Blogi elää edelleen vähän hiljaiselämää. Syyt on oikeastaan samat kuin aiemminkin; ei ole juuri mitään erikoista mistä kirjoittaa ja päivät kuluu töissä. Nyt kuitenkin kausi alkaa loppumaan ja vapaapäivät lisääntymään. Äkkiä se puoli vuotta vierähti, vastahan tänne tultiin!
Huhtikuun puoliväli on seuraava virstanpylväs. Silloin pitäisi aloittaa työt Tampereella. Ihan naurettavaa, ensin monta vuotta haet ja etsit ja kaivelet töitä - toki valikoivasti niistä itseä kiinnostavista paikoista - eikä mistään mitään. Sitten saat yhden paikan, niin jo alkaa aukeamaan muualtakin työpaikkoja. Keväällä alkava pesti on kuitenkin alustavasti vain kesätyö, ja syksy on auki edelleen. Toki vaihtoehtoja on jo syksyllekin, en vain tiedä vielä, mikä niistä tulee toteutumaan.
 |
| Ylläs |
Huhtikuun puoliväli on seuraava virstanpylväs. Silloin pitäisi aloittaa työt Tampereella. Ihan naurettavaa, ensin monta vuotta haet ja etsit ja kaivelet töitä - toki valikoivasti niistä itseä kiinnostavista paikoista - eikä mistään mitään. Sitten saat yhden paikan, niin jo alkaa aukeamaan muualtakin työpaikkoja. Keväällä alkava pesti on kuitenkin alustavasti vain kesätyö, ja syksy on auki edelleen. Toki vaihtoehtoja on jo syksyllekin, en vain tiedä vielä, mikä niistä tulee toteutumaan.
 |
| Näkymää Ylläksen kupeesta |
Lapissa on ehdottomasti omaa taikaansa. Suomi on pitkä maa ja 1157km välille mahtuu kaikkea etelän upeasta rannikkoseudusta Lapin tunturimaisemiin. Itse olen kyllä ihastunut molempiin ääripäihin. Etelä-Suomen rannikolla kesät on hienoja, suolaveden tuoksu ja meren hiomat kallioiset rannat. Lapissa talvi on talvi, se tulee kerran ja pysyy kevääseen asti. Toivottavasti tämä asia pysyykin näin tulevaisuudessa. Tämä talvi oli vähän omituinen. Lumi kyllä tuli ja oli, mutta lämpötilat sahasi ihan omien mielihalujensa mukaan +6C asteesta - 42C asteeseen.
Paluu Tampereelle herättää kahdenlaisia tuntemuksia, hyviä ja huonoja. Inhottaa lukea netistä kaikenmaailman sekopää myrkyttäjistä ja toisaalta etelässä on myös punkkeja. Joo, ne ne on ne huonot. Mutta toisaalta, kaipaan jo ohjattuihin treeneihin, kavereiden ja heidän koirien seuraan, kesää ja lämpöä (tai sadetta?). Täällä pohjoisessa lunta on edelleen yli 80cm vaikka plussa päivät tiivistivätkin hankea. Asfaltti näkyy osassa paikassa - autoteillä ja kävelyteillä, ja se jos jokin saa jo vähän kaipaamaan kesää.
Paluu Tampereelle herättää kahdenlaisia tuntemuksia, hyviä ja huonoja. Inhottaa lukea netistä kaikenmaailman sekopää myrkyttäjistä ja toisaalta etelässä on myös punkkeja. Joo, ne ne on ne huonot. Mutta toisaalta, kaipaan jo ohjattuihin treeneihin, kavereiden ja heidän koirien seuraan, kesää ja lämpöä (tai sadetta?). Täällä pohjoisessa lunta on edelleen yli 80cm vaikka plussa päivät tiivistivätkin hankea. Asfaltti näkyy osassa paikassa - autoteillä ja kävelyteillä, ja se jos jokin saa jo vähän kaipaamaan kesää.
No oli miten oli. 13.4. alkaa työt ja muutama päivä ennen sitä paluumuutto etelään. Oikeastaan olen jo tosi innoissani - niin innoissaan, että about puolet tavaroistakin on jo pakattu. Ei sen takia, ettenkö viihtyisi täällä, vaan sen takia että pidän muutoksista ja uusista tuulista.
Edellisiltana käytiin työkaverin ja hänen kahden koiran - jo aiemminkin postauksessa nähtyjen - porokoira Hetun ja seropi Jackyn kanssa joen auto jääradalla kävelemässä. Pieni kävely venyi yhteensä 2,5 tuntia pitkäksi, koska kirkas taivas halusi viihdyttää meitä revontulilla. Aluksi näytti vähän siltä, ettei revontulia tulisi näkymään, mutta juuri kun olimme lähdössä pois saimme nähdä mitä upeimmat tulet. Oli vihreää, vaaleaa, violettia ja punaista. Toki äärisävyt kuten violetti, näkyi lähinnä kameran kuvassa.
Pääsin myös testailemaan uutta SLIK jalustaa, jonka tilasin jo jokunen aika sitten, mutta on ollut todella pilvistä eikä revontulia ole juuri näkynyt. Tietenkin otsalampun ottaminen matkaan olisi helpottanut projektia Kameran kiinnitys jalustaan, mutta puolikuun ja kaverin kännykän valon avulla sekin sitten onnistui ihan kiitettävästi! Olen tosi tyytyväinen uuteen jalustaan - ja uuteen putkeenkin.
Päivitin tosiaan kamerakalustoa helmikuussa ostamalla Nikkorin 24-120mm f4 kiinteällä aukolla varustetun zoomiputken ja siihen sopivan polarisaatiosuojan sekä SLIK PRO 400DX jalustan. Olen pähkinyt kohta vuoden päivät, että mihinkä päivitän ja zoomi tuntui olevan se mitä kaipaan kuvauksessa.
Kiinteänä linssinä kuitenkin löytyy jo 35mm f1.8 Nikkori, sekä halpistele zoomi 70-300mm Sigmalta - mikä ajaa ihan asiansa "roskalinssinä" koiria kuvaillessa valoisana päivänä. Paha mielihän siitä usein tulee ja veikkaankin jossain vaiheessa pistäväni Sigman myyntiin. Runkona käytössä Nikonin D7000, haaveissa päivittää jossain vaiheessa täyskennoiseen Nikoniin.
Kalusto ei kuitenkaan takaa laadukkaita kuvia, ja paljon on vielä oppimista kuvauksesta.
Pääsin myös testailemaan uutta SLIK jalustaa, jonka tilasin jo jokunen aika sitten, mutta on ollut todella pilvistä eikä revontulia ole juuri näkynyt. Tietenkin otsalampun ottaminen matkaan olisi helpottanut projektia Kameran kiinnitys jalustaan, mutta puolikuun ja kaverin kännykän valon avulla sekin sitten onnistui ihan kiitettävästi! Olen tosi tyytyväinen uuteen jalustaan - ja uuteen putkeenkin.
Päivitin tosiaan kamerakalustoa helmikuussa ostamalla Nikkorin 24-120mm f4 kiinteällä aukolla varustetun zoomiputken ja siihen sopivan polarisaatiosuojan sekä SLIK PRO 400DX jalustan. Olen pähkinyt kohta vuoden päivät, että mihinkä päivitän ja zoomi tuntui olevan se mitä kaipaan kuvauksessa.
Kiinteänä linssinä kuitenkin löytyy jo 35mm f1.8 Nikkori, sekä halpistele zoomi 70-300mm Sigmalta - mikä ajaa ihan asiansa "roskalinssinä" koiria kuvaillessa valoisana päivänä. Paha mielihän siitä usein tulee ja veikkaankin jossain vaiheessa pistäväni Sigman myyntiin. Runkona käytössä Nikonin D7000, haaveissa päivittää jossain vaiheessa täyskennoiseen Nikoniin.
Kalusto ei kuitenkaan takaa laadukkaita kuvia, ja paljon on vielä oppimista kuvauksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti