The End 2017-2018

 Nyt on aika sanoa hei hei ja hyvästi talvikaudelle 2017-2018. Kiitos ja hei. Työt on tehty osaltani, asiakkaita ei enää tule, ja tarhalla siirrytään ylläpito & kunnostus kaudelle. Mulle se tarkoittaa lomaa. Kesälomaa! Ei enää montaakaan päivää, kun suuntaan hopeasukkulan keulan etelään ja ajetaan taas tuhatkunta kilometriä etelään päin, vastavirtaan muuttolintujen kanssa. 

 Pari viikkoa sitten meillä kävi vieraita, ja pieni rivari kaksio asutti yhteensä kahdeksan koiraa! Ylläolevasta kuvasta puuttuu yksi kaveri, joka jäi kotio tämän lenkin ajaksi. Yllättävän hyvin toisilleen ennestään tuntemattomat koirat sopeutuivat toisiinsa viikonlopun ajaksi, mutta kyllä voin sanoa olleen vähän ahdasta. Mutta niinhän ne sanoo, että läheisyys lämmittää. Omat hurttani ovat juurikin yhtä epäsosiaalisia uusia tyyppejä kohtaan kuin omistajansakin, mutta hyvin ne sitten asettui kuitenkin. Käytiin pitkillä talvipäivä lenkeillä järvellä ja metsässä. Nyt järvet alkaa oleen jo siinä kunnossa, ettei sinne enää uskalla mennä hiipparoimaan ilman uimapukua.

Kevät on onneksi tullut todella nopeasti, jopa täällä. Yhtäkkiä -20C asteista paukahti plussalle ja oikeastaan pysynytkin päivälämmöt sielä 0-5 asteen korvilla. Lumi on sulanut hirveää kyytiä ja mekin saatiin takapiha aidattua vihdoin. Todellinen ghettoaita, kun rakennettiin eurolavoista todella päheä lauta-aita naapurin ja meidän takapihan väliin. Luo kivasti oman rauhan tunnetta myös, kun saa vähän suljettua pihaa. 

 SipulisopuliSupi on nyt 11kk vanha. Jestas! Minne se aika oikein menee? Vastahan sen hain pienenä kärttyisenä pikkurakkina kotiin. Ensimmäiset 15 minuuttia se huusi niin, että luulin pääni räjähtävän, ja sitten se rauhoittui loppumatkaksi unille. Se olikin ainoa hankaluus tämän otuksen käytöksen kanssa. Supi on ollut todella helppo pikkukoira, ei ole tuhonnut eikä hajoittanut, eikä huutanut hulluna eikä muutakaan. Vähän oli ongelmia oikean ruoan löytämisen kanssa, mutta nyt on saatu vatsalle sopiva ruoka ja sisäsiisteysongelmakin ratkesi sillä! 

Nyt kun mennään etelään pitäisikin alkaa treenaamaan rataraakileesta rataraakiksi. Ei vaan, ensin opiskellaan ihan perusteita ratakoirailuun, kun eihän tuolla ikäkään vielä riitä muuhun. Toivottavasti jalka kestää ja mitään ongelmia ei tulisi. 

 Kuuran kanssa osallistutaan jo perinteeksikin muodostuvalle Koirakoutsin tokoleirille! Viime kesänä käytiin kahdesti ja oli oikein mukava viikonloppu sielä, joten päätin ilmoittaa meidät tänäkin vuonna leireilemään. Kilpatavoitteita ei oikeastaan ole, mutta Mejä kokeessa haluttaisi päästä starttaamaan siiselin kanssa. Jos sattuu kohdille kiva tokokoe niin sitten varmaan osallistutaan. Avoluokka pitäisi startata, mutta muutama liike on vielä hiomaton timantti..

Hei hei talvi siis, ja tervetuloa kesä ja kunnon kevät! Nyt keväällä ja kesällä saattaa olla intoa päivitelläkin vähän paremmin. Tai sitten ei. Fiilispohjalta.