Tuntureissa

Maakuntamatkailu avartaa. Käytiin pienellä retkellä koko jengin voimin tänään, vaikka laskiaissunnuntaina kunniaksi! Käärittiin koko jengi autoon ja tien päälle. Seppo on kehittynyt aika paljon autoilun suhteen, en tiedä tosin onko sillä vaikutusta asiaan, että se matkusti nytkin pakun takaosassa häkissä kolmen muun koiran kanssa.

Ensimmäiset autoilukerrat oli vähän mitä oli. Kotiutumisreissulla jätkä oli laatannut häkkinsä täyteen (mmmm... kalaa,lihaa,nappulaa..), seuraavan reissun herra sai suorittaa hytin puolella missä reaktio oli lähinnä läähätystä ja tärinää. Eikä sesse itse oma-aloitteisesti edes suostunut autoa lähestymään. Tänään kuitenkin herra Yrjö II hyppäsi itse auton takaosaan ja luikerteli  häkkiin Osman seuraksi. Kehitystä? 

Ajeltiin vähän matkan päässä sijaitsevalle Särkijärvelle. Sama paikka missä aiemmin käytiin Särkivaaralla lumikenkäilemässä/hiihtämässä, mutta nyt lähdettiin toiseen suuntaan - alaspäin. Lyhyen laskeutumisen jälkeen päästiin jäälle missä koirat saivat irrotella umpihangessa sydämensä kyllyydestä. Iloa ja riemua piisasi! 

Lunta oli paikoitellen rinteessä vyötärölle asti, ja aina välillä kenkä humpsahti moottorikelkan jäljen ohi, tai läpi, ja uppoiltiin vuorotellen hankeen. Etenkin, kun Auri sai vainun jostain - ehkä porosta? - ja alkoi maanisesti kiskoa kohti umpista ja metsää. Tämä siis siirtyessämme tieltä jäälle.. Jäällä kuitenkin vainut unohtuivat, neiti silti sai olla visusti 20m liinansa toisessa päässä. 

Osma ja Osman "Täh?" -ilme.

Särkijärveltä siirryttiin takaisin autolle ja päätettiin käydä kurvailemassa Pallastunturin kupeeseen. Reitti oli helppo, mutta huvitus oli suuri kun katseltiin tienvarressa tönöttäviä tieopasteita ja tauluja. "Pittee tietee", jos meinaa jonnekkin mennä. Ei noista lumenpeittämistä juuri apuja saa..

Maastoutuu rinteen ja taivaan väliin, tunturin huippu..