Mandoliinimies

Kevättalvi on virallisesti täällä, ainakin huomisesta eteenpäin. Maaliskuu! Kyllä vain kuukaudet katoaa hirveän nopeasti, kevät lähestyy hirveää kyytiä. Päivät ovat jo pitkiä ja valoisia, upeita aurinkoisia kelejä ja rapeita paukkupakkasia on mahtunut helmikuulle.

Tammikuun pimeydestä selvittiin helmikuuhun. Helmikuu on usein kylmin kuukausi täällä pohjoisessa, ainakin näiden kolmen talven perusteella väitän näin. Tänä vuonna ei tullut -40C asteen pakkasia, mutta riittävän kylmiä päiviä saatiin. Töitä sai tehdä ns. jääpuikot nenässä ihan kiintiöllisen. 

Miten minun koirat selviää täällä pohjoisessa? 

Aurihan on luotu näihin olosuhteisiin, onhan se Lapista lähtöisinkin. Toki sisäkoiran elämää viettelevä spoilattu parhauseläin ei tarkenisi tarhakoiran elämää vietellä, vaan tykkää käpertyä sängylle viereen yöksi nukkumaan. Niin kauan kun pysytää liikkeellä ulkona niin ei neiti Aurilla ole ollut mitään ongelmia kylmän kanssa, edes kylmimpinä päivinä. Itse kyllä rajoitan ulkoilua kaikista kylmimpinä päivinä, eli kun elohopea laskee sinne -30 ja alapuolelle. Toisekseen jos olen ollut jo 8-10h ulkona töissä niin sitten, kun pääsee kotiin ei hirveästi kiinnosta viettää ylimääräistä aikaa pakkasen valtakunnassa. 

Kuura on vähän semmoinen rajatapaus tarkenemisensa kanssa. Nyt se piti taas trimmata, koska karva oli kypsää ja alkoi irrota. Tämähän meinaa sitä, että se on ihan nakulaku taas ja tarvii päälleen vähintään fleecepaidan, mutta mielellään ihan jonkun lämpöisen toppatakinkin, jotta tarkenee. Kuuralle olen käyttänyt Pompan toppatakkia, mutta siinä rintapala kerää ikävästi lunta takin sisään, siis sinne kankaiden väliin, niin en ole oikein ollut tyytyväinen siihen. Kepeätaipaleen "poolopaidat" toimivat kevyillä pakkasilla. 

Nyt ostin Feel -merkkisen toppatakin alesta molemmille, Supille ja Kuuralle. Se istuu oikein hyvin, muttei ole ihan niin super lämmin kuin myyntiteksti antoi ymmärtää. Melkein kovimmille pakkasille vielä saa laittaa poolopaidan alle. Kuura myös on tämän talven ulkoilut hoitanut rekikoira töppöset jalassa. Sillä paakkuuntuu lumi ja jää tassujen pohjaan todella sitkeästi niin käyttämällä kevyitä, mutta kestäviä, tossuja on saatu paljon nautinnollisempia ulkoiluhetkiä.  

Supi the whippet, josta moni on muutenkin ollut hämmentynyt, ei ole luotu pohjoisen oloihin. Ylläri! Mutta Supi pärjää hirveän hyvin täällä kaikesta huolimatta. Se on whipetiksi melkoinen tukkajumala ja on siedättynyt kylmiin keleihin sen verran kivasti, että välillä pitää muistutella itseä pukemaan sitä. Supin lyhyt turkki on yllättävän tiheä, paljon parempi kuin Kuuralla trimmin jälkeen. Eniten itseä hirvitti nuo ohuet korvan lepareet, että kuinka nopeasti ne paleltuu ja putoaa pois, mutta toistaiseksi ovat pysyneet päässä eikä ole tarvinnut pipoja käyttää.

Supilla on melkoinen varasto vaatetta, mullahan on siis koirille ihan oma kaappi missä on ylimääräiset remmit, pannat, valjaat, kassit, pussit, hoitotarvikkeet, herkut.... Supille sinne on kertynyt jo haalaria, toppatöppöstä, paitoja ja toppatakkeja. Mutta ompahan mistä valita. Alkutalvesta käytin sillä paljon enemmän vaatetta, koska oli junnumpi ja herkempi kylmälle. Nyt se on kuitenkin jo karaistunut ja pärjää hyvin. Töppösiä en oikeastaan ole edes sille tarvinnut, kerran käytin kun käytiin tunturissa seikkailemassa. 

Käytiin myös eläinlääkärillä eilen. Supi kävi tsekkauttaan itsensä tammikuulta jatkuneen on/off ripulin takia ja Kuuralle päivitettiin rokotukset ajantasalle. Kuurahan täytti helmikuussa jo neljä vuotta! Minne sekin aika on mystisesti kadonnut. ;O 

Supin vatsantoiminta on tosin nyt vähän tasaantunut Aurin erikoissafkalle siirtymisen jälkeen, mutta varmuuden vuoksi otettiin verikokeita ja tehtiin yleistutkimus, jossa Supi todettiin pirteäksi ja terveeksi, ainoastaan lämpö oli hieman koholla, mikä taas eläinlääkärin mielestä saattaa hyvinkin johtua ihan vain siitä, että käveltiin eläinlääkäriasemalle. Lämpöpiikki, mutta seurataan lämpöä ja odotetaan verikokeiden tuloksia. Painoa ruikulla oli huimat 11,3kg!