Nuuskamuikkustaa

Kesä tuli, kesä oli, kesä meni. Bloggaamisen vähyyttä turha varmaan edes selitellä. Aina se on vähäistä, ei inspiroi vaikka kaikkea tehdään. Tällä hetkellä ärsyttää ja kuvottaa koko bloggauskulttuuri erinäisistä syistä, mutta yritetään päästä sen ylitse. Ylijumalat, blogin lukijat luulevat tietävänsä asioista enemmän kuin tietävätkään. Varmaan tunnistatte ja osaatte yhdistellä mihinkä viittaan, jos ette niin aina parempi. Ei liity tähän blogiin toki mitenkään.

Meidän kesä on mennyt lähinnä siten, että olen käynyt töissä ja koirien kanssa ulkoilemassa. Isojärven kansallispuisto reissun jälkeen käytiin Jennyn ja hurttien kanssa melomassa Helvetinjärven kansallispuistossa. Vilkku oli huippu kanootti koira ja Auri vanha tekijä kyytiläisenä. Melominen koirien kanssa oli yllättävän mukavaa. Auri toimi halikoirana muutamalle nuorelle pojalle ja nautiskeli saamastaan huomiosta ja nuotiolla istumisesta. Kiittelin itseäni siitä, että mukaan lähti juurikin Auri eikä Kuura, joka olisi kuollut kauhusta.

Meloessa koiran kanssa koiralla kannattaa pitää ne hyvät pelastusliivit päällä. Toki melominen kannattaa aina suunnitella rantoja myöten, ihan turvallisuuden takia. Jos kaadutaan niin ranta on lähellä jne. Kanootin pohjalle koirille kannattaa ottaa mukaan vaahtomuovipatjaa tai styroksia, joka lämmittää. Helvetinjärvikin on todella syvä ja suuren kallion varjossa, joten ei se vesi edes keskikesällä mitään linnunmaitoa ole ja kanootin ohut pohja ei toimi eristeenä.

Helvetinjärven reissun jälkeen odottamaton tapahtui. Auri menetti parhaan ystävänsä Tuikun ja ennenkaikkea ystäväni menetti molemmat rakkaat koiransa. Tämä oli todella harmillista, sillä Tuikku oli ollut meidänkin elämässä osallisena pitkään ja mukava piski. Ja vaikka Jennyn kanssa yhdessä jo aiemmin oli mietitty lieviä oirehtimisia ja muita, niin molempien koirien yhtäaikainen kunnon romahtaminen oli yllättävä ja todella ikävä käänne kesälle.

Meillä oli niin paljon suunnitelmia ja asioita mitä piti vielä tehdä. Piti mennä isojen mustien kanssa melomaan, retkeillä lisää, treenata yhdessä.. Edelleen tulee ikävä maalaistolloja, kun muistelee yhteisiä hyviä hetkiä, reissu ja reenejä. Kaksi parasta on nyt poissa. Ollut jo yli kuukauden. Tuikku ja Vilkku tulee aina pysymään mielessä. ♥

No, vaikka osa suunnitelmista kariutui, niin muita on tullut sitten tilalle. On käyty valokuvailemassa, treffailtu toisia koirakavereita. Juostu pellolla, metsässä, kentillä. Treenattu tokoa, käytiin vetämässä ensimmäinen verijälkikin. Kesä on mennyt ihan humahduksessa ohitse ja nyt jo lehdet alkavat kellastua.  

Mejä kokeilu Aurin ja Kuuran kanssa oli todellinen menestys. Auri oli kuin vanhatekijä, ja ajoi jäljen todella määrätietoisesti. Oikeastaan yhtäkään hukkaa ei tullut ja makuut merkkasi mielestäni hyvin. Kuura puolestaan alkuun ei oikein tajunnut. Oli startista todella kiinnostunut ja merkkasi sen, muttei älynnyt lähteä seuraamaan sitä. Pienellä avustuksella kuitenkin musta tajusi mikä on kupletin juoni ja jälkeä seurattiin upealla tarkkuudella. Yllätyin, koska en pidä Kuuraa kovinkaan taitavana nenänkäyttäjänä. Selvästi olen aliarvioinut piskiäni. 

Tytär ja mamma <3 Ihanat sheltit malleilivat Arboretumissa.

9kk, 2.5v ja pian 5v.

Faarao, Weimari ja Riiseni kävelivät baariin....

Mukaan on mahtunut myös pieniä kavereita.

Syksyn värit kerääntyvät lehtiin ja on aika suunnata uljaan pösön nokka kohti Tunturi-Lappia. Kyllä, sinne me taas vetäydytään talvehtimaan. Alkanut nuuskamuikkustamaankin jo ihan hirveästi. Viimeistä viikkoa viedään, viimeisiä papereita ja asioita hoidetaan. Viimeiset työpäivätkin käsillä, mutta jotta mikään voi alkaa täytyy jonkin asian loppua.

"Deep into that darkness peering, long I stood there, wondering, fearing, doubting, dreaming dreams no mortal ever dared to dream before. "

-Edgar Allan Poe