Kelirikko, nivelrikko, haaksirikko, raajarikko..

Koska omalle kohdalle on nyt osunut se koira, joka ei olekaan täysin priimaa, ja jonka vikalista olikin pidempi kuin jo tiedetty, päätin perehtyä hieman asiaan. Perehtymisellä tarkoitan useita sivuja käsinkirjoitettuja muistiinpanoja, nettiselailua ja artikkeleita. Toistaiseksi olen vielä tarjotun tiedon uhri, joten jos mielestäsi jokin asia ei pidä paikkaansa, tai johonkin asiaan tiedät enemmän - ole hyvä ja jaa tietosi.
  

Mistä koiran nivelrikossa on kyse?

Jo nimestä käy ilmi, että nivelrikko sijaitsee nivelissä. Se voi olla ihan missä tahansa nivelessä, kuten polvi-, olka-, selkä, tai varvasnivelessä, perinteisten lonkka ja kyynärnivelien lisäksi.  Käytännössä nivelrikko aiheutuu tulehduksesta ja kulumasta nivelen rustossa. Nivelrusto on normaalisti joustava ja suojaa luuta, siinä ei ole hermotusta eikä verisuonia ja siten kovakaan kuormitus ei normaalisti aiheuta nivelissä kipua tai verenvuotoa. Kuitenkin nivelruston alla olevassa luussa on tuntohermot ja kuluneen nivelruston läpi pääsevä paine aiheuttaa kipua luuhun. Nivelrikon edetessä luukudos alkaa tiivistyä ja siihen saattaa kehittyä luupiikkejä.

Nivelkapseli, jonka sisäpinnan muodostaa nivelkalvo, paksuuntuu ja nivelkalvon tuottaman nivelnesteen viskositeetti vähenee. Yhdessä kaikki tämä heikentää nivelen liikuttamista, ja nivelrikon yhteydessä esiintyvä tulehdus aiheuttaa niveleen turvotusta ja lisä kipua. Tulehdus itsessään myös kiihdyttää nivelrikon etenemistä.

Suurilla koiraroduilla yleisimpänä vaivana on niin sanottu lonkkavika, eli lonkkanivelen, lonkkanivelmaljan tai reisiluunpään kehityshäiriö. Useasti vaiva alkaa jo nuorella iällä nivelen ollessa löysä ja päästessä liikkumaan väärin lonkkamaljassa, aiheuttaen tulehdusta ja kulumaa, joka myöhemmällä iällä kehittyy nivelrikoksi.

Pienemmillä roduilla lonkkien löysyys ei ole niin yleinen vaiva, mutta pienten koirien riesana on usein reisiluunpään rappeuma eli ns. legg perthes, sekä polvilumpion sijoiltaanmeno - patella luksaatio. 

Hankalimmat vaivat sijaitsevat koiran kyynärissä ja kintereissä. Kyynärät siksi, että koira kannattaa n. 60% painostaan eturaajojen varassa ja sen on vaikea siirtää painoa takajaloille. Kintereen nivelrikosta tekee hankalan se, että se rasittuu esimerkiksi lonkkaniveltä enemmän liikkeessä. Lonkkaa tukee kuitenkin suuret lihakset, mitä kintereen ympärillä ei ole. 

Punaiset osoittavat spondyloosin, musta merkkaa puhdasta nikamaväliä.

 

Miten nivelrikko syntyy?

Nivelrikon syntymisen taustalla voi olla perinnöllinen taipumus nivelrikkoon tai koiran kasvunaikana ilmennyt ylipaino, liian nopea kasvuvauhti (? johtuen mistä), liian raskas liikuttaminen, liian vähäinen liikuttaminen. Joskus myös bakteeri- tai virustulehdus, luunmurtuma tai muu trauma niveleen. 

Omistaja pystyy vaikuttamaan nivelrikon kehittymiseen vai tiettyyn rajaan asti. Vaikka ruokkisit ja liikuttaisit pennun täydellisesti, jokin koiran nivelrakenteessa tai liikkeessä voi aiheuttaa ylimääräistä rasitusta niveleen, joka taas johtaa nivelrikon kehittymiseen. Vanhemmilla koirilla usein esiintyy myös vanhuuteen "kuuluvaa" iän tuomaa nivelrikkoa, jota myös pystytään hoitamaan. 

On olemassa erilaisia nivelvaivoja perustuen kehityshäiriöön, josta käytetään yleisnimitystä dysplasia (karkeasti käännettynä antiikin kreikankielen sanasta "dys" paha "plasia" muodostuma). Kehityshäiriöitä voi olla raajojen väärä asento, väärin kulmautuminen, nivelpintojen yhteensopimattomuus, nivelruston solutason ongelmat. Viimeisimpänä mainittu kattaa lähinnä epämuodostumat nivelessä ja irtopalat.

Nivelrikko eli artoosi on seurausta erilaisista kehityshäiriöistä, tai muista syistä jotka alkavat kuluttaa nivelrustoa.

Vanha murtuma, eli trauma.

 

Mistä tiedän onko koirallani nivelrikko?

Nivelvaivan tunnistamista auttaa oman koiran tunteminen. Tiedät kuinka se normaalisti liikkuu, millainen se on luonteeltaan jne. Toki nuoren koiran nivelrikko voi olla hankalampi tunnistettava, koska et ole nähnyt millainen koira olisi ilman kipujaan. Joskus omistaja voi myös sokaistua koiransa oireille, jolloin kokeneemman ulkopuolisen puoleen kääntyminen kannattaa erityisesti.

Kipeä nivel näkyy koiran liikkeessä hienovaraisina muutoksina. Alle vuosikkaalla koiralla ontuminen on yleisempi oire, kuin vanhemmalla koiralla, mutta nuorikaan koira ei välttämättä onnu koskaan. Kasvuiässä olevan koiran ontuminen on usein myös vaihtelevaa, välillä onnutaan välillä ei. Aikuisella koiralla ontuminen näkyy usein vasta sitten, kun vaiva on pahentunut radikaalisti tai sen ollessa todella kipeä.

Hienovaraisempia oireita ovat liikkumishaluttomuus, vauhdin hidastuminen, epäröivät liikkeet, hidas ylös nouseminen, varovainen istuminen, askeleen ilmavuuden väheneminen, tiettyjen askellajien välttely, istuminen polvi ulkona, seistessä takajalat menevät selän alle ja selkä köyristyy, välttää varaamasta painoa kyynärien päälle maatessaan kovalla alustalla, venyttelytapojen muutos; ei venyttele lainkaan, venyttelee jatkuvasti - venyttelee vain toista päätä.

Myös erivahvuiset lihakset etu- ja takapäässä kielivät kivuista, sillä koira välttää esimerkiksi takapään käyttöä jolloin etupää joutuu tekemään enemmän töitä. Liikkeen hidastumiset ja epäröinnit sekä vaivalloiset ylösnousemiset yms. näkyvät erityisesti levosta liikkeelle lähdettäessä ja lenkin alussa. Joillain koirilla oireena voi olla epäpuhdas liike; etupää ravaa ja takapää laukkaa tai peitsaaminen. Tosin peitsaamista tavataan terveilläkin koirilla, liikkeen ollessa liian hidas raville ja liian nopea käynnille. 

Joskus oireena voi olla vain tavallista huolellisempi "valmistautuminen" esimerkiksi ennen hyppyä tai liikkeenmuutokset mentäessa portaita. Joskus ristiselän ongelmista kielii myös ruuansulatuksen häiriöt kuten yhtäkkinen ripuli tai ummetus sekä virtsaamisvaivat. Kivuista johtuva liikunnan väheneminen johtaa aineenvaihdunnan heikkenemiseen. Jotkin koirat oireilevat myös ruokahaluttomuudella tai päinvastaisena ylensyöntinä, mikä aiheuttaa myös varastelua. Joskus myös eroahdistus saattaa johtua nivelkivuista. 

Punainen nuoli näyttää kohdan mistä lonkkamalja yleensä alkaa kulumaan nivelen ollessa löysä.
Kuvan lonkat arvioitiin B/A

 

Nivelrikon vaikutus käytökseen

Nivelrikon mahdollisuus kannattaa poissulkea, jos koiran käytös yllättäen muuttuu. Koirasta voi tulla etäinen, vaisu, itsekseen viihtyvät tai se voi viettää aikansa nukkuen. Toisaalta koirasta voi tulla yliaktiivinen, koska adrenaliini vähentää kivuntunnetta ja koira unohtaa kivut liikkuessaan.

Muita käytösmuutoksia voi olla levottomuus ja ylireagointi asioihin. Kipu aiheuttaa koiralle stressiä, joka nostaa veren stressihormoonien määrää. Tämä johtaa herkästi ylireagointiin esimerkiksi remmissä rähjäämiseen, reaktiivisuuden lisääntymiseen ja sietokyvyn laskuun. Sietokyvyn lasku näkyy puolestaan hoitotoimenpiteiden yhteydessä sekä saattaa ilmaantua uusia pelkoja. Koira on ärtyisä, hyökkäilevä etenkin yllätettäessä.

Vasta voimakkaat kivut ovat silmin nähtäviä. Koirat ovat mestareita peittelemään kipujaan ja jos koira vinkuu, ei pysty nukkumaan, sydän hakkaa ja silmissä on ahdistunut katse - on eläin jo todella kipeä. Myös raskas hengitys, läähätys levossa ja rauhattomuus, kuten jatkuva ulos pyrkiminen kertoo kivuista. Koira voi pyrkiä helpottamaan oloa itsensä raapimisella, jyrsimisellä, nuolemisella ja rauhoittelulla, kuten huulten lipominen ja makuupaikan nuoleminen. 

 

Dianoosia pöytään ja hoitomenetelmien valinta

Tässä vaiheessa tulee muistaa koirien olevan yksilöitä siinä missä ihmistenkin. Toiset sietävät kipua paljon pitempään kuin toiset. Jos koiran rotu on sellainen jossa esiintyy paljon nivelsairauksia, suositellaan tutkimuksia jo nuorella iällä. Tutkimuksia suositellaan myös aina oireiden ilmetessä. 

Hoitomenetelmät valitaan sen perusteella kuinka sairas koira on ja kuinka nopeasti eteneväksi nivelrikko on arvioitu. Täysin kulunut nivelrusto, tai irtopala nivelessä, vaatii leikkauksen, koska muuten kipuja ei saada hallintaan. Nivelleikkaus on suuri ja kallis operaatio, josta toipuminen vie aikaa. Se on kuitenkin mahdollinen ja toimiva ratkaisu kaiken kokoisille koirille. 

Toisinaan on kyseessä ns. krooniset vaivat, joiden kanssa koira pystyy elämään. Nivelvaivoja diagnosoitaessa kannattaa kysellä useampi mielipide eri ortopedeiltä eikä diagnoosin takia kannata luovuttaa. Koiran vointi arjessa kertoo suurempaa tarinaa, kuin  yksittäiset röntgenkuvat. Pärjäämiseen vaikuttaa myös paljon koiran luonne.

Ylipaino on asia jota tulee välttää nivelrikko koiran kanssa. Se rasittaa jo rasittuneita niveliä turhaan. Koiran oikean painon löytymiseksi tunnustele koiraa, älä tuijota sokeasti puntariin. Esimerkiksi lihaksen vähentyminen liikunnan määrän vähentyessä saattaa aiheuttaa painon laskua, mutta koira voi edelleen olla ylipainoinen. Kylkiluiden tulisi tuntua sormiin kevyellä kosketuksella turkin ja ihon alta. 

Terveelle koiralle nopeat vauhtilajit on oiva harrastusmuoto oikein harrastettuna, mutta nivelrikkoisen koiran kanssa niitä kannattaa välttää.

 

Ruoka ja liikunta

Nivelrikon vakavuudesta riippuen koiran liikunnan määrä voi vähentyä. Tällöin kannattaa kiinnittää huomiota koiran ruokintaan ylipainon välttämiseksi. Ei kuitenkaan ole suositeltavaa pudottaa ateria kokoa minimiin vaan etsiä vaihtoehtoisesti kevyempää ja vähärasvaisempaa. Jonkin tietolähteen mukaan viljat, sika ja nauta voi pahentaa nivelkipuja (??).

Suositeltavaa on viljaton kuivamuona tai raakaruokinta vähärasvaisilla lihoilla, ja kasviksilla. Hyviksi lihoiksi suositellaan kalaa, broileria, kalkkunaa, lammasta ja riistaa. Kuitenkin itse mietin, että lemmikkirehu lihoissa tuppaa olemaan ylijäämät niin kalasta, kuin linnuistakin. Etenkin broilerin ja kalkkunan nahka, joka on todella rasvaista. Eli tuijottelisin itse rakkauden rasvaprosentteja pötköjen kyljessä. Omasta mielestäni hevonen, riistat ja nauta on kohtuu vähärasvaisia.  Ateriaan voi täytteeksi lisätä hedelmiä, marjoja, juureksia, vihanneksia. Näistä koira ei saa juurikaan mitään irti, mutta vatsan täytteeksi. 

Lisäravinteiksi suositellaan omega-3 kalaöljyjä (kalanmaksa), MSM:ää, nivelravinnetta mistä saisi kondroitiinisulfaatin ja glukosamiinin. Eläinlääkärin kanssa voi sitten keskustella erilaisista pistoksista ja niiden tarpeellisuudesta.

Liikunnan tulisi olla säännöllistä, monipuolista ja tasaista. Vältetään räjähtävää liikuntaa, kuten korkeita hyppyjä, äkillisiä pyrähdyksiä ja pysähdykset. Myös yksipuolinen liikunta on huonoksi.  Koira ei saa kipeytyä liikunnasta, mutta toisaalta hyvä lihaskunto auttaa ylläpitämään nivelten kuntoa. Kovia alustoja, kuten asfalttia kannattaa vältellä, ja pehmeä vaihteleva maasto on hyväksi. Myös uiminen on nivelystävällinen vaihtoehto koiran liikutukseen.

Nivelvaivaisen koiran lihakset joutuvat tekemään erilailla töitä, kuin terveen koiran. Täten revähdykset ja rasitusvammat lihaksissa ovat  yleisempiä kuin muilla. Tämän vuoksi onkin suositeltavaa käyttää koiraa hierojalla, fysioterapeutilla tai osteopaatilla kunnon ylläpitämisen tukemiseksi.

Koiran oloa voi helpottaa tarpeenvaatiessa kylmällä tai kuumalla kipeytyneen nivelen alueella, riippuen onko nivelessä tulehdusta. Tulehtuneeseen kohtaan ei suositella laitettavaksi lämpöä, sille se usein kiihdyttää tulehdusta.

Kun tiedät oman koirasi, opit löytämään sille sopivat liikuntamuodot ja määrät.

Hoida nivelvaivaista koiraa kuin pentua; koiran oman jaksamisen ja innokkuuden mukaan. Tosin itsenä kipeäksi riehuvaa koiraa täytyy rajoittaa, ja sen virtaa voi purkaa erilaisin aivotyötä vaativin aktivoinnein ja hallituin liikunnallisin harjoittein.