Ensimmäisenä iltana leikkauksen jälkeen n. kello 18:00 jälkeen Auri oli pitkälle iltaan todella pökkerössä yhä, mutta selkesti opiootit (tai mitä ne leikkauksen yhteydessä annetut lääkkeet sitten ovatkaan) alkoivat jo haihtua ja koira oli selkeästi aika kipeä ja päästään sekaisin. Olo näytti hurttapololla olevan aika tukala, vinguttiin ja syke hakkasi 140-150krt/min, ikenet olivat huolestuttavan kalpeat jotenka päätin sitten ruiskulla antaa varovasti nestettä. Nesteen annoin 40ml ruiskulla pienissä annoksissa kielen päälle suun sivusta hampaiden välistä vähän kerrallaan ja lisäksi aivan pikkuisen lihalientä jotta saa siitä sitten suolaa ja muuta tarpeellista. Annoin myös illasta jo puolikkaan kipulääkkeen ja n. puolen tunnin päästä olo selkeästi alkoi vähän helpottaan ja Auri sai nukuttua. Aiemmin vain makasi silmät auki ja tuijotti tyhjyyteen. Monenlaisia ajatuksia pyöri päässä - harmitti, että tarkoituksellisesti olin aiheuttanut rakkaalle hurtalle niin huonon olon. Omaksi parhaaksi ja ainoa vaihtoehtohan tämä oli, toistuvien kohtutulehdusten vuoksi.
Yöllä käytiin kahden aikaan nukkumaan, lääkekrapulainen Auri hieman vinkui, mutta otin sen sängyn viereen ja rapsuttelin siihen asti kunnes itse nukahdin ja rauhallisesti nukkuikin sitten aamuun asti ja aamullakin vielä täydessä unessa. Aamulla vielä syke oli korkea mutta koira selkeästi virkeämpi, tötsä ja haavan päällä oleva teippi vain vaikeutti elämistä ja vähän masensi. Ekana iltana käytiin tarpeilla ulkona ja tekikin molemmat silloin, aamulla normisti pikapissalla ulkona, vähän ruokaa ja puolikas särkylääke naamariin ja takaisin nukkumaan - molemmat.
Iltapäivästä sitten molemmat kun heräiltiin niin oli jo paljon virkeämpi ja enempi oma itsensä, nukkui yhä paljon, mutta käpytteli välillä ja illasta sitten joi itse ekan kerran. Ruokana toki nestettä sisältävää tökkiruokaa, joka myös helposti sulavaa..
Tänään aamulla koira virtaa täynnä, ulkona olisi pitänyt päästä sinne tänne ja tuonne ja vielä vähän tuonnekin. Lyhyellä hihnalla, kun olisi halunnut juoksennella edes takaisin riemusta :D Sisällä meinasi iskeä riekkumishepuli ja piti vähän rauhotella ettei käy vahinkoa. Onneksi tuo rauhottuu omaan huoneeseensa (siis meidän huoneeseen) kun jää portin taakse niin tosi hyvin eikä sielä touhua itsekseen. Sinne siis ja Osma pääsi välillä rapsutettavaksi ja pestäväksi. Koirat ollu siis erillään nyt kolmatta päivää, etteivät ala kakarat peuhaan - toisekseen Osma haluaisi kovasti hoivata Auria mikä ei ole sallittua.
 |
| "Koirasohva" muovikorit ylösalaisin alla. (Tämä typerästi lisäsi tän kuvan keskelle tekstiä eikä tätä saa tuonne loppuun.. No ei voi mitään ) |
Hyvää treeniä itsellekin kantaa sylissä 22kg Auria 3krs. ylös ja alas. Nuo kivirappuset on niin hullun liukkaat etten ota riskiä että nyt liukastuisi. Osmahan tuolla jo ihan normaalista kävelyvauhdista käännöksessä lensi suoraan kyljelleen.. No ei mua haittaa kantaa, ja Auri on tottunut sylikoira ;)
Tein myös Auri-neidille oman hienoakin hienomman pedin neljästä muovisesta "kaljakorista" (alunperin maitokoreja, mutta kaljakorit on samallaisia), päälle 10cm vaahtomuovipatjan pala ja peitteitä. Kyllä kelpaa ! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti