn varmasti oiva, tuo Hurtan perustoppis, vaikkei se suojaakaan kaulaa, eikä oikein etujalkojen lapoja. Meille kuitenkin niin harvoin tarvetta toppatakille, että kelpuutetaan se - pitäähän se kuitenkin reidet ja selän lämpöisenä ja suojaa jonkin verran vatsan alusta.
Ahdistelin Auria, kiva psykopaatti ilmekin! Aurilla oli kuitenkin oikein mukavaa, sai jäällä hepuleita ja painoi menemään 10m liinassa häntä suorana ihan kakarana.
Ihania kuvia!
VastaaPoista