Kuurankukkia

Syksy on vihdoin saapunut, aamupakkaset, ihanat kuuraiset lehdet ja nurmikot. Raitis ilma ja auringonpaiste. Jos vaan takapihan savipeltokin jäätyisi, niin pääsisi taas hyötykäyttämään monen neliön takapihaa. Nyt se on niin rapanen, ettei noita oikein viitti sielä edes juoksuttaa. Hei hei nurmikko, terve savipelto.

Tänään kävin aamupäivästä kuvailemassa kaverin koiraa. Vähän harmittaa, kun vaikka kuvista tuli hyviä - tarkkoja ja kivasti rajautuneita - niin värimaailma ei mielytä perfectionistin silmää ihan niin paljon kuin voisi. No, yritetään vielä uusiksi joskus.

Kaverin kautta olen päässyt seurailemaan malinöösin reenailua ja touhuja, ja onhan tuollainen vietikäs eläin ihan hauskaa seurattavaa. Tosi kivan luonteinen, aktiivinen nuori junnu. Onhan se tieten varmaan vähän erilainen reenattava, kuin tommonen vähempi viettinen risuparta, mikä ittellä on. Siitä huolimatta mieleen nousee aina se ajatus siitä, että "mitäs jos.."..

Kävin sitte vielä kuvailemassa omiakin koiria, ihan vaikka oman mielen piristeeksi, ja tulihan noista kivoja kuvia. Remmit vähän häiritsee, mutta olkoot nyt, en jaksa alkaa muoksimaan pois niitä. Ostin typyille Hurtan pyörö-monitoimi-taluttimet 250cm ja oon ollu kyllä tyytyväinen. Eihän niistä mitään otetta saa, solmu piti tehdä toiseen, mutta noin muuten monitoimihihnaksi "ihan kivat".  

Kuvailun ohessa treenasin Kuuraa lyhyesti kentällä. Taitaa olla jo enempi yleistä se, että palkkana on kakkis kuin se, että palkkana ois ihan oikee tyyny tai patukka. Ruuasta puhumattakaan. Mutta hei, tärkeintähän ei ole se lelu vaan se, että se eläin palkkautuu ja on hauskaa. Ja jos saan Kuuran palkattua tyhjällä kakkiksen rapistelulla, niin eiköhän me olla jo voiton puolella. ;)