Maalaiset mustit

Talven jälkeen - pitkästä aikaa - lähdettiin tapaamaan Jennyä ja hurttia! Tyyppien jälleenkohtaaminen oli aika riemukas, eikä mitään merkkiä siitä, että puolen vuoden tauko olisi viilentänyt edes pikkuhiljaa kypsyvien viriilien narttujen välejä. Viitaten Vilkkuun ja Kuuraan. Oikeastaan päin vastoin.Viimeksi kun Kuura ja Vilkku tapasivat toisensa, V oli ihan rääpäle pieni ja Kuura oli mörssäri suuri - yhteiset leikit siis jäivät melko vähäisiksi. Nyt kuitenkin Viikari on kasvanut koiran kokoiseksi ja neideillä oli oikein lystiä keskenään painella ympäri peltoa ja plutata ihanassa liejuojassa.

Vanhat kärttyisät rouvat Auri ja Tuikku saivat toki myös kirmailla vähän rajoitettuna kylläkin. Kiitos vaan peuroille ja riistavietille! Auri oli ainakin ihan riemusta soikeana, kun sai myllätä ja kirmuuttaa vanhan bestiksensä kanssa pellolla. Tietty välistä oli myös mukava märehtiä pupun ja peuran p*skabuffetista kivoja herkkuja. Talviturkit korkattiin heti ensimmäisenä ryntäämällä täysiiiii ojaan. 

h

Ennen peltoutumista käytiin treenailemassa Hakametsän kentällä Vilkun ja Kuuran tottelevaisuus muuveja sekä vähän frisbeetä elohiiribortsulle. Tuli myös todettua että riiseni ei jostain kumman syystä ole täysin soveltuvainen rotuvalinta, jos tahtoisi tavoitteellisesti frisbiitä treeniä.

No saatiin me ainakin huvitettua itseämme, ehkä ohikulkijoitakin ja mikä tärkeintä Kuurallakin oli ihan hauskaa, kun se yritti nappailla kiekkoja. Tosin ei se kyllä älynnyt miksi ja miten ja missä.

Aurin kanssa ei oikeastaan ole ees treenailtu mitään, lähinnä höntsyilty, joten tällä kertaa Auri sai tyytyä venailemaan autossa ja rallittelemaan pellolla. Kyllähän sekin tykkää tehdä, mutta sille tokoilut ja rallyilyt on enempi vaan kivoja temppuhetkiä, joista saa palkaksi vähän herkkuja!

Kuuran kanssa me on jatkettu ahkerasti opiskelua oikeanlaisesta leikityksestä ja palkkauksesta. Riiseni on syttynyt saalisleikille ja ensimmäiset patukatkin oikeastaan jo hajosi muutaman treenikerran jälkeen. TopDogin pinkit vaihtuivat HSTn kokoa suurempiin. Kuuralla on rahtusen huono puruote, johtuu sen huonoista leuoista. Huonot siinä määrin, että alaleuka on kapea ja kulmureiden takia mm. oikeanpuoleista ientä jouduttiin operoimaan kun Kuura oli pentu. Sen vuoksi se on ollut todella herkkäsuinen. HSTn punaset patukat kuitenkin on mukavan pehmoiset ja tänään mennäänkin heti testaamaan miten leidi suhtautuu uusiin leluihin.  

Käytiin myös treenaamassa vähän sitä sun tätä yhden uuden tuttavuuden kanssa pari päivää sitten, ja on kyllä oikein mukava, kun joku on vähän kattomassa mitä sählätään. Tulee ihan hyviä vinkkejä ja näkee vähän, että miten muut tekee. 

Saalisvietti, laumavietti. Kaikki tältä saralta on kuitenkin itselleni täysin uusia aihepiirejä, joista on kyllä luettu kirjoista ja kuunneltu luennoilla, mutta joidenka toimintaan saaminen käytännössä kaipaa vielä hiontaa. Toki se, ettei Kuura ole mikään 100% viettipommi myös luo omaa haastettaan. Toisaalta kuitenkin arvostan sitä, ettei se ole. Joudun oikeasti pohtimaan miksi ja miten.

Ja jottei kaikki olisi liian helppoa, aloitti Kuura juoksunsa. Vähän etuajassa jos vertaa viimevuoteen. Toistaiseksi juoksut eivät ole aiheuttaneet suuria tunteenmylläyksiä koirassa, mutta huomaa kyllä heti, että toisena päivänä on Kuura 1.0 ja toisena Kuura 1.5 mukana. Pientä ailahtelua viretiloissa havaittavissa. Yritän nyt aktiivisesti treenata koko juoksuajan, vähän kuin testatakseni, että voiko aktiivisella treenaamisella vähentää sitä lahnaksi muuttumista vai ei. 

Tänään maanantaina myös alkaa taas meidän tokovalkku! Oikeastaanhan mulla on jo tosi hyvät eväät tokon maailmaan, mutta koska tykkään ihan älyttömästi Mikan valkuista niin halusin jatkaa käymistä sielä. Tämän kesän tavoitteina meillä on saada TK1 ja BH suoritettua. Todellisuus on sitten mitä on, ja kisoihin ei nyt edes aiota ennenkuin juoksuista on toivuttu hyvin. Mukavampi tehdä koiran kanssa joka on oma itsensä.