Jalostuskoira

Kävinpä Eläinystäväsi Lääkärin järjestämällä luennolla jalostuskoiran valinnasta. Luennoitsijana oli Juha Kallio. Tykkäsin todella paljon kyllä luennosta, se venähti kolmen tunnin mittaiseksi, mutta oli todella kantava ja mielenkiintoinen loppuun asti. Ja sai esittää tyhmiä kysymyksiä, mikä parasta! 

Ajattelin kirjoitella tähän vähän mitä kirjoittelin muistiin ja joukossa värittämässä omia ajatuksiania.

Ensinnäkin pitää määritellä mitä on jalostus?

Jalostus on koiran (tai minkä vain eläimen, tässä tapauksessa koiran) pennuttaminen käyttäen vanhempina rodun keskiarvoa parempia koiria. Tällöin koirista "jalostuu" hyviä yksilöitä, joita voi käyttää jatkojalostuksessa.  

Teetetystä pentueesta keskimäärin 50% pitäisi olla ns. jatkojalostus käyttömateriaali. Iso pentueisilla roduilla prosentti voi olla pienempi ja pieni pentueisilla koirilla suurempi. 

Mitä jalostuksessa pitää ottaa huomioon?

Eli miten määritellä ne keskiarvoa paremmat koirat?

Ensimmäisenä kriteerinä aina pitäisi ehdottomasti olla terveys.  Rotukohtaiset JTOt eli  jalostuksen tavoite ohjelmat kannattaa myös lukea, niissä on useasti paljon hyvää. PEVISAt ajavat hyvää asiaa, mutta mielestäni PEVISAa ei saisi pitää "sinä pakollisena ja ainoana tutkittavien asioiden listana" vaan olisi hyvä katsoa kokonaisuutta. 

Suurinosa rotujen terveydellisistä ongelmista johtuu rotumääritelmien ylitulkinnasta. Silmäviat, lonkkaviat, polviviat, luiskaperät, lyhyt kuono, mulkosilmät, selkärangan ongelmat kaikki johtuu ulkonäköpohjaisen rotumääritelmän liioitellusta ylitulkinnasta. 

Näihin vaikuttaa kallon muoto, kuonon pituus, liian tiukka kippurahäntä, joidenkin rotujen "kuuluu olla" suorajalkaisia = huonot kulmaukset. Lonkkavikoja liian matalasta perästä jne. Esimerkiksi polvien luonnollinen ja normaali kulma on 105 -astetta. Ei suinkaan 180-astetta eli suorat. Suorat jalat altistavat mm. polvi-  ja kinnerongelmille.

Rakenteellisten vikojen periytyvyydestä kirjoittelen vähän myöhemmin, mutta myös terveyden kannalta pitäisi ottaa huomioon tarkasti periytyvät sairaudet. Ja erityisesti ongelmia aiheuttava pennutuksen jälkeen puhjenneet perinnölliset sairaudet esimerkiksi kaihi, spondyloosi, epilepsia, välilevytyrä, immuunisairaudet, kilpirauhasen vajaatoiminta, lonkkavika, polviluksaatio, käyräraajaisuus, allergiat ja atopia.

Suora vai sopiva?
Lähde google

Kuvan lähde

Toisena kriteerinä pitäisi olla luonne, koska mitä kukaan tekee todella näyttävällä koiralla, jolla on huono terveys ja paska luonne?

Luonteeltaan hyvän koiran löytäminen voikin olla yhtä hankalaa kuin luotettavasti tervesukuisen koiran. Nyt on kuitenkin tulossa uusi SKL Jalostustarkastus. Se ei korvaa luonnetestiä, mutta sopii paremmin kaikille roduilla sillä siinä ei testata koiran toimintakykyä ns. ääritilanteissa vaan enemmänkin arkisissa tilanteissa. Ja on tavallaan laajempi kuin MH-kuvaus, joka ei sisällä lainkaan ulkomuoto "tuomarointia". Nämä luonnetestit antavat jo jonkinlaisen kuvan koiran luonteesta, mutta parashan aina olisi tutustua koiraan ja sen sukulaisiin itse.

Synnynnäisesti arkaa tai aggressiivista koiraa ei missään nimessä tulisi käyttää jalostukseen, koska molemmat piirteet ovat periytyviä eikä niitä saa koulutettua pois, korkeintaan hallittua.

Rohkea, mutta epäluuloinen tai pidättyväinen koira ei turhaan rähjää ihmiselle, joka ei ole koiralle uhkaksi. Eli on melkein turha sanoa, että "tämän koiran kuuluu olla epäluuloinen" jos se käyttäytyy vieraita kohden aggressiivisesti ilman syytä.

Ylipäätään voit kysyä itseltäsi, että jos jokin luonteenpiirre on ongelma koirassa, niin miksi käyttäisit sitä koiraa jalostuksessa?

Myös koirien luonteissa on ajansaatossa, noin 20vuodessa, tapahtunut yleisellä kannalla muutosta huonompaan. Terävyys ja reaktiivisuus on lisääntynyt sen seurauksena, että ns. machot koirat näyttelyissä pärjäävät, koska ne esiintyvät hienosti ja kantavat itseään ylpeästi. Tämä ei siis aina ole hyvä asia, on myös ollut puhetta ns. testosteroni uroksista, joita käytetään liikaa jalostuksessa. No käytännössähän se on sama asia kuin edellä mainittu.

Leikkiä vai tappelua?
Epäluuloinen vai arka?
Kuvaaja Jenny P.

Kolmantena kriteerinä pitäisin hyviä käyttöominaisuuksia. Koirat kuitenkin on jalostettu alunperin lähes jokainen työkoiriksi tietyin ominaisuuksin. Nykypäivänä yhä harvempi koira kuitenkaan toteuttaa sitä alkuperäistä ammattiaan, joten rotumääritelmiäkin on hyvä sopeuttaa nykypäivään. Harva muistaa, että rotumääritelmät ovat poikkeuksetta perustettu "kauan sitten" ja ajat ovat muuttuneet matkan varrella. Esimerkiksi "kauan sitten" ei koirien terveydestä välitetty siinä määrin missä nykyään ja tätä ei ole otettu huomioon vanhoissa rotumääritelmissä. Ja tästä johtunee pitkälti ykköskohdassakin mainitut terveysongelmat.

Jalostuksessa ei myöskään saisi mennä terveyden ohitse hyvät käyttöominaisuudet. Vaikka koira olisi kuinka kisatykki radalla, tai haka työssään, niin ilo ei ole pitkäaikaista, jos koko pentue sairastuu ennen viiden vuoden ikää ja täytyy jättää "eläkkeelle" tai pahimmassa tapauksessa jopa lopettaa. Tämä ei myöskään palvele jalostuksen tarkoitusta, sillä et pysty käyttämään pentuja jatkojalostukseen. Tästä käytettäköön nimeä pennuttaminen rahankiilto silmissä,. Tietenkään en sano, että kaikki "huonot" pentueet johtuisi huonosta suunnittelusta. Geenit on monimutkainen juttu.

Wnb-karhukoira vs. wnb-karhu

Neljäntenä listalla on ulkonäkö. Ulkonäkö joka nykypäivänä harmittavan usein keikkuu listalla ylimpänä.  Rotumääritelmää tulisikin tulkita siten, että rodun koko ja ulkonäkö säilyisi suurinpiirtein samankaltaisena ja tunnistettavana. Karvanlaatukin on siinämäärin tärkeä osa, että esimerkiksi trimmattava turkki väärin hoidettuna voi johtaa jopa eläinsuojelurikkeeseen, eli ottajan on hyvä tietää millainen paketti sieltä on tulossa.

Eli rotumääritelmä olisi ns. suuntaa antava, mutta löyhemmin tulkittava kuin nykypäivänä.

Värillä esimerkiksi ei ole mitään merkitystä koiran terveyden kanssa. Enkä nyt puhu siis siitä, että olisi ok yhdistää kaksi bluemerleä keskenään vaan ns. värivirheistä. Eli on ihan sama onko koiralla hännän kärjessä kolme tai seitsemän valkoista karvaa. Tai valkoinen kaulus. Tai liian suuret pilkut. Tai vähän liikaa ruskeaa. Mitä sitten? Henkilökohtaisesti miellän persoonallisen näköiset koirat paremmaksi, kuin muotista valetut liukutehdas hihnalla "värjätyt" kopiot toisistaan.

Keskenkasvuinen rääpäle.

Tietenkin esimerkiksi värivirheellisen koiran käyttö jalostukseen on täysin sallittua siinä määrin, että se on vain rotujärjestön asettama sääntö eikä vaikuta Kennelliiton rekisteröintiin. Jotain pikku sanktioita voit toki saada siitä, mutta jos tavoitteenasi on kasvattaaa terveitä koiria eikä mielyttää tekstiä paperilla niin... Sitä voi miettiä. 

Rakenne?

Myös liian  kunnianhimoiset tavoitteet jalostusohjelmassa on huono asia. Terveys ja täydellinen ulkomuoto on saatava, mutta tämä johtaa karsintaan jossa hyvä luontoista tervettä yksilöä ei voi käyttää jalostukseen jonkin olemattoman virheen - esimerkiksi värivirheen takia?

Koirien liioitellut piirteet eivät myöskään ole koirien OMINAISUUKSIA, vaan vikoja. Liioitellut piirteet omaavia yksilöitä saattaa syntyä välillä, mutta se ei ole minkään rodun hyväksi jos on tarkoitus kasvattaa pentueita joissa kaikki yksilöt ovat liioiteltujen ominaisuuksien edustajia.

Hyvä jalostuskoira olisikin siis rakenteeltaan terve, alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa sopiva. Terveellä tarkoitettaan nyt perustervettä koiraa, joka voi poiketa paljonkin rotumääritelmästä esimerkiksi ulkonäöltään. Rakenne jalostuksessa myös kannattaa suhteuttaa kriittisesti vertaillen rodun muuhun kantaan, mutta kannattaa myös katsoa rotuaan ulkopuolisin silmin, ettei synny sokeutta omalle rodulleen.

Rakenneongelmilla on myös korkea periytyvyys aste, joten oikeilla valinnoilla voi tehokkaasti parantaa rodun tilaa. Tietenkin huonoilla valinnoilla voi yhtä tehokkaasti huonontaa rodun tilaa.  Jopa 50% periytyy ulkomuodosta/rakenteesta.

Tiiviisti, mitä kannattaa pitää silmällä jalostukoiria valitessa?

• Koiran suvun keski-ikä antaa paljon osviittaa linjan terveydestä
• Hyvin tutkittu sukulinja on aina parempi kuin pelkkä hyvin tutkittu yksilö, myös PEVISAn ulkopuoliset tutkimukset
• Miten koira pärjää arjessa ja kuinka sen sisarukset pärjäävät?
• Sukusiitosprosentti mahdollisimman alhaisena; 6,25ss% vastaa serkus paritusta. Eli alle 6ss% ja mielellään 0ss%. Luonto periaatteessa korjaa n. 5% sukusiitoksesta, mutta sukusiitos kaventaa aina monimuotoisuutta ja lisää riskiä immuniteettisairauksiin yms. 
• Urosta valitessa kannattaa katsoa uros, jolla on teetetty jo pentue ja joka olisi astutushetkellä lähellä 6 -vuoden ikää. Tällöin perinnölliset sairaudet olisivat jo kerenneet puhjeta, ja näet vähän mitä edellisistä jälkeläisistä on kehittynyt.
• Jos käytät tuontikoiraa yhdistä se vain todella kattavasti tutkittuun kotimaiseen koiraan, myös sukututkittuun.
• Älä käytä allergista tai atopista koiraa! 
• Suosi vähän käytettyjä, mutta hyvin tutkittuja linjoja. 
• Vältä matadori-uroksia, käytä mieluumin vaikka sen veljeä, jos on pakko.
• Nartun ensimmäinen pentue kannattaa tehdä ennen neljän vuoden ikää, jos myöhemmin niin se lisää riskiä ettei narttu tule enää tiineeksi.
• Älä käytä synnynnäisesti arkaa tai aggressiivista koiraa.
• Jos linjassa on useita keisarinleikattuja koiria on vaiva todennäköisesti perinnöllinen, ja usein synnytysvaikeuksille ei ole tiedossa syytä. Tämä vaiva periytyy nartulta eteenpäin.Yksittäiset keisarinleikatut, joilla on jokin selkeä syy ei ole niin huolestuttavaa.

"Vain atopiaa"

Lähde

Paljon olisi vielä ollut lisättävää ja jätin pois osan ihan suosiolla, suosittelen kyllä Juha Kallion luentoja kaikille, oli oikein mielenkiintoinen. Siis jos aihe vaan kiinnostaa. :)