Varmaan kaikilla on joku biisi mikä kuvaa omaa koiraa.. Tai useampikin. Siinäpä se.
"Kuuran kukkasia piirtyneen sun ikkunaasi näin
Kuuran kukkia nyt kannan sisälläin
Lämpö päivänkään ei niitä sieltä pois voi sulattaa
Ne siellä kukkii mihin varjo lankeaa
Turhaa aivan turhaa
On jälkiänsä käydä seuraamaan
Turhaa aivan turhaa
Se mitä etsii enää ei oo ennallaan.
Se mitä etsii enää ei oo ennallaan.
(...)
Turhaa aivan turhaa
Turhaa aivan turhaa
On katkeruutta kantaa sisällään
Turhaa aivan turhaa
Kun muuta muuttaa ei voi kuin itseään"
Siis kaikki jotka tietää tämän biisin, niin tässähän käsittääkseni ikävöidään edesmenneen ihmisen perään. Mutta Kuurahan on elämänsä parhaassa iässä, joten selittänen lyhyesti;
Kuura on tärkeä tyyppi, mutta nämä ekat 3kk ei oo ollu ehkä ihan just sitä mitä/miksi toisen koiran otin. Kertonee se jotain, että 11viikosta 7 on oltu sairaslomalla, siis koira. Mutta turha sitä miettiä, että miksi otin Kuuran, uskon että kaikella on jokin tarkoitus. Oli se sitten kuinka piilossa vain.
Ja onhan Hallikainen (juuri tämä biisi) yksi lapsuuden lemppareistani!
"Vieläkö on villihevosia..."
Mutta kaikista osuvin veisu on kyllä tässä:
"He sees himself as the saviour of the world
His will is strong and he's feeling good
I've known him since the first taste of beer
I will meet him many times in a year
Happy little, Happy little, boozer...
He thinks he is the most famous guy
He smiles and laughs and
He has a loud voice
He can be very nice
He can be full of anger
He'll behave very well,
Right after misbehaving"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti