Koiranomistajan ruusuinen arki

Jatkuvasti saa pelätä, että koska se fifi on syönyt jotain myrkyllistä tuolta ulkoa. 

Jatkuvasti saa lukea netistä ja lehdestä, että myrkkysyöttejä sielä myrkkysyöttejä tuolla.

Koiraharrastajat arvostelevat kaikkea mitä teet tai sanot. Joko syötät koirasi väärin, koulutat sen väärin, tai se on alunperin ihan vääränrotuinen sinulle tai huonosta kennelistä. Olisihan sun nyt pitänyt tietää, mitä huhuja foorumeilla liikkuu. Eihän tuolla koiralla voi tätä tai tuota harrastaa, kun se on rakenteeltaan tämmöinen ja tuommoinen ja sairas kun lahonnut seiväs. Näkeehän sen jo kuvasta. Ja jos ei valokuvasta niin kyllä röntgenistä viimeistään. Piikille oikeastaan pitäisi viedä, kärsii moinen.

Aiot viedä sen piikille? Senkin saamaton, laiska, huono ihminen! Kouluta sitä! Mene kurssille! Nakkia nakkia nakkia! Ai kipeä? Ihan pirteähän se on vielä, kun jaksaa sadan metrin pissa kävelyt ilman taukoa kulkea. Eikä se oikeastaan sairaskaan ole, kyllähän se tällä lääkityksellä pysyy hengissä.

Otat sitten rotukoiran tai sekarotuisen, kyllä jollakin on aina jotain sanottavaa. Rotukoira, pyh, kyllä rescue on parempi. Rescue, hyi! Siinähän on kaikki maailman taudit! Sekarotuinen? Miksei rescue kelvannut? Miksi pitää suosia saastaisia pentutehtailijoita? En kyllä ikimaailmassa ottaisi sekarotuista, kun ei niistä tiedä yhtään..  Puhumattakaan sitten jostakin hirveän aggressiivisista koirasusista. Kyllähän sen jo nimestä tietää, että se on villipeto ja vihainenkin vielä.

Harrastaakaan ei voi ilman autoa! Harrastitpa sitten ihan mitä vaan, niin joko teet sen väärin tai liian hyvin. Joka tapauksessa negatiivista palautetta ihan varmasti valuu jonkun suusta. Koira seuraa liian lähellä tai liian innottomasti. Istuu vinossa eikä mene salamana maahan silloin, kun käsky käy. Kyllä se on kouluttajassa nyt vika, ja ehkä vähän koirassakin. Eihän tuon rotuisella pitäisi mitään edes harrastaa. Ja kyllä kuvasta jo näkee, että huono vire. Tai oikeastaan, paskat sillä mitään virettä ole, tuommosella!

Ja onhan se vähän ylipainoinenkin, huonot kulmaukset ja liian raskas runko tai liian kevyt. Toisella ei ole kuonoa ja toisella liikaa karvaa. Kolmas on jo rotunsa takia niin läpeensä sairas, ettei sellaisen kanssa parane ystävystyä - sehän voi vaikka tarttua. Kyllä menee koira vaihtoon, kun ei näyttelyssäkään pärjännyt. Tuomari sanoi, että liian lyhyet liikkeet. Tai liian lennokkaat, olihan se vähän turhan iloinen sielä, olisi ehkä pitänyt käyttää kulman takana antamassa vähän satikutia.

Mitä menit ottamaan koiran kennelistä, jonka nimi ei ole kaikkien huulilla. Eihän sellasella pärjää. Tai jos menit sekarotuisen ottamaan, niin eihän siinäkään ole järkeä. Ai haluat suuren koiran? No suuret on sitten laskutkin. Kyllä se joku pieni koira on parempi, sillä voi sitten teettää pentuja ja myydä niitä kalliilla eteenpäin. 

Tai hetkinen, jos koirallesi nyt se pentue sitten vahingossa tuleekin, niin senkin saastainen pentutehtailija! Eikö käynyt mielessä, että koira olisi kannattanut tutkituttaa ennen pennutusta, kuvata lonkat, selkä, polvet, silmät, häntä, varpaat? Ottaa näytteet, ultrat, lähettää jenkkeihin, maksaa paljon? Tutkia myös sukutaulut läpikotaisin? Tai steriloida ja uros kastroida? Todella edesvastuutonta jättää kaksi viriiliä eläintä keskenään samaan tilaan sekunniksi ilman valvontaa. Kyllä se tiineys nyt vähintään pitää keskeyttää, mikä muuten meinaa sterilaatiota nartulle, ja kaikennäköisiä hormonaalisia vaivoja. 

Miksikä se sun koiras oikein murisee mulle? Mikset ole sitä kouluttanu? Aggressiivinenhan se on kun tuolleen näyttelee hampaita. Tai eihän tällä ole edes luonnetta, kun ei edes pihaansa vahdi. Pureeko se? Ai ei pure? No mitä sellasella koiralla tekee edes, kun kotiansa puolusta. Kyllä meidän Piki oli sellainen koira, että se juoksi hirvetkin hännästä kiinni ja kaatoi siihen paikkaa, hyvä koira se oli. Toista on ne nämä nykypäivän koirat ja niiden yhtätyhjän kanssa olevat harrastukset. Kyllä koira on koira ja sen pitää saada olla yksin ulkotarhassa takapihan perimmäisessä nurkassa, sillon se on oikeassa paikassa, saa katsoa kuinka luonto vilisee silmissä ja haukkua vaikka äänensä käheäksi. Sitähän varten se haukkuu. 

Ai kauhea sieläkö se pitää sitä Mustia pihan perällä ketjussa, eihän raukalla ole edes takkia päällä. Tuommonen rupunen rapanen kopin raato vain jossa lämmityskin. Kyllä eläimen paikka on sohvalla omistajansa kyljessä, makaamassa ja syömässä. Niinkuin omistajakin. Ei se koira mitään virikkeitä tarvitse. Se tarttee ruokaa ja ehdotonta rakkautta. Ai pissasiko Fifi sohvan kulmaan? No ei se mitään haittaa kyllähän meille voidaan uusi sohva sitten ostaa. 

.. .. ..

No, kyllähän ne koirat tuo paljon iloa arkeen ja elämään. Itse en vaihtaisi päivääkään pois omieni kanssa. Sitä tutustuu uusiin, mukaviin, ihmisiin. Saa uusia harrastuksia, koiran kanssa yhdessä tekemisen iloa, onnistumisen riemua, tappion katkeria kyyneliä. 

Ja kyllähän se koira tuo pitkää ikää, silittäminen laskee stressitasoja jne. 

Ei kai tästä koiramaailman hullunmyllystä muuten selviäiskään, kuin silittämällä omaa koiraansa ja myhäilemällä. On se vaa tyhmää, että kaikesta pitää aina tapella ja vääntää. No ei aina. Mutta paljon. Ja te tiedätte sen, sanoittepa ihan mitä vaan. Jos väitätte vastaan niin valehtelette. Jos olette samaa mieltä niin kylläpä sitä nyt nuoleskellaan perCttä. 

.. .. ..

Mutta me luvataan olla ihan yhtä jääräpäisiä, kurittomia, ärsyttäviä ja inhottavia, kun aina ennenkin. ♥ ;)