Hierontaa ja hiiriä

Voi karmeus mikä kuvanlaatu... Auri ja Osma siinä. <3

Kurjasti kaikki kuvat on nyt kännykän varassa, kun tämä vanha tietokone jota joudun käyttämään uuden hajottua ei jotenkin tahdo yhteispelittää tuon järkkärin kanssa. No te harvat lukijat joudutte kärsimään nyt samsung kuvanlaadusta, siksi kuviakin on vähänlaisesti.

Elikkäs sunnuntaina kävi meillä ekaa kertaa koskaan koirahieroja! Päätin tilata meille koirahierojan, koska aktiivisina harrastus- ja kotikoirina kun ovat, niin haluan päästä varmuuteen siitä ettei mitään isoja jumeja pääse syntymään. 

Auri hierottiin ensin, Osma sai sillä aikaa rauhoittua rauhassa toisessa huoneessa. Herra-Hankalalla kun on vähän pöksyissä pitelemistä kun innostuu niin kovasti uusista ihmisistä, ei sillä, kyllä se Aurikin aikalailla tahtoo päästä lähelle tutustumaan, malttaa kuitenkin odottaa kohtuu hyvin, että vieras pääsee sisälle asti.

Auri suhtautui hierontaan hyvin, aluksi tietty oli vähän liikaa uusia hajuja - uusi alusta, uusi ihminen - olisi pitänyt vaan malttaa rennosti pötkätä kyljellään!
Venyttelyistä Auri silminnähden oikein nautti silmät suljettuina ja raukeina.
''Alaselässä'' oli hieman jotain lihaskalvojen (jos oikein muistan?) kireyttä, mikä kuulemma on täysin normaalia useilla koirilla.
Tätä vaivaa pystynee ehkäisemään jonkin verran huolellisilla lämmittelyillä ja jäähdyttelyillä ennen ja jälkeen harjoitusten, eli vetoreenien.
Muuten ei ollut mitään, hyvät pehmeät (isot) lihakset, hyvä kuntoinen nuori nainen!

Osma on aina ollut pentueen hra Hankala, ja nytkin olisi ollut niin paljon mukavampi vain pusutella, tutkiskella ja kiemurrella muualle koko tilanteesta. Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun eka puoli saatiin hierottua niin hra Hankala alkoi oleen perillä touhusta ja toinen puoli menikin paljon helpommin.
Osmalla oli lapojen luona ''yläselässä'' lihasjumi, joka ilmeisesti kuitenkin aukesi hieronnalla, tai pehmeni, ja myöskin ''alaselässä'' jännitettä, eli toisinsanoen koko selkä vähän juntturassa ja jäykkänä.

Tämä ehkä yllätti, koska Osma on kuitenkin viimeiset 10päivää vaan maata pötkötellyt ja käynyt remmilenkeillä  ja Aurin kanssa on harrastettu soolovetoa kickbikella + juoksuttanut sitä kikkarin vierellä 2x 3,5km..

Taustoista kuitenkin sen verran, että Aurilla käytän lähinnä valjaita. TopCaniksen säädettäviä y-valjaita ja Hurtan t-valjaita (jotka aavistuksen naftit jotenka vähempi ollut käytössä ne). Hyvin harvoin neiti Näsä saa pantaa kaulaansa, ainoastaan kun harjoitellaan esim rally-tokoa tai arkitokoa suunnitelmallisesti saattaa olla pantakaulassa.

Auri ei myöskään vedä hihnassa, paitsi satunnaisille erittäin hyville hajuille.. ja nyt olen yrittänyt opettaa vetämään ihan perusvaljaissakin, että huomaisi sen olevan sallittua ja haluttua, kun yritän vahvistaa vetointoa vetovaljaat päällä.

Osmalla on käytössä pääsääntöisesti solkipanta, sillon tällöin valjaat. Osma myös on kova vetämään hihnassa, ei kokoaikaa, mutta erityisesti jos käydään yhteislenkillä minä + Auri ja kämppis + Osma, niin silloin kilpailuvietti pakottaa kiskomaan niin että henki pihisee.

Vetovaljaista, Aurilla on mittatilatut GMN-vetovaljaat, jotka istuu oikein näppärästi. Ehkä voisi olla aivan aavistuksen isommat, mutta aika hyvältä ne kuitenkin näyttää ja kun oon niitä vedellyt ja testaillut niin menee ihan justiin niinkö pitää, selänpäältä saattaa jäädä sentin verran lyhyeksi.
Osmalla on käytössä "perintövaljaat", joita ei ole mitattu Osmalle vaan ne on peritty  edesmenneeltä sammarilta.

Huomasin tuossa yksi päivä kuukausi takaperin katsella niitä, niin huomasin, että kaula-aukko on liian pieni ja painaa henkitorvea (jos johtuu hengityksen pihinä vedettäessä) ja selän päälle tuleva osa on ehkä aavistuksen liian lyhyt. Lyhyt lähinnä, koska Osmalla on syvä rintakehä, Aurillehan samat valjaat on liian pitkät vaikka Aurilla on pitempi selkä kuin Osmalla..
Kämppistä olen patistellut ostamaan hra Hankalalle oikein istuvat valjaat, jahkas saa aikaiseksi ;)

Aurin valjaita katselen nyt kevääseen asti ja jos näyttää, että ne vaan kutistuu niin saatanpa tilata uudet aavistuksen isommat.. GMN-equipmentsilta tietenkin!

Mitä muuta?

No meidän "kommuuni" laajenee taas, keskiviikkona haetaan 140L ent.akvaarioon eli terraarioon kaksi okahiiri naarasta asumaan. Terraa olen jo vähän innostunut sisustamaan, tänäänkin kävin lähimetsästä lumen alta penkomassa hyviä käppyröitä oksia ja yhden 10kg kivenmurikan!

Okahiiri eli Wikipediaa tylsästi lainatakseni:

Okahiiret ovat saaneet nimensä siitä, että niiden tankeat selkäkarvat sojottavat jäykästi taaksepäin.
Okahiiren ruumis ja häntä ovat suunnilleen samanpituiset eli noin 12 cm ja massa 60–90 grammaa. Okahiirille tyypillistä ovat usein ulkonevat korvat ja paljas suomukas häntä.

Siinä se on, terraarion luuranko. Vielä puuttuu mörttiröpöt, ruokakipot, vesikupit ja tietty hiiretkin! :)

Okahiiri on hieman harvinaisempi lemmikkihiiristä, se on myös hajuttomampi kuin perushiiret ja elää ilmeisesti keskimäärin myös hieman pitempään.

Pistänen hiirulaisistakin postausta sitten, kun saapuvat ja kotiutuvat! :)