Lumipallona luokses pompin....

Viikko jos toinenkin on taas ehättänyt kulua ilman, että olisin mitään kirjoitellut. Pahoittelut tästä.

Tarhalla treenit jatkuvat vielä ensi viikon, sunnuntaina tulevat ensimmäiset asiakkaat. Koirilla kunto on osapuilleen kohdillaan ja tällä viikolla olemme päässeet ajamaan lumella. Edellisellä viikolla lunta toki oli jo sen verran, että pikkuista treenirinkiä pääsi ajamaan, mutta ei se kivaa ollut. Alla oli se surullisen kuuluisa keskeneräinen pottupelto ja siihen ei sitten piikkijarru pure. Mönkkärillä jollain lailla sen sai menemään, mutta eipä senkään vekottimen pysäyttäminen aivan ongelmatonta ollut... Jarrut kyllä pitivät, mutta renkaat eivät!

Edellisviikolla Fordi lipsahti uraltaan pehmoseen hankeen ja siinä sitten kymmen koiraa kiskoi ja yksi ämmä pukkasi että päästiin etiäpäin. Ei lähdetty enää sille kärrypolulle, treenit jatkui tarhalla. Ja koska oman tiimini päällikkö on huidellut kylillä ja teillä tuntemattomilla (=omilla asioillaan ja sairastellut), on tiimin koirien treenaaminen jäänyt itselleni ja työparilleni. Ei haittaa, opimmehan ainakin! Tein 'ehdotelman' valjakoiksi ja sen mukaan olen nyt treenannut koiria. Kaikki neljä valjakkoa toimivat, kahdesta tuli nopeampia kuin toisesta kahdesta. Tai sitten se vaan on omassa päässsäni. 

Aivan kivutonta tämäkään ei sitten ollut. Olen jo kuukauden tahtonut listaa keulakoirista ja juoksupareista ja Hankalista Tapauksista ja yleensäkin tietoa, millä perusteella valjakot kasataan. Kivestäkin irtoaa vettä helpommalla. Ei auta hohtimet eikä muut nyhtämisvälineet. No, se siitä. Päällikkömies ei vaan osaa jakaa tietoaan. Sopii toivoa, että nämä valjakot kelpaavat, ainakin ne toimivat. 

Lunta on semmonen 40 senttiä, mutta kovin höttöstä se on vielä, vaikka uraa on jo poljettu melko paljon. Hyvin lentää lumi kaarella kun vähänkään polkasee jarrua. Tai sitten vastassa on jää tai kivi tai kanto/juuri/oksa. Sen täräyksen sitten kyllä tuntee. Pari kohtaa reitillä on sulana, ja totta kai alamäessä, mutkan takana! Miehet sitä kävivät täyttämässä loppuviikosta ja toiveissa olisi, että ehtisi nyt viikonlopun aikana jäätyä. 

Ensi viikon ehtii vielä treenanta, sunnuntaina tulevat ensimmäiset asiakkaat. 

Eilen kävi itselle kurjasti treeneissä. Pakkasta oli sen -20 ja en muistanut ottaa kunnon pipoa mukaan ja palellutin korvani, oikein kunnolla. Tietääpä pitää pipon päässä koko talven, tai ainakin korvansa peitettynä. 

Kotirintamalla lauman koko on kasvanut. Sukka-Seppo lähti viikko sitten mukaani tarhalta. Seppoa ei vetohommat kovin kiinnosta ja nyt Seppo opettelee koti- ja harrastuskoiran tapoja. Aluksi Seppo oli kovin ujo, tarkkaili lauman elämöintiä turvallisen välimatkan päästä, mutta uskaltautui kuitenkin Osman kanssa 'junaleikkiin'. Ja minä kun luulin, että ruokatappelu olisi se pahin ongelma kahden uroksen kanssa. Mitä vielä, 'junaleikki' oli niin kivaa, että se piti keskeyttää useampaan otteeseen. Ensin oli Seppo veturi, sitten Osma ja taas vaihdettiin.

Hoikka Seppo saa paljon liikuntaa, jotta lihakset kasvaisivat.

Ensimmäisenä päivänä Seppo kokeili hampaitaan bambuverhojen naruun ja aamutakin vyöhön (vanha ja kulunut muutenkin) ja toisena päivänä Seppo petasi päiväpeiton ja täkin lattialle. Muuta Seppo ei ole tuhonnut, vielä. Sallittuja asioita Seppo on myös tehnyt, sisustanut matot ja koiranpetit uusille, paremmille paikoille. Yllättävää kyllä, ja ajattelin tämän muodostuvan isoksi ongelmaksi, Seppo on sisäsiisti. 

Sukka-Sepolla on komea arpi

Lempinimensä Sukka-Seppo sai kun löysi sir Hanin pari sukkaa ja teki niistä ilmastoidut versiot. Muutenkin sukat ovat Sepon mieleen erittäin paljon. Huskien tavoin myös Seppo ilmoittaa vatsansa hälyyttävästä tyhjentymisestä kanniskelemalla ja kolluuttamalla ruokakuppeja.