Bloggaamisessa on ollut pieni tauko, niitä nyt normaalistikin tulee aina välillä. Töissä on kulunut valtaosa ajasta, tai koirien kanssa ulkoilessa ja rötkötellessä kotona. Ajattelin piristää blogia kuvasaasteella, nimittäin puhelinkuvilla. Laatu ei siis päätä huimaa, mutta puhelimella tulee kuvattua asioita joita järkkärillä ei. Ehkäpä näistä saa jotain käsitystä siitä mitä se meidän arki "oikeasti" on, tai mitkä asiat sieltä ainakin tallentuu muistikortille.
Kuusi viikkoa on kulahtanut huolestuttavan nopeasti ja pelkästään jo siihen aikaan mahtuu kaikenlaista uutta ja erikoista. On aloitettu työkokeilu, tehty paljon uusia asioita työrintamalla mitä aiemmin ei ole tullut tehtyä. Ajettu 5-9 koiran valjakoilla, yksin sekä asiakkaat kyydissä, vedetty usean valjakon valjakkosafaria kelkalla, selvitelty koiria, irroteltu koiria, viety ja tuotu koiria liinoihin.
Pidetty asiakkaille tarha- & kotaohjelmaa, puhuttu huono englantia, hörötelty omille virheille, juostu, hölkätty, maleksittu. Lapioitu paskaa, juotettu ja ruokittu koiria, tutustuttu koiriin ja ihmisiin ja opittu ihan valtavasti. On jääty autolla jumiin tienposkeen, korjattu linja-autoa, hajotettu asioita, paikattu asioita. Tehty lyhyttä työpäivää ja sitten yli 10 tunnin työpäivää. Kaikinpuolin on ollut oikein erinomainen kuusi viikkoa työrintamalla, ja nyt se kuusi viikkoinen on tulossa loppuun.
Kotirintamalla on sitten löhöilty, nukuttu ja syöty. Harvassa on kahden peräkkäisen päivän vapaat, mutta toisaalta koirat ovat suhtautuneet työhön paluuseeni oikein hyvin ja yleensä kun kotiin tullaankin niin innokkaan hännänheilutuksen ja piippauksen lisäksi kuuluu maireita haukoituksia ja patjoilla on paljon merkitseviä koiran kokoisia painaumia.
Kun sitten on aikaa, jaksamista ja kelit on kohdillaan on käyty omien koirien kanssa kelkkailemassa, potkureilla vetoreeniä, hiihtelemässä tai vaan maleksimassa remmilenkeillä. Jonkinverran aikaa kuluu myös takapihalla, mutta Kuura pitää huolen siitä, ettei takapiha ulkoilu jää päivän ainoaksi - ei nimittäin suostu tekemään tarpeitaan pienelle takapihalle vaan vaatii remmilenkin.
Kun koirat ovat saaneet ruuan, rymyämisen ja lenkityksen tarpeensa tyydytettyä niin nurkissa lojuu koiranraatoja. Isompia ja pienempiä. Pääsääntöisesti nämä tyypit osaavat sisällä rauhoittumisen taidon oikein hyvin ja ulkona sitten kulutetaan virtaa. Toki esimerkiksi tänään, kun on -30C pakkasta, riiseni ei viihdy ulkona ja rymyämiset suoritetaan kämppiksen sängyllä, sängyn alla ja eteinen-makkari-keittiö rallin muodossa. Mutta se on meillä satunnaisesti sallittua, kunhan pysyy järkevyyden rajoissa.
Kuura ei pidä kovista pakkasista yhtään. Siinä missä arktiset toverit A-O-S joita ei kovat pakkaset tunnu hetkauttavan, Kuura vaatii jo 10minuutin korttelikierrokselle talvimanttelin päälleen, muuten ei tule mistään mitään. Kinttuja nostellaan vuoron perään, kiskotaan kotia kohti, "onnutaan" ja muutenkin on ihan hirveää riisenin kidutusta, kun pakkanen putoaa alla -20C. Takki päällä siellä viihtyy hetken kauemmin.
Joulua me ei oikeastaan vietetty ollenkaan. Koirat sai jumbone luut ja itse syötiin vähän normaalia monipuolisemmin ja paremmin. Siinäpä se, yhtäkään koristetta tai muutakaan ei tässä taloudessa näkynyt. Joulu meni siis siinä, missä mikä tahansa arkivapaa.
Jos työrintamalla kuluu 6-10tuntia vetokoirien parissa niin joskus tuntuu, ettei elämässä muuta oikein olekaan, kun sitten kotona juotetaan ja valjastetaan omat koirat suksien tai potkurien eteen ja toistetaan sama homma. Ero on kuitenkin merkittävä, omien koirien kanssa asiat sujuvat rahtusen helpommin, kun osataan käskyjä, totellaan, ei karkailla eikä pureksita valjaita.
Kuurankin kanssa nykyään lähes 80% lenkeistä kuljen remmi irti. Kuura on sisäistänyt "yhdessä" käskyn todella mallikkaasti ja jopa irtokoirien ohitukset menee korvaa lopsauttamatta. Sitten kun pistetään riiseniin kiinteä yhteys, niin unohtuu käytöstavat ja alkaa remmissä kiskominen - vaan, koska voi. Olenkin nyt sitten ilman remmiä kulkenut tuon kanssa, koska se on niin paljon helpompaa ja neiti epävarma - en saakaan remmistä tukea - kulkee kuin ihmisen mieli mukana. Ei ajatustakaan muualle poistumisesta, ilman lupaa ainakaan. Ja täällä kun kylä on hiljainen ja harvoin edes tulee ketään vastaan, on oikein ideaalia harjoilla tätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti