Kleptomaanin lepoloma

Supi on ollut nyt yhteensä 5vkoa sairaslomalla. Pitkä aika pienelle aktiiviselle koiralapselle. Sitä luulisi, ettei yhdelle ihmiselle kasaannu eläinlääkäri käyntejä vaativia koiria yhtä enempää kerrallaan. Mitä vielä? Supi jatkaa siitä mihin Kuuran kanssa jäätiin, ja tällä hetkellä Auri on kärkisijoilla "Halvin koira" -tittelin havittelussa, Kuuran nippanappa pitäessään häntäpäätä.

Supilla murtui jalka. "Haa haa, mitäs otti pienen koiran isolle kaveriksi". No ei se nyt ihan niinkään, sattuuhan näitä. Saatiin nopeiten leikkausaika Tampereelle, kaikista Suomen ortopedisia leikkauksia suorittavista paikoista. Tai no, Helsinkiin en soittanutkaan aikoja. Taivalkoskea lähempänä olleille ortopedeille leikkausjonot olivat hurjan pitkät ja päätin ajaa 1200km  (600km suunta) pienen koiralapsen jalan kuntoon saamisen vuoksi.

Leikkaus meni hyvin. Murtumat eivät olleet kasvurustoissa vaan keskellä kämmenluita oikeassa takajalassa. Luut järjesteltiin takaisin oikeaan järjestykseen ja ''nidottiin'' paikoilleen pikkuruisilla metallilaatoilla ja ruuveilla.

Jonkinverran olen saanut kuunnella naljailua siitä, että mitä kaikkea muuta olisinkaan elämässäni saanut aikaiseksi sillä rahamäärällä minkä olen pistänyt koiriin. Omasta mielestäni en mitään parempaa kuin mihin olen sen vapaaehtoisesti kuluttanut. Toki sen leikkaukseen kuluneen nivaskan euroja olisi voinut kuluttaa vaikka Kuuran sterilointiin, Norjan roadtrip II, koiratreeneihin, kisoihin, ruokaan... Ties vaikka olisi miettinyt auton päivitystä. Se saa nyt kuitenkin odottaa, kasvatellaan "koirakassaa" taas yksi talvi ja katsotaan sitten uudelleen.

Tänään käytiin kontrollikäynti numero 9238042,5. Supia ei ole tarvinnut rauhoittaa yhdenkään röntgenkuvauksen ajaksi, ei edes silloin, kun tapaturma kävi. Neidillä on raudanlujat hermot ja kovempi kivunsietokyky kuin "yhdelläkään koiralla ikinä". Tulta ja tappuraa, mihinkään ei satu ellei suolenpätkät lentele. Sekin ainoa rtgn, mihin neiti rauhoitettiin, oli ennen leikkausta ja sen jälkeen samana päivänä.

Otin eläinlääkäriin Kuuran mukaan. Neiti Hormoonipöhöhöyryhullu. Valeraskaus part tuhat. "Mikset sterkkaa sitä". No pitihän se tänä syksynä sterkata, mutta ostinkin Supille uuden jalan sen sijaan. Ei tässä nyt ihan Hannu Hanhia tai Roope Ankkoja kuitenkaan olla. 

Kuuralle määrättiin Galastop, kuten toivoin, ja samalla tohtori hipelöi neidin pulleat utareet, joihin olin huomannut ilmestyneen muutaman kovemman pahkuran. Oletus on kuitenkin, että kysessä on vain tukkeutuneita maitorauhasia tms., valeraskauden meijerituotannosta johtuvaa ylimääräistä shaissea. Seuraillaan nyt kuitenkin, kovettumien pitäisi liueta pois yhdessä valeraskauden kanssa. Ja jos eivät liukene, niin sitten tuumataan, että pääseekö riiseni veitsen alle. 

Kuvituskuviksi valikoin Supposen deitit dogo argentino neiti Demin kanssa pari päivää sitten. "Apua sehän on saikulla! Hullu on päästänyt sen irti! Dogot syö whipettejä aamupalaksi! Mitä jos se ois menny uudelleen rikki!" No eipä mennyt, eikä syönyt ja hauskaa oli. Rajoitetusti hetken ajan. Sitten laskettiin isot mörssärit kentälle ja Subutex sai toimia katseluoppilaana.

Katsokaa miten söpösiä nääkin turret osaavat olla. <3