Yltäkylläistä elämää

Tätä oli jatkunu jo n. 2 minsaa ennenkun aloin kuvaileen ees videoo, yllättävän nopeasti kuitenkin tarttu herkullieen rustoluuhunsa..
Eilen samallaisesta rustosta tuli tappelu, kun Auri odotteli, että Osma syö omansa, ja sitten kun Osma oli menossa hakemaan Aurin luuta niin... :D

Auri on aina ollu nirso ja vähäruokanen koira.
Mulle on sanottu, että "ota toinen koira niin kyllä se syö." "Ei se kuppinsa eteen kuole" jne. No ei kuolekaan! Mutta tuo, että toinen koira.. Osma syö ruokansa ko teollisuusimuri, se ei kaua kupissa pyöri. Auri sen sijaan vaivautuu paikalle, hissukseen, nuuskii kuppiaan, käy nuuskasemassa Osman kuppia (jossa yleensä lähes sama safka), menee keittiön matolle pötkölle. Oottelee, että Osma sais syötyä, välillä käy taas nuuskasemassa omaa kuppiaan, menee pois ja saattaapi käydä kattomassa, että vieläkö sille broidilla on safkaa kupin pohjalla. No sitten, kun Osma saa kuppinsa tyhjäksi, sitä ei kiinnosta Aurin kuppi (yleensä), kun on penskasta asti tottunut, ettei toisten kupeilta syödä.

Tässä vaiheessa Auri yleensä tulee takasin kupilleen, suolapatsasteleen, saattaa vähän murahtaa, että tää oli sit muuten mun ruoka. Osma yleensä lähtee sitten nuuskiin keittiönkulmauksia, josko sieltä löytys vähän jälkiruokaa. Auri nuuskii kuppiaan, vilkuilee Osmaa, ja lähtee sitten taas vähän kauemmas.

Yleensä tässä vaiheessa kehotan Osmaa iskemään kiinni Aurin yksinäiseen ruokaan, Osma tekee työtä käskettyä ja Auri kattelee kauempana järkyttyneenä, että ei hemmetti! Se syö mun ruuat?? ja tulee sitten kupillensa takasin ja tunkee pitkän nenänsä sinne että sais napattua muutaman hipun ruokaa. Yleensä sitten siirrän Osman pois kupilta ja Auri syö ruokansa mukisematta loppuun..

Oon kyllä aatellu, että syöttäis Aurin vaan jokatoinen päivä.. Paastopäiviä saa pitää, ei paranna ruokaan-kiinni-iskemis-intoa, sitten kun saa ruokaa alas kurkusta niin syö kyllä kaiken hyvällä ruokahalulla ja nuolee vielä kuppinsa. Se on vaan se alkuun pääseminen.. :D
Etenkin kun Osma on sellainen aina-nälkäinen-koira, joka voisi syödä melkein pohjattomasti - siltä se tuntuu. Kaikista huvittavinta tässä on myös se, että vaikka Auri nirsoilee ja nirpii niin ei se hoikkanen ole, se saa kissan annoksia, verrattuna Osmaan mutta hyvin porskuttaa..
Käydäämpä sitten pitkillä monen tunnin irtoilu-ja-ulkoilu lenkeillä, niin "Joo, ei mulla oikeestaan oo kyllä nälkä." Tai sitten juoksemassa 10km ja parin tunnin päästä, kun tullaan kotiin niin "No jaa, ehkä huomenna." Mutta kyllä se siis syö, itselle ihmisenä vaan tuntuu, ettei se syö. Koiranhan ei oikeasti tarvitse / kuulu syödä säännöllisesti kahdesti päivässä ja ottaa vitamiinia purkista. Sehän on vaan ihmisten hömpötystä ja hyvänmielen tuotetta..

Ja se on ihan sama mitä siellä kupissa on.. Tuoretta lihaa, pari päivää kaapissa ollutta lihaa,  lihaa, naudanvatsaa ja rasvaa, tölkkiruokaa ja lihaa, pelkkää tölkkiruokaa, nappulaa kuivana tai turvotettuna, nappulaa (kuiv. tai turv.) ja lihaa/tölkkiruokaa..

Parasta on, että niinäkin päivinä, kun neiti on sitä mieltä, et muuten mulla ei oo nälkä - niin heti kun otan ruuan sitten pois, koskemattomana, ja pistän kaappiin, ja käyn tekasemassa itselleni voileivän; "mamma mä näännyn nälkään, anna vähän leipää!!"

Ja ei, meillä ei koirat syö pöydästä, kädestä tai mistään mitään ihmisten ruokia. Harvoin saavat nuoleskella jogurttipurnukat puhtaiksi tai vähän maistaa grillikanannahkaa, mutta oikeesti - tosi harvoin!

Niin ja nyt löytyi meidän yliherkkyyspotilaalle sopiva ruokakin!  Taste of the Wild - Sierra Mountain! Mahdottoman mahtava juttu! Helpottaa 99% vaelluksille lähtemistä kun voi napata nappulaa mukaan, eikä tartte alkaa miettiä kuivalihan tekemistä ja kaikkea muuta. Toki, vaelluksillehan koiralle lähtee myös muuta safkaa mukaan täydennykseksi mutta tuo TofW ois nyt se pääasiallinen energianlähde! :)

Aurillehan olen testaamalla testaillut ja pois sulkenut ruokavaliosta: maissi, viljat, kana, sika, kalat, riisi, turhat kasvikset, kalkkuna, merilevä..  Kalkkunaa pitäis vielä kokeilla, että onko se pelkästään kana vai kalkkunakin kun pistää kutiseen.
Kalayliherkkyyskin on rajallista - Acanan Pacifica nappulaa kun kokeilin niin meni 2 päivää ja koko koira punoitti ja kutisi kuin viimestä päivää.
Silti jokapäiväisessä käytössä menee Möllerin Kalanmaksaöljy, eikä kutise!

Meillä nuo yllä mainitut asiat siis aiheuttaa koiralle hiivan tassuihin ja olipa se levinny toiseen korvaankin, pahimmillaan.

Nyt Auri syö raakana: naudanlihaa, hevosenlihaa, peura/poro/hirvi satunnaisesti, naudan rustoja ja rustoluita, naudan lihainen rasva, naudanmaha, naudanmaksa, ja satunnaisesti ostettuna samoja tuotteita riistana - mutta niitä ei saa kennelrehulta, josta pääsääntöisesti tilaamme ruoat nykyään.

Lisäksi kuppiin putoaa Rocco tölkkiruokaa, eri makuina, joissa pääsääntöisesti on 50% naudanlihaa ja sitten 20% poroa/riistaa/vasikkaa/naudansydäntä.
Ja tosiaan uutuutena tuo TofW - Sierra Mountain nappula jota on nyt syöty viikon verran ja tassut näyttää hyvältä - ei jyrsitä, ei punota, ei raavita! No syötän vielä toisenkin viikon, että varmistun!

Tulipa pitkä teksti.. Toivottavasti ette ole ikävystyneet kuoliaiksi - jotka tänne asti olette lukeneet, muistakaapa kurkkia meidän Aurin "ei mulla kai oikeesti oo nälkä" video tuolta ylhäältä!