Materialismia ja löpinää.

Taas se aika vuodesta, hurtat täyttää vuosia ja omistajat ostaa hurtilleen herkullisen näköisiä vermeitä! Kyllä nyt taas kelpaa rakkien tepastella - etenkin tyttöjen, kun palataan Suureen Kaupunkiin. On pannat ja hihnat laitettu ihan viimeisen päälle. Näistä upeista tuotteista saadaan jälleen kiittää Helmi-koiratarviketta! Tämä on nyt toinen kerta, kun on "massatilattu" täältä ja laatu on ollut priimaa. Suosittelen! Ja ei, mainostan ihan omasta halustani.

Neljän koiran vermeet Helmiltä! Vanhemmissa pannoissa näkyy jo vähän käytön jälkeä :D

Osmalle ja Kuuralle tällä kertaa tilattiin vain litteät nahkaremmit, niillä kun on jo ns. tiimipannat. Seppo sai tiimipannan jossa nimilaatta - ja värit tietenkin silmiin mätsäävät! Aurille halusin tilata 4v. synttärilahjaksi uuden pannan, koska erehdyin selailemaan tuotekansioita ja ihastuin tuollaiseen kiekura tyyliin, joten tilaukseen lähti neidille siron kaunis puolikuristava timskuilla, on muuten hieno!

Nyt kun on upeat vermeet kaupunkilaistumiseen niin alkaa totuus iskeä; huomenna lähdetään kohti etelää! Tämä edelleenkin herättää kahdenlaisia tuntemuksia, jännitystä ja intoa sekä vähän haikeutta ja "no-jos-ei-vielä". Suunnitelmia on kuitenkin jo paljon koskien etelän elämää, joten olen aika innoissani siirtymässä eteenpäin.

Haikeuksia herättää lähinnä jälleen muuttaa. Kuinka Auri selviää ilman poikia, joita saa iltaisin aina humputella ja kurmuuttaa? Kuura kyllä selviää ilman Seppoa, näiden kahden välillä tunnelmat on vähän jäätävät. Sietävät kyllä toisiaan ja satunnaisesti jopa vähän leikkivät, ehkä. Raja leikin ja kurmuutuksen välillä on vähän häilyvä ja kaksi hyvin erilaista koiraa myös tuntuvat hakevan sitä yhteistä kieltä edelleen.

Ollaan myös kämppis Rennyn kanssa tultu siihen tulokseen, ettei meidän ole enää järkevää asua yhdessä, vaikka se on taloudellisesti olisikin kannattavaa. Syynä yksinkertaisesti se, että kahden "koiralauman" yhdistämisessä on omat haasteensa, vaikka nämä piskit ovatkin tottuneet elämään yhdessä eikä mitään isoja ongelmia oikeastaan edes ole, niin on se itsellekin helpompaa ja selkeämpää erillään.

Pojat ovat selvästi leimaantuneet Rennyyn ja tytöt minuun. Kuuran on esimerkiksi välillä hieman hankala totella kämppistä vaikka samaan aikaan minun ei tarvitse kuin hieman vihjata, että jotain tarttis tehdä ja tyyppi on jo tekemässä sitä. Olemme myös koiranomistajina jonkin verran erilaiset ja se välillä hiertää tunnelmaa, kun itse toivoisit tällaista käytöstä ja toinen ei välttämättä tajua mikä on ongelma, molemmin puolin.

Ja toisaalta ne Sepon ja Kuuran jäätävät välit. En koe, että olisi järkevää pakottaa kahta koiraa asumaan saman katon alla, kun eivät selvästi pidä toisistaan - sietävät kyllä. Mahdollisuus kun on elää erillään.
 

Kuura sanoo "Yök Seppo".

Suunnitelmissa on palaaminen pohjoiseen tulevaksi kaudeksi. Käytännön järjestelyt tulevat kuitenkin ratkaisemaan, että palaanko koko kaudeksi, muutamaksi kuukaudeksi vai en olleenkaan. Työ on kuitenkin mukavaa ja mikäs täällä Lapissa ollessa. Tarhalla on kuitenkin yli 150 koiraa, joista olet oppinut tuntemaan jokaisen yksilön ja jollain tasolla hieman kiintynyt näihin villeihin, kurittomiin, oljen hajuisiin pikku kakkiaisiin. Toki, ei myöskään tuota ongelmaa pitää erillään tunnetasolla omia koiria ja työkoiria, mutta koiria nekin on.

Aada mamma.. ♥

Sanotaan ettei koiria saisi suosia. Sanon, että ihan hevonkakkaa sellainen. Riippuu toki täysin, että mille tasolle suosimisen vie. Itse pystyn myöntämään aivan suoraan, että pidän jostain koirasta ja jostain koirasta en. Etenkin tarhan työkoirissa, jotka ei ole omia, on helppo "lajitella" koiria niihin mukaviin ja ihaniin ja sitten niihin vähän ärsyttäviin vajakkeihin.

Kun on opetellut tuntemaan yli 150koiraa, alkaa hahmottamaan todella hyvin millä tavoin koirien luonteet eroaa toisistaa, millä tavoin saman sisarusparven koirat ovat samallaisia, saman linjan koirat ovat keskenään samanlaisia. Melkein voin sanoa, että koiraa katsomalla pystyn päättelemään sen sukulaiset. Ei tietenkään aina, mutta hämmästyttävän paljon ulkonäkö, eleet ja luonne/ominaisuudet periytyy. Pistetään alle nyt vielä esimerkkinä oma lemppari yhdistelmä ja lemppari koirat koko tarhalla.

Ylhäällä kuvassa on pentueen emä Esteri. Tosi täpäkkä ja dominantti narttu, rakastaa ihmisiä ja taitaapi olla vähän työmyyrän vikaakin. Yksi lempi nartuistani tarhalla - mutta ei todellakaan se "joka paikan koira". Esteri on ihana, ja jos Etsteri etsisi kotia (ja tulisi paremmin narttujen kanssa toimeen) ei tarvisi kahdesti miettiä sen adoptoimista.

Välissä on vasemmalla Gizmo, urospentu, ja oikealla Gaga, narttu. Pentueen mielestäni mukavimmat pennut - nyt n. 8-9kk ikäiset. ♥

Alhaalla pentueen isä, Peikko. Pienehkö uros, keulakoira ja mielestäni hyvä työkoira. Sietää myös hyvin toisia uroksia eikä ole ollenkaan sellainen kukkotappelija niinkuin jotkut urokset. Aivan ihania kääpiöhuskyja, safarikoirina toimisi paremmin varmaan isommat alaskalaiset, mutta tämä koko kombinaatio on niiiin sympaattisen ihana.

Näitä kavereita kyllä tulee ikävä. Myös aiemmassa kuvassa oleva Aada narttu on yksi lempikoiristani.