Bed of roses

Litteä riiseni lapsi

Hiljaista on ollut.

Lähinnä johtuen siitä, että tämä käytössä oleva tietokoneeni on aika syvältä suosta. Blogin päivittäminen on lähes mahdotonta - ja vaatii tahattoman paljon viitseliäisyyttä - selaimen ja koneen autuaasti kaatuessa/hyytyessä noin kymmenen minuutin välein (vaihtelee 5 sekunnista 15 minuuttiin).

Se, että blogissa on ollut rauhallista ei tarkoita että meillä olisi ollut millään tasoa rauhallista!

Uusin tulokkaani, neiti-the-riiseni, on pitänyt kiireisenä, kärttyisenä ja köyhänä. KKK-riiseni.  Neiti tulokas-sulokashan alkoi todistaa tapaturma-alttiuttaan jo heti tultuaan meille. Noin kaksi viikkoa kotiutumisensa jälkeen Kuura teloi takajalan kyntensä, se nousi pystyyn ja täytyi poistaa leikkauksella, koska oli niin tehokkaasti vielä kiinni - vaikka osoittikin 90-asteen kulmassa ihan väärään suuntaan.

        
 

Pikku-liiseni ruokailee ekaa kertaa isojen kanssa.
(joskus huhtikuussa siis kun saapui meille, en edes muista mikä päivä saapui haha)

       


No kotiuduttu on, ruoka maistuu, kokoa on kertynyt, tapaturmia sattunut, ruokavaliota muutettu, kuntoutettu, harrastettu, opeteltu, otettu takapakkia, saatu luonnetta, pelätty ihmisiä, tutustuttu ihmisiin, totuttu liiankin hyvin eläinlääkäri klinikkaan, oltu kiltisti, rähjätty, mutta mitään ei vielä ole rikottu paitsi raajoja, mutta siis omaisuutta. *koputtaa puuta*

Olin kolme viikkoa töissä Ruovedellä, koirat mukana, saivat kirmailla sielä villinä ja vapaana metsässä jonkin verran, Kuura pulahti selkä edellä järveen. Ei raasu kerennyt edes tajuta mitä tapahtui kun nostin sen jo rannalle kylmästä vedestä ja jätin huomiotta koko otuksen. Muina henkilöinä kävi uudelleen jyrkälle rannalle pötkölleen - nojaamatta kuitenkaan nyt petollisiin heiniin jotka antoivat myöten ja sinne mulahti riiseni.

Tästä kiitos, vesi on ällöttävää. Rapakot on mahtavaa ja suo on ihan hemmetin jees! Mutta kirkas järvivesi on yök, suihku on vähän eew ja lenkillä kierretään tai hypätään yli vesilätäköt.   

Ja sitten meni polvi.

 

Mielettömän tyylikäs trimmaus

Magee paketti, tosin tää oli vaan 5 päivää, ei ollu kipsiä ollenkaan.

Vasemman polven ristisiteen alaisesta nivelestä irtosi siru traumaperäisesti eli lujasta iskusta.

Käytiin normaalisti lenkillä, koko jengi. Päätettiin päästää tyypit vähän kaasutteleen metsään virtaa pois koska se ois ihan varmaa, että sisällä sitten ois älytön ralli kun takas päästäis. Kerkesin justiinsa sanoa (ei koskaan pitäis) kämppikselle, että 'vitsi kun tän riisenin kans jotenkin kokoajan pelkää että se teloo ittensä'. Ja viitisen minuuttia myöhemmin, riiseni juoksee vauhdilla isojen perässä ryteikköön, alkaa kuulua ulina parkua ja mennään katsomaan niin sielähän se neiti könkkää kolmella jalalla.
Paikalla oli tiheää risukkoa ja typerästi n. 20-25cm pieniä kantoja sahattu tiheään, ilmeisesti raivattu pientä pusikkoa, jätetty ne sinne ja maassa oli omituisia 5cm halkaisialtaan olevia reikiäkin.

Ajattelin, että ehkä se nyrjäytti sen, annoin koiran kinkuttaa jalalla tielle ja sielä näytti, että hyvinhän se alkaa jalka ottamaan alle. Suoraan kotiin, levon jälkeen ei enää varannut painoa ollenkaan. Soitto eläinlääkäriin, saatiin samalle päivälle aamupäiväksi aika.
Röntgenissä paljaistui siru ja nivelessä nestettä. Otettiin neste näyte, neste oli veristä eli trauma oli tuore ja homma sillä selvä. Seuraavana päivänä aika polvileikkaukseen jossa siru poistettiin.

Viisi viikkoa sairaslomaa, joista kolme ensimmäistä 2-3kertaa päivässä n. 15-20min rauhalliset kävelyt. Tässä vaiheessa jokainen riisenin omistaja tukehtuu kahviinsa.
Riiseni ja rauhallinen ei ole ihan se yhtälö jota voi käyttää samassa lauseessa, etenkään n. 4kk ikäinen riiseni. Virtaa täynnä ja vauhtia enempi kun järkeä tai ikää.

Nyt leikkauksesta kulunut se 3vkoa, kinttu toimii ja vauhtia on, edelleen pitäisi malttaa himmata.  Tikit on poistettu, eka jälkitarkastus käyty. Hyvältä näyttää.

Rokotuksetkin on kunnossa, koirapuistoelämä saa odottaa, mutta tutut ja turvalliset kamut on jo onneks päästy tutustumaan. Enkä mä tästäkään mitään koirapuistokoiraa odota, mutta ihan mielettömän koirasosiaalinen typy. Rakastaa toisia koiria, ihmiset onkin sitten epäilyttäviä, suorastaan Päilyttäviä. Ja niille pitää vähä pöhistä. Makkararinkiä luvassa lauantaina... Hullun paljon vaan sosiaalistamista, enää ei muristu maanantaina eläinlääkärillekään, työ alkaa tuottaa hedelmää.

Ja jottei elämä ois liian ruusuista ja ihanaa pentuarkea, niin poistettiinhan tuossa tosiaan ahtaasti kasvaneet alakulmuritkin, ja ohessa yksi irtoamaisillaan ollut yläriisi. Etuhampaat alkaa oleen jo "ison koiran hampaat" kulmureita ootellessa.
Seitsemän kertaa tässä kuussa on tullut käytyä Hakametsän eläinlääkäri asemalla, kiitos ja kumarrus, erinomaista palvelua!


 Torstaina, eli huomenna, eli tänään sitten vuorossa koirafyssari Kirsi Piispanen. Jännityksellä oottelen mitä huominen, eli tää päivä, tuo tullessaan.