Edestakaisinpaluumenomuuttajat

2.4. Lauantaina startattiin Muoniosta kaverin kanssa Fordilla kohti Etelä-Suomea ja kevättä! Taakse sai jäädä 80cm lunta, raitis ilma, kantava jää ja moni muu asia. Auto tuli pakattua melko täyteen - toki viiden koiran kanssa myös isot metallihäkit vievät paljon tilaa, ja olihan sielä auton penkitkin pinossa, ja ne talvirenkaat. Eli loppu viimein yllättävän vähän tavaraa kahden ihmisen "omaisuus" voi olla. Ja itselläkin oli sellaista tavaraa, jota en ihan hirveästi tarvinnut,  mutta aika vähän kuitenkin ylimääräistäkään.

Reissaamiseen tottuneet Auri ja Kuura sopeutuivat hyvin häkkiin, eikä ensikertalainen Saara, pitkällä matkalla ollut oikeastaan moksiskaan. Saara pääsee tutustumaan suureen maailmaan oikein urakalla!

 Ennen reissuun lähtöä mietitytti tuleva yöpyminen noin puolivälissä matkaa. Muoniossa pe-la yönä oli -13 astetta pakkasta, riiseni on vähän aika sitten nypitty ja Auri rakastaa saunan lämpöä ja on sisäkoira. Tarjetaanko? No ostin lähikaupasta 15eurolla kesäteltan, koska ei oltaisi mahduttu autoon nukkumaan ja louen kanssa on ihan sama vaikkei olisi mitään pään päällä  - säältä se lähinnä suojaa, ei lämpötiloilta.

15 euron "House" merkkinen teltta oli hintansa väärti eikä yölämpötilat juurikaan pudonneet teltassa alle 0 -asteen. Kuura sai päällensä fleecepaidan ja Hurtan toppamanttelin. Aurille puin myös toppamanttelin, vaikka veikkaan, että se olisi tarjennut ilmankin. Teltanpohjalle levitin "raksapeiton" ja yhden karvamaton sekä makuualustan. Sisälle otin myös peittoni ja tyynyn, vaikka itse nukuinkin makuupussissa. Mutta sisustamalla teltasta saatiin oikein kotoisan pehmeä ja "lämmin" pesä yöksi. Yö oli mukava ja rauhallinen. Ennen nukkumaan menoa meille näyttäytyi taivaan täydeltä revontulet, ikään kuin heipat pohjoiselle.

Aamusta heräilin ensin kuuden aikaan, mutta nousin kuitenkin vasta kahdeksalta. Aurinko paistoi mukavasti teltan seinää vasten ja sisällä alkoi olla jo oikeasti aika lämminkin. Helpotti kummallisesti metamorfoosia makuupussista ihmiseksi. Aamukävelytys ja kahvin keittoon. Jälleen muisti mikä siinä retkeilyssä kiehtoo ja miksi sitä haluaa harrastaa. On se vain eri - olla luonnossa. Vaikka meidän "Luonto"han oli soratien risteys Uljuan tekojärven padon vieressä. Todella eksoottista! Mutta nähtiin ja kuultiin sentään joutsenia.

Kymmeneltä sitten jatkoimme matkaa kohti Tamperetta. Emme varsinaisesti pitäneet mitään kiirettä, ja no, jos kiire olisi ollut aiheellista emme varmaankaan olisi lähteneet reissuun sympaattisella vanhalla pakettiautolla, joka kulki 100kmh lähinnä vapaalla vaihteella jyrkkään alamäkeen. 

Nyt sitten kotona taas. Outoa kun ei ole lunta, ulkona haisee kevät, pitää kytätä koirien perään hieman enemmän mahdollisten myrkkynakkienkin takia (joista en tosin ole aivan hysteerisen huolissani, toisaalta en myöskään halua, että syövät jotain pilaantunutta ja tulee jälleen päivystyskeissi ripaska).

Työt ja työvuorotkin jo selvillä, vähän jänskättää. Uusi työ on erilaista vaikka edelleenkin asiakaspalvelutyössä pysytään. Jahkas palaudutaan reissusta niin pitänee alkaa pähkimään treenailujuttuja molempien typyjen kanssa!