Throw them overboard

c. Jenny

No niin, suuria suunnitelmia ja ideoiden kirjoa blogia ajatellen on ollut jos jonkin näköstä, mutta aikaan saaminen onkin sitten aina se kantapää.

If you map out my psychology

It will look like archaeology

I've got no love for this society

I prefer total free autonomy!

Oon vähän pohtinut, että yrittäisinkö tehdä jonkin temppuhaasteen. Siis lista tempuista ja sit pitäs opettaa ne hurttimuksille ja vaikka videoidakin. Oisko semmonen kiva? Kai se ois. Tossa aiemmin tehdyssä videossahan Kuuran kanssa tehdään mm. pyörimiset, tassun annot, peruuttaminen, kurre-asento - piti muuten osallistua siihen kurretus haasteeseen, mutta oli niin pimeitä päiviä ettei saanu otettua kuvia - sivulle kiertäminen... Pitäis vaan keksiä uusia temppuja!

Toisaalta, me on nyt aloitettu se toko-valkku ja siinä tuntuu olevan (mulle) tarpeeks työtä jo siinäkin. Ite oon sielä välillä pihalla kuin lumiukko, eikä se auta yhtään, että Kuuralle on puskemassa uhkaavasti pikkumurkkis päälle. Edellinen tokovalkku oli ihan hanuksesta, toki itelläkin oli vähän semmosta viismetrisen leukun tynkää otsassa jo valmiiksi - liekö siinä oikea syy. 

c. Jenny

Take your newfangled this, and your newfangled that,

And you can line them up and throw them overboard!

Maanantaina käytiin myös pienellä porukalla parkkipaikka reenailemassa. Kuuran kanssa tein perinteisen seuraamista, paikkamakuuta ja lisäksi tuomarin lähestymisiä, jos tuo pöhelö oppis. Paikkamakuu on jo hyvin hanskassa, maahanmenoahan tuo tarjoaa joka käskylle.. Hyvä kai, kun halusin siitä vahvan. Siitä maahanmenosta. Metsässä testasin, huutelin "maahan", kun tuo kirmaili sielä ja kyllä se pentele vaan maahan meni. Liekö joku oikku, en oo uskaltanu kokeilla uudelleen jos ei vaikka meekkään enää. 

Perjantaina käytiin koirauimalassa Nokialla.  Ilmoittelin sinne, että kaks koiraa ois tulossa; Auri the vesipeto ja järvien surma sekä Kuura the riiseni, joka ei ui. Tietenkin siinä aina käy niin, ettei se koskaan mee silleen. Auri ei halunnu mennä kloorilta haisevaan shaisseveteen ollenkaan ja Kuura meni sinne ihan itte parin rohkaisu kerran jälkeen. Ihmettelin kyllä vähän, kun vesi tuntu aika kylmältä omaan käteen, että onko se muka oikeasti 22-24 asteista.. No kaipa se oli.

Aurin mielestä allas oli tosi tosi tosi ikävä paikka. Veikkaan, että johtui siitä kun 1. Auri pakotettiin altaaseen. 2. Neidillä meni vettä korvaan. Tosi paha.

Kuuran mielestä allas oli vähintäänkin päilyttävä, mutta muutaman kerran jälkeen neiti Super-Isot-Räpylät oli aika varma siitä, että se on jonkinlainen riisenitaivas maanpäällä. Kuuran energisyys sai huomiota myös altaalla, uittaja ihmetteli kuinka "pikkuriiseni" ei ole vieläkään väsynyt vaikka puolituntinen melkein oli jo ohi.. Kuulemma useimmat ensiuimarit väsyy kolmannen altaassa käynnin jälkeen. No ei me, kotiin tulon ja tunnin päikkyjen (koirat) jälkeen käytiin vielä tunnin remmilenkilläkin ja otettiin ruuan päälle iltapainit..?

Lauantaina sitten käytiin Tampereen Linnainmaan 2-vuotis synttäreillä. Varattiin etukäteen aika Tampereen Kameraseuran järjestämään valokuvaukseen. Meille kerrottiin, että kuvaustila on ahdas, mutten ehkä ihan ajatellut että niin ahdas. 

Positiivista kuitenkin se että Kuura ei pelännyt kuvaajia, kameroita, alustoja, taustoja, heijastinhässäköitä, putoilevia salamavaloja eikä muutakaan. Aurin piti vähän ärähtää kuvauksista poistuvalle boxerille, hyi Auria. 

Kuvat Tampereen Kameraseuran järkkäämästä kuvauksesta m&m:ssä

Ei niin mukavaa tässä viikossa oli se, kun maanantaina tokoreenien päätteeksi meidän kimppuun karkasi rotweiler, joka katkoi remminsä ihan vaan, jotta voisi syödä Kuuran iltapalaksi. Mitenkään en oikeastaan kerennyt reagoida tilanteeseen, mikä tottakai jälkikäteen harmittaa, mutta tapahtunut mikä tapahtunut.

Useimmiten kun meitä vastaan tulee irtonainen koira se pysähtyy nokat vastakkain nuuskimaan ja sitten vasta aletaan katsomaan kuka on kuka, mutta tämä tankkeri vyöryi turbo-vaihde päällä suoraan päälle eikä paljon päivän säästä jutellut. Omistajansa riuskat otteet pelasti pienen liiseni paran, ja sai kyllä rotweileri isännältään enemmän kuin ansaitsi. Ehkäpä ensi kerralla ko. koiralla on hihna joka kestää sen 1876kg murhanhimoa. Jos kyseessä olisi ollut pieni koira, se ei välttämättä enää olisi kuin muisto. Sellaisella voimalla se sieltä ampui päälle.

No järjestelin Kuuralle sitten verkostofacebuukin avulla rotweilerpojan kanssa metsäreffit ja ne meni tosi hyvin, koirat kirmaili pitkin metsikköä ja tulivat tosi hyvin toimeen. Toki, Kuuran piti ensin kaukaa murista sille koiralle, mutta kun päästiin luo ja lähdettiin kävelemään niin kaunat unohtui. Kuurahan ei koirille ole koskaan reagoinut mitenkään, ei murissut, ei haukkunut, eli kyllä sinne selkeesti jokin muisto jäi.. Toivottavasti kuitenkaan ei mikään mörkömuisto. Muuttaahan meille tammikuussa väliaikaiseksi kämppikseksi pian 5vuotias rotikkanarttu.

This society's technology

Is an aesthetic anthropophagy 

To survive this cultural urology

You have to study alcohology