Luonnossa liikkumisesta saa mielestäni paljon enemmän irti, kun avaa silmänsä ja katselee ympärilleen. Unohtaa kiireen ja rauhoittuu. Tämä oli yksi asia mitä jouduimme Kuuran kanssa harjoittelemaan, kun Kuura oli pentu. Sille metsä oli suuri seikkailu - jossa mentiin tauotta täysii, joka suuntaan. Oli hirveän hankalaa malttaa olla ja pysyä paikoillaan. Maltillisemman Aurin kanssa tällaista ongelmaa ei kohdattu oikeastaan edes pentuaikoina, vaikka energinen ja vilkas tyyppi sekin oli.
Kuuran kanssa, sen ollessa alle yksi vuotias, saatettiinkin usein kävellä lähiharjulle ihan vain istumaan kannonnokkaan ja rauhoittumaan. Melko nopeasti vinkuva ja härväävä riisenikin ymmärsi, että no kai tässä hetken malttaa olla ja rauhoittua. Jälleen yksi asia mihin kannattaa nuoren koiran kanssa panostaa. Herkästi koirat ehdollistuvat siihen, että metsä on suuri taistelutanner. Omistajat tulevat autoillaan metsänlaitaan ja laskevat hurtat juoksemaan. Sitten, kun energiat on kulutettu, mennään takaisin autoon ja kotiin lepäämään. Retkeillessä kuitenkin koiran tulisi osata rauhoittua myös metsässä.
Esimerkiksi kansallispuistoissa retkeillessä ei ole luvallista, eikä mielestäni myöskään soveliasta, pitää koiraa irti. Se on kansallispuisto, luonnonsuojelualue. Suomessa on kuitenkin "suojelematonta" metsää yllinkyllin, joten mielestäni on kohtuullista noudattaa sääntöjä edes kansallispuistoissa yms., rajoitetuilla suojelluilla alueilla. Tällöin on myös hyvä, että koira osaa olla metsässä ilman kolmen tunnin rajatonta rallausta, ja rauhoittua.
Meidän listalla "Retkeilyä koiran kanssa" tärkeinä ovat myös soveliaat varusteet. Ihmisille ja koirille. On huomattavasti paljon mukavampaa retkeillä luonnossa koiran kanssa, oli kyse sitten päiväretkestä tai pitemmästä retkestä, mutta erityisesti pitemmällä reissulla, kun varusteet toimivat. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin jatkuva taistelu huonojen varusteiden kanssa.
Hyvä ja kestävä talutin - mielestäni yksi tärkeimmistä, sillä koira on reissulla paljon kytjettynä. Taluttimen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota vähän koiran ja maaston kantilta. Omille koirille eniten panostan siihen, että taluttimesta saa hyvän otteen, se on ehdottoman kestävä ja sopivan mittainen. Mukaan kannattaa myös pakata toinen talutin - tai köyttä ja lukkoja - jos talutin jostain syystä hajoaa.
Yhden koiran kanssa kuljettaessa saattaisin harkita koiralle pitkää 5-10m liinaa, mutta jos seurueessa on useampia koiria tai itselläsi on useampi koira, liinan kanssa menee äkkiä solmuun ja elämä on hankalaa. Se kastuu jonka jälkeen siitä tulee likainen ja painava. Jos koira ei ole ehdottoman tottelevainen vaan tykkää mennä nenä maassa hajujen perässä, kohta liina on solmussa puiden ympärillä. Perässä laahaava pitkä liina myös jää herkästi jumiin juurakoihin ja kantoihin. Joten liinan kanssa en itse lähde retkeilemään. Flexin saa kätevästi esimerkiksi rinkan vyöhön kiinni ja kiltisti kulkevan koiran kytkettyä siihen.
Grip-taluttimet, 180-200cm pitkät joustotaluttimet - esim vetoon tarkoitetut manmat yms. - olisi oma valintani. Hyvä lisä taluttimeen on myös alppilukko, niitä mitä kiipeilijät käyttää. Sellaisella koiran saa irti käsistä, vaikka rinkkaan tai puuhun kiinni, ja onhan se muutenkin hyödyllinen. Toki monitoimitalutinkin on näppärä tätä ajatellen.
Omista koirista Kuura on sellainen, jota ei voi jättää valvomatta remmiin yksin odottamaan. Neiti on kätevä hampaistaan ja leikkaa nylon tai nahkaremmin muutamalla puraisulla todella siististi poikki ja tulee perästä katsomaan, että no mihin se mamma meni?
Erityisesti epäreilua oli, kun aamulla kävin laittamassa koirat puihin kiinni remmeillä ja ryömin vielä itse takaisin nukkumaan. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen Kuura tuli moikkaamaan ja ilmoittamaan närkästyksensä tähän asiaan. Pitempi aikaista kytkemistä varten olen ostanut tytöille - molemmille - 2m ketjut Biltemasta. Päivällä messinkinen pistoolilukko on kätevä, nopea ja näppärä. Yötä varten taas pistän pantaan/valjaisiin kiinni rullalla varustetun lukon, joka ei aukea vahingossa. Auri on kiltisti remmissä, mutta en halua laskea sen varaan, että joku päivä sekin on kokeillut hampaitaan ja ampaissut vaikka kauriin perään.
2m ketju on kätevä kiinnittää melkein joka kaupasta löytyvään maaruuviin. Jos sidot koiran puuhun kiinni, kannattaa kytkemiseen käyttää köyden pätkää - joka mukana just tätä varten - tai talutinta.
Grip-taluttimet, 180-200cm pitkät joustotaluttimet - esim vetoon tarkoitetut manmat yms. - olisi oma valintani. Hyvä lisä taluttimeen on myös alppilukko, niitä mitä kiipeilijät käyttää. Sellaisella koiran saa irti käsistä, vaikka rinkkaan tai puuhun kiinni, ja onhan se muutenkin hyödyllinen. Toki monitoimitalutinkin on näppärä tätä ajatellen.
Omista koirista Kuura on sellainen, jota ei voi jättää valvomatta remmiin yksin odottamaan. Neiti on kätevä hampaistaan ja leikkaa nylon tai nahkaremmin muutamalla puraisulla todella siististi poikki ja tulee perästä katsomaan, että no mihin se mamma meni?
Erityisesti epäreilua oli, kun aamulla kävin laittamassa koirat puihin kiinni remmeillä ja ryömin vielä itse takaisin nukkumaan. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen Kuura tuli moikkaamaan ja ilmoittamaan närkästyksensä tähän asiaan. Pitempi aikaista kytkemistä varten olen ostanut tytöille - molemmille - 2m ketjut Biltemasta. Päivällä messinkinen pistoolilukko on kätevä, nopea ja näppärä. Yötä varten taas pistän pantaan/valjaisiin kiinni rullalla varustetun lukon, joka ei aukea vahingossa. Auri on kiltisti remmissä, mutta en halua laskea sen varaan, että joku päivä sekin on kokeillut hampaitaan ja ampaissut vaikka kauriin perään.
2m ketju on kätevä kiinnittää melkein joka kaupasta löytyvään maaruuviin. Jos sidot koiran puuhun kiinni, kannattaa kytkemiseen käyttää köyden pätkää - joka mukana just tätä varten - tai talutinta.
Hyvin istuvat valjaat/panta - Tottakai se mustin mukavuuskin on tärkeää. Omalle listalle valikoituisi jokin säänkestävä tukeva nahkapanta, tai nylonpanta Hurtalta. Tärkeää etenkin riista- ja suojelu/saalisviettisen koiran kanssa mielestäni on varusteiden kestävyys. Mikään ole kurjempaa, kuin jälkikäteen pahoitella porotokan omistajalle kuolleita poroja tai naapuriteltan retkeilijän menehtynyttä chihuahuaa. Okei liioittelen vähän, mutta näitäkin vahinkoja oikeasti tapahtuu. Ja vain sen takia, että varusteet oli vähän sinne päin - tai koska koira oli irti. Toki hyvätkin vermeet voi pettää yllättäen, mutta hoidetut, huolletut varusteet harvoin hajoavat oikein käytettyinä. Hampaillahan nyt tietenkin saa vaikka ja mitä aikaiseksi..
Vettähylkivä materiaali on mukava koiralle, ei tarvitse viettää päiviä jääkylmä läpimärkä panta kaulassa. Nahka harvoin myöskään kastuu ihan totaalisesti, ainakaan oikein käsiteltynä. Puikulapäisen koiran kanssa parempi vaihtoehto voi olla jarruvaljaat, esimerkiksi vinttikoirilla ja joillain huskyilla. Jättipäiselle Kuuralle ihan passeli on hyvin kaulaan istuva kaulapanta, jossa nimi ja puhelinumero kiinteästi metallilaatassa.
Koira kohtaiset varusteet - Tarviiko musti sadetakin? Pärjääkö se pakkasessa? Kaikki koirat eivät pärjää ulkona yötä, etenkään kaupunkilaiskoirat, jotka mielellään käpertyvät sohvalle lämpimään. Siinä kohtaa on aivan turha ottaa nokkiinsa, kun joku etevämpi pihanperän ketjussa kasvaneen koiransa kanssa tulee arvostelemaan koirasi varustusta. Keväisinkin yöt voivat olla melko vilakat sisälämpötiloihin tottuneille koirille, joten voi olla ihan viisasta napata sesselle matkaan jokin lämmin loimi. Pieni koirahan mahtuu omistajan makuupussiin, mutta alapa neuvotella suursnautserin kanssa siitä, kumpi sielä pussissa nyt taas nukkuikaan.
Töppöset - Jos suuntana on oikein karumaasto, kivikkoista tunturinreunaa tai polttavan kuumaa hiekkaa - tosin missä Suomessa sellaista olisi? - niin ehdottomasti nappaisin koiralle sopivat töppöset matkaan. Esimerkiksi Extreme Husky valmistaa valjakkokoirille hyvin simppelillä kaavalla tossuja, jotka ei vie paljoa tilaa eivätkä ole hinnankiroissa. Muutenkin voisi olla hyvä pitemmällä reissulla pitää mukana koiralle tohveleita. Ikinä ei tiedä astuuko musti harhaan ja anturaan tulee haava, joka pitäisi saada sitten suojattua kosteudelta ja lialta.
Vettähylkivä materiaali on mukava koiralle, ei tarvitse viettää päiviä jääkylmä läpimärkä panta kaulassa. Nahka harvoin myöskään kastuu ihan totaalisesti, ainakaan oikein käsiteltynä. Puikulapäisen koiran kanssa parempi vaihtoehto voi olla jarruvaljaat, esimerkiksi vinttikoirilla ja joillain huskyilla. Jättipäiselle Kuuralle ihan passeli on hyvin kaulaan istuva kaulapanta, jossa nimi ja puhelinumero kiinteästi metallilaatassa.
Koira kohtaiset varusteet - Tarviiko musti sadetakin? Pärjääkö se pakkasessa? Kaikki koirat eivät pärjää ulkona yötä, etenkään kaupunkilaiskoirat, jotka mielellään käpertyvät sohvalle lämpimään. Siinä kohtaa on aivan turha ottaa nokkiinsa, kun joku etevämpi pihanperän ketjussa kasvaneen koiransa kanssa tulee arvostelemaan koirasi varustusta. Keväisinkin yöt voivat olla melko vilakat sisälämpötiloihin tottuneille koirille, joten voi olla ihan viisasta napata sesselle matkaan jokin lämmin loimi. Pieni koirahan mahtuu omistajan makuupussiin, mutta alapa neuvotella suursnautserin kanssa siitä, kumpi sielä pussissa nyt taas nukkuikaan.
Töppöset - Jos suuntana on oikein karumaasto, kivikkoista tunturinreunaa tai polttavan kuumaa hiekkaa - tosin missä Suomessa sellaista olisi? - niin ehdottomasti nappaisin koiralle sopivat töppöset matkaan. Esimerkiksi Extreme Husky valmistaa valjakkokoirille hyvin simppelillä kaavalla tossuja, jotka ei vie paljoa tilaa eivätkä ole hinnankiroissa. Muutenkin voisi olla hyvä pitemmällä reissulla pitää mukana koiralle tohveleita. Ikinä ei tiedä astuuko musti harhaan ja anturaan tulee haava, joka pitäisi saada sitten suojattua kosteudelta ja lialta.
Ruoka - Jos lähdet retkelle perussessen kanssa, joka ei ole tottunut liikkumaan 8-12 tuntia päivässä ulkona, eikä elä varsinaisesti superaktiivista arkea ybertehokkaana harrastuskoirana, varaa koiralle enemmän ruokaa kuin mitä se kotona syö. Ulkona koira kuluttaa energiaa aivan erilailla, kuin sisällä ja peruslenkeillä kotosalla. Se tarkkailee ympäristöään, on jatkuvasti valppaana, nuuskii hajuja ja joutuu lämmittämään kroppaansa erilailla itse etenkin lämpötilojen ollessa n. +-10C.
Omat koirat saavat usein mukaan rasvaista lihaa, syksyn reissulla niille oli mukana puhdasta rasvaa. Auri ei suostunut syömään lihaansa vai söi pelkästään rasvan iltapalaksi. Kyllä, tällä reissulla mukana oli lihaa. Kyseessä oli kuitekin yhden yön reissu, ja öisin lämpötilat laskivat jo vähän lähemmäs nollaa. Kevään ja syksyn retkille 1-2 yön ajaksi tohtisin itse ottaa lihat mukaan. Pidemmät reissut kuitenkin mennään nappula, ja/tai kuivalihalla, johon vaihdetaan jo ennen reissua. Jälleen on myös hieman eriasia kantaa 60kg koiralle viikon lihat, tai viikon nappulat. Ja oikeasti, ei se koira siihen kuole - ellei tietenkin ole superallergikko - jos se viikon ajan syö teollisesti tuotettua nappulaa, eikä teollisesti eroteltua raakaa.
Majoite - Kannattaa myös pohtia, että missä yönsä viettää. Itse retkeilin paljon louen kanssa. Se on kevyt, näppärä, ja tulet voi tehdä suoraan majoitteen eteen. Yhden koiran kanssa oikein mukava, ja etenkin ennen sääski ja ötökkä kautta mitä ihanin majoite. Sitten tuli se toinen koira. Asiat hankaloitui hieman siinä määrin, että noh, riiseni haluaa nukkua vieressä ja palelee.
Omat koirat saavat usein mukaan rasvaista lihaa, syksyn reissulla niille oli mukana puhdasta rasvaa. Auri ei suostunut syömään lihaansa vai söi pelkästään rasvan iltapalaksi. Kyllä, tällä reissulla mukana oli lihaa. Kyseessä oli kuitekin yhden yön reissu, ja öisin lämpötilat laskivat jo vähän lähemmäs nollaa. Kevään ja syksyn retkille 1-2 yön ajaksi tohtisin itse ottaa lihat mukaan. Pidemmät reissut kuitenkin mennään nappula, ja/tai kuivalihalla, johon vaihdetaan jo ennen reissua. Jälleen on myös hieman eriasia kantaa 60kg koiralle viikon lihat, tai viikon nappulat. Ja oikeasti, ei se koira siihen kuole - ellei tietenkin ole superallergikko - jos se viikon ajan syö teollisesti tuotettua nappulaa, eikä teollisesti eroteltua raakaa.
Majoite - Kannattaa myös pohtia, että missä yönsä viettää. Itse retkeilin paljon louen kanssa. Se on kevyt, näppärä, ja tulet voi tehdä suoraan majoitteen eteen. Yhden koiran kanssa oikein mukava, ja etenkin ennen sääski ja ötökkä kautta mitä ihanin majoite. Sitten tuli se toinen koira. Asiat hankaloitui hieman siinä määrin, että noh, riiseni haluaa nukkua vieressä ja palelee.
Ei se raasu huonolla karvallansa pärjää missään mättäällä ketjussa - Auri saattaisi pärjätäkin, mutta koska on niin mamman mussukka, että tahtoo kanssa viereen nukkumaan. Laita ne kaksi sitten ketjuun louen eteen. Joo kaikki hyvin niin kauan kun ne nukkuu paikoillaan eikä lähde vaihteleen paikkoja, solmi toisiaan ketjuihin, solmu mua ketjuihin, solmi louea ketjuihin... Joo mä nään sen sielunisilmin kun herään semmosesta tiukasta loue-makuupussi-koira-kettinki burridosta aamulla ja alan miettii, että oikeestaan pissalleki pitäis päästä.
Loue vaihtui telttaan. No SE teltta on vielä kaupassa - eli Fjellun Akkaview 2 -, mutta toi 15euron S-Marketti teltta oli ihan hyvä koeajo telttailu elämään. Joo yök, sinne kertyy nestettä sisälle hengitysilman tiivistyessä seiniin ja kattoihin. Siksi mä tosta Akkaviewistä haaveilenkin, kun sitten hyvällä säällä sen saa melko avoimeksi ja oikeestaan fiilikset ois samat kuin louteessa nukkuessa taivas alla. Meillä kun ei ongelmana ole se, että koirat haluis väkisin ulos teltasta - paitsi Auri aamuisin, kun läheisyys ahistaa - vaan se, että ne haluaa sinne telttaan sisälle (vaikka irtopohjan kautta katki purtu remmi perässä).
Pyyhe - Jokin pieni rätti millä saat kuratassut puhtaiksi, kuiviksi ja kivoiksi, ennenkuin rakas mönkerö tulee telttaan ja sotkee sun monen sadan euron luomu-untuvamakuupussin. Ihan oikeesti, on kiva, että saat putsattua retkisessen käpälät ennen yötä, tai tiedä vaikka se ois käyny liejuojassa virkistävässä kylvyssä. Itsellä on säämiskä, joka on tosi kätevä niin koiralle kuin itsellekin - tosin se pitää kastella ennen käyttöä.
Makuu-alusta - Jos koira on iso ja raskas ja vähän teräväkyntinen niin unohda se kallis ilmatäytteinen patja ja ota halpa solumuovinen. Harmittaa taas paljon vähemmän, kun ekan yön jälkeen huomaat, että se patja valskaa jostain ja heräät käpyjen ja juurien päältä. Koiria varten voi ottaa toisen, vaikka vähän ohkasemman, että saa teltanpohjan eristettyä kivasti maasta, eikä käy ahtaaksi siinä omalla n. 60cm leveällä luksus pedillä.
Ei se kuitenkaan oo ihan niin varustehifistelyä - ellet niin halua. Tärkeintä on oma hyvä asenne. Ja muistaa kunnioittaa luontoa, mukautua siihen, eikä taistella vastaan. Luonto voittaa kuitenkin, kastut sateessa halusit sitä tai et.
Pyyhe - Jokin pieni rätti millä saat kuratassut puhtaiksi, kuiviksi ja kivoiksi, ennenkuin rakas mönkerö tulee telttaan ja sotkee sun monen sadan euron luomu-untuvamakuupussin. Ihan oikeesti, on kiva, että saat putsattua retkisessen käpälät ennen yötä, tai tiedä vaikka se ois käyny liejuojassa virkistävässä kylvyssä. Itsellä on säämiskä, joka on tosi kätevä niin koiralle kuin itsellekin - tosin se pitää kastella ennen käyttöä.
Makuu-alusta - Jos koira on iso ja raskas ja vähän teräväkyntinen niin unohda se kallis ilmatäytteinen patja ja ota halpa solumuovinen. Harmittaa taas paljon vähemmän, kun ekan yön jälkeen huomaat, että se patja valskaa jostain ja heräät käpyjen ja juurien päältä. Koiria varten voi ottaa toisen, vaikka vähän ohkasemman, että saa teltanpohjan eristettyä kivasti maasta, eikä käy ahtaaksi siinä omalla n. 60cm leveällä luksus pedillä.
Ei se kuitenkaan oo ihan niin varustehifistelyä - ellet niin halua. Tärkeintä on oma hyvä asenne. Ja muistaa kunnioittaa luontoa, mukautua siihen, eikä taistella vastaan. Luonto voittaa kuitenkin, kastut sateessa halusit sitä tai et.
"Let us step into the night and pursue that flighty temptress, adventure.”
― J.K. Rowling,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti