Ahmatista kulinaristiksi

Kuuran ahmimis ongelmaan näyttänee löytyneen ratkaisu! Ideahan lähti siis siitä, kun katselin Kuuran syömistä ja pohdiskelin, että kuinka sen saisi opetettua syömään hitaammin.. Aktivointipallot, kongit, tuubit, täytetyt luut joo.. Mutta oishan se hienoa jos se oppis kupistakin syömään normaalisti? Kaverin koiralle oli auttanu Busterin sokkelokuppi, joten kysyin että saisikohan sitä lainaksi. Ja saihan sen.. Kuuran hotkiminen kun oli yltynyt jo sille tasolle, että olin oikeasti huolissani siitä ettei se vaan tukehdu kesken ruokailun.. Hirveä tärinä päällä, koko koira ihan paskajäykkänä, ei hengittänyt yhtään sillä aikaa kun veti sapuskaa naamariin niinkuin ei olisi koskaan ruokaa saanutkaan... Huh huh.

Laitoin taktisesti videon loppu puolelle "tulokset", ennen ja jälkeen.. Ero on huima!

Kuppi on ihan kivasti suunniteltu, Aurillekin laitoin pari nappulaa sinne. Joutui neiti näppäräkin vähän pohtimaan että kuinkas ne sieltä pois saa. Toki koiran ei tarvi kaikkea pujotella ulos tuolta, vaan kielellä saa koukittua reunoja vasten sapuskaa. Mutta se hidastaa riittävästi. Ainoa huono puoli on, että vaikka kupin pohjassa on liukuesteet, niin ainakin laattalattialla kuppi liukuu siinä missä muutkin. Pitää laittaa maton päälle niin pysyy edes kohtuullisesti paikoillaan. :) Toistaiseksi tyytyväinen olen!

Lisäksi - kuten videolta huomaatte - Kuura taas trimmattiin. Neiti nahkarotta oikein! Trimmaukset menee jo oikein kivuttomasti. Tämä oli neidin kolmas trimmaus ikinä ja enää ei tarvita edes herkkuja. Nakin voimalla tehtiin kaksi ekaa trimmausta ja olen tyytyväinen tulokseen. Kuura hyppää itse trimmipöydälle eikä pyri pakoon, vaikka eihän se koskaan ole pyrkinytkään, edes ekoilla kerroilla vähän jännittänyt trimmerin surina ei enää häiritse. Pään aluekin meni tosi kivuttomasti tällä kertaa! Kelpo piski siis!

Kuva: Annika Viinikka
Kuuraketti loppusuoralla!

Maanantaina käytiin myös Kuuraketin kanssa kokeilemassa Hämeen-Kennelpiirin nuorisojaoston järjestämässä viehejuoksupäivässä, että kiinnostaako rakettia viehe. No kyllä kiinnosti! Harmi, ettei tätä lajia voida alkaa kintun takia enempää harrastaa, mutta tietääpähän, että neitin kanssa voi hupimielessä lähteä kiihdytyskisoihin sun muihin, kun Aurikin niissä juoksee. Ideana oli lähteä RotuRace kilpailuun, muttei saatu joukkueita kasaan, joten jäi lähtemättä tänä vuonna..

Hienoa oli myös huomata, että Kuuralla oli rohkeutta ja intoa leikkiä muovivieheellä täysin vieraan ihmisen kanssa, vaikka mammakin oli toisessa päässä rataa! Mahtavaa! Ei siis ole ihan toivoton penneli se. Muutenkin Kuura osoitti kypsymisen merkkejä paikanpäällä. Antoi nuorten ihmisversojen silitellä ja parveilla ympärillään ja rupsutella ja rapsutella ilman epäluuloisuuksia! Olin ihan ihmeissäni - positiivisesti tietenkin!

Torstaina otin Aurinkin mukaan "tokokentälle", että saisin Kuukkelia vähän motivoitua treenailemaan mustasukkaisuudella. En tiedä toimiko se, vai maanantaina ratareenin herättämä saalisvietti vai juoksun loppuminen vai kaikki yhdessä mutta neiti-rakkautta-vain toimi tosi hienosti myös tokoreenissä! :) Käveltiin taas BH-kaavio kerran läpi, kokeiltiin jäävät ja luoksetulot. Paikkamakuunkin testasin siten että kävelin itse kaavion kahdesti läpi ja jätin koiran maahan odottamaan. Kyllä se odotti! Mutta koska en tehnyt jääviä niin kestoahan paikkikselle tuli vaivaiset 3 minuuttia. Mutta toistaiseksi pisin mitä on tehty! Pitää vielä harjoitella niin että seison selin paikallani ja joku muu tekee kaaviota.

Aukustin kanssa suunnitteilla on vetotreenien aloitus uudelleen taas, verijäljen teko ja hömpöttely! ♥